kohtaat naapurin
arvot, tavat, menneisyys
selittää erot
Tuglas-seura järjesti Kansalaisfoorumin Kaksi maata – kaksi arvomaailmaa 13.4.07 Tieteiden talossa. Virolaiset kertoivat asenteistaan suomalaisiin ja suomalaiset virolaisiin. Tutkija Iivi Masso ihmetteli 1990-luvun alussa suomalaisia opiskelijoita, jotka eivät juttele keskenään luennoilla ja pitävät hipoissa kiinni omasta pullostaan jakamatta muille. Vaikka virolaiset nuoret olivat köyhiä, he jakoivat muille omastaan. Ehkä asenteiden taustalla oli Suomen hyvä sosiaaliturva, ajatus: ”Minun ei tarvitse auttaa muita kun yhteiskunta auttaa.” Virossa tilanne oli toinen. Toisaalta Jaana Vasama kuvasi nyky-Viron yksilöllisiä menestystarinoita, jotka voivat vähentää haluja auttaa heikompia.
Pastori Hannele Repo kertoi vieraasta kulttuurista, johon hän törmäsi Tallinnan Pyhän Hengen kirkon kirkkoherrana. Aluksi hän tunsi olevansa kylmässä maassa Jumalan selän takana kunnes kuuli, että virolaisille ”Jumalan selän takana” tarkoitti turvallista olotilaa. Ajatus lämmitti. Kaupungille mennessään hän riisuu papinkauluksensa. Virolaiset suhtautuvat uskontoon ennakkoluuloisesti. Suomessa papinkaulus helposti antaa julkisissa liikennevälineissä istumapaikan, sammuttaa tupakat ja saa kiroilijat pyytämään anteeksi. Naisten keskinäinen lämpö Virossa on suurempaa kuin Suomessa, samoin vieraanvaraisuuus, mutta pappien keskuudessa hän pienenä naisena kokee jäävänsä näkymättömäksi. John Wikström on sanonut: ”Kulttuuri on kuin vesi, jossa kala ui.” Hannele Repo myönsi, että tullessaan laivalla Suomen satamaan, hän tuntee hengittävänsä paremmin kuin Tallinnan vieraassa kulttuurissa.
Johtaja Gunnar Okk kertoi, että virolaiset johtajat ovat huomattavasti nuorempia kuin suomalaiset. Liikeneuvotteluissa virolaisille määräajat ovat vain suuntaa-antavia – toisin kuin suomalaisille. Suomessa liikeneuvotteluissa pitäisi osata keskustella purjeveneistä, purjehtimisesta ja golfista, kun taas palkasta ja uskonnosta ei saisi keskustella.
Professori Mikko Lagerspetz puhui anomiasta, tilanteesta, jossa normijärjestelmä ei anna suojaa. Viron nopea yhteiskunnallinen muutos on johtanut tilanteeseen, jossa neuvottelukäytäntöjen ja päätöksenteon pelisäännöt puuttuvat. Sosiaalivaliokunnan puheenjohtaja sanoi kerran, ettei aidsin hoitamiseen tarvita lisäresursseja, koska aids on vain siihen sairastuneiden oma ongelma. Professori järkyttyi: miten kyseisessä asemassa oleva mies ajattelee noin ja sanoo sen vielä ääneen. Professori Mart Saarma toppuutteli ja selitti, miten Virossa 1980-luvulta lähtien on selitetty, että aids on tuotettu Pentagonin laboratoriossa ja leviää vain homoseksuaalien keskuudessa, joten pitkäaikainen propaganda ei voi olla jättämättä jälkiään.
Virossa muutos ja kyky muutokseen ovat arvoja sinänsä. Johtaja Jaana Vasama korosti, että virolaisten ”Nokia” on koti ja koulu. Kun suomalainen puhuu käsitteistä ”koti, uskonto ja isänmaa”, virolainen puhuu käsitteistä ”koti, kieli ja koulutus”. Virolaisille kieli on uskonto, mutta toisaalta heiltä puuttuu uskontojen lukutaito: he eivät erota kelta-asuista rumpua lyövää munkkia liperikauluksisesta papista.
Virolaisissa kansanlauluissa kerrotaan murheellisista asioista iloisin sävelin kun taas suomalaisisssa kansanlauluissa kerrotaan iloisista asioista murheellisin sävelin.