Kulttuuri- ja ict-poimintoja

Tietoyhteiskunnan tulevaisuus
Seminaari keskiviikkona 22.9.1999 klo 17.00 – 19.30 Helsingin yliopistossa Porthania I:ssä
http://www.cs.Helsinki.FI/tietoyhteiskunta
Tilaisuuden olivat järjestäneet Helsingin yliopiston opiskelijoiden ainejärjestö TKO-äly ry ja Tietojenkäsittelytieteen laitos. Juontajana toimi professori Henri Tirri.
Avaussanat
Professori Timo Alanko johdatti meidät puheellaan ammoisiin aikoihin, jolloin pappi kertoi kirkossa kaiken, mitä kansan piti tietää. Tämä tieto tuli papille postitse hevoskyydillä. Sanomalehdet ja kirjeenvaihto kulkivat myös hevoskyydillä ja purjeveneillä, joten tiedonsiirtonopeuteen vaikuttivat säät ja tuulet.
Telefooni muutti tilanteen, kun tieto voitiin välittää pitkienkin matkojen päähän välittömästi. Tänä päivänä puhelin seuraa meitä kuin koira isäntäänsä. Onko tämä kehitys hyväksi vai pahaksi, tiedä häntä, mietti Alanko.
Linux-järjestelmän syntyminen osoittaa, miten tänään tietoteollisuudessa ihmiset eri puolilta maapalloa voivat työskennellä ikään kuin saman pöydän ääressä maailmanverkossa. Tämä sisältää myös uhkakuvia. Olemmeko liikkeessä vailla päämäärää?
Panelistien puheenvuorot
Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Minna Romppanen väitti, että tietoyhteiskunta on pelkkä käännösvirhe. Itse asiassa sillä tarkoitetaan kommunikointi- tai viestintäyhteiskuntaa. Hän pohti puheessaan mm. etätyötä ja etäelämää ja burnoutia, joka syntyy siitä, että ihminen ei koskaan tunne olevansa valmis. Hän mainitsi yritykset, jotka houkuttelevat nuoria nörttejä koodaamaan kellareihin kokiksella ja avoautolla. Tirri sanoi voivansa todistaa, että jos juo yli 30 vuoden ajan yli 1,5 litraa kokista päivässä, niin sille voi tulla allergiseksi.
Filosofian tohtori Pekka Himanen oli hajottanut silmälasinsa juuri ennen tilaisuuden alkua, ja totesi, että ehkä silmälasit ovat liian monimutkainen laite humanistille. Hän puhui tietoyhteiskunnan hakkerietiikasta, joka tarkoittaa jotain sellaista, joka ei automaattisesti tapahdu vaan johon voimme itse vaikuttaa. Hakkerietiikassa tärkein pääoma on osaaminen eikä enää taloudellinen tai tekninen pääoma. Hakkerietiikka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden iloitteluun, joka näkyy esim. Linuxin tekemisessä, kun taas rahataloutta leimaa aito himo rahaan ja kysytään, kuka maksaa.
Himanen puhui ei-työkeskeisen elämän, tekoihin yllyttävän työkulttuurin puolesta, jota joustotyö ajasta ja paikasta riippumattomana edustaa. Mutta hän kuitenkin epäili, että etätyössä toisten ihmisten kanssa toimiessa ei opi eettiseksi.
Himanen kertoi intialaisista kadunlakaisijoista, jotka eivät saaneet puhdasta aikaan, mutta oleskelivat moitteettomasti kadunlakaisijan roolissa. Hän kysyi, onko niin, ettei opiskelijankaan tehtävä ole oppia vaan oleskella moitteettomasti opiskelijan roolissa. Ja oleskeltuaan opiskelijana riittävän kauan, hän voi siirtyä oleskelemaan työelämään. Tätä oleskelua työelämässä symbolisoi kellokortti.
Keskiajalla monet viisaat pohtivat, onko kuoleman jälkeistä elämää. Kukaan ei pohtinut, onko kuoleman jälkeistä työtä.
Tänä päivänä vapaa-aikakin on optimoitu tehokkaaksi. Ennen vapaa-ajalla palloiltiin, nykyisin harjoitellaan rystylyöntiä.
Yleisön joukosta esitettiin kysymys: Onko tietoyhteiskunnan jälkeistä työtä? Panelistit vastasivat viittaamalla Rifkinin ja Castellsin ajatuksiin.
Tietojenkäsittelytieteen teollisuusprofessori Jukka Paakin mukaan tietoyhteiskunta muodostuu ihmisistä ja palveluista. Tietoyhteiskuntatuotteiden luomiseen tarvitaan monialaista osaamista, pelkkä tekniikan taitaminen ei riitä. Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tarvitaan osoittamaan, mihin tietoyhteiskunta menee ja mihin sen pitäisi mennä. Humanisteja tarvitaan, jotta tekniikan ehdoilla syntynyt yhteiskunta olisi inhimillinen.
Paakki puhui ohjelmistoteollisuudesta, joka on hiukeassa nousussa yritysten kannalta, mutta rapakunnossa akateemisen maailman näkökulmasta. MS Windowsista löytyy 2000 ohjelmointivirhettä, mutta kyllä Linuxkin on mennyt nurin.
