Nätpedagogiska toppar och floppar, Arcada 4.2.05
Artikkelin on kirjoittanut Eija Kalliala
Arcadan uusi rakennus Toukolassa sijaitsee paikalla, johon Kustaa Vaasa aikoinaan perusti Helsingin kaupungin. Samalla paikalla laulettiin ensimmäisen kerran Maamme-laulu. Nämä historialliset seikat valkenivat meille rehtori Henrik Wolffin Nätpedagogiska toppar och floppar -tilaisuuden avajaispuheesta.
Verkko-opetuksesta hän totesi, että verkossa pitää tehdä jotain uutta, erilailla kuin on tehty perinteisessä luokkaopetuksessa, jotta verkon käytöstä saadaan lisäarvoa. Perinteisessä opetuksessa esimerkiksi on tilanteita, joissa opettaja on vain tiellä, kun opiskelija haluaisi edetä omassa tahdissaan. Tähän verkko tarjoaisi paljon uusia mahdollisuuksia.
Pil-projekti
Projektipäällikkö Tore Ståhl kertoi EU-projektista Pil, jossa etsittiin uusia tapoja vanhojen kurssien toteuttamiseen käyttämällä resurssina informaatiotekniikkaa. Projekti antoi resursseja toisaalta opettajille itsensä kehittämiseen ja verkkomateriaalin laatimiseen, toisaalta verkko-opetuksen pedagogisiin ja teknisiin tukipalveluihin.
Opettajat, jotka olivat Pil-projektissa kehittäneet verkko-opetusta, kertoivat meille kokemuksistaan.
Opettajien kokemuksia
Annikki Arola kertoi ergoterapiaprosessin simuloinnista. Verkossa opettaja näkee opiskelijoiden keskustelut ja heidän ahaa-elämyksensä paremmin kuin perinteisessä opetuksessa. Verkko edistää syvällistä oppimista. Opiskelijoille on syytä korostaa, että verkko on vain työväline. Mahdolliset verkko-opiskelun ongelmat johtuvat joko siitä, että opiskelijoita on liikaa samalla opintojaksototeutuksella tai tekniikasta; opiskelijoilla on ongelmia verkkoympäristön käytössä tai he eivät pääse siihen oppilaitoksen ulkopuolelta. Kiinnostavaa on, että Annikki Arola opettajana kokee, ettei käyttänyt verkko-opetukseen olennaisesti enempää aikaa kuin tavalliseen lähiopetukseen.
Henry Ericsson kertoi yritystoimintaa simuloivasta verkkopelistä. Hänen opintojaksonsa sisältää erilaisia oppimismuotoja (blended learning): osa asioista opitaan verkossa, osa luokassa. Yrityspelissä opiskelijat valitsevat erilaisia rooleja ja vaihtavat niitä. Varsinainen pelaaminen kestää kolme viikkoa kalenteriajassa.
Viime vuonna opintojaksolla oli 120 opiskelijaa. Monet opiskelijat olivat verkossa puolenyön jälkeen, jolloin opettaja julkaisi harjoitustehtävien arviot. Kurssin päätteeksi opiskelijoita innostettiin pojille ominaisen kilpailuhengen mukaisesti jakamalla kulta-, hopea- ja pronssimitalit yrityspelimenestyksen mukaan.
Tälläkin opintojaksolla oli teknisiä ongelmia: oppilaitoksen verkko ei tunnista tietynlaisten verkkoyhteyksien, kuten Helsinki-TV:n, kautta tulevia opiskelijoita.
Henry Ericsson mainitsi opiskelijapalautteesta mm. pelin opettaman oivalluksen, ettei lainanotto ole pahasta. Opiskelijat edustavat sukupolvea, jonka vanhemmat kokivat laman ja lainakorkojen karkaamisen pilviin ja opettivat lapsensa karttamaan lainan ottamista. Opiskelijat oppivat myös, että neuvottelutilanteissa kaikkia osapuolia pitää kuunnella, mutta silti tarvitaan pomo tekemään päätöksiä ja ohjaamaan toimintaa.
Kerstin Sivonen käytti WebCT:n keskusteluryhmiä henkisen hoitotyön koulutuksessa. Hyvin toiminut sähköpostikeskustelu siirrettiin oppimisalustalle ja opettaja sai ylimääräisiä resursseja uudenlaisen työskentelytavan toteuttamiseen. Alkukankeudet johtuivat tiedotusongelmista: ei ollut selvää, kenen tehtävä on tiedottaa opiskelijoille tunnuksista ja osoitteista.
Keskustelussa todettiin, että arkaluontoisten aiheiden käsittelemisessä voidaan käyttää yksityisiä vastauksia, ”kuiskauksia”.
Nanny Alenius-Karlsson kertoi kokemuksista WebCT:n käytöstä ongelmalähtöisessä opiskelussa. Jos opiskelija epäonnistui, syynä oli se, ettei hänellä ollut pääsyä työasemalle. Pitäisikin vaikuttaa siihen, että opiskelijoilla, jotka työskentelevät sairaaloissa, olisi pääsy oppilaitoksen verkkoympäristöön. Silloin he voisivat tuoda verkkokeskusteluun työhönsä liittyviä akuutteja tilanteita.
Ingmar Sigfrids kertoi kotitentin järjestämisestä WebCT:ssä. Tentti on verkossa auki kahden päivän ajan ja kaikki opiskelijat ehtivät suorittaa sen tässä ajassa. Mielenkiintoista on, että kun tentti oli verkossa aiemmin auki viiden päivän ajan, niin kaikki opiskelijat eivät ehtineet sitä suorittaa. Kotitentissä saa käyttää kirjoja ja muita tietolähteitä ja kysellä kavereilta neuvoja. Suoranainen kopiointi on kuitenkin kiellettyä. Kopiointi verkosta on helppoa, mutta siitä jää myös helposti kiinni. Oppilaitos tarjoaa tentin ajaksi laiteluokan niiden opiskelijoiden käyttöön, joilla ei kotonaan ole internet-yhteyttä tai Acrobat Reader -ohjelmistoa.
Igmar Sigfrids kertoi, että tenttivastaukset venyvät pitkiksi, kun vastausaika on pitkä. Toisaalta opettajan ei tarvitse tulkita erilaisia käsialoja, mutta vastausten lukemiseen menee silti aikaa. Tentinvalvojaa ei tarvita. Opiskelija voi pitää kahvi-, lounas- ja lenkkeilytaukoja tentin lomassa. Loviisalaiset pienten lasten vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun heidän ei tarvitse matkustaa tenttiä varten Helsinkiin.
Hellevi Aittoniemi kertoi Arcadan, Helian ja HAAGA-amkin matkailualan opetuksen yhteistyöhankkeesta, jossa oppilaitosten matkailun opiskelijat ja opettajat tutustuivat toisiinsa. Opinnoissa käytettiin Arcadan WebCT:n lisäksi Helian Blackboard- ja HAAGA-amkin Edulink-oppimisalustoja. Jokaisen opintojakson alussa oli lyhyt tutustuminen käytössä olevan oppimisalustan toimintaan. Opiskelijat siirtyivät joustavasti oppimisalustalta toiselle eivätkä kokeneet niissä olennaisia eroja. Kolmen opintojakson jälkeen opiskelijat olivat siis oppineet paitsi opintojaksojen sisällöt myös hallitsemaan kolmea eri oppimisalustaa.
Matkailualan opettajat olivat suunnitelleet, että jokaiseen ryhmään tulisi opiskelijoita eri ammattikorkeakouluista, mutta käytäntö osoitti koulukohtaiset ryhmät paremmin toimiviksi. Opintojen arvioinnissa käytettiin kolme tuntia, klo 16-19, auki olevaa verkkotenttiä. Yhteistyö oli sallittua, mutta vastausten piti olla yksilöllisiä.
Verkkopedagogiikan nykyisyys ja tulevaisuus
Tore Ståhl pohdiskeli verkkopedagogiikan nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Eri koulutusohjelmissa tarpeet ovat erilaiset. Tekniikan alan opettajat tekevät omat oppimateriaalinsa html:llä eivätkä tarvitse WebCT:n kaltaista valmisalustaa. Opiskelijoiden internet-yhteydet riippuvat koulutusalasta. Kun Arcadan opiskelijoista 60 %:lla on pääsy verkkoon kotoaan, niin humanististen aineiden opiskelijoista vain 41 %:lla on verkkoyhteys.
Milloin verkon käyttö opiskelussa on mielekästä? Vastaus riippuu kohderyhmästä, aiheesta, kulttuurista sekä teknisistä valmiuksista. Humanistisissa aineissa käytetään keskusteluryhmiä, tekniikassa taas itsekorjautuvia testejä. Työpaikkojen palomuurit tuottavat joskus ongelmia opiskelijalla, joka opiskelee työpaikaltaan.
Virtuaaliammattikorkeakoulussa suunnitellaan yhteisen oppimisalustan kehittämistä kaikille Suomen kolmellekymmenelleyhdelle ammattikorkeakoululle, jotta yksittäisten ammattikorkeakoulujen ei enää tarvitsisi maksaa kaupallisista oppimisalustoista. Yhteinen oppimisalusta on tarkoitus integroida opiskelijarekistereihin ja muihin tarvittaviin järjestelmiin.
Tutkimus opettajien suhtautumisesta verkko-opetukseen
Anna-Christina Neisvaara ja Saana Aittomaa, jotka opiskelevat Helsingin yliopistossa kasvatustiedettä, kertoivat tekemästään tutkimuksesta Arcadan opettajien suhtautumisesta verkko-opettamiseen. Tutkimustiedot kerättiin lomakkeella.
Opettajista 81 % piti Pil-projektista saamaansa ylimääräistä resurssia riittävänä. Kuitenkin 71 % opettajista koki, että verkko-opettaminen lisäsi stressiä. Opettajista 75 % koki saaneensa tarvitsemaansa pedagogista tukea, kun taas 33 % opettajista koki, ettei ollut saanut tarvitsemaansa teknistä tukea. Opettajista 80 % oli sitä mieltä, että Pil-projekti oli muuttanut heidän tapaansa suunnitella kursseja. Lopuksi tutkimuksessa voitiin todeta, että verkko-opetuksessa tulokset ovat verrannollisia perinteiseen opetukseen, mutta parhaimmat ja huonoimmat suoritukset katoavat verkko-opetuksessa.
Yhteenveto
Lopuksi Tore Ståhl veti yhteen päivän antia. Verkko-opiskelun pitäisi olla riippumatonta siitä, millaiset verkkoyhteydet opiskelijalla on. IT-perustaitojen hallinta on tärkeää. Jo 1930-luvulla Dewey totesi, että opettajan pitää tarjota oppijalle merkittäviä kokemuksia. Tämä on totta edelleen myös verkko-opetuksessa. Vertaisarviointia pitäisi käyttää enemmän ja verkko tarjoaa siihen hyvät mahdollisuudet. Verkko tarjoaa myös mahdollisuuden autenttiseen oppimisympäristöön esimerkiksi kielten opinnoissa, kun opiskelija voi verkossa sukeltaa suoraan opiskelemansa kielen ja kulttuurin ympäristöön.
Tore Ståhl totesi, että tilaisuus löi Arcadan verkko-opetustilaisuuksien yleisöennätyksen. Yksi syy tähän voi olla uusi yhteinen rakennus ja kaikkien nähtävillä oleva tapahtumakalenteri.
Kiertokäynti
Tapahtumakalenteri heijasti talon keskellä olevan ruokailu-aulan seinälle kuluvan päivän ja koko viikon tapahtumat. Kiertokäynti uuteen rakennukseen aloitettiin sen luota. Arcadan rakennuksessa on avaruutta ja väljyyttä, jota rikastavat monipuoliset taideteokset. Eri alojen opiskelijoiden tilat on tarkoituksella sijoitettu lähekkäin, jotta opiskelijat voivat saada innovatiivisia ideoita yhdistelemällä osaamistaan monipuolisesti. Opettajienhuoneen ovella on puhelin, jolla opiskelija voi soittaa opettajalle, jonka kanssa haluaa keskustella. Opettaja tulee sitten erilliseen neuvottelutilaan keskustelemaan. Opiskelijat eivät siis voi mennä vapaasti kulkemaan opettajien avokonttoriin ja häiritsemään heidän työskentelyään.
Parkkipaikkoja Arcadassa ei juurikaan ole, mutta oppilaitokseen pääsee joustavasti julkisilla liikennevälineillä – oppilaitoshan sijaitsee keskustassa. Lähistöllä on sekä Taideteollinen korkeakoulu että Helsingin yliopiston Kumpulan Matemaattis-luonnontieteellinen kampus, joiden kanssa on hyvät mahdollisuudet yhteistyöhön.
Kiertokäynnin mielenkiintoisin kohde oli terveydenhoitoalan ohjelmoitava potilasnukke, jonka avulla voi simuloida sekä toimintaa leikkaussalissa että erilaisia onnettomuus- ja ensiaputilanteita. Opiskelijoille oli kehitetty erilaisia caseja, joihin he eläytyivät uskomattoman hyvin. Joskus caseissa käytettiin ammattinäyttelijöitä esittämässä erilaisia toimijoita, joiden kanssa opiskelijoiden piti tulla toimeen ensiapu- tai leikkaustilanteissa.
Sivu päivitetty 13.2.05
Eija Kalliala, [email protected]