Aika koskettaa

Kansa riemuitsee
laulujuhlakulkue
tanssii ja laulaa.

Aurinko hellii
ja polttaa juhlakansaa,
tunnelma nousee.

Aurinko laskee,
laulu jatkuu, yleisö
huutaa: Uudestaan!

Laulujuhlille Tallinnaan 4. – 6.7.2014? Ihan heti en innostunut. Viisi vuotta sitten laulujuhlien ensimmäisenä päivänä satoi kaatamalla ja toisena aurinko paahtoi kuumasti. Juhlien jälkeen, kun kansa vaelsi Laulukentältä Tallinnan keskustaan ja kadut oli suljettu, bussimme seisoi Tallinnan kiertotien jonossa tunteja ja myöhästyimme Helsinkiin lähtevästä iltalaivasta.

Laulujuhlien kulkue kuvattuna Virun parvekkeelta.

Laulujuhlien kulkue kuvattuna Virun parvekkeelta.

Kun ajatus osallistumisesta tämän vuoden laulujuhliin alkoi kevättalvesta kypsyä, totesimme, että Tuglas-seuran Laulujuhlamatka oli loppuunmyyty jo viime marraskuussa Martin markkinoilla, eikä Tallinnan hotelleissa enää ollut tilaa. Onneksi saimme Viljandin ystäviltä tiedon, että Vaasa-Pärnu-Seuran Laulujuhlamatkalle mahtuisi mukaan. Matkaohjelmaan kuuluivat mm. yöpymiset hotelli Euroopassa tai Virussa, laulujuhlat kuljetuksineen lauantaina ja tanssijuhlat sunnuntaina. Edellisestä kerrasta muistimme, että juhlat huipentuisivat sunnuntain laulujuhliin, joten Viljandin ystävät auttoivat meitä hankkimaan liput niihin. Tuglas-seurasta sain vinkin, mitä reittiä sunnuntaina kannattaisi kävellä Kalevin stadionin Tanssijuhlilta Laulukentälle.

Viljannin soittajat, laulajat ja tanssijat kulkueessa ohittamassa Virua.

Viljannin soittajat, laulajat ja tanssijat kulkueessa ohittamassa Virua.

Perjantaina iltapäivällä odottelimme Helsingin Länsiterminaalissa Vaasasta aamulla lähtenyttä bussia, joka poimi osallistujia matkan varrelta. Meille Viruun majoittautuneille kerrottiin, että aamuisin saamme terveellisen ja virkistävän kävelylenkin hotelli Eurooppaan, josta yhteiskuljetuksemme lähtee. Ymmärsimme järjestelyn viimeistään lauantaina, kun laulujuhlakulkue eristi Virun Vanhasta kaupungista yli kuudeksi tunniksi ja tiet Viruun pysyivät autoilta suljettuina vielä pitkään laulujuhlien jälkeen. Lauantaina tutustuimme KGB-museoon, jonka opas avasi taustaa Virussa 1970-luvulla yöpyneiden turistien hämmentäviin kokemuksiin. Vaikuttavan kierroksen jälkeen seurasimme laulujuhlakulkuetta Valuuttabaarissa ja Virun parvekkeella. Kulkueen loppupuolella livahdimme Viljannin esiintyjien keskeltä kohti hotelli Eurooppaa, jossa bussimme odotti. Ehdimme hyvin laulujuhliin, vaikka bussi jouduttiin jättämään muutaman kilometrin päähän Laulukentän pääportista.

Laulutuli hulmuaa Laulukentän tornissa.

Laulutuli hulmuaa Laulukentän tornissa.

Juhlan alussa Laululavan täyttäneet kuorot lauloivat Friedrich Kuhlbarsin sanoittaman ja Mihkel Lüdigin säveltämän Koit,  Johann Voldemar Jannsenin Fredrik Paciuksen melodiaan sanoittaman Mu isamaa, mu õnn ja rõõm ja Juhan Liivin sanoittaman ja Gustav Ernesaksin säveltämän Helin. Tartosta parikymmentä päivää matkannut laulutuli kiipesi Laulukentän torniin ja hulmusi siellä koko kaksipäiväisen juhlan ajan.

Laulujuhlan ensimmäinen konsertti kertoi ajan kosketuksesta vuoden 1869 ensimmäisistä laulujuhlista 2000-luvulle asti, joka jakautui neljään jaksoon: Kansallisen heräämisen aika – tie itsenäisyyteen vuosina 1869 – 1910, Viron tasavalta kahden maailmansodan välillä vuosina 1923 – 1938, miehittäjien aika vuosina 1947 – 1985 ja jälleenitsenäistymisen aika vuosina 1990 – 2009. Jokaisesta laulujuhlasta poimittiin yksi laulu laulettavaksi. Vuoden 1950 mustimpien laulujuhlien laulun sijaan pidettiin hiljainen hetki ja vuoden 1969 satavuotislaulujuhlista laulettiin kaksi laulua.

Isien ja poikien keppitanssi. Lavalla on 544 isää ja 544 poikaa.

Isien ja poikien keppitanssi. Lavalla on 544 isää ja 544 poikaa.

Kolmiosainen tanssijuhla kokosi sunnuntaina aamupäivällä helteisen Kalevin stadionin täyteen yleisöä ja tanssijoita. Lapsuudenkodissa tanssittiin kansantansseja eri puolilta Viroa. Harmaassa maailmassa tanssien teemoina olivat kiire, raha, kaupunki, mustat linnut ja kosketus. Lopuksi palattiin lapsuudenkotiin tanssimaan perheelle ja isoäidille kosketuksen aikaa. Helteessä kävelimme tanssijuhlilta reippaasti kohti Laulukenttää. J.Poskalla emme enää tarvinneet karttaa, kun seurasimme lastenvaunuja työntäviä ja aurinkotuoleja kantavia ihmisiä halki Kadriorgin puiston suoraan Laulukentän sivuportille.

Mustat linnut.  Musta ja valkoinen - mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Mustat linnut.
Musta ja valkoinen – mutta maailma ei ole mustavalkoinen.

Laulujuhlan toinen konsertti, joka alkoi sunnuntaina kahdelta iltapäivällä ja jatkui myöhään iltaan, kertoi kosketuksen ajasta. Vieressäni istuva mies heilutti innokkaasti Viron lippua ja huusi monien kappaleiden jälkeen yhdessä muiden kanssa ”Korraga!” Niinpä muutamat laulut, mm. kuusi viimeistä laulua, jolloin laululavan täytti yli 20 000 laulajaa, esitettiin kahteen kertaan peräkkäin.

Tallinnan laulujuhlat vuonna 2014.

Laulujuhlien toinen konsertti sunnuntaina.

Puoli yhdeksän maissa illalla, kun kaikki laulut oli laulettu, puheet pidetty ja kuorojohtajat kukitettu ja heitetty ilmaan, juontaja julisti konsertin päättyneeksi ja toivotti meidät tervetulleiksi laulujuhlille viiden vuoden kuluttua. Yleisö alkoi oitis huutaa muutamia jo laulettuja lauluja esitettäviksi uudestaan. Ystäväni kanssa yritimme lähteä pois, jolloin vierustoverini sanoi, ettei vielä voi lähteä, ettei konsertti vielä ole päättynyt, että nythän varsinainen konsertti vasta alkaa. Kun seuraavana päivänä tapasimme hänet Tallinnan Taidehallissa, hän kertoi, että konsertti jatkui puoli kymmeneen asti illalla ja tunnelma oli mahtava.

Laulujuhlien toisen konsertin alussa hän oli kysynyt minulta, onko Suomessa mitään tällaista. Onko? Kokoontuuko meillä koko kansa joskus yhdessä laulamaan, soittamaan ja tanssimaan? Urheilukilpailuissa? Herännäisjuhlilla?

Päätimme ystäväni kanssa, että varaamme hyvissä ajoin yösijan Tallinnan seuraaville laulu- ja tanssijuhlille, jotka ovat 28. – 30.6.2019.

Kategoria(t): Kulttuuri, musiikki, Viro Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *