Viesti ja vaikuta somessa

minne menemme?
yhteisömanageri
suuntaa tulevaan

kuuntele, auta
tiivistä, jaa, kokeile
ja seuraa dataa

verkostomaisuus
lisääntyy, keskustelun
laatu paranee

huomautukset ja
algoritmit ohjaavat
ajatuksesi

koko yhteisö
viestii striimiin ja slackiin
botit tukevat

ihan jokainen
osallistuu, pomokin
kompuroimassa

verkostot, vastuu
heimot, teknologia
murretaan kuplat

arvosta aikaa
tiivistä ja yllätä
luonnollisesti

sisältö laulaa
vuorovaikutteisesti
Veron Instassa

somessa voittoon
verta, hikeä, dataa
herätä tunteet

miten yhteisö
syntyy? yhteinen tarve
annan, saan ja jaan

Linda tiivistää
päivän annin hienosti
livepiirroksin

Yhteisömanagerien arvostuspäivä CMAD (Community Manager Appreciation Day) 27.1.2020 keräsi taas ison joukon maamme yhteisö- ja somemanagereja, viestijöitä, tiedottajia ja markkinoijia yhteen, tänä vuonna Helsingin yliopiston Tiedekulmaan, jonka tuolit täyttyivät jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Päivän esitykset antoivat taas uusia visioita ja ideoita. Verkostomaisuus ja vuorovaikutus lisääntyvät, someviestinnän laatu paranee ja algoritmit ohjaavat ajatuksiasi. Älä oleta vaan kuuntele, vuorovaikuta aktiivisesti ja auta, kokeile, luota porukkaan ja seuraa dataa. Jos teet videoita, niin tiivistä ja osallista. Myös keskustelut lounas- ja kahvitunneilla olivat antoisia. Miten organisaationne toimii, somessa ja muuten? Jaoimme toisillemme hyviä vinkkejä parastettaviksi!

Tilaisuuden juonsi Suvi Eriksson ja CMADin synnystä kertoi tuttuun tapaan tapahtuman voimahahmo Johanna Janhonen. Osa niistä, jotka eivät päässeet Tiedekulmaan, seurasi tapahtumaa striimistä ja osa tutustunee Jarmo Lahden muokkaamiin tallenteisiin myöhemmin. Tilaisuutta valokuvasivat Lvngroomin Laura Johansson ja Karri Anttila. Livepiirtäjänä oli tuttuun tapaan Linda Saukko-Rauta, joka viime vuonna valittiin Valtakunnalliseksi vuoden yksinyrittäjäksi. Tilaisuudesta tviitattiin aihetunnisteilla #cmadfi ja #tiedekulma.

Miten megatrendit muuttavat somea?

Pekka Isotalus

Pekka Isotalus visioi, että verkostomaisuus lisääntyy, samoin mukavuus. Some on tullut jäädäkseen – tosin aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole missään kanavissa; eihän kaikilla ole televisiotakaan.

Puhutaan someähkystä ja somepaastosta ja siitä, että some heikentää keskittymiskykyä. Eiköhän ähkyn jälkeen kaikki vähitellen normalisoidu. Vuorovaikutuksen merkitys kasvaa ja viestintäteknologian kehittymisen myötä kuljemme kohti entistä mukavampaa vuorovaikutusta.

Viestinnän kentän muutosta vauhdittavat algoritmit, tekoäly, datatalous, datan merkitys yleensä sekä yksityisyyden suojelu. Vastuullisuudesta viestiminen ja aktivismi lisääntyvät, myös yritysjohdossa. Yritykset solmivat kontakteja entistä enemmän asioiden eikä perinteisten sidosryhmien mukaan. Monimuotoisuus kasvaa.

Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, nuoret eivät enää ole yritysten ensisijainen kohderyhmä. Saavutettavuus tulee entistä keskeisemmäksi ja ääniviestit lisääntyvät. Some on kehittynyt nuorten ehdoilla, mutta Facebook-yhteisöpalvelun käyttöä jatketaan hautaan asti.

Someviestinnästä on syntynyt entistä enemmän tutkimusta ja opetusta, mikä lisännee someviestinnän laatua. Silti viestinnän tutkimuksessa toimivat edelleen antiikin ajoilta tutut Logos, Pathos ja Ethos. Tunnepohjainen viestintä (Pathos) kasvaa, mutta samalla kysymme viestin luotettavuutta (Ethos): Mikä on viestissä käytetty lähde?

Miten viestintää johdetaan?

Petra Sievinen

Petra Sievinen kertoi viestinnän johtamisesta, avoimesta ja läpinäkyvästä yhdessä tekemisen kulttuurista Goforessa. Kun kaikki yhteisön jäsenet ovat viestijöitä, niin miten viestintää johdetaan? Toimipisteitä on kymmenen, joten interaktiivista striimausta käytetään paljon. Slack ja Confluence ovat kovassa käytössä, toisin kuin sähköposti.

Viestintäkulttuuri Goforessa on ihmispohjainen. Niinpä viime vuonna maksettiin yli 50 000 euroa vaikuttamisbonuksia. Yhteisistä tavoitteista, arvoista ja innostumisesta syntyy luottamus. Tietoisuutta tuetaan tekoälyllä ja boteilla Granny, Seppo ja Gene. Seppo muistuttaa ja nalkuttaa, edustaa keskijohtoa ja kerää dataa erilaisista lähteistä päätöksenteon tueksi. Granny vastaa kysymyksiin, tukee yksilön kehittymistä ja kertoo vitsejä. Gene kirjaa työtunnit, ostaa junaliput, tekee matkalaskut ja löytää kollegan, joka hallitsee tarvittavan taidon.

Miten johdetaan organisaation somea?

Jari Viljemaa kertoi, miten kahdenkymmenen alueellisen ryhmän LähiTapiolan sosiaalista mediaa hoidetaan. Vakuutusimagosta siirrytään elämänturvan imagoon. Somenäkyvyys tehdään talon sisällä. Ensimmäinen vuosi menee hahmottamiseen, toinen valmentamiseen ja arvoihin. Riskikartoitus avaa silmät: mitä oikeasti tarvitaan? Jatkuvaa sparrausta ja tukea. Pomokin on mukana kompuroimassa ja osallistumassa. Ketterä some vaatii budjetoitua aikaa seuraamiseen ja reagointiin. Asiakaspalvelua ja päivystystä tuetaan ja kiitetään – mutta jokaisen pitää irrottautua välillä somesta; siellä ei olla jatkuvasti. Kvartaalissa valmennetaan viitisenkymmentä elämänturvalähettilästä. Homma elää koko ajan.

Miten rakennetaan vaikuttava viestintäteko?

Niina Halminen ja Juha Pihlaja

Niina Halminen ja Juha Pihlaja kertoivat Ambientian vaikuttavan viestinnän rakentamisesta. Tarvitaan vastuullisuutta, globalisaatiota ja verkostoja, heimoutumista ja viestintäteknologiaa.

Viestintää voidaan rakentaa kolmella tavalla: johtamalla, seuraamalla tai tallautumalla. Valitse niistä! Ovatko muut organisaatiot kilpailijoitasi vai yhteistyökumppaneitasi? Yhteistyö tarjoaisi mahdollisuuden oppia muilta. Oman kuplan ulkopuolelle voi murtautua kuuntelemalla muita ja antamalla porukan aidosti osallistua. Viestintä on kansalaistaito, ja viestin pitää kantaa yli organisaatiorajojen. Tekniset ratkaisut kuten virtuaaliympäristöt auttavat, mutta toimimaton teknologia turhauttaa.

Miten tehdään osallistavia videoita?

Risto Viitanen

Risto Viitanen kertoi itse tehdyistä videoista ja velogimediasta. Meidän pitää olla siellä, missä kohderyhmämme on. YouTube on pääportti, mutta löytyvätkö sisältömme helposti googlella? Video voi olla:

  1. Viihdyttävä
  2. Opettava ja informoiva
  3. Motivoiva ja innostava

Tuntui hienolta, kun joku kertoi pyöräilyvideon innostaneen häntä pyöräilyn aloittamiseen.

Joka videolla pitää olla tavoite. Luonnollisuus on valttia. Varaa riittävästi aikaa. Esiinny omilla kasvoilla. Käytä tukisanalistaa. Katso linssiin, älä näyttöön.

Miten herätät mielenkiinnon ja miten pidät sitä yllä? Arvosta katsojan aikaa, vaali visuaalisuutta, yllätä. Mene heti asiaan ja tiivistä, tiivistä ja tiivistä. Osallista katsojat, ohjaa eteenpäin, kysy, ole aktiivinen, reagoi kysymykseen, tee videosta jaettava.

Millä palveluilla somea hallitaan tulevaisuudessa?

Elina Pirhonen, Pasi Viinamäki, Mari Paavoseppä ja Piritta Seppälä

Paneelikeskustelussa Elina Pirhonen, Mari Paavoseppä ja Pasi Viinamäki keskustelivat Piritta Seppälän johdolla hallintapalveluista, joilla someviestintää ja -mainontaa seurataan, ylläpidetään ja analysoidaan. Niillä voi tehostaa omaa tekemistä ja säästää aikaa.

Pärjätäänkö ilmaistuotteilla vai tarvitaanko maksullisia? Jos mainonta on maltillista, ei tarvita maksullista palvelua; esim. TweetDeck toimii hyvin. Instagramin seuranta on Twitteriä hankalampaa, mutta siihenkin on tulossa helpotusta. Hankintapäätöstä voi helpottaa laskemalla, paljonko aikaa menee, jos analysoi someviestintää käsin tai excelillä ilman erillistä palvelua. Tuntihinta kerrottuna käytetyllä ajalla antaa hintalapun, jolla palvelu voidaan hankkia. Mainonnan testauskuluissa voidaan säästää tekoälyn avulla.

Vuorovaikutteisuus lisääntyy jatkuvasti ja Facebookiin tulee päivittäin satoja viestejä. Miten ne kerätään ja jaetaan organisaatiossa niille, jotka osaavat kyseisiin viesteihin reagoida? Orgaaninen näkyvyys joka kanavassa vähenee ja maksettu mainonta lisääntyy. Kannattaa miettiä, mihin somen hallintapalvelua tarvitsee, ja millaista asiakaspalvelua voi palveluntarjoajalta odottaa.

Miten sisältötajua hyödynnetään Insta-stooreissa?

Nanna Jussila ja Inka Leisma

Nanna Jussila kertoi olleensa viime vuonna ensimmäisen kerran CMADissa. Silloin hän oli Verohallinnon ainoa somemanageri, mutta nyt heitä on jo kolme, joista tänä vuonna CMADissa on mukana myös Inka Leisma.

Verohallinnon Instagramin tarinoiden eli Insta-stoorien taukomusiikissa oli joulukuussa panhuiluja. Niinpä niihin lisättiin taukomusiikkiin sopivia humoristisia kuvia. Palautetta saatiin paljon ja 800 uutta seuraajaa, tosin joitain seuraajia menetettiinkin. Kannattaa pitää sisältötaju asiakaslähtöisenä ja seurata ympäristöä empaattisesti. Yhteisö ilahtuu rohkeudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Siispä sisällöt laulamaan vuorovaikutteisesti!

Viime vuonna Verohallinnon Instagram-yhteisö kasvoi kaksinkertaiseksi 7000:sta 14000:een seuraajaan. Tarinoita oli viitisensataa ja niihin reagoitiin noin 30 000 kertaa. Myös verojoogasta tykättiin, samoin blogipostausten jakelusta Insta-stooreina.

Miten menestystä Insta-stooreissa rakennetaan?

  • Pidä yhteisön tarpeet kirkkaina mielessä; esim. Verohallinnon Instagramin seuraajien enemmistö on 25–34-vuotiaita helsinkiläisnaisia.
  • Hakeudu vuorovaikutukseen; kysy, miten voit auttaa.
  • Konseptoi someviestintä tarkoituksenmukaisesti.
  • Kokeile ja seuraa dataa.
  • Panosta tiimiin, luota ja anna vapaus kokeilla ja toimia, varaa aikaa seuraamiseen; jousta työajassa suuntaan ja toiseen.

Millainen on hyvä Insta-fakta?

Sari Veikkolainen

Sari Veikkolainen kertoi Yle Oppimisen mikro-oppimiskonseptista, jolla uutta tietoa omaksutaan huomaamattomasti ja hauskasti. Palvelun kohderyhmänä ovat nuoret, ja joukossa on paljon alle 18-vuotiaita poikia. Ylen sisällöt tulevat heille tutuiksi ja Ylellä opitaan samalla, mikä nuoria kiinnostaa. Hyvä fakta liittyy nuorten maailmaan ja herättää tunteita, se voi olla kevyt tai vakava. Data on tärkeää; somessa voittajat on tehty verestä, hiestä – ja datasta. Asia pitää kertoa heti, ei jossain lue lisää -linkissä. On hyvä myös miettiä, milloin postailee; kokemuksen mukaan porukkaa on linjoilla aamupäivällä ja illalla.

Miten saadaan asiantuntijat someen?

Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistolta painotti, että jos tutkija ei tuo näkökulmaansa esiin somessa, niin muita eritasoisia asiantuntijoita kyllä löytyy. Kun bottiarmeija levittää valeuutisia Australian metsäpaloista, niin algoritmeja innostavat enemmän ihmisten mielipiteet kuin kylmät faktat. Kun WHO julkaisi listan syövän mahdollisista aiheuttajista, niin yksi iltapäivälehdistämme otsikoi, että eräs julkkis ei usko makkaran syöpävaaraan.

Tutkijat ovat tottuneet viestimään toisenlaisisa medioissa kuin somessa toisella tavalla. Somessa kokemusasiantuntija valikoi faktat, kertoo yksittäistapauksista ja innostaa nauttimaan kun taas tieteellinen asiantuntija kertoisi tilastoihin pohjaavia faktoja ja kehottaisi välttämään jotain asiaa.

Alustat mahdollistavat proaktiivista kokeilua. Tarvitsemme kuitenkin samastuttavia tutkijatyyppejä ja asiantuntijoiden brändäystä. Asiantuntijoiden pitäisi somessa seurata alaansa ja verkostoitua, vaikuttaa yhteiskunnallisesti, vahvistaa asiantuntijaprofiilia ja puolustaa tieteellistä maailmankuvaa.

Kun asiantuntijalla on into tehdä ja viestintävalmiudet, niin organisaation pitäisi tukea häntä tarjoamalla vapautta viestiä sekä siihen tarvittavat viestintäpalvelut. Asiantuntijaviestinnässä pääsee alkuun seuraavin askelin:

  1. Kuuntele
  2. Näy
  3. Jaa
  4. Tuota
  5. Vuorovaikuta.

Miten asiantuntija viestii somessa vaikuttavasti?

Sari Veikkolainen, Ville Mäkipelto, Samu Hannukkala ja Sanni Sadetuuli Saarinen

Ville Mäkipelto, Sanni Sadetuuli Saarinen ja Samu Hannukkala keskustelivat Salla-Maaria Laaksosen johdolla ja esittelivät alkuun ylläpitämänsä somekanavat. Tiedenaiset ovat yhdistäneet voimansa, keräävät kokemuksia ja ääninäyttelevät podcasteissa. Tiedetubettaja kertoo omalla kotisohvallaan istune teologisen tiedekunnan väitöskirjan tekemisestä. Mieleni-podcast tuo Instagramiin milleniaaleille suunnattua terveysalan sisältöä. Sitä kuuntelevat Spotifyssa eniten 20–25-vuotiaat naiset. Suomi onkin yksi eniten podcasteja kuunteleva maa Euroopassa.

Yhden videon tekemiseen menee noin kahdeksan tuntia. Käsikirjoitus ja taustatyö vievät siitä suuren osan, kuvaamiseen ei mene paljoakaan aikaa, mutta leikkaaminen taas vie aikaa. Jos tubettaminen vie ison osan elämästä, niin pitää miettiä, mihin haluaa panostaa.

Asiantuntijatieto kiinnostaa, ja seuraajien kasvu on välillä eksponentiaalista. On hyvä, että tieteestä puhuvat julkisesti monenlaiset ihmiset, ei ainoastaan Esko Valtaoja. Kollegiaalista tukea tarvitaan. Maalittamista todennäköisempää on, että kukaan ei kuule. On hyvä, kun YouTubeen tulee kommentteja ja Instagramiin reagointeja, niistä voi ammentaa omaan tekemiseen. Videopodcastissa on hyvä ottaa haltuun eri viestintäkanavat, mutta osa haluaa vain kuunnella videoitakin. Erilaisia alustoja voi kokeilla ja kysellä neuvoja niiltä, joiden tietää tekevän jotain somessa. Kannattaa muistaa, että ihmisiä kiinnostavat ihmiset.

Mistä muodostuvat hyvät some-ohjeet?

Piritta Seppälä esitteli julkisesti netistä löytyviä some-ohjeistuksia, -linjauksia ja -periaatteita. Niillä kannustetaan henkilökuntaa someen ja painotetaan, että someviestintä on osa kokonaistekemistä. Esim. Allerin ohjeissa muistutetaan käyttäytymään fiksusti somessa ja Kelan ohjeissa, että kelalainen on kelalainen myös vapaa-ajalla.

Miten ymmärtää, mikä oikeasti motivoi?

Elina Piskonen kertoi Ge Healthcaren merirosvosaariseikkailu-ratkaisusta lasten magneettikuvauspelkoon. Magneettikuvaukseen tuotavat lapset saattoivat pelätä kuvausta niin paljon, ettei toimenpide onnistunut. Kun kuvauksesta tehtiin seikkailu ja kone naamioitiin merirosvolaivaksi, lasten pelot muuttuivat innostukseksi.

Älä oleta vaan kuuntele ja kerää ymmärrystä. Kehitä yhdessä työntekijöiden kanssa, ota huomioon erilaiset persoonat, testaa ja paranna. Tarjoa valmennusta ja tukea.

Miten yleisöstä tehdään yhteisö?

Pauliina Seppälä

Pauliina Seppälä kertoi aloittaneensa monta juttua, mutta kaikki eivät lähde liikkeelle samalla tavoin kuin Mesenaatti.me, Yhteismaa, Nappi Naapuri, Siivouspäivä, Illallinen taivaan alla ja Rantakesä ovat lähteneet.

Ihmisiä tulee ja he luovat yhdessä jotain merkittävää ilman vastuuhenkilöitä ja pomoja, kunhan pohjalla on paine, johon liike vastaa. Annetaan ihmisten tulla ja luoda, siedetään epävarmuus, kokeilut ja epäonnistumiset, annetaan tilaa erilaisille rooleille. Ei lähdetä liikkeelle abstraktisti kutsumalla ihmisiä kehittämään kaupunkikulttuuria vaan konkreettisesti kysymällä, onko kellään lainata poraa.

Palveluiden sivustoilla on useita graafisia elementtejä yhtaikaa, kukaanhan ei ole määrännyt liikkeille yhtenäistä brändiä. Kannattaa näyttää ideat raakileina, jotta porukalla ja mahdollisilla rahoittajilla olisi jotain sanottavaa; valmis markkinointi etäännyttää. Kaaoksen ja mikromanageroinnin välille tarvitaan tasapainoa. Kun vastuuhenkilöt löytyvät, idean äiti Pauliina Seppälä pudottaa hanskansa; muut saavat jatkaa. Luova vaihe kannattaa pitää mahdollisimman pitkänä. Elämää ei synnytetä ylhäältä alas.

Mistä ja miten nuoret tavoitetaan?

Miikka Kimari, Helmi Elina Korhonen, Tiia Hamro-Drotz ja Anna Takala

Miikka Kimari, Helmi Elina Korhonen ja Tiia Hamro-Drotz totesivat Anna Takalan johtamassa paneelissa, että nuoret tavoitetaan videoilla ja someyhteisöistä. Paljon puhutut yksinäiset ongelmapelaajat eivät välttämättä ole somessa. Nuorten tavoittamisessa neuvottiin tutustumaan kohderyhmään, kysymään ja antamaan algoritmien tehdä hommansa. Kannattaa olla vuorovaikutuksessa oman kohderyhmän ydinkanavissa. Nuoria eivät kiinnosta tuotteet vaan ihmiset, siispä vertaissuosittelu toimii.

Mitä tapahtuu yhteisöille tekoälyn aikakaudella?

Mikko Alasaarela

Mikko Alasaarela painotti algoritmista vaikuttamista. Älypuhelin on rajapinta mieleesi, se kuuntelee, katsoo ja lukee sinua, se herättää huomiosi notifikaatioilla ja ohjaa ajatuksiasi algoritmeilla. Ihmiset muodostavat maailmankuvansa kavereilta tulevia feedeja filtteröimällä. Yhteisö on kollektiivi ihmisiä, joilla on yhteinen syy toimintaan. Ihmiset itse päättävät yhteisöön kuulumisesta, kukaan ei ole heitä käskemässä.

Facebook-ryhmästä syntyy yhteisö, kun siihen osallistuu merkittävä määrä ihmisiä. Jos vain yksi postaa ja muut ovat hiljaa, kyse ei ole yhteisöstä. Yhteisöllä on yhteinen missio, jonka jokainen kokee omakseen. Siitä syntyy yhteinen kulttuuri sekä jakamisen ja antamisen ilo.

Tesla kasvaa yhteisöstään, jossa annetaan ja saadaan vertaistukea. Silakkaliikkeessä on ollut kova kasvu ennen yhtenäisen kulttuurin syntymistä, mikä on johtanut näkemyserojen korostumiseen. Kannustimilla on väliä, mutta palkintojen tavoittelu katkeaa heti kun palkinnot loppuvat. Auttaminen yhteisössä toimii.

Livepiirrokset

Johanna Janhonen, Suvi Eriksson ja Linda Saukko-Rauta

Lopuksi Linda Saukko-Rauta, joka koko päivän oli livepiirtänyt esityksiä, kertasi synnyttämiensä kuvien avulla päivän esitykset ja kertoi hiukan piirtämisestään. Esim. algoritmin hän on aina piirtänyt mustaksi pelottavaksi olioksi, ja jäi nyt miettimään sitä, että muutamassa esityksessä algoritmeihin suhtauduttiin myönteisesti.

Poimintoja Martin markkinoilta

sukkanauhat ja
vauvakuvat, pieniä
lapsuusmuistoja

tyttö portaalla
O putoaa kaulalle
vai oliko U?

pääsikö äiti
Siperiasta kotiin?
pääsi, lopulta

Viroon uusimmat
tietokoneet ja softat
tiikeri loikkii

museo täyttyy
tarinoista: vapaus
miehitys, arki

Tuglas-seuran Martin markkinat täytti Kaapelitehtaan 23.–24.11.2019. Teemana oli tänä vuonna Valga ja Valgamaa. Kulttuurikahvila Koidulan tarjonnasta jäivät mieleeni erityisesti Leelo Tungalin, Harri Tiidon ja Liis Meriküllin haastattelut. Jatka lukemista ”Poimintoja Martin markkinoilta”

Eduskunta julkisti avoimen datan palvelunsa

avoin data
tuo läpinäkyvyyttä
päätöksentekoon

demokratiaa
liiketoimintaa, niin ja
tutkimusta myös

Kansan Muistissa
kansanedustajasta
paljon tietoa

kuka äänestää
samoin kuin minä? kansan
ääni kuuluviin

Eduskunnan avoimen datan palvelu julkistettiin Pikkuparlamentin Kansalaisinfossa 31.5.2018. Alustuksissa käsiteltiin eduskunnan avoimen datan palvelua ja sen hyödyntämistä. Jatka lukemista ”Eduskunta julkisti avoimen datan palvelunsa”

Yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä

Bussi CMADiin,
kohtaamme vanhat, uudet
tutut matkalla.

Puheensorina
luo tunnelmaa verkostoon,
luottamus kasvaa.

Twiitit jakavat
kuvia, ideoita
nettiin kaikille.

Luovuus ja ilo
kukkivat, työ muuttuu
mielekkäämmäksi.

Pyöräverstaalla
taidepyöriä, koirat
mukaan kahvilaan.

CMAD2014, Community Manager Appreciation Day, keräsi bussilasteittain aktiivisia yhteisö- tai verkostomanagereja, -fasilitaattoreita, -tarhureita, -paimenia sekä nettikätilöitä ja mobiilineuvojia Hämeen ammattikorkeakouluun 27.1.2014.
Tapahtuma järjestettiin jälleen talkoilla, joukkoistamalla. Sponsoreita oli kiitettävästi, joten osallistuminen oli maksutonta. Osallistujille tarjottiin myös lounas sekä bussikuljetus Tampereelta ja Helsingistä Hämeenlinnaan ja takaisin. Tapahtuman pääsponsoreina olivat Ambientia, EzyInsights, Otavan Opisto, Sininen Meteoriitti ja SOK. Tapahtumasta twiitattiin aihetunnisteella #cmadfi2014 ja kyydeistä #cmadfikyyti, #cmadbussihki ja #cmadbussitre.
Jatka lukemista ”Yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä”

Viestintää pilvessä

Snowdenin jälkeen
viesti lentää pilvessä
perille minne?

Uhkamalleissa
mustat pilvet keräävät
kaiken tietomme.

Laki, käyttäjä,
palveluntarjoaja –
kenellä vastuu?

Elias Aarnion AVO2-hankkeen toimintana järjestämä ja juontama Pilvipalvelut ja Internet-viestintä Snowdenin jälkeen -seminaari 27.11.2013 täytti Haaga-Helian Pasilan toimipisteen auditorion. Tilaisuudesta twiitattiin aihetunnisteella #snowdensemma.
Jatka lukemista ”Viestintää pilvessä”

Vauhtia ICT-alan tuottavuuteen

TTL juhlii
koko vuoden, TIVIA
jatkaa toimintaa.

Slush nostaa Suomen
ja kasvuyrittäjät
verkostoituvat.

Menestys syntyy
oikeista asioista,
hallitse hankkeet!

Tietotekniikan liitto TTL  juhli kuutta vuosikymmentään Wanhassa Satamassa Helsingissä 26.11.2013. Seminaarin puheenjohtajana toimi Jyrki Kontio. Twitterissä seminaarin aihetunnisteina olivat #TTLry ja #TuottavaICT.
Jatka lukemista ”Vauhtia ICT-alan tuottavuuteen”

Avoin kunta, aktiivinen asukas

Avoin data
kehittää palveluja
kansalaisille.

Kunnissa syntyy
palvelumuotoilua,
asukkaan ääni.

Uudet kanavat
muutoskeskustelulle
täynnä intoa.

Kuntamarkkinoilla 11. – 12.9.2013 puhuttiin avoimuudesta, viestinnästä, sosiaalisesta mediasta ja innovaatiosta – tai ainakin niihin liittyviä esityksiä poimin yli kahdestasadasta tarjolla olleesta seminaarista.
Jatka lukemista ”Avoin kunta, aktiivinen asukas”

Avoimuutta organisaatioihin

Innostaminen,
luottamus ja avoimuus,
teemme yhdessä.

Talkoot, peukutus
suuntaavat kehitystä.
Usko ihmiseen!

Avoimien verkostojen toimintamalleista keskusteltiin
Oikeusministeriön Osallistumisympäristö-hankkeen ja AVO2:n Nettiajan kansalaisyhteiskunta -hankkeen iltapäiväseminaarissa 6.6.2013, josta laadittiin yhteinen muistio. Etäosallistuja Helge V. Keitel kirjoitti seminaarista blogiinsa. Jatka lukemista ”Avoimuutta organisaatioihin”

Käyttäjä kiittää, some markkinoi

Liikut ulkona
opaskoira ja keppi
kanssasi, yksin.

Kuulet Blindsquaren
kertovan paikkatiedon
ympäriltäsi.

Avoin data
ja some tarjoavat
innovaation.

Tietotekniikan liiton liittokokouksessa 25.4.2013 Ilkka Pirttimaa  kertoi kehittämästään BlindSquaresta, vuoden tietotekniikkatuotteesta. Jatka lukemista ”Käyttäjä kiittää, some markkinoi”

Naisverkostot kohtaavat

Nainen naiselle
-mentorointi valmentaa
itse keksimään.

Känny taskuun,
täppäri kuluttamaan,
läppäri luomaan.

Viihdymme työssä,
IT on kaikkialla,
eläke karkaa.

Naisenergia virtasi kun TTL:n Hetkyn ICT Ladies -verkosto tutustui Accenturen naisverkostoon 3.5.2012. Salaatit maistuivat ja näkymät saunakerroksen parvekkeelta olivat huikeat. Ortodoksinen hautausmaa, jolla vuosikymmeniä sitten ylioppilaskeväänäni olin kitkemässä juuria ja haravoimassa, näytti yläilmoista yllättävän isolta.
Minna Kervinen toivotti meidät tervetulleiksi. Verkostossa oppii tuntemaan toisiaan ja saa uusia ideoita. Toiminta on monipuolista: verkoston naiset kävivät kerran jopa Punaisella Ristillä liimaamassa postimerkkejä ja hoitamassa postituksia, mikä oli virkistävää vaihtelua.
Muistin 1990-luvun alusta TTL:n Systeemityöyhdistys Sytyken postitustalkoot frankkeerauskoneineen. Kerran mukana oli eräs pitkään IT-alalla työskennellyt mies, joka hämmentyneenä totesi, ettei ollut uransa aikana koskaan tehnyt mitään vastaavaa.
Minna Kervinen kertoi, että Accenturan Great Place to Work -toiminnassakin on naisnäkökulma mukana. ICT-sektorin naisverkostojen olisi hyvä tutustua toistensa toimintaan ja verkostoitua.
Katarina Engblom kertoi Avanadesta, Accenturalle työskentelevästä Microsoft-teknologian palvelukeskuksesta, tulevaisuuden menestyjästä, jonka pitäisi saada lisää naisia riveihinsä. Vuonna 2000 perustetun Avanaden nimi tulee sanoista Avenue ja Promenade.
Sanna Palmu kertoi naisverkoston mentorointiohjelmasta ”nainen naiselta”. Keskustelimme coachingin eli valmentamisen ja mentoroinnin eroista. Voima tulee ihmisen sisältä, joten mentoroinninkin pitäisi olla valmentavaa. Valmentajan voi olla vaikea hillitä itseään, ettei kertoisi ratkaisua vaan antaisi valmennettavan keksiä sen itse.
Mietin mielessäni: Sama ongelma on monilla opettajillakin, kun oppijalähtöinen tutkiva oppiminen valtaa alaa opettajakeskeiseltä pedagogiikalta.
Accenturan naisverkosto tapaa noin kerran kuussa. Naisia kiinnostavat erityisesti henkiseen tasapainoon liittyvät asiat. Verkostolla on omat nettisivut ja säännöllisiä tiedotteita, joihin haastatellaan naiskollegoita roolimalleiksi, esimerkeiksi siitä, mihin voisi urallaan kehittyä.
Eräs ICT-leideistä kertoi, että Ciscon naisverkoston tilaisuuksissa keskustellaan kirjallisuudesta tai tuodaan nuoria mukaan kuulemaan, miten houkutteleva ja ihmisläheinen IT-ala on.
Mikko Makkosen ammatillisena intohimona ovat kuluttajalaitteet ja niiden käyttötavat sekä yritysten tavat toimia yhdessä yritysryppäinä, verkostoina ja ekosysteemeinä. Esityksen aiheeksi hänelle kuitenkin oli annettu mobiliteetti, josta hän esitti tarinoita ja väitteitä keskustelun pohjaksi ennen kuin kiiruhti kotiin kuuden vastasyntyneen koiranpennun luo.
Ennusteiden mukaan ensi vuoden alkupuolella mobiililiittymiä on jo enemmän kuin ihmisiä. Meillä kuluttajilla on paljon muitakin mobiililaitteita kuin kännyköitä. Pääsemme eri laitteiden avulla nauttimaan musiikista, elokuvista tai valokuvista. Meillä voi siis olla suuri määrä erilaisia laitetyyppejä ja monta laitetta kiinni samassa mediassa. Kokemuksemme kuluttajina asettavat vaatimuksia sille, miten haluamme työpaikalla käyttää mobiililaitteita.
Neljännen sukupolven verkot eivät enää kiinnosta ketään, niitä on jo riittävästi. NFC  on luonteva teknologia, mutta sen läpimurtoa on odotettu pitkään. Ihmisellehän koskettaminen on luontevaa, mikseivät siis toisiaan lähellä olevat laitteet voisi ”koskettaa toisiaan”.
Akunkesto on ongelma älypuhelimissa, mutta ei täppäreissä. Laitteen koko vaikuttaa, täppäriin saa isomman akun kuin kännykkään.
Mikko Makkonen heitti, että varmaan monella tässäkin joukossa on Applen puhelin taskussaan. Vasta silloin huomasin, että mobiililaitteiden esimerkit hänen dioissaan olivat Windows-maailmasta – enkä enää voinut kätkeä iPadiani, jolla naputtelin muistiinpanojani.
Keskustelimme siitä, miten avoimuus luo uskottavuutta ja käyttömukavuutta. Ihmiselle pankki- ja terveystiedot ovat yleensä tärkeämpiä kuin yrityksen tiedot. Monessa yrityksessä tietohallinto rajaa, mitä henkilöstö saa laitteellaan tehdä, ja tämä haittaa käytettävyyttä. Toisaalta tietohallinnon pitää tarjota tukea IT-laitteiden käyttöön. Vai pitääkö, jos ihmiset saavat tuoda omia laitteitaan työpaikalle? Toisaalta, kun ihminen pääsee terveystietoihinsa vaivattomalla nettikäyttöliittymällä, niin samalla kun hän varaa ajan lääkärille, monenlaiset tiedonmurut saattavat liidellä pilveen nettirikollisten ulottuville.
Leimaudummeko tietyn sukupolven edustajiksi, jos mietimme, mitä verkkoon voi panna ja mitä ei? Heittävätkö nuoret huoletta mitä tahansa biletyskuvia nettiin?
Ihmisen eri roolit ovat samassa ihmisessä. Tarvitsemmeko työssä muunlaisia laitteita kuin elämässä? Eikö laitteiden määrää voisi vähentää eikä lisätä? Jo kauan sitten visioitiin tietokoneesta kodin viihdekeskuksena.
Olennaista on, mitä laitteella tehdään. Illanvietossa tarvitaan pieneen käsilaukkuun mahtuva laite kun taas matkalle otetaan mukaan lukulaite digikirjoineen.
Mikko Makkonen esitti hienosti mobiilin kolme käyttötapausta:

  • jos olen liikkeellä, tarvitsen kännykän
  • jos luon jotain, tarvitsen läppärin
  • jos kulutan jotain, tarvitsen täppärin.

Totta. Vaikka kirjoitin muistiinpanoja täppärillä, työstän niistä blogitekstin läppärillä.
IT on kaikkialla. Erilaiset mobiililaitteet haastavat vaatesuunnittelijat: tarvitaan eri kokoisia taskuja erilaisille laitteille. Organisaatiot kehittävät mobiilistrategioita. Tietohallinnon roolin pitäisi olla opastava, tekninen infrastruktuurihan on useimmiten ulkoistettu.
Mobiliteetin suurin ongelma on kuilu siinä, mitä koemme kuluttajina ja mitä työpaikalla. Olemmeko alistuneet siihen, että käytämme niitä työvälineitä, joita meille annetaan? Rekrytoinneissa nuoret kysyvät ensimmäisenä laitteista, koska ne vaikuttavat heidän työviihtyvyyteensä. Pitäisihän tämän olla meidän kaikkien asia, eritoten, kun työuran loppu karkaa näkyvistä. Toisaalta, yrityksissä ei voida vaihtaa kaikkea kerralla, vanhat raudat ja softat pyörivät pitkään.
Tehdäänkö mobiilisovelluksia HTML5:lla, jolloin ne toimivat kaikissa laitteissa? Vai käytetäänkö kunkin laitteen ominaisuuksia sovelluksissa? Jälkimmäinen on optimoitu käyttötapa, edellinen kompromissi.
Käyttöliittymä ei ole olennainen, se voi eri laitteissa olla erilainen. Olennaista on, että laite vastaa siihen tarpeeseen, jonka sille asetamme.