Kääntäjää ja kirjailijaa tapaamassa

pintatasolla
siivotaan, alla surraan
kuollutta miestä

Pohja; tuttuja
asioita, joista ei
juuri puhuta

joukkorahoitus
Sankaritarinoita
tytöille, muille

Helsingin yrittäjänaisten KiLu-kerho järjesti kevätjuhlan 9.5.2018 kustantamo Intossa, joka puoli vuotta sitten oli muuttanut viehättävään, vuonna 1844 rakennettuun puutaloon Helsingin Kalevankadulle. Into kustansi aluksi pamfletteja, mutta nyt valikoimassa on kaikkia kirjallisuudenlajeja. Yhteiskunnallinen aktiivisuus näkyy toiminnassa edelleen. Jatka lukemista ”Kääntäjää ja kirjailijaa tapaamassa”

Naisten elävät tarinat

sisällissota
taiteilijan kutsumus
naisen kohtalo

romaani kertoo
monen äänen tarinaa
menneisyydestä

tutkimusta ja
yksinäisyyttä, niistä
kirja ammentaa

ET-lehti kutsui lukijansa 21.11.2017 Otavaan kirjallisuusiltaan, jossa päätoimittaja Riitta Korhonen haastatteli Heidi Köngästä ja Kati Tervoa. Otavan graniittilinna, joka on rakennettu vuonna 1906,  on edelleen saman suvun hallussa ja toimii samassa tarkoituksessa kuin reilut satakymmenen vuotta sitten. Jatka lukemista ”Naisten elävät tarinat”

Ihmissusia ja sudenmorsiamia

lapsuus loppuu kun
isä menehtyy, kirja
heijastaa kaipuun

vaellushalu
vie Viroon ja Englantiin
tuo vihdoin Suomeen

perinneuskon
myytit elävät yhä
Viron kansassa

kun kieli soljuu
lukija nauttii – jopa
ihmissusista

Heli Roisko, Silja Vuorikuru ja Ville Hytönen

Rikhardinkadun kirjasto ja Aino Kallas Seura järjestivät 25.9.2017 kirjallisuustilaisuuden, jossa Silja Vuorikuru kertoi kirjoittamastaan Aino Kallas -elämäkerrasta ja Ville Hytönen romaanistaan Jumalankoirat. Molempia kirjoja ollaan kääntämässä myös viroksi. Kirjailijoita haastatteli kirjaston johtaja Heli RoiskoJatka lukemista ”Ihmissusia ja sudenmorsiamia”

Kirjallisuus puhuttaa ja vaikuttaa

jokainen sota
yksilön tragedia
pienen ihmisen

vihaa kylvetään
eilen ja tänään, mitä
tunnet, ymmärrät?

siviilit sodan
varjossa, dataa miten
tähän on tultu

fakta ja fiktio
suloisesti sekaisin
näyttää, avartaa

tutkimus multaa
josta romaani kasvaa
muistobuumissa

vain vapaa pystyy
kapinoimaan aiheillaan
tavallaan tehdä

kansanperinne
valitusvirret, Tinder
kala sylissä

Helsingin kirjailijat ry ja Kivi-talon säätiö houkuttelivat Taiteiden yön 24.8.2017 ohjelmallaan ”Kirjallisuuden Suomi 100” Villa Kiven täyteen kirjallisuuden ystäviä seuraamaan kirjailijoiden keskusteluja sisällissodasta, historiallisista romaaneista, kirjallisuuskapinasta ja 2000-luvun minäkeskeisyydestä. Jatka lukemista ”Kirjallisuus puhuttaa ja vaikuttaa”

Vanhoja kirjoja ja digikirjoja

sivistys-Suomen
kouluihin lukemista
keskustelua

hiljainen kirja
huutaa kovaa lukijan
elämyksenä

kirjoista oppii
faktoja, empatiaa
tunneälyä

Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiviä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1985. Niitä vietettiin siis 30. kerran tänä vuonna 27.–28.6.2014, nyt teemalla Kirjan ja kirjallisuuden puolesta.
Sastamalan seudun puhallinorkesterin sisääntulomusiikin saattelemana avajaisyleisö kokoontui perjantaina Sylvään koulun juhlasaliin, jossa edellisenä päivänä oli avattu Abckiriasta Mustaan orkideaan -näyttely sadasta merkittävimmästä tietokirjasta. Kun istumapaikat olivat täynnä ja osa yleisöstä seisoi seinien vierustoilla ja käytävillä, järjestysmiehet sulkivat ovet. Niinpä jouduimme hetken odottelemaan tilaisuuden juontajaa, toimittaja-kirjailija Matti Rönkää, joka oli juuttunut ovien ulkopuolelle jääneisiin ihmismassoihin. Jatka lukemista ”Vanhoja kirjoja ja digikirjoja”

Kesäpäivä sateessa

Mistä kirjoitat?
Vastaus avaa uuden
kirjamaailman.

Pukstaavi kuvaa
kirjan taipaleen, vinkkaa:
Heippa, bakteeri!

Sitkeä talkoo
veistää paanut uudestaan
suoristaa naulat.

Sade säestää
Ellivuoren rannassa
illanviettoa.

Iloinen puheensorina täytti hotelli Ellivuoren aulan 28.6.2012, kun kesäpäiville kokoontuneet 118 Suomen tietokirjailijaa tervehtivät tuttujaan ja vaihtoivat kuulumisia. Lounaspöydässä ja iltapalalla käteltiin ja esittäydyttiin. Kysymys ”Mitä olet kirjoittanut?” avasi luontevasti hedelmälliset keskustelut, joissa käsiteltiin elämää laidasta laitaan, mm. vieraita kieliä ja kotitaloutta, elämäkertoja, systeemiajattelua, vanhenemista, kuolemaa ja kummituksia. Tarmo Toikkasen kanssa kirjoittamani kirja Sosiaalinen media opetuksessa oli monille tuttu some-kursseilta.

Pukstaavi

Kahden bussin lisäksi tarvittiin muutama auto kuljettamaan meitä apteekkari Bäckmanin talossa sijaitsevaan Pukstaaviin, suomalaisen kirjan museotaaperoon, joka ylihuomenna täyttää vuoden. Tarkoitus oli aloittaa museovierailu avaralla pihalla vuoden 1918 palosta säilyneen tornihuvilan kupeessa, mutta sade ajoi meidät sisätiloihin, auditorioon, johon vain kuutisenkymmentä mahtui istumaan.

Toinen Warelius-palkinnoista ojennettiin torstaina Pukstaavissa bakteeriopin professori Pentti Huoviselle. Kiitospuheessaan Pentti Huovinen kiitti omien joukkojen, asiantuntijoiden, myöntämästä palkinnosta. Hän ilmaisi huolensa tiedon ohenemisesta copy-paste-journalismin myötä. Bakteereja tuhoavia antibiootteja ei pitäisi syödä turhaan, varmuuden vuoksi. Kannattaa kysyä lääkäriltä, onko tämän määräämä kuuri välttämätön. Jos ei, sen voi jättää, ja elää sopusoinnussa omien bakteerien kanssa. Jos antibioottikuuri on välttämätön, se parhaimmillaan pelastaa ihmishengen. Pöytäseurueessa todettiin, että ”Heippa, täällä bakteeri!” kuulosti tutustumisen arvoiselta kirjalta.
Pukstaavissa kättelin opettajaani Kirsti Mäkistä  ja onnittelin Riitta Suomista pääsystä sadan aktiivisen suomalaisen twiittaajan listalle. Hän kertoi, että Warelius-palkinnon luovuttamisesta Pentti Huoviselle kiellettiin twiittaamasta  ennen perjantaita, jolloin palkinto virallisesti luovutetaan. Kieltoa ei kuitenkaan sanottu kaikille, joten tieto palkinnosta taisi valua välittömästi joidenkin Facebook-statukseen. – Tämän blogitekstin kirjoitin vasta Vanhan kirjallisuuden päivien jälkeen lauantai-iltana.
Pukstaavissa viihtyivät niin lapset kuin aikuiset. Kirjasimet ja erilaiset paperilaadut kutkuttivat, tutut kirjat seisoivat kirjahyllyissä, juna kiersi seinissä, villasohvat traktorin sisäkumista houkuttivat istahtamaan. ”Tekisi mieli ottaa kirja käteen ja jäädä lukemaan sitä”, eräs tietokirjailija totesi. Niin, Pukstaavissa olisi voinut viettää koko päivän!
Tyrvään Pyhän Olavin kirkko
Matkamme jatkui Kallialan kirkkotielle Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon  ihailemaan Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan kirkkomaalauksia. Olimme pukeutuneet kesäpäiville kevyesti, kun taas kirkon nuorella oppaalla oli järkevästi päässään neulemyssy ja yllään paksu ulkoilupuku, suuri villainen hartiahuivi ja käsineet.
Saimme kuulla, miten kirkon paanukattoa korjattiin talkoilla vuonna 1997 ja miten tuhopoltto hävitti kirkon vasta uusittuine kattoineen. Sitkeä talkoohenki ei antanut periksi. Talkoolaiset, joiden keski-ikä oli yli 70 vuotta, ryhtyivät rakentamaan uutta kirkkoa. Paanut veistettiin käsin uudestaan, laudat höylättiin, naulat oiottiin ja tervattiin.
Osmo Rauhala maalasi aamuin ja päivin, Kuutti Lavonen illoin; hän saattoi jopa yöpyä kirkossa. Kun opas kertoi meille kirkkomaalausten taustoista, symboleista, ideoista ja taiteilijoiden ratkaisuista, kuvat alkoivat sykkiä uudella tavalla.
Illanvietto
Palasimme illanviettoon Ellivuoren rannalle savusaunaan ja avotelttaan. Pitkään jatkunut sade hellitti vähitellen, mutta ilma pysyi viileänä. Lämmittiköhän aurinko jossain päin Suomea? Legginssit pitkien housujen alle, päälle villatakki, verryttelypusero ja takki, villahuivi kaulaan. Harmittelin, etteivät villasormikkaat tulleet mukaan.
Penkit nuotion luona olivat täynnä, mutta hyvässä seurassa viihdyimme pitkään. Mistä sinä olet kirjoittanut? Mistä minä? Kirveen kirjoittaja Juha Maasola kiinnostui, kun kerroin, että kun Setomaalla tyttölapsen napanuora katkaistaan suurella rintasoljella, niin poikalapsen napanuora katkaistaan kirveellä.
Keskustelu pulppusi iloisena, kohtaamiset syvenivät.