Eija Kallialan kirjoituksia erilaisista tapahtumista
Mustialassa
Mobiilikesäkoulu
kertoo tarinaa.
Opimme uutta
peleistä, roboteista,
sovelluksista.
Sheikit, kamelit,
johdattavat keitaille
opinjanoista.
Mobiilikesäkoulussa 21. – 22.5.2014 nautimme yhdessä oppimisesta ja toukokuun helteestä Mustialan maisemissa Mobiilipolulla. Twiitatessamme käytimme aihetunnistetta #mkesakoulu sekä ryhmämme tunnistetta, esim. #r2. Jatka lukemista ”Ulos oppimaan”
Yhteisöllinen
kannel soittaa soittajaa
Mustialassa.
Kesä lämmittää
luontopolun kulkijaa –
houkuttaa uimaan.
Pihapensaissa
roikkuvat QR-koodit,
vihaiset linnut.
Mobiilikesäkoulu aiheenaan Diginatiivit – Mobiilista ubiikkiin! 21.-22.5.2012 keräsi toistasataa ihmistä Tammelan Mustialaan nauttimaan vasta puhjenneesta kesästä pihapiirin keitailla, luontopolulla sekä Mustialanlammin rannalla ja vedessä.
Heikki Mäenpää avasi tilaisuuden soittamalla kannelta ja kertomalla, miten alle kymmenvuotiaat oppilaat jo 1990-luvulla videoivat opettajan äänestyksen, ehdottivat kansanedustajalle lakialoitetta makeisveron poistamisesta ksylitolilta, miten Dancing Moominvalley valloitti Japanin, miten joulupukki matkasi Kiinaan ja miten vihaiset linnut lensivät revontulissa.
Onko opetusala luova ala? Tekijänoikeudet pitää hallita, jotta pysyy kartalla. Mielikuvitus on tietoa tärkeämpää. Yksinoppimisesta siirrytään yhdessä oppimiseen. Panostus oppimiseen on paras panostus tulevaan, koska siitä riippuu ihmiskunnan tulevaisuus. Suomi on kymmenessä vuodessa pudonnut kelkasta, mutta voimaannumme jälleen.
Leena Vainio ja Pasi Mattila kertoivat todellisuudesta pelillisesti ja leikillisesti, ubiikin murtautumisesta lapsuudesta vanhuuteen. Nuoret etsivät ehkä enemmän pelejä, vanhemmat palveluja.
Pedagogiset mallit
Pasi Silander tutustutti meidät mobiilioppimisen pedagogisiin malleihin, joita konkretisoimme tanssiaskelin.
Työssäoppiminen
Jukka Niinimäki ja Leo Lehtosaari kertoivat työssäoppimisesta opettajankoulutuksessa Moodlessa ja Posterousissa.
Moodlessa tiedot ovat kompaktissa paketissa eivätkä siellä ja täällä. Opettajalle olisi hankalaa, jos olisi useita ympäristöjä, joihin palautetta pitäisi kirjoittaa. Posterous ja Blogger tarjoavat ilmaisia blogeja, mutta niissä ylläpidettävyys, pysyvyys ja tietosuoja ovat ongelmallisempia kuin oppilaitoksen omalla alustalla.
Moodleen rakennettu työssäoppimisen sovellus on kohtalaisen strukturoitu. Sopiiko sellainen aikuisopiskelijoille? Ainakin he ovat olleet siihen yllättävän tyytyväisiä.
Sovelluksen tärkeimpiä hyötyjä ovat toisaalta opiskelijan mahdollisuus kuva- ja videomateriaalia autenttisessa tilanteessa työpaikalla, toisaalta työpaikan ohjaukseen nivoutuvat valmiiksi mietityt aiheet. Eri viikkojen kysymykset tukevat mestari-kisälli-oppimisen eri vaiheita. Jos opiskelijat etenevät keskenään eriaikaisesti, sovellus on jatkuvasti auki. Jos prosessi on samanaikainen, kysymykset lähetetään jokaisen oppijan kännyyn samanaikaisesti.
Teknisesti sovellus toimii, eri asia, miten saa oppijat tuottamaan siihen materiaalia. Verkossa oppija kertoo ehkä eri asioita kuin lähitapaamisessa ohjaajan kanssa. Videolta oppija saattaa oivaltaa tekemisestään sellaista, mitä ei muuten ole huomannut.
Leo Lehtosaari tarjosi Posterous-blogia kiinteistönhoitoa opiskeleville iltaopiskelijoille. Ohjaajalla oli oma blogi, samoin jokaisella oppijalla. Tehtävät annettiin maanantaisin ja oppijat vastasivat niihin tuottamillaan kuvilla ja videoilla perjantaihin mennessä. Tavoitteena oli, ettei opettajan tarvitsisi mennä työpaikalle vaan hän voisi hallinnoida oppijan tekemistä blogiin syntyvän materiaalin avulla.
Aloituspäivänä oppijat tutustuivat mobiililaitteisiin tukihenkilöiden avulla ja pääsivät käyttämään niitä jo samana iltana. Vaikka heillä oli mahdollisuus jakaa oikeuksia blogeihinsa ryhmän sisällä, niin oppijat eivät antaneet juurikaan palautetta toisilleen.
Mobiililaitteiden hallintaa tarvitaan kiinteistönhoitajan työssä. Negatiivinen palaute liittyi lähinnä vieraaseen tekniikkaan ja siihen, että iPad on työpaikalle hiukan liian iso laite.
Mobiilisovelluksia puistossa
Reijo Koivula ja Outi Tahvonen innostivat meidät ideoimaan mobiilisovelluksia erilaisilla puistonkäyttäjille. Fyysisten laitteiden päälle voidaan rakentaa kerros kouluttamaan ja syventämään käyttöä. Miten houkutellaan sohvilla videopelejä pelaavat nuoret ulos? Millaisia mielen haasteita voimme tarjota?
Helsingissä Töölönlahden ympärille on viikko sitten pystytetty interaktiiviset mobiilinäytöt ja liikuntarastit. Näytöille voi kirjautua ja kertoa liikuntasuorituksistaan ja saada aktiivisuudesta palkintoja.
Pelasimme lapsille tarkoitettua muistipeliä mobiililaitteilla ja seinään kiinnitetyillä QR-koodeilla. Sen jälkeen ideoimme mm. ääni- ja kosketusjälkiä sekä tarina- ja valitusfoorumin.
Päättäjäfoorumi
Tiistain päättäjäfoorumi Jyrki Kasvin johdolla pohti mobiilia ja laajennettua todellisuutta. Ihmiset haluavat olla yhdessä, teknologia ei sanele vaan mahdollistaa. Laajennettu todellisuus muuttaa arjen muutamassa vuodessa. ”Miten niin ihmiset ennen muistivat toistensa nimet? Eivätkö he lukeneet niitä laajennetusta todellisuudesta?”
Muistatteko lankapuhelinaikaa, jolloin puhelimeen rynnättiin vastaamaan vaikka kylvystä tai sängystä? Nyt puhelin voidaan sulkea tai mykistää, vastataan ehkä vuorokauden sisällä.
Miten aivoja jumpataan? Montako puhelinnumeroa muistatte? Aivot sopeutuvat siihen, että puhelinnumeroiden muistaminen on ulkoistettu kännylle.
Virtuaalinen ja fyysinen läsnäolo sekoittuvat, ja ihminen voi itse valita, missä on läsnä milloinkin. Vaatiiko läsnäolo samanaikaisuuden? Onko sähköposti läsnäoloa?
Avaamattomien sähköpostien ja tekstiviestien tulvaan kaipaisi eduskunta-avustajaa. Tämä voisi viestitulvasta valita olennaiset, joihin reagoida.
Verkossa voi valita identiteettinsä, mitä kertoo itsestään. Useimmat sanoivat toimivansa verkossa omalla nimellään ja seisovansa sanojensa takana.
Millaisia uusia innovaatioita mobiili tulevaisuus kaipaa? Heijastamattomia näyttöjä, mobiilia palkanmaksua, delegointisovellusta sekä sovelluksia, jotka mahdollistaisivat työskentelyn vailla selkäkipuja.
Opimme siellä, missä oppimiselle on parhaat edellytykset. Oppiminen on tekemistä, mukanaoloa. Taltioiminen syventää oppimista. Toinen nuori oppii videoista, toinen tarvitsee opettajan luokkaan. Mobiilioppimisen pitäisi olla riittävän selkeää erilaisille oppijoille.
Yleisön joukosta esitettiin, että päättäjäfoorumin puhujat olisivat voineet etukäteen videoida vastauksensa esitettyihin kysymyksiin. Sitten täällä Mustialassa olisi voinut olla eri pisteitä, joissa olisimme voineet keskustella heidän kanssaan. Nyt yleisö ei päässyt kovin paljon osallistumaan, kyse oli pitkälti perinteisestä paneelista.
Mobiilivideot
Pauliina Venho johdatti meidät tunnissa mobiilivideoihin opetuksessa. Mobiiliohjauksen pedagogisia malleja löytyy Pasi Silanderilta. Aluksi oppijat tutustutetaan laitteisiin. Tilanteen mukaan mietitään, minne tuotoksia voidaan viedä. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla osa videoista saattaa olla turhan arkaluonteisia YouTubeen. Oppimisen reflektointi on olennainen osa myös mobiilioppimista.
Pauliina Venho näytti meille, miten videoita tehdään Applen iMovie– , Puppet Pals – ja Explain Everything -sovelluksilla. Valmistautuminen on videon laatimisessa olennaista. Rajaus suunnitellaan etukäteen ja kuvat otetaan vaakasuunnassa. Kuvauslupa on hyvä kysyä. Lisäohjeita löytyy Omnian Mobiilisti-hankkeen wikistä.
Tiiviin johdannon jälkeen ryhdyimme työstämään videoita pareittain. Puolessa tunnissa syntyi jotain.
Yhteenveto
Ensimmäisen päivän yhteenvedossa todettiin, että kolmessa vuodessa Mobiilikesäkoulu on kehittynyt sisällöistä ja teknologiasta ohjaukseen. Samalla toivottiin yhteisöllisyyden ja verkostoitumisen korvaavan sanan ”peli”.
Nainen naiselle
-mentorointi valmentaa
itse keksimään.
Känny taskuun,
täppäri kuluttamaan,
läppäri luomaan.
Viihdymme työssä,
IT on kaikkialla,
eläke karkaa.
Naisenergia virtasi kun TTL:n Hetkyn ICT Ladies -verkosto tutustui Accenturen naisverkostoon 3.5.2012. Salaatit maistuivat ja näkymät saunakerroksen parvekkeelta olivat huikeat. Ortodoksinen hautausmaa, jolla vuosikymmeniä sitten ylioppilaskeväänäni olin kitkemässä juuria ja haravoimassa, näytti yläilmoista yllättävän isolta.
Minna Kervinen toivotti meidät tervetulleiksi. Verkostossa oppii tuntemaan toisiaan ja saa uusia ideoita. Toiminta on monipuolista: verkoston naiset kävivät kerran jopa Punaisella Ristillä liimaamassa postimerkkejä ja hoitamassa postituksia, mikä oli virkistävää vaihtelua.
Muistin 1990-luvun alusta TTL:n Systeemityöyhdistys Sytyken postitustalkoot frankkeerauskoneineen. Kerran mukana oli eräs pitkään IT-alalla työskennellyt mies, joka hämmentyneenä totesi, ettei ollut uransa aikana koskaan tehnyt mitään vastaavaa.
Minna Kervinen kertoi, että Accenturan Great Place to Work -toiminnassakin on naisnäkökulma mukana. ICT-sektorin naisverkostojen olisi hyvä tutustua toistensa toimintaan ja verkostoitua.
Katarina Engblom kertoi Avanadesta, Accenturalle työskentelevästä Microsoft-teknologian palvelukeskuksesta, tulevaisuuden menestyjästä, jonka pitäisi saada lisää naisia riveihinsä. Vuonna 2000 perustetun Avanaden nimi tulee sanoista Avenue ja Promenade.
Sanna Palmu kertoi naisverkoston mentorointiohjelmasta ”nainen naiselta”. Keskustelimme coachingin eli valmentamisen ja mentoroinnin eroista. Voima tulee ihmisen sisältä, joten mentoroinninkin pitäisi olla valmentavaa. Valmentajan voi olla vaikea hillitä itseään, ettei kertoisi ratkaisua vaan antaisi valmennettavan keksiä sen itse.
Mietin mielessäni: Sama ongelma on monilla opettajillakin, kun oppijalähtöinen tutkiva oppiminen valtaa alaa opettajakeskeiseltä pedagogiikalta.
Accenturan naisverkosto tapaa noin kerran kuussa. Naisia kiinnostavat erityisesti henkiseen tasapainoon liittyvät asiat. Verkostolla on omat nettisivut ja säännöllisiä tiedotteita, joihin haastatellaan naiskollegoita roolimalleiksi, esimerkeiksi siitä, mihin voisi urallaan kehittyä.
Eräs ICT-leideistä kertoi, että Ciscon naisverkoston tilaisuuksissa keskustellaan kirjallisuudesta tai tuodaan nuoria mukaan kuulemaan, miten houkutteleva ja ihmisläheinen IT-ala on.
Mikko Makkosen ammatillisena intohimona ovat kuluttajalaitteet ja niiden käyttötavat sekä yritysten tavat toimia yhdessä yritysryppäinä, verkostoina ja ekosysteemeinä. Esityksen aiheeksi hänelle kuitenkin oli annettu mobiliteetti, josta hän esitti tarinoita ja väitteitä keskustelun pohjaksi ennen kuin kiiruhti kotiin kuuden vastasyntyneen koiranpennun luo.
Ennusteiden mukaan ensi vuoden alkupuolella mobiililiittymiä on jo enemmän kuin ihmisiä. Meillä kuluttajilla on paljon muitakin mobiililaitteita kuin kännyköitä. Pääsemme eri laitteiden avulla nauttimaan musiikista, elokuvista tai valokuvista. Meillä voi siis olla suuri määrä erilaisia laitetyyppejä ja monta laitetta kiinni samassa mediassa. Kokemuksemme kuluttajina asettavat vaatimuksia sille, miten haluamme työpaikalla käyttää mobiililaitteita.
Neljännen sukupolven verkot eivät enää kiinnosta ketään, niitä on jo riittävästi. NFC on luonteva teknologia, mutta sen läpimurtoa on odotettu pitkään. Ihmisellehän koskettaminen on luontevaa, mikseivät siis toisiaan lähellä olevat laitteet voisi ”koskettaa toisiaan”.
Akunkesto on ongelma älypuhelimissa, mutta ei täppäreissä. Laitteen koko vaikuttaa, täppäriin saa isomman akun kuin kännykkään.
Mikko Makkonen heitti, että varmaan monella tässäkin joukossa on Applen puhelin taskussaan. Vasta silloin huomasin, että mobiililaitteiden esimerkit hänen dioissaan olivat Windows-maailmasta – enkä enää voinut kätkeä iPadiani, jolla naputtelin muistiinpanojani.
Keskustelimme siitä, miten avoimuus luo uskottavuutta ja käyttömukavuutta. Ihmiselle pankki- ja terveystiedot ovat yleensä tärkeämpiä kuin yrityksen tiedot. Monessa yrityksessä tietohallinto rajaa, mitä henkilöstö saa laitteellaan tehdä, ja tämä haittaa käytettävyyttä. Toisaalta tietohallinnon pitää tarjota tukea IT-laitteiden käyttöön. Vai pitääkö, jos ihmiset saavat tuoda omia laitteitaan työpaikalle? Toisaalta, kun ihminen pääsee terveystietoihinsa vaivattomalla nettikäyttöliittymällä, niin samalla kun hän varaa ajan lääkärille, monenlaiset tiedonmurut saattavat liidellä pilveen nettirikollisten ulottuville.
Leimaudummeko tietyn sukupolven edustajiksi, jos mietimme, mitä verkkoon voi panna ja mitä ei? Heittävätkö nuoret huoletta mitä tahansa biletyskuvia nettiin?
Ihmisen eri roolit ovat samassa ihmisessä. Tarvitsemmeko työssä muunlaisia laitteita kuin elämässä? Eikö laitteiden määrää voisi vähentää eikä lisätä? Jo kauan sitten visioitiin tietokoneesta kodin viihdekeskuksena.
Olennaista on, mitä laitteella tehdään. Illanvietossa tarvitaan pieneen käsilaukkuun mahtuva laite kun taas matkalle otetaan mukaan lukulaite digikirjoineen.
Mikko Makkonen esitti hienosti mobiilin kolme käyttötapausta:
Totta. Vaikka kirjoitin muistiinpanoja täppärillä, työstän niistä blogitekstin läppärillä.
IT on kaikkialla. Erilaiset mobiililaitteet haastavat vaatesuunnittelijat: tarvitaan eri kokoisia taskuja erilaisille laitteille. Organisaatiot kehittävät mobiilistrategioita. Tietohallinnon roolin pitäisi olla opastava, tekninen infrastruktuurihan on useimmiten ulkoistettu.
Mobiliteetin suurin ongelma on kuilu siinä, mitä koemme kuluttajina ja mitä työpaikalla. Olemmeko alistuneet siihen, että käytämme niitä työvälineitä, joita meille annetaan? Rekrytoinneissa nuoret kysyvät ensimmäisenä laitteista, koska ne vaikuttavat heidän työviihtyvyyteensä. Pitäisihän tämän olla meidän kaikkien asia, eritoten, kun työuran loppu karkaa näkyvistä. Toisaalta, yrityksissä ei voida vaihtaa kaikkea kerralla, vanhat raudat ja softat pyörivät pitkään.
Tehdäänkö mobiilisovelluksia HTML5:lla, jolloin ne toimivat kaikissa laitteissa? Vai käytetäänkö kunkin laitteen ominaisuuksia sovelluksissa? Jälkimmäinen on optimoitu käyttötapa, edellinen kompromissi.
Käyttöliittymä ei ole olennainen, se voi eri laitteissa olla erilainen. Olennaista on, että laite vastaa siihen tarpeeseen, jonka sille asetamme.
Helian rekrytointipäivillä 30.10.2000 Vesa-Matti Paananen Add2Phonesta esitti upean näkemyksen kehityskaaresta metsästys- ja keräilykaudesta nykyiseen tietoyhteiskuntaan ja loihti sen pohjalta oman tulevaisuuden visionsa, joka hahmottui hänen mielessään lennolla Helsingistä NewYorkiin parin oluen jälkeen.
Paananen sanoi, ettei usko nykyisiin portaalipalveluihin, jos ne ovat vain linkkikokoelmia, vaan haluaa jotain enemmän. Niinpä hän loi vision mobiilista tulevaisuudesta, jota hallitsevat brändit ja johtavat tarinankertojat – ja perusti yrityksen tämän vision pohjalta.
Esimerkkinä mobiilien palvelujen tarpeellisuudesta Paananen kertoi tarinan. Päästyään pitkän lennon jälkeen hotelliinsa San Franciscossa hän avasi television ja nukahti. Hän oli sopinut porukkansa kanssa tapaamisesta hotellin aulassa kuudelta. Kello oli kahdeksan, kun hän heräsi. Miten hän nyt saisi selville, missä baarissa porukka oli? Jos olisi oltu Suomessa, hän olisi voinut tarttua kännykkään, kysyä asiaa ja ehtiä mukaan varttitunnissa. Mutta tilanne oli toinen maassa, jossa kännykkä ei toiminut, vaan kommunikointi perustui kirjeisiin – kuten se perustui jo satoja vuosia sitten.
Paananen kertoi toisen tarinan vieraspaikkakuntalaisesta konferenssivieraasta Helsingissä, joka joutuu keskellä yötä sateen yllättämäksi. Hän kaivaa taskujaan ja löytää muutaman kolikon ja kännykän. Kolikot eivät riitä taksiin ja hän ihmettelee, vieläkö yhtään bussia kulkisi Otaniemeen. Kännykkä voisi ratkaista hänen ongelmaansa, jos se tarjoaisi hänelle pääsyn palveluihin ja sisältöihin.
Tarinan kertominen on tärkeää. Tarina on helppo muistaa ja sen voi vaivattomasti välittää eteenpäin. Tarinaa voi myös muuttaa ja sopeuttaa erilaisiin olosuhteisiin ja erilaisiin kulttuureihin vaihtamalla nimiä ym. Tarinassa olennaista on, uskotko siihen. Tästä on kysymys silloinkin, kun pääkaupunkiseudulla mietit, valitsetko Soneran vai Radiolinjan liittymän kännykkääsi. Molemmat tarjoavat suunnilleen samanlaiset palvelut, mutta kummallakin on oma brändinsa ja siihen liittyvä tarina.
Brändi ja siihen liittyvä tarina näkyy myös merkkivaatteissa: Paananen muistaa, että kun hänellä ei koulussa ollut Adidaksen lenkkareita, luokkatoverit eivät ottaneet häntä mukaan peleihin.
Miten rakennat brändin ja miten kerrot sen tarinan on erityisen tärkeää silloin, kun myyt palveluita, siis bittejä etkä atomeja.
Vesa-Matti Paananen kertoi olevansa taustaltaan matemaatikko. Kaavan M = ec2 hän lukee muodossa ”Mobility equals electronic commerce power2”.
Rekrytointipuheensa lopuksi Vesa-Matti Paananen kehotti kuulijoitaan etsimään lisätietoja Add2Phonesta. Yrityksestä kiinnostuneet voivat lähettää 160 merkkiä pitkän viestin, jossa kertovat, mitä lisäarvoa toisivat yritykselle ja miksi juuri heidät pitäisi palkata. Paananen sanoi, ettei hän halua lukea pitkiä sähköposteja, joissa rekrytoitava kertoo koko elämäntarinansa.
Add2Phone on keskittynyt vain mobiileihin palveluihin, jotka tulevaisuudessa ovat iso markkina-alue. He kuitenkin halusivat olla tällä alueella ensimmäisinä. Siksi yritys perustettiin jo tämän vuoden helmikuussa eikä vasta vuoden kuluttua.