DataFellowsin toimitusjohtaja Risto Siilasmaa puolustautui Minna Romppasen heittoon kokiksella nuoria kosiskelevista yrityksistä kysymällä yleisöltä: ”Mikä teidät saa tikittämään?” Hän totesi, että se ei ole bemari eikä kokis. Hän kertoi, että tavalliselle ihmiselle tarjotaan valta vaikuttaa siihen, miten käyttää päivänsä. Hän totesi, ettei kukaan kuolinvuoteellaan kadu sitä, ettei ollut enempää töissä vaan sitä, ettei ollut enempää perheensä ja ystäviensä kanssa.
Siilasmaa painotti, että softaosaamisen merkitys on mittava ja oli huolissaan siitä, että kun ohjelmointi-investoinnit kasvavat Yhdysvalloissa 14 % vuosivauhdilla, niin vastaava kasvu Euroopassa on vain 11 %. Mobiilissa tietoliikenteessä Eurooppa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen edellä. Hän muistutti, että tämä kaikki vaikuttaa meidän lähitulevaisuuteemme.
Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä ja kehitystyön koordinoija, nykyisin Transmetassa USA:ssa vaikuttava Linus Torvalds puhui kommunikoinnista ja toivoi seminaariinkin aitoa kommunikointia. Esimerkkinä kommunikoinnista hän mainitsi mikroaaltouunin piippauksen ja television kanavanvalitsimen. Ongelmana ei ole tekniikka vaan eri osapuolten, esim. eri kansoista tulevien ihmisten erilaiset tasot ja protokollat. Linus painotti, että tekniikka ei saa häiritä kommunikointia, esim. tietokone ei saa häiritä, kun sen kanssa kommunikoidaan.
Linus korosti, että ihmisten halut ja tarpeet vetävät tekniikkaa eteenpäin, ei teollisuusyritykset tai akateeminen maailma. Tekniikka mahdollistaa mitä vain, mutta ihmisten tarpeet määräävät, miten tulevaisuudessa kommunikoidaan.
Paneeli
Näiden aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin varsinaiseen paneeliin. Henry Tirri kysyi panelisteilta: ”Mikä on viihteen rooli tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa?”
Vastauksissa kuvastui viihteen käsitteen erilainen tulkinta. Romppanen haaveili työstä, joka voisi olla viihdettä, Himanen kauhisteli jenkkien päällenaurettuja elokuvia, Paakki näki viihteen erilaisia ihmisiä yhdistävänä tekijänä. Siilasmaa muistutti, että tietokone on vain väline eikä itseisarvo, ja pohti Kalevalan siirtämistä multimediamuotoon. Linus lanseerasi Linuksen lain, jonka mukaan ihmistä motivoivat:
1. Eloonjääminen (ruoka, katto pään päälle)
2. Sosiaaliset yhteydet (perhesuhteet, ryhmän johtajana olo)
3. Viihde (shakin pelaaminen, Linuxin tekeminen)
Linuksen mukaan viihdettä on kaikki sellainen, mikä kiinnostaa ihmistä, esim. se, mikä sai Einsteinin keksimään suhteellisuusteorian.
Eräs panelisteista totesi, että tämän määritelmän mukaan työnteko ja tyttären kanssa kommunikointi ovat viihdettä, koska ne ovat kiinnostavia, vaikka eivät välttämättä helppoja.
Henri Tirri kysyi panelisteilta seuraavaksi: ”Kuka hallitsee tietoyhteiskuntaa?”
Himanen innostui puhumaan vanhuuden aliarvostuksesta meidän yhteiskunnassamme. Käytämme vanhuksista sanaa ”eläkeläinen”. –ke-pääte viittaa kielitoimiston mukaan johonkin, joka ei ihan ole, mutta on vähän sinne päin. Onko eläkeläinen sellainen, joka ei ole ihan elossa, mutta on vähän sinne päin? Näinhän kukaan ei sano.
Linus esitti, ettei kenelläkään pitäisi olla valtaa tietoyhteiskunnassa. Tavallisessa yhteiskunnassa valtio tukee heikompia ihmisiä, mutta tietoyhteiskunnassa yksityisyys on erilainen kuin tavallisessa yhteiskunnassa. Niinpä tietoyhteiskunnassa vallan pitäisi olla jokaisella ihmisellä eikä yrityksillä tai valtiolla.
Sivu päivitetty 29.9.1999
Eija Kalliala

IBM:n e-business Forum 28.9.1999
Yhteenvetoa iltapäivän annista
Iltapäivän anti on tiivistetysti seuraava:
* Verkkokauppa on nyt
* Verkkokaupassa asiakas on kuningas
* Kaikki liiketoimintaprosessit pitää kytkeä verkkokauppaan
* Wap tulee
Yleisluennot
IBM:n toimitusjohtaja Pyry Lautsuo esitti tiiviin yhteenvedon verkkokaupan tilanteesta tänään Suomessa ja maailmalla. Kaikki julkiset laitokset esiintyvät jo verkossa, kaikki Pohjoismaiset pankit tarjoavat palveluitaan verkossa, Suomen nykyisessä hallitusohjelmassa esitetään, että kaikki kansalaisten peruspalvelut on saatava verkkoon. Viimeksimainitussa sähköinen tunnistus on ongelmana vielä nyt, mutta tuskin enää kauan.
Verkkokaupan muutoksen tiekartta (roadmap) näyttää seuraavalta (suomennokset aika vapaita):
1. tietoisuus
2. läsnäolo verkossa
3. pilotti
4. mukaantulo verkkokauppaan
5. yrityksen prosessien uudelleensuunnittelu
6. eri yritysten prosessien integraatio
Useimmat yritykset ovat jo läsnä verkossa (vaihe 2). Eri yritysten prosessien integraatiossa (vaihe 6) arvoketjut palastellaan uudella tavalla niin, että osa prosesseista tapahtuu yrityksen sisällä, osa taas asiakkaan tai toimittajan luona.
Verkkokauppa on edennyt jo niin pitkälle, että ainakin yritysten välisessä liiketoiminnassa asiakkaat voidaan, jos ei pakottaa, niin ainakin suostutella käyttämään uutta kanavaa eli tietoverkkoa.
Wap-palvelut tulevat. Ensi vuoden kuluessa kaikki itseään kunnioittavat pankit, teleoperaattorit ja matkailualan yritykset tarjoavat wap-palveluita.
Lopuksi Lautsuo totesi, että suomalaiset ovat yleensä innokkaita käyttöönottamaan uutta tekniikkaan, mutta eivät ole yhtä innolla tekemässä sillä rahaa. Hän toivottikin kaikille aggressiivista suhtautumista ja vauhdin lisäystä, erityisesti niille, jotka toimivat Suomen rajojen ulkopuolella.
IBM:n Manager of Electronic Commerce Solutions Ferenc Szelenyi puhui tulevaisuudesta, joka on nyt. Hän muistutti, että 2 vuotta sitten verkkokauppa oli vielä vähäistä, mutta nyt Internet on kaupan kanava ja perinteinen kauppa on yhä enemmän siirtymässä verkkoon. Verkossa on myös yrityksiä kuten Yahoo, Boxman ja Amazon, joilla ei ole lainkaan perinteistä liiketoimintaa, ja näillä on aivan uudenlaisia ajatuksia liiketoiminnasta.
Internet-ajan asiakkaat odottavat yrityksiltä enemmän. He odottavat mm. laatua, järkevää hintaa, tuotetukea. Szelenyi kysyi, kuka omistaa asiakkaan. Hän päätti esityksensä toteamalla, että uudet teknologiat kasvattavat arvoketjuja ja verkkokauppa integroi bisnesprosessit.
Professor of Marketing Merlin Stone Surreyn yliopistosta puhui asiakkaan hallinnan malleista. Hän heitti, ettei koskaan pidä uskoa sitä, miten yritys sanoo kohtelevansa asiakasta. Yritykset useimmiten kohtelevat asiakkaita eilispäivän arvojen mukaan, koska eivät näe, mikä asiakkaan arvo on huomenna. Tietoverkossa asiakkaat alkavat kuitenkin hallita itse itseään. He kertovat yritykselle, mitkä ovat heidän tarpeensa ja mikä on heidän arvonsa.
Tulevaisuuden asiakkaat ovat tällä hetkellä koulun tai korkeakoulun penkeillä. He ajattelevat hyvin eri tavalla kuin me ajattelimme aikoinamme. Uuden tekniikan avulla he saavat ja tuottavat tietoa uudella tavalla. Tulevaisuus on aina epävarmaa. Sitä voi ajatella, mutta sitä ei pidä ennustaa. Asiakkaan hallintamallit muuttuvat kuitenkin kaikissa yrityksissä tietoverkon myötä.
Joustavan asiakaspalvelun haasteet verkkokaupassa
Nokian Online Service Manager Kari Tuisku kertoi heidän asiakaspalvelustaan NOLS, joka on maailmanlaajuinen ja toimii vuorokauden ympäri, koska aina jossain päin maailmaa joku on valveilla. Kaikki asiakasprosessit hoidetaan Internetissä tai extranetissä yhden palvelupisteen kautta. Nokian web-sivulta löytyy asiakasprosessien loppupäähän kuuluvia koulutus- ja tukipalveluja.
Asiakaspalvelun laatu on standardoitu ja siihen kuuluvat:
o päivitetty ja oikea sisältö
o saatavuus
o turvallisuus
o käyttäjäystävällisyys
o persoonallisuus.
Tuisku esitti kaavion, jossa palvelujen laatu ja asiakkaan saama lisäarvo kasvavat, kun siirrytään perinteisestä kotisivusta (web site) portaalin kautta verkkopalveluihin (online services). Kotisivu toimii jonkin aikaa, mutta kun tietoa on liikaa, asiakas ei enää tiedä, mistä löytäisi mitä. Portaali auttaa kaaoksen hallinnassa, mutta siitäkin puuttuu koordinointi. Kotisivuja ja portaaleita tehdään usein oman toimen ohella ja päivitysvastuu unohtuu. Verkkopalvelut taas rakennetaan systemaattisesti ja laadukkaasti ja niillä pyritään syvällisesti ymmärtämään asiakkaiden tarpeet. Ne sisältävät myös paljon dynaamista informaatiota.
Kun verkkopalveluita rakennetaan, kaikki yrityksen osa-alueet pitää ottaa mukaan ja yrityksen liiketoimintaprosessit pitää mallintaa uudestaan niin, että ne tukevat verkkokauppaa.
NOLS-palveluissa turvallisuudesta huolehditaan salasanoin sekä asiakkaan kanssa tehdyin lisenssisopimuksin, joissa on mm. huolehdittu siitä, mitä tehdään salasanoille, jos asiakkaan organisaatiossa joku henkilö irtisanoutuu. NOLS on eristetty palomuurilla Internetistä ja Nokian intranetistä.
Vaihtoehtoiset käyttöliittymät, kuten wap, ovat myös esillä. Eräs mahdollinen käyttöliittymä voisi olla mm. Hesarin käyttämä, jossa asiakas saisi sähköpostiinsa tiedot ja linkit, joista saa lisää tietoa.
Verkkokaupan kehittäminen pitää kytkeä koko yrityksen standardiin ja pilotteja pitäisi olla tekeillä koko ajan. Tekemällä oppii, ei unelmoimalla.
Kehityspäällikkö Jari Karttunen kertoi Yrittäjäin-Fennian asiakaspalveluista verkossa. Verkkopalveluita lähdettiin kehittämään, koska haluttiin säästää asiakkaan ja yrityksen aikaa ja rahaa. Lisäksi yrityksen tuotteet, vakuutukset ja niihin liittyvät tiedot, ovat helposti digitalisoitavissa. Kriittiset massat ovat jo verkossa ja finanssipalvelut ovat verkon nopeimmin kasvava sektori, koska sen alan toiminta Yhdysvalloissa on suurta muihin toimialoihin verrattuna.
Yrittäjäin-Fennialla on sekä yritys- että yksityisasiakkaille suunnattuja palveluita. Palvelut on rakennettu DB2-tietokantojen päälle. Yrittäjille tarkoitettua verkkopalvelua käyttää tällä hetkellä jo 2000 käyttäjää ja määrä on jatkuvasti kasvamassa. Tietoturvasta huolehditaan testaamalla järjestelmää IBM:n hakkerihyökkäyksillä neljä kertaa vuodessa. Käyttäjän tunnistaminen varmistetaan kierrättämällä paperit yrityksen yhteyshenkilön kautta. Suuria vakuutuksiin liittyviä muutoksia ei siis tehdä vain verkkoyhteydenoton seurauksena, jos lainsäädäntö edellyttää niihin allekirjoituksen.
Sivu päivitetty 28.9.1999
Eija Kalliala

Multimedian monet muodot – KAMU-tavoitetutkimusten tulokset
Kansallisen multimediaohjelman seminaari 21. – 22.1.1999 Tampere-talo
Eija Kalliala
# Mobiili-multimedia
# Digitaali-TV
* Analoginen digitaali-TV
# Verkkoyliopisto
# Rakenteinen oppimismateriaali
# Verkko-opetuksen pilottiprojekteja
# Ympäristöverkko
# Venäjää verkossa
# Pythagoras
# Laps’ Suomen
# Näkemyksiä lahden takaa
# K-Ykköshalli
# Tekesin tulevaisuuden visiot
KAMUn tulokset julkistavassa seminaarissa tammikuussa 1999 oli mukana lähes 400 kuulijaa ja 57 puhujaa, joista kaksi piti esityksensä videoneuvottelun avulla. Ensimmäisenä päivänä oli viisi rinnakkaista istuntoa KAMUn eri ohjelmien mukaisesti. Pääsalissa olleet yhteiset esitykset ja esitykset etäopetuksen pedagogisista menetelmistä ja teknisistä ratkaisuista tulkittiin yleisölle myös viittomakielellä. Näitä esityksiä saattoi seurata samanaikaisesti myös Internetin välityksellä.
KAMUn eri osaprojekteista oli valmistunut vasta tutkimus integroituvasta julkaisemisesta. Kuluttajatutkimusten ja etäopetuksen pedagogisten menetelmien ja teknisten ratkaisujen julkaisut ilmestyvät tämän kevään aikana ja lähetetään seminaariin osallistuneille.
Tässä on muutamia poimintoja seminaarin annista.
Mobiili-multimedia
Hannu Nieminen Nokian tutkimuskeskuksesta puhui mobiili-multimediasta ja videopuhelimesta, joka tulee markkinoille lähitulevaisuudessa. HSCSD:n avulla päästään käytännössä modeemi- ja ISDN-nopeuksiin. GSM-verkossa mobiili päätelaite voi olla verkossa jatkuvasti. EPOC on tulevaisuuden mobiili-multimedian alusta, jonka avulla päästään laajennettuun todellisuuteen virtuaalinäyttötekniikalla. Paikkatieto tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta henkilökohtainen yksityisyys voi olla uhattuna.
Digitaali-TV
Jorma Miettinen MTV3:sta kertoi Media on Demand (MOD) –projektista ja Suomen digitaali-TV:n tilanteesta. 1.2.1999 mennessä lähes 100 toimilupaa oli haussa, valtaosa näistä paikallisia. Kun puhutaan digitaali-TV:stä, puhutaan lähetyksen laadusta, joka voi olla:
o nykyinen laatu
o prannettu laatu
o HDTV-laatu
o VHS-laatu.
Digitaali-TV:n ensimmäisessä vaiheessa hankitaan erillinen boxi, jolla saadaan:
o nykyinen laatutaso
o 1-8 kanavaa
o interaktiiviset palvelut.
Toisessa vaiheessa saadaan edellisten lisäksi:
o kuvalaatu yltää HDTV . . VHS –tasolle
o äänen laatu on loistava.
Suomessa on uskottu, että erillinen boxi riittäisi. Tämä näkyy esimerkiksi kansalaisen käyttöliittymän ehdotuksesta.
Digitaali-TV:n kriittiset tekijät ovat:
o vastaanottimien yleistyminen
o rahoitus
o analogialähetysten lopettaminen
o suomalaisen ratkaisun koossapysyminen.
Analoginen digitaali-TV
Sami Lahtinen esitteli Soneran ratkaisun analogisesta digitaalisesta TV:stä nimeltään iNETtv. Se on helppo, mukava ja kulutuselektroniikan hintahaarukassa oleva ratkaisu, joka yhdistää internet-surffailun ja tv:n kuuntelun. Se on synergiassa tulevaisuuden digitaali-TV:n kanssa. Se on sosiaalinen vaihtoehto, koska sohvalle mahtuu enemmän porukkaa kuin PC:n ääreen. Gates on sanonut: ”TV is the path of ordinary people to Internet.”
Sami Lahtinen kierrätti salissa kevyttä, mustaa päätelaitetta, jonka koko on 30 * 20 * 5 cm. Se sisältää SSL ja JavaScript-tuen, POP3-pohjaisen sähköpostiohjelman sekä ISO7816 –älykorttipaikan. Älykortin avulla hoidetaan sähköinen maksaminen ja korttiraha. Näppäimistö on iNETtv:ssä suosittu ohjausväline sähköpostin vuoksi.
Sami Lahtinen ei suostunut kertomaan myyntilukuja, mutta korosti, että kulutuselektroniikkatuotteiden menekki on aina S-käyrän muotoinen.
Verkkoyliopisto
Riitta Rinta-Filppula CERNistä puhui web-yliopistosta, jonka kehittäminen alkoi vuonna 1996. Siinä käytettiin tietoverkkopohjaista videoneuvottelua, joka on ISDN-pohjaista halvempi. Tietoliikenneyhteyksissä käytettiin mm. Suomen korkeakoulujen tietoverkkoa Funetia, jonka multimediapalvelun prototyyppi (http://wrtpvod.funet.fi) julkaistiin samanaikaisesti KAMU-seminaarin kanssa 21.1.1999. Videoneuvottelut nauhoitettiin multimediapalvelimelle, jotta opiskelu todella olisi ajasta ja paikasta riippumatonta. Nauhoitettuja neuvotteluja voidaan käyttää opiskelussa kertausmateriaalina eikä niissä ole reaaliaikaisen yhteyden mahdollisia teknisiä ongelmia.
Rakenteinen oppimismateriaali
Ossi Nykänen TTKK:n Digitaalisen median instituutista (DMI) puhui älykkäästä, rakenteisesta oppimismateriaalista, jonka avulla henkilöresurssit suunnataan tarkoituksenmukaisesti. Toimintoja keskitetään samalla kun toimijoita hajautetaan.
Timo Ovaskainen Jyväskylän yliopistosta puhui myös rakenteisesta oppimismateriaalista, jonka osat ovat:
o sisältö
o rakenne
o ulkoasu.
Näistä yhdessä koostuu rakenteinen dokumentti. Materiaalin tuottaminen teettää alussa enemmän työtä, mutta määrän kasvaessa rakenteisuuden edut tulevat näkyviin.
Verkko-opetuksen pilottiprojekteja
Ympäristöverkko
Tommi Sukuvaara TKKK:n DMI:sta kertoi ympäristöverkon tuotteistamisesta. Hän tarkasteli, mitä eri roolit, mm. oppija ja opettaja materiaalilta tarvitsevat ja mitä he sille antavat. Välttämättömät tuotteet ovat:
o oppimisympäristöohjelma
o oppimisympäristön ylläpito
o sisältö.
Hän sanoi, että www-oppimisympäristömarkkinat ovat toistaiseksi pienet, mutta laajenevat ja monimutkaistuvat koko ajan. Tällä sektorilla ei ole olemassa yhtä valtaohjelmistoa, kuten esim. tekstinkäsittelyssä.
Koulujen valmiudet vaihtelevat. Toisissa ylläpitoon varataan vain yksi tunti viikossa, toisissa 9 tuntia viikossa, ja tämä heijastuu suoraan oppimismateriaalin laatuun. Tommi Sukuvaaran mukaan tuotteistetun oppimisympäristön menestyksen avaimet ovat:
o Korkealuokkainen sisältö
o Oppimista tukevat toiminnot
o Käyttäjien tuki
o Helppokäyttöinen käyttöliittymä
o Matalat laitevaatimukset
o Markkinointi.
Katja Piiksi DMI:stä kertoi ympäristöverkosta http://matwww.ee.tut.fi/ymparistoverkko.
Siinä oppimismateriaali on jaettu kuuteen teemaan ja neljään tilaan, jotka ovat:
o mediakeskus, joka sisältää oppimismateriaalin
o studio, joka sisältää oppijoiden työkalut
o kokoushuone, joka sisältää opettajien työkalut
o galleria, jossa on projektitöiden näyttely.
Ympäristöverkon kommunikointivälineet (newsgroup ja chat) koettiin yhdeksi tämän oppimismateriaalin parhaimmista ominaisuuksista. Oppijoiden mielestä ympäristön huonoja ominaisuuksia olivat:
o mindmap-työkalun käytön vaikeus
o ohjeistuksen epäselvyys (kun ei sitä jaksanut lukea)
o www-editorin käytön vaikeus
o tekniikan toimimattomuus
o rinnakkaiskoulujen puuttuminen (ei päässyt kokeilemaan chateja)
Venäjää verkossa
Mari Hämäläinen DMI:stä kertoi Venäjää verkossa –ohjelmasta. Siinä koko luokka voi yhdessä tehdä sarjakuvaa. Ohjelmassa on valmiita kuvia, joista voi itse valita ja kirjoittaa venäjää puhekupliin. Tämäkin oppimisympäristö on jaettu neljään tilaan:
o galleria
o takahuone
o linkit
o treenikämppä.
Tässä ympäristössä oppijoiden mielestä huonoja puolia olivat:
o liian täydellinen ja nopea venäjän lausuminen
o selaimet kaatuivat NT-käyttöjärjestelmän kanssa
o tehtävät tuntuivat liian helpoilta tai liian vaikeilta
o käyttöliittymän kanssa oli ongelmia
o opettajat olivat epävarmoja.
Opettajien mielestä ympäristön ongelmina olivat mm.:
o kone tulkitsi vastauksen vääräksi, jos pistekin puuttui
o sisällön ja käytön mahdollisuuksia oli selitetty liian vähän.
Tämän pilotin tuloksia olivat mm. seuraavat havainnot:
o koulut tarvitsevat teknistä tukea
o opettajat tarvitsevat teknistä ja pedagogista koulutusta ja tukea
Pythagoras
Pasi Häkkinen TTKK:n DMI:sta kertoi pilottiprojektista, jossa opetusta välitettiin kolmeen Tampereen alueella sijaitsevaan kouluun verkon välityksellä. Jokaisessa koulussa oli Java-työasema, joka oli ylläpidon kannalta huoleton. Oppimismateriaalina käytettiin pääasiassa matematiikan opiskeluun tarkoitettua Pythagorasta. Pasi Häkkinen mainosti pilotin tuloksena mm. koululaisten itse tekemää Pyynikin verkkolehteä (http://www.aamulehti.fi/verkkohelmi ).
Heikki Mäenpää DMI:stä esitteli Pythagoras-ohjelmaa tilastomatematiikan opiskeluun (http://matwww.ee.tut.fi/pythagoras) sekä Java-tekniikkaa.
Pythagoraksessa on edellisten oppimisympäristöjen tapaan neljä tilaa:
o oppimismateriaali
o työpaja
o opettajienhuone
o näyttely.
Ohjelman käyttöesimerkki koostuu seuraavista osista:
1. oma kysely, johon sisältyy kyselylomakkeen suunnittelu ja sen julkaiseminen verkkoon
2. toisten kyselyihin vastaaminen
3. omien kyselyjen tulosten tarkastelu
4. oman tutkimusraportin kirjoittaminen.
Kysely tehtiin Javalla, ja palvelin säilöi kysely- ja suoritustiedot. RMI-yhteys oli www-sivun appletteihin, mutta näissä oli aluksi paljon teknisiä ongelmia, joista sekä oppijat että opettajat valittivat. Oppijoiden mielestä oman kyselyn tekeminen oli kivaa ja helppoa. Opettajat kokivat, että ympäristö oli käyttökelpoinen ja konstruktiivinen opiskelu oli siinä mahdollista.
Pilotista opittiin mm. seuraavia asioita:
o verkko-oppimisympäristön rakentaminen on eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä
o teknisten ja pedagogisten ihmisten pitää löytää yhteinen kieli
o uudessa tekniikassa pitää varautua ongelmiin
o java-tekniikalla pystyy tekemään näppäriä ja elegantteja systeemejä, mutta selain ei ehkä tue sitä
o opettajien jatkokoulutukselle on tarvetta – vai auttaisiko sukupolvenvaihdos asiassa?
o opiskelijat ovat usein osaavampia kuin opettajat ja heidät pitäisi ottaa mukaan toimintaan.
Laps’ Suomen
Pertti Siekkinen Jyväskylän yliopistosta esitteli Laps’ Suomen –pilottiprojektia, jossa ulkosuomalaisten lapsille tarjottiin äidinkielen opetusta videoneuvottelun ja virtuaalisten oppimisympäristöjen avulla. Äidinkieli on ajattelumme työkalu, ja tämä työkalu pitää tarjota myös lapsille, jotka ovat vanhempiensa kanssa komennuksella ulkomailla. Sosiaalisia kontakteja kotimaahan voidaan myös ylläpitää tämän ympäristön avulla.
Projektissa hyödynnettiin yritysten valmiita tietoliikenneinfrastruktuureja ja -laitteita.
Näkemyksiä lahden takaa
Dan Steinbock kertoi videoneuvottelussa tulevaisuuden näkymistä lahden takaa. Hän korosti, että amerikkalaiset elektronisen kaupan veturit ovat keski-ikäisiä veteraaneja, joilla on hyvä logistiikan tuntemus. Elektroninen kauppa ei siis ole nuorten nörttien asia. Dan Steinbock ennusti, että kymmenen vuoden sisällä mainosmarkkinoiden budjetti kasvaa 20 – 30 kertaiseksi: Jos yritys ei nyt tule mukaan elektronisille markkinoille, sen voi olla vaikea tulla sinne myöhemmin.
Dan Steinbock esitti tilastoja ihmisten ajankäytöstä eri medioiden parissa. Kun Internetin käyttö yleistyy, aika otetaan television katselusta. Miten oletamme mainostajan suhtautuvan, kun joka kolmas television katselija siirtyy PC:n ääreen?
Dan Steinbock korosti, että teknologia ei luo tulonmuodostusta, mutta teknologian kehitys luo edellytykset yritysten vertikaalistumiselle ja perinteisten yritysten arvoketjujen disintegroimiselle. Suomalaiset yritykset eivät ehtineet mukaan elektronisten markkinoiden ensimmäiseen eivätkä toiseenkaan aaltoon.
Internet 2 –hankkeesta Dan Steinbock sanoi aika kriittisesti, että kyse on kahdenkymmenen amerikkalaisen eliittiyliopiston hankkeesta eikä suinkaan mistään demokraattisesta hankkeesta, kuten Euroopassa kuvitellaan.
Dan Steinbockilta kysyttiin, pitäisikö Internetin kehittyä ihmistä vai markkinoita varten. Euroopassa kehitys tapahtuu yhteiskunnan tuella ja esim. vammaisille kehitetään erilaisia palveluja Internetiin, joita Amerikassa ei voitaisi kehittää. Dan Steinbock vastasi, että kaupallista ja yhteiskunnallista tavoiteasettelua ei voida erottaa toisistaan. Netscape toi kaupallistamisen kautta Internetin tavallisille ihmisille ja työllisti samalla tuhansia. Maailmalla ihmetellään, että jos Suomessa Internetin käyttäjäluvut ovat niin korkeita kuin kerrotaan, niin miksei sitä osata hyödyntää kaupallisesti. On vaarallista, että Suomen kansantalous lepää pitkälti yhden yrityksen, Nokian varassa. Entä, jos Nokia muuttaa maailmalle, niin haluaako se enää toimia Suomessa? Suomalaisten pitäisi ajatella, mitä he voisivat oppia muilta, esim. niiltä, jotka tulevat Suomen markkinoille. Suomalaisten pitäisi mennä kansainvälisille markkinoille ja oppia sieltä.
Mobiiliviestintä on elektronisten markkinoiden kolmas aalto. Suomi istuu siis aarrearkun päällä. Mutta suomalaisten pitää mennä maailmalle näyttämään, mitä meillä on.
K-Ykköshalli
Koko tilaisuuden mielenkiintoisin puhuja yleisön esittämien kysymysten lukuisuuden perusteella oli K-Ykköshallin Harri Sihvonen, joka kertoi, miten hän perusti Vantaan Myyrmäessä toimivaan perheyritykseensä verkkopalvelun. Kilpailutilanne viereen tulleen kauppakeskus Myyrmannin vuoksi pakotti ajattelemaan asioita uudella tavalla. Pohjoismaiden suurin kauppakeskus Jumbo on myös tulossa K-Ykköshallin lähelle.
Harri Sihvonen oli selvitellyt kolmen vuoden ajan perinteistä logistiikkaa ruokien kotiinkuljetuksessa. Asiakkailta kysyttiin, mitä mieltä he olisivat ruokien kotiinkuljetuksesta ja 60 asiakasta oli kiinnostunut asiasta.
Harri Sihvonen oli jo pidempään seurannut tietotekniikan kehitystä USA:ssa ja Ruotsissa ja huomannut, että verkkokauppa ja kotiinkuljetus ovat kova sana. Niinpä hän kääntyi Keskon puoleen ja tarjoutui verkkokaupan pilotiksi. Laitevalmistajaksi tuli ICL, jonka kassajärjestelmä oli jo liikkeessä käytössä.
Verkkokauppa on ainoa tapa saada kuluttajan tietoon koko tuotevalikoima. Puhelimella tehtävä olisi ollut mahdoton, mutta Internetillä se onnistui. K-Ykköshallilla on verkossa nyt yli 10 000 tuotetta näkyvissä.
Suomesta löytyy ylimääräistä kuljetuskapasiteettia 600 miljoonan markan edestä. K-Ykköshallin kuljetukset hoidetaan Postin keltaisella kuljetuksella. Postille annetaan reittitiedot, ja autoissa on mahdollisuus lämpötilojen säätelyyn, etteivät pakasteet sula matkalla.
Verkkokaupan nopeaa kehitystä kuvastaa se, että kun kaksi vuotta sitten K-Ykköshalli aloitti yhteistyönsä ICL:n kanssa, ei siellä oikein ollut, kenen puoleen kääntyä. Nyt siellä 200 ihmistä työskentelee verkkokaupan parissa.
Verkkokauppansa (http://www.yhalli.fi) strategiaa Harri Sihvonen luonnehti seuraavasti:
o asiakkaan pitää voida kokea, ettei olisi itse voinut kerätä tuotteita näin hyvin
o ohjelman pitää olla helppokäyttöinen eikä se saa kuluttaa liikaa aikaa.
Verkkokaupassa keskiostos on 750 markkaa kun se normaalisti on 100 mk. Verkkokaupan ostajakunnan voi jakaa ainakin seuraaviin ryhmiin:
o liikuntaesteiset
o kauppamatka on pitkä ja hankala eikä kuljetusta ole käytettävissä
o pienten lasten perhe, joka tilaa esim. lavallisen vaippoja
o tavallinen perhe, joka tekee esim torstaina yhdessä viikonlopun ostokset ja välttää perjantain ruuhkat
o ”nokian kännykkäsuunnittelijat” eli iltaisin työskentelevät, jotka eivät ehdi kauppaan sen aukioloaikana
Verkkokaupassa kotiinkuljetus maksaa 40 markkaa. Jos asiakas noutaa itse tavaransa, ostoskorin keräämisestä, johon menee noin tunti aikaa, veloitetaan 20 markkaa. Verkkomaksu ei ole käytössä vaan ostetut tavarat maksetaan tuotaessa tai noudettaessa eli. Ideana erillisessä kuljetus- tai keräilymaksussa on, että tavarat ovat saman hintaisia verkkokaupassa kuin tavallisessa kaupassa ja kuluttaja tietää palvelumaksun. Palvelumaksu voitaisiin tietysti upottaa hintoihin verkkokaupassa, mutta näin K-Ykköshallissa ei ole tehty.
K-Ykköshallin tavoitteena on nostaa verkkokaupan osuus 10 %:iin kokonaismyynnistä. Harri Sihvosen mukaan verkkokauppa on parasta palvelua, mitä vähittäiskauppa voi tarjota.
Tekesin tulevaisuuden visiot
Kristiina Laurila Tekesistä kuvasi Tekesin tulevia hankkeita. Verkkokaupan alueelle Tekes ei käynnistä omaa teknologiaohjelmaa, mutta raportti ”Elektronisen kaupan ensiaskeleet” on tilattavissa.
Käyttäjäkeskeisestä uudesta tieto- ja viestintätekniikasta on valmistumassa raportti helmikuun aikana. Esitutkimus aiheesta löytyy osoitteesta http://www.cs.uta.fi/~kjr/esitutkimus.
Arvoketjut muuttuvat tulevaisuudessa. Kehitystä voidaan hahmottaa seuraavien elementtien avulla:
o pakkautuminen ja liikkuvuus
+ mobiili multimedia
+ kehittyvä Internet
o oppiminen
+ virtuaalitekniikat
+ älykkäät laitteet ja ympäristöt
o sisällön jakelu
+ informaatioalustat
Hankkeiden julkinen rahoitus jakautuu seuraavasti:
o OPM 263 Mmk
o Akatemia 30 Mmk
o Sokrates 9,3 miljardia mk
o Leonardo 6,9 miljardia mk
Erilaisiin hankkeisiin on siis tarjolla huomattavasti sekä julkista että teollista rahaa.
Marja Erola Tekesistä puhui multimedian tulevaisuudennäkymistä. Hän totesi, että kun kotisivujen keskimääräinen elinikä on vain 44 päivää, niin tietoa katoaa jatkuvasti. Hän esitteli teknologiatrendejä ja elektronisen kaupan kriittisiä alueita Gartner Groupin mukaan sekä tulevaisuuden arvoja filosofi Irma Levonmäen Gloriassa (1/1999) olleen haastattelun mukaan.
Teknologiatrendejä ovat mm.:
o XDSL ja kaapelimodeemit
o Luonnolliseen kieleen perustuvat tiedonhaut
o Extranet
o Puheentunnistus
o IP-puhelin
o Internetin chat
o Biometriikka
o Sähköiset kirjat
o Päällepuettava elektroniikka
o Avatar-hahmot
Verkkokaupan kriittisiä alueita ovat mm.:
o verkkopalvelujen hallinta
o liiketoimintaprosessien mallintaminen
o agentit
o päätesovellukset
o verkottuneet, virtuaaliset toimintatavat
o tietämyksenhallinta
o käyttöliittymät
o virtuaaliyritykset ja uudet verkkokaupan mallit
o integroidut bisnes-sovellukset
o tukipalvelut ja infrastruktuuri
Tulevaisuuden arvoja ovat mm.:
o vapaus, yksilöllisyys, itsensä toteuttaminen
o yhteisöllisyys
o yrittäjyyys
o renessanssi-ihanteiden paluu
o suvaitsevaisuus
o tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus
o demokratia
o kansallinen identiteetti ja kansainvälisyys
o teknologia ihmistä palvelemaan
Esimerkkinä näistä arvoista verkossa Marja Erola mainitsi osoitteen http://www.vip.fi/mekka, joka kuvaa Tamperetta ja heijastelee yllä esitettyjä arvoja.
Suomen vahvuuksina Marja Erola näki telekommunikaation, turvallisuuden sekä pankkien maksuteknologian.
Sivu päivitetty 5.5.1999

ITK99 – Interaktiivinen teknologia koulutuksessa
10-vuotisjuhlakonferenssi Hämeenlinnassa Aulangolla 15.-17.4.1999
Eija Kalliala
* Sokrateesta digitaalitelevisioon, ITK99-päivien avaus
* Mitä tietoyhteiskuntaprojekteissa on saavutettu? Erno Lehtinen
* Digitaalinen media ja oppiminen –tