Yhteisömanagerit arvostavat toisiaan

yleiskuva
puoli- ja lähikuva
mikä nyt toimii?

kanavat täynnä
ystävien kuvia –
miten erotut?

tiedäthän: kissa
menee minne haluaa?
siinä paimennat

älä lopeta
leikkimistä, kehottaa
Pikku Kakkonen

avoimuudella
puhkotaan somekuplat
kuunnellaan toista

CMADFI 2017 keräsi bussilasteittain yhteisömanagereja tai yhteisömanageroinnista kiinnostuneita eri puolilta Suomea Tampereen yliopistoon 23.1.2017. Tilaisuuden avasi ja juonsi Kyösti Koskela Tampereen yliopistosta.

Johanna Janhonen kertomassa CMADista

Yhteisömanagerien arvostuspäivän kantava voima Johanna Janhonen kutsui meidät tapahtuman valmisteluun osallistuneet yliopiston juhlasalin lavan reunalle koristeiksi samalla, kun kertoi nyt jo kuudennen kerran järjestetyn tapahtuman historiaa ja valmisteluvaiheita. Kansainvälinen tapahtuma jatkuu suomalaisten omana tapahtumana, johon vuoden aikana liittyy CMAD-lounaita ja -chattia.
Yhteisömanagerien nettikyselyssä nousi esiin kysymys, ollako yhteisömanageri, somemanageri vai molempia. Yhteisömanageri huolehtii oman yhteisönsä ihmisistä, mitä on tehty jo ennen somea. Somemanageri huolehtii yhteisön viestinnästä eri kanavissa. Yhteisömanagerin työtä pitää arvostaa ja varata siihen riittävät resurssit.
Miten yhteisöjä osallistetaan? Miten viestinnästä saadaan yhteisölähtöistä? Miten tuotetaan sisältöjä, joita ihmiset haluavat jakaa eteenpäin? Jäävätkö aktiivisetkin ihmiset odottamaan yhteisömanagerin aloitetta? Aktiivinen, auttavainen ja iloinen Pauliina Mäkelä nostettiinkin yhdeksi yhteisömanagerien esikuvaksi.
Anssi Männistö, joka vetää Tampereen yliopiston kuvajournalistien kandilinjaa, kertoi valokuvista viestinnässä. Miten tehdä kiinnostavia ja erottuvia kuvia, kun kaikki kuvaavat kaikkea kaiken aikaa? Hän jaotteli kuvat yleiskuvaan, puolikuvaan ja lähikuvaan, jotka eri aikoina ja eri medioissa toimivat paremmin tai huonommin. Nykyisessä some- ja mobimaailmassa kuvan pitää toimia, vaikka se olisi peukalonkynnen kokoinen. Rinnakkaisiin julkaisualustoihin tarvitaan entistä enemmän variaatioita yhä nopeammin.
Hän antoi seuraavat kuvausohjeet ja havainnollisti niitä muokkaamalla huonoista kuvista parempia.

  • Mene lähemmäs
  • Pelkistä tausta
  • Rauhoitu ja katsele ympärillesi
  • Jätä tuoksua ja pidä, minkä lupaat
  • Mieti tarinallisuutta
  • Kuvakulmat ja toiminnallistaminen

Senni Niemi Meltwaterista kertoi, miten somen hallintaohjelmat auttavat kaaoksen hallinnassa ja raportoinnissa sekä tehostavat toimintaa. Kun yhteisössä monet tuottavat sisältöjä, hallintaohjelma auttaa pitämään langat käsissä ja varmistamaan viestin läpimenon. Hän kehotti meitä testaamaan palveluja käytännössä ennen kuin sitoudumme niihin.

Jari Jussila ja Vilma Vuori DigiSyke-hankkeesta

Jari Jussila ja Vilma Vuori DigiSyke-hankkeesta kertoivat, että someanalytiikan avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä – tai helpottaa niiden tuhoamista. Liiketoiminta hyötyy someanalytiikasta esim. paljastamalla optimaalisia postauksia ja tunnetiloja. Analytiikka kuulemma paljastaa, että nainen, joka postaa perjantai-iltana klo 23 jälkeen, saa keskimääräistä enemmän tykkäyksiä. Myönteisiin tunnetiloihin liittyviä postauksia jaetaan uudelleen enemmän kuin muita. Analyysi voi joskus johtaa harhaan, esimerkiksi negatiiviseen viestiin voidaan tägätä yritys, joka osaisi hoitaa homman kuntoon.
Anni Knutin keroi, miten Futurice pyrkii maksimaaliseen läpinäkyvyyteen. Työntekijät voivat tehdä päätöksiä itsenäisesti, kun 3*2-ajattelulla pohtivat, mitä ratkaisu tarkoittaa työkavereille, asiakkaille ja numeroille sekä miten se vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa. Hierarkioita puretaan heimomallilla, mutta henkilö voi olla aktiivinen muissakin kuin omassa heimossaan. Flowdock on Futuricen ainoa virallinen keskustelukanava, vaikka muitakin käytetään.
Toni Hopponen Flocklerilta puhui kuvista yhteisöllisenä sisällöntuotantona. Miten tuotat sisältöjä, jotka aidosti kiinnostavat asiakkaitasi, kun kuvasi kilpailevat asiakkaiden ystävien tuottamien sisältöjen seassa? Pyydätkö asiakkaat jossain vaiheessa mukaan sisällöntuotannon ideointiin? Pyydätkö asiakkaita tuottamaan sisältöä? Hahmotatko kiinnostavaa sisältöä asiakaspalautteiden perusteella?
Hän antoi meille seitsemän vinkkiä yhteisölliseen sisällöntuotantoon:

  • Vahvista sitä, mitä asiakkaat luontaisesti tekevät, esim. #lomafiilis
  • Päätä erottuva hashtag ja muistuta asiakkaitasi siitä taukoamatta, myös muualla kuin netissä
  • Muista jatkuvuus
  • Madalla kynnystä, esim. Dronningholmin tähtitortun #uudetmuodot
  • Merkityksllisyys, Pauligin ja Froodlyn #hävikkihaaste
  • Analytiikka, tunnista suosituimmat kuvat ja jatkolähetä (kysy lupa) reaaliajassa, poimi ideoita omaan markkinointiin ja sisällöntuotantoon
  • Tunnista asiakkaasi, hyödynnä käyttäjätietoja somemainonnassa

Jarkko Kurvinen ja Toinen Mielipide

Jarkko Kurvinen kertoi, ettei ole somessa vain jakamassa ajatuksiaan vaan oppimassa ymmärtämään entistä paremmin yrittäjiä ja asiakkaita. Toinen Mielipide -verkkopalveluun kootaan tärkeiden vaikuttajien ajatuksia. Vaikuttajat tuottavat sisältöä blogeihin ja webinaareihin ja yhteisön jäsenet saavat sähköpostikirjeitä ajankohtaisista asioista.
Aluksi suunniteltiin, että blogeissa julkaistaisiin uutta joka päivä. Kolmen kuukauden kuluttua julkaisutahtia harvennettiin, panostettiin määrän sijasta laatuun ja laajennetiin kirjoittajien piiriä. Bloggauksia jaetaan somessa, mutta sähköpostilista toimii varmemmin; sille ilmoittautuneet ovat oikeasti kiinnostuneita verkkopalvelun sisällöistä. Suomi 100 -hengessä julkaistaan myös uusi kirja, jossa kerrotaan, miten tasonnostolla Suomesta tehdään kaupallisesti menestyksekkäämpi kuin koskaan.
Jarmo Puskala puhui yhteisöllisestä videotuotannosta verkossa ja vertasi yhteisömanagerointia kissojen paimentamiseen: kissa menee minne kissa haluaa. Vuonna 2012 julkaistulle Iron Sky -elokuvalle on tulossa jatko-osa Iron sky the coming race 2017.
Videotuotannossa ainoa pysyvä on muutos. Työkalut muuttuvat, yhteisöllinen tekeminen muuttuu. Joukkoistaminen ei kuitenkaan ole demokratiaa; kissa menee minne kissa haluaa, mutta jonkun pitää pitää langat käsissään, jotta yhdessä edetään järkevään suuntaan. Livevideot kiinnostavat.
Auli Tuomi ja Tuulia Nieminen esittivät käytännössä, miten livestriimaus toimii. Esitys saattoi CMADin etäkatsojille toimia paremmin kuin juhlasalissa istuville, kun livestriimaajat haastattelivat toisiaan juhlasalin yläosassa CMADin livestriimauskameran luona, ja juhlasalissa istuvat katsoivat tyhjää esiintymislavaa, johon jossain vaiheessa saatiin striimi näkyviin.
Kumu Communicationsissa livestriimaus oli aloitettu Periscopella, mutta nykyisin monet muutkin somepalvelut mahdollistavat livestriimauksen.
Kahvituntisponsorit, Piritta Seppälä puhumassa

CMADin tunnin mittaisella kahvitunnilla saimme nauttia paitsi kahvista, teestä ja pullasta myös toistemme seurasta ja kahvituntisponsoreiden esittelytiskien annista.
Petra Palola ja Elli Murtonen osallistivat yleisön laulamaan Pikku Kakkosen postilaulua. Kun Pikku Kakkonen 11.1.2017 klo 14.30 täytti 40 vuotta, se keräsi Facebookissa 2100 uutta tykkääjää. Somessa postaukset levisivät aihetunnisteilla #pikkukakkonen40 ja #älälopetaleikkimistä.
Miksi Pikku Kakkonen on somessa? Lapsia ei houkutella someen, mutta aikuisille halutaan kertoa lastenohjelmien ajankohtaisista asioista, jotta he voisivat kertoa niistä lapsilleen. Somessa on paljon aikuisiksi kasvaneita lapsia, mikä näkyy suosituimmissa Facebook-postauksissa, esim. Pupu Tupuna ja Kylli-täti. Pupu Tupuna keräsi yli 200 000 näyttöä.
Katriina Valkeapää hehkutti ihan liekeissä, miten yhteisöä palkitaan yhdenvertaisesti. Partiolaisten kansainvälinen Roihu 2016 oli Suomen suurin tapahtuma, jossa yhdenksän päivän aikana oli 17000 osallistujaa ja 153000 kävijää. Asioita kokeiltiin uudella tavalla. Sisältöjä jaettiin aihetunnisteilla #mäoonliekeissä #eldochlågor #firedup yli yhdeksässä kanavassa ja osallistujille jaettiin sähköisiä osaamismerkkejä.
Reetta Mikkolan vetämä paneelikeskustelu, taustalla keskustelua kuvittava Linda Saukko-Rauta

Paneelissa puhkottiin ja kasvatettiin somekuplia Reetta Mikkolan johdolla samalla, kun Linda Saukko-Rauta piirsi Adobe draw -sovelluksella panelistien esiin nostamia ajatuksia. Yhteisön pitäisi tuoda kohderyhmänsä jäsenet mukaan tuottamaan sisältöä. Vastakkaisia mielipiteitä pitäisi kuunnella ja niistä keskustella. Jos algoritmit ohjaavat meidät somekupliin, niin toisiko paperinen sanomalehti tasaisempaa informaatiota? Puhkotaanko kuplia avoimella ja myönteisellä asenteella?
Pitäisikö yhteisömanagerin olla somessa ennen kaikkea omana itsenään vai organisaationsa edustajana? Persoona peliin, mutta organisaatiotansahan yksityishenkilökin edustaa. Entä jos yhteisömanageri vaihtuu? Rakennetaanko luottamusta taas alusta asti? Yhteisömanageri tuo ihmisiä yhteen. Olennaista on viestinnän ajankohtaisuus, pari kuukautta vanha asia ei kiinnosta enää. Miten pitäisi suhtautua sponsoroituihin sisältöihin? Hyvä mainos ei puhu tuotteesta vaan siitä henkilöstä, joka mainosta lukee. Tällaista tosin on hankala toteuttaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *