Aino Kallaksen syntymäpäiväkävelyllä

Suomi ja Viro –
maailmankansalainen
viidessä maassa

luovuus pulppuaa
kaikki uusi kiinnostaa
halu vaeltaa

kielet hallussa
kirjallisuus syvenee
alkukielillä

Aino Kallaksen syntymäpäiväkävely järjestettiin 2.8.2017 – jo kahdeksannen kerran. Aino Kallas Seuran puheenjohtaja Silja Vuorikuru avasi tilaisuuden Päivälehden museossa Ludwiginkadulla. Pirkko-Liisa Rauhala kertoi, miten Aino Kallas koki elämänsä viisi maata: Suomen, Venäjän, Viron, Englannin ja Ruotsin. Aino Kallasta leimasi kiinnostus uuteen, ehdoton luomisvoima ja vaellushalu. Hän hallitsi ajankäyttönsä ja sanoikin: ”Inspiraatiota pitää päivystää, sillä se käy vain ahkeran luona.”

Aino Krohn ja Oskar Kallas menivät salakihloihin Kuorsalossa, mutta järjestivät pian kolme vuorokautta kestäneet kihlajaiset. Aino Kallas oppi viron kielen nopeasti uudessa kotimaassaan. Hän puhui ruotsin ja suomen lisäksi ainakin saksaa, ranskaa ja englantia. Vaikka Aino ja Oskar Kallaksen kotona puhuttiin viroa ja siitä tuli lasten äidinkieli, niin Aino Kallas kirjoitti koko tuotantonsa suomeksi. Oskar Kallaksen lähettilään työ vei perheen aluksi Pietariin ja myöhemmin Lontooseen, josta tehtiin matkoja Haagiin.

Vuorikadun Hospiz, nykyinen Hotelli Arthur

Aino Kallas koki Pietarin ikäväksi ja elämän siellä ahtaaksi, Tarton lammikoitumiseksi, mutta Lontoon suureksi maailmaksi, maailman sydämeksi. Kun Oskar Kallas vuonna 1934 jäi eläkkeelle ja perhe palasi Viroon Tallinnaan, elämä tuntui arkiselta, vanhenemiselta. 1940-luvulla perhe joutui pakolaisiksi Tukholmaan yhdeksäksi vuodeksi. Vuonna 1953 koitti kipeä kotiinpaluu ja vanhuus Helsingissä. Vaikka Aino Kallas on puhunut elämästä Tartossa lammikoitumisena, hän on myös sanonut, että hänen elämänsä kasvun paikkoja olivat nimenomaan Tartto ja Lontoo.

Aino Kallaksen elämän kiinnekohtia olivat Kiiskilä ja Lopen Syrjä, Ida ja B.F.Godenhjelmin koti Helsingissä Ludwiginkadulla (nykyisen Päivälehden museon paikalla) , Queen’s Gate 167 Lontoossa, Kassarin kesähuvila sekä Helsingin Vuorikadun Hospiz, jonka kanta-asiakkaana hän oli nelisenkymmentä vuotta.

Aino Kallaksen huone Hotelli Arthurissa

Godenhjelmien koti oli Ainolle kirjaparatiisi, jossa kaikki hyvän ja pahan tiedon hedelmät olivat tarjolla. Mitään kirjoja ei sensuroitu, ei edes lääkärikirjoja. Ida-täti toimi terveysopin opettajana ja kirjoitti mm. terveysopin oppikirjan. Kassarista Aino Kallas totesi, että upottaessaan päänsä sen nurmeen, hän tuntee saavansa maasta voimansa.

Kulmaikkuna Aino Kallaksen huoneessa

Esityksen jälkeen kävelimme Rikhardinkatua ja Kasarminkatu halki Esplanadin puiston Vuorikadun Hospiziin eli nykyisen Hotelli Arthuriin Aino Kallaksen huoneeseen. Hento sade siivitti syntymäpäiväkävelyn alkua, mutta lakkasi ennen Esplanadin puistoa. Istuimme pitkään hotellihuoneessa, jossa Aino Kallakselle olivat olleet tärkeitä kirjoituspöytä, sohva sekä ennen kaikkea erkkerin kulmaikkuna, jonka ikkunalaudalla saattoi istua ja josta avautui maisema Kaisaniemen puistoon – samalla kun kuuli Helsingin sykkeen ja raitiovaunujen äänet.

Kategoria(t): kirjallisuus, Viro Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *