Naisten ääni Viljannissa

Viljandi kylpee
musiikissa, tanssissa
naisten äänissä

kaupunki valvoo
aamuyöhön – herännee
keskipäivällä

Lapsia avajaisissa kaivon kannella Kaivomäellä.
Lapsia avajaisissa kaivon kannella Kaivomäellä

24. Viljandi Folk -festivaalin 28.–31.7.2016 teemana oli naisten ääni. Kuorot kutsuivat juhlakansaa seuraamaan esityksiään ja tanssimaan ulkona ja sisällä, helteessä ja sateessa, ystävien ja lasten kanssa. Varsinaiset esitykset alkoivat vasta puolenpäivän jälkeen, mutta jatkuivat sitten viiteen asti aamulla. Ennen varsinaisia esityksiä oli monia työtupia sekä jumalanpalvelus kansanmusiikin ja ehtoollisen kera. Jatka lukemista “Naisten ääni Viljannissa”

Hiroshimasta 70 vuotta

Aurinko laskee Töölönlahden rannalla 6.8.2015.
Aurinko laskee Töölönlahden rannalla 6.8.2015.

Hiroshimasta
seitsenkymmentä vuotta –
maailma muistaa

ei koskaan enää
Hiroshimaa, kuiskaavat
kynttilälyhdyt

aurinko tanssii
purppuraleningissään
iltapilvissä

värjää lampaansa
hennolla roosalla ja
tulen lieskoilla Jatka lukemista “Hiroshimasta 70 vuotta”

Sokkotreffit keittiössä

Viljandi Folk 2015
Viljandi Folk 2015

elämä alkaa
kun päättyy työ, tanssimme
yhdessä yöhön

Silver Sepp loihtii
musiikkia laudoista
Värska-pullosta

sokkotreffeillä
voittajat äänestetään
desibeleillä

Viljandijärveen
aamuisin uimaan alas
treppimäkeä

Nautimme – jälleen kerran – Viljannin kansanmusiikkifestivaaleista Viljandi Folkista  23.–26.7.2015, jonka teemana tänä vuonna oli Vabadus eli vapaus. Ensimmäisen kerran koin Viljandi Folkin vuonna 2001, joten tämä 23. festivaali oli minulle viidestoista. Jatka lukemista “Sokkotreffit keittiössä”

Kirjallista intohimoa

halusta himoon
intohimoon, ehkäpä
pakkomielteeseen

intohimoinen
ronski ja puhdas kieli
kantaa pitkälle

runsas, raaka ja
vanha kieli kaunista
Raamatussakin

taidetta leimaa
ankaruus, itsekuri –
huono hylätään

maailmamme on
puutarha, hautausmaa
virtsaa, liljoja

Intohimo houkutteli Syvään koululle Sastamalan Vanhan kirjallisuuden päiville 26.–27.6.2015 noin 15 000 kävijää. Torstai-illan ennakkotilaisuus Niskavuori – yhteinen intohimomme täytti Suomalaisen kirjan museo Pukstaavin auditorion sivuhuoneineen, kun Erkki Wuolijoki, Juha Hurme ja Maritta Viitamäki keskustelivat Taija Tuomisen johdolla niskavuorelaisesta intohimosta. Jatka lukemista “Kirjallista intohimoa”

Aino Sibelius – rakkaus kantaa

kaunis, kiihkeä
rakkaus, kunnioitus
kantaa arjessa

avoimuus luottaa
iloitsee luovuudesta
antaa anteeksi

puutarhanhoito
harrastus ja terapia
ruokaa perheelle

Helsingin yliopiston alumnien kirjallisuuspiirissä maanantaina 13.4.2015 Jenni Kirves kertoi vahvasta, sitkeästä ja herkästä Aino Sibeliuksesta, josta hän on kirjoittanut teoksen Aino Sibelius – ihmeellinen olento. Aino ei ollut alistettu vaan itse osansa valinnut. Välillä rahapulan, alkoholismin ja masennuksen varjossa usko ja toivo loppuivat, mutta rakkaus ei milloinkaan.  Jatka lukemista “Aino Sibelius – rakkaus kantaa”

Häitä ja jyrinää

Pyhä jyrinä
soi säkkipilleissä ja
setukaishäissä.

Viileää säätä
seurasi kunnon helle,
menimme varjoon.

Viron ja Latvian presidentit Kaivomäellä Viljandi Folkin avajaisissa 25.7.2013.
Viron ja Latvian presidentit Kaivomäellä Viljandi Folkin avajaisissa 25.7.2013.

Pyhä jyrinä (Püha müristus) oli teemana Viljannin 21. kansanmusiikkifestivaaleilla Viljandi Folkilla 25. – 28.7.2013. Presidentti Toomas Henrik Ilves on tuttu näky Folkilla, mutta nyt avajaisissa Kaivomäen kaivon kannella puhui myös Latvian presidentti Andris Bērziņš. Tuttuun tapaan Viljannin kaupunginjohtaja Loit Kivistik luovutti kaupungin avaimet festivaalin johtaja Ando Kivibergille Folkin ajaksi.
Setukaishäät 26. - 28.7.2013 Viljandi Folkilla.
Setukaishäät 26. – 28.7.2013 Viljandi Folkilla.

Jatka lukemista “Häitä ja jyrinää”

Veikkolan henki

Särkyneet siivet
Veikkolan parantola
korjaa hengellään.

Yhdessä tehden
ihminen eheytyy,
siipirikkokin.

Elämän mausteet,
ilot, surut, kaatavat,
kantavat meidät.

Näkymä Lammaskalliolta vastarannalle.
Näkymä Lammaskalliolta vastarannalle.

Matkalla uimaan 5.7.2013 poikkesimme seuraamaan Särkyneiden siipien korjaamoa, joka kuvasi lämpimästi Veikkolan parantolan historiaa, nykypäivää ja tulevaa. Säätiedotuksen uhkaamat ukkoskuurot ja rankkasateet eivät raaskineet tulla häiritsemään esiintyjiä tai parisatapäistä yleisöä. Jatka lukemista “Veikkolan henki”

Miesten laulua Viljannin helteessä

Miehet laulavat
Liinatsuraq ja Zetod
vanhaa ja uutta.

Helteestä varjoon.
Tuoppi täyttyy, tyhjenee –
shortsit hikoilee.

Miesten laulu oli teemana Viljannin 20. kansanmusiikkifestivaaleilla Viljandi Folkilla  26.-29.7.2012. Presidentti Toomas Henrik Ilves on tuttu näky Folkilla, mutta nyt avajaisissa Kaivomäellä puhuivat myös opetusministeri Jaak Aaviksoo  ja kulttuuriministeri Rein Lang. Tuttuun tapaan Viljannin kaupunginjohtaja Loit Kivistik  luovutti kaupungin avaimet festivaalin johtaja Ando Kivibergille Folkin ajaksi.
Folkin tarjonnasta poimimme setomaalaiset Liinatsuraq, Zetod ja Gjangstan, joka oli kutsunut mukaansa Ott Leplandin, Triskelen, joka oli tullut ulos kirkosta, georgialaisen Tbilisin, korsikalaisen L’Alban ja irlantilaisen The Begley‘in. Vahvojen mieskuorojen rinnalla Strand…Rand yhtyeen Sofia Joonsin ruotsinkieliset ja Meelika Hainsoon vironkieliset laulut sekä Kristiina Ehinin vironkieliset tarinat helisivät virkistävän erilaisina.
Helle helli Folkia: lämpötila kohosi lähes neljäänkymmeneen asteeseen. Aiempina vuosina lavanedusta on hytkynyt Zetojen ja Gjangstan rytmeissä, mutta nyt ihmiset etsivät varjoa ja letkajenkka oli vaisua. Viileä Johanneksen kirkko sen sijaan houkutteli väkeä jokaiseen kirkkokonserttiin niin, että penkkirivien täytyttyä osa porukasta istui seinänvierillä, osa keskikäytävällä ja osa seisoi ovensuussa.
Reilun tunnin istuminen kirkon lattialla jalat kippurassa tuntui selässäni vielä seuraavana päivänä.
Folkin tarjonta oli supistunut: esiintymislavoja oli aiempaa vähemmän ja esitykset alkoivat kahden tunnin eikä tunnin välein. Perinteinen ruokakatu vallihaudan vieressä oli muutettu ruokapihaksi aitaamalla koko alue Johanneksen kirkkoa  ja Tegelastetupaa  myöten. Oliko mallia otettu Kaustisilta, missä ruokapaikat ovat festivaalialueella ja sisään pääsee vain porteilla mennen tullen tarkistettavilla päivä- tai iltalipuilla? Viljannissa sisään pääsi kello 14 asti ilmaiseksi ja sen jälkeen festivaali-, päivä- tai konserttilipulla.
Viljannissa konseptia pitänee hiukan kehittää: Johanneksen kirkon ilmaiset iltapäivämessut kansanmusiikkiesityksineen ja ehtoollisineen jäivät aidatun alueen sisään. Viimeisestä kirkkoherra ja esiintyjätkin myöhästyivät, kun kirkon viereinen portti suljettiin ja kirkkoon tulijat joutuivat kiertämään koko linnanpuiston.
Iltapäivämessuihin ei ollut tungosta, koska niitä ei ollut merkitty Folkin ohjelmaan. Torstaina kävimme kuuntelemassa Aleksander Sünterin perhettä, lauantaina Mari Tammaria soittimineen ja sunnuntai-iltana Silver Seppiä ja Kristiina Ehiniä.
Ehtoollinen Johanneksen kirkossa on elämys, jota yhdentoista Folkin jälkeen osaan jo odottaa. Lausuessaan ehtoollisen asetussanat kirkkoherra kääntyy kohti seurakuntaa, jolloin näemme leivän ja viinin siunaamisen emmekä vain kirkkoherran selkää. Ehtoolliselle kokoonnutaan seisomaan osallistujien mukaan laajenevaan puoliympyrään ja ehtoollisviini juodaan yhteismaljasta, kuten meilläkin ennen.
Kirkkoherra ja lääninrovasti Marko Tiitus kertoi lauantaina tarinan maanviljelijästä ja kauppamiehestä, jotka halusivat vaihtaa osia keskenään, kauppamies rauhalliseen teehetkeen omalla pihalla ja maanviljelijä päivittäisiin uusiin paikkoihin. Kauppamiehen kameli söi maanviljelijän meloonin, maanviljelijä suuttui ja heitti kivellä kamelia. Kauppamies suuttui, kun kameli kuoli ja heitti kivellä maanviljelijää. Maanviljelijän pojat vetivät kauppiaan oikeuteen isänsä kuolemasta ja kauppias tuomittiin teloitettavaksi. Viimeisenä tahtonaan hän pyysi kolme päivää aikaa hoitaa asioitaan. Häntä ei voitu päästää, ellei joku tulisi hänen tilalleen pantiksi. Harmaatukkainen mies tuli ja kauppias lähti. Kolmen päivän kuluttua kauppiasta ei kuulunut takaisin. Kun teloitusta käynnistettiin, taivaanrannalla näkyi pölypilvi. Odotettiin, ja kauppias palasi, pyysi anteeksi myöhästymistään.
Tuomari kysyi, mitä kauppias oli kolme päivää tehnyt. Hän kertoi uskoneensa perheensä luotettavalle ystävälleen ja käyneensä silittämässä nukkuvan poikansa poskea. Tuomari kysyi, miksi harmaatukkainen mies oli vaihtanut osaa kauppiaan kanssa. Mies ketoi, että hänen mielestään kauppias vaikutti luotettavalta, ja jos tämä ei olisi palannut, niin sellaisessa maailmassa mies ei olisi halunnut elää.
Tuomari päätti, että nyt ei teloiteta ketään vaan pidetään suuret juhlat.
Sunnuntai-iltana Marko Tiitus kertoi miehestä, joka meni elokuvateatteriin. Elokuva kertoi miehen omasta elämästä juuri sellaisena kuin hän on sitä elänyt. Hän meni toiseen saliin, ja sielläkin esitettiin elokuva hänen elämästään, mutta nyt kaikki näyttikin erilaiselta, väärältä, valheelliselta, eihän se noin mennyt. Toisen elokuvan kertoja ei ollutkaan mies itse vaan hänen äitinsä. Hän meni seuraavaan saliin, ja sielläkin näytettiin elokuva hänen elämästään, mutta taas vääränlaisena. Kertojana oli hänen rakastettunsa. Näin hän näki elämänsä eri kertojien näkökulmista, isänsä ja lastensa, ja palasi lopuksi hämmentyneenä ensimmäiseen saliin, jossa itse kertoi elämästään.
Jokainen meistä tuo oman näkökulmansa jokaiseen tarinaan, runoon ja musiikkiin. Yhdessä kokemuksemme monipuolistuu ja syvenee, soi uusin värein.

Kohtuullinen muutos

muutos: kauniita
tasankoja, aikaa ja
epävarmuutta

oman sydämen
ääni hypähtää, johtaa
tienhaarassa

Downshifting, elämän kohtuullistaminen, oli aiheena ICT Ladies -verkoston jäsenillassa Talentum Median tiloissa 27.10.2011.
Antti Oksanen toivotti meidät tervetulleiksi Talentumin tiloihin ja kertoi Tietoviikosta, joka kohta täyttää 35 vuotta. Lehti ilmestyy edelleen paperimuodossa, mutta verkkolehti laajenee jatkuvasti.
Muistin: Tietoviikko oli syy liittyä Hetkyyn vuonna 1984. Lehti kiersi silloisella työpaikallani Helsingin yliopiston laskentakeskuksessa, mutta oli kohtalaisen vanha ehtiessään pöydälleni. Hetkyn jäsenenä sain lukea lehden tuoreena.
Leena Kojonen kertoi elämänmuutoksestaan käyntikortti muistilappuna. Kauppatieteen maisterin gradu käsitteli tietokoneavusteista kieltenopetusta, ura kiiti Kasanen Koulutusyhtiöistä muutoshallinnan konsultiksi Accentureen. Sapattivuonna 2000-luvun alussa hän kierteli maailmaa, tapasi ihmisiä, joilla oli enemmän aikaa ja vähemmän rahaa kuin hänelle itselllään. Hän pysähtyi miettimään: Mitä vielä tekisi urallaan, elämällään? Voisiko keventää? Olisiko muutos mahdollista?
Hän opiskeli lisää, sielunhoitoa, psykologiaa, työnohjausta ja musiikkiterapiaa, hyppäsi kuiluun, jossa oli kauniita tasankoja ja ihmisiä, joiden kanssa oli kiva elää epävarmuudessa. Viulunsoitto ja kuorolaulu jatkuivat ja Valmennustalo Viritys syntyi. Yrittämisen taloudellinen epävarmuus toi rinnalle puolipäiväisen it-konsultoinnin.
Mikä muuttui? Taloudellinen turvallisuus heikkeni, mutta vapausasteet lisääntyivät, työpäivät ovat tiiviit, eivät veny iltaan eivätkä viikonloppuun, lomaa on paljon. Muutoksen jälkeen kaipaa eniten työyhteisöä ja tarpeellisuuden tunnetta.
Marjaana Will-Vidlund hehkutti ikuista oppimista ja kielitaitoa, erityisesti ranskan kieltä, jota jatkuvasti haluaisi oppia lisää. Yrityksen nimi Casa d’Angelique tulee ranskan opettajan Marjaanalle antamasta nimestä.
Intuitio ja henkisyys, oman sydämen ääni, ovat johtaneet Marjaana Will-Vidlundia elämän risteyskohdissa useaan kertaan hyppäämään tyhjän päälle uusiin mahdollisuuksiin. Myyntipäällikkönä ja konsultointiprojektien vetäjänä monia yrityksiä ostaneessa Tiedossa hän oli mukana integroinneissa ja analysoinneissa.
Uran noustessa sisäinen tyhjyys kasvoi; koko ajan tuntui, että oli tekemässä vääriä asioita. Toiminnan virtaviivaistaminen ja tehostaminen toi esiin raadollisia asioita, jotka eivät enää olleet oman arvomaailman mukaisia. Yrityskaupat 2000-luvun puolivälissä muuttivat ilmapiiriä ja kypsyttivät uuteen hyppyyn, joka käynnistyi vuorotteluvapaalla vuonna 2008.
Oma yritys Casa d’Angelique Porvoossa valmentaa yksittäisiä ihmisiä ja ryhmiä ja järjestää tähän liittyviä matkoja Ranskaan ja Brasiliaan. Kirjassa Kauneuden Tie, Matka näkymättömään maailmaan on kuvia näiltä matkoilta. Osaamista ei tarvitse markkinoida, verkostot ja viidakkorumpu toimivat.
Marjaana Will-Vidlund on hidastanut vauhtia, tekee työtä vain itselleen ja pitää vapaapäiviä keskellä viikkoa. Hän kokee, että luovuus on astunut uudella tavalla hänen elämäänsä.
Jokainen voisi laatia itselleen projektisuunnitelman. Mitä haluaa elämältä? Mistä nauttii? Mikä tuo iloa? Tavoitteeseen voi edetä pienin askelin. Muutoksenhallintaan on hyvä panostaa: ympäristö, kaverit ja sukulaiset saattavat vastustaa muutosta. Kun itse tietää tavoitteensa ja suunnan, ei tarvitse selitellä niitä muille. Muutokseen tarvitaan rohkeutta, meillä itsellämme on kaikki avaimet käsissämme.
Keskustelussa pohdittiin, onko naisten downshiftaaminen korvapuusti tasa-arvolle. Muistan 1960-70-luvun taitteesta, jolloin tasa-arvokeskustelu lainehti kuumana, tarinan naisesta, jonka osaamiseen hänen esimiehensä uskoi. Naiseen panostettiin, häntä koulutettiin ja hän sai yhä vaativampia tehtäviä. Eräänä päivänä hän ilmoitti odottavansa lasta ja jäävänsä kotiäidiksi.
Jyrki Kirjalainen lähti koodaus- ja testaushommista tekemään taidetta, kiertämään sissimeiningillä esittelemässä taidettaan kaikkialla, minne autolla pääsi. Hän päätti keskittää energiansa siihen, mitä halusi tehdä, missä oli hyvä jo lapsena.
Taidekaupat eivät kuitenkaan kannattaneet, joten hän perusti osa-aikaisen service deskin, jossa kokee voivansa auttaa ihmisiä. Entisessä työpaikassa hän ei nähnyt, kuka hyötyi hänen tekemisistään. Hänet kuitenkin kutsuttiin takaisin, ensin kerran, sitten uudestaan. Hän palasi, mutta saneli itse ehtonsa. Nyt hän tekee kolmesta neljään päivää töitä kahdessa työpaikassa ja jättää aikaa taiteelleen.
Taiteen tekeminen on yksinäistä, sen myötä oppi arvostamaan työyhteisöä. Työpaikka ja säännöllisyys on hyvä juttu. Enää urakehitys ei ole kiinnostava vaan se, että on töissä, saa käyttää osaamistaan ja työyhteisössä on rento tunnelma.
Henkisen kodin, oman itsen löytämiseksi voi joutua matkustamaan paljon -huomatakseen, että koti on lähellä, ehkä ihmisen sisällä. Ajatukset pitäisi suunnata myönteiseen, ei kielteiseen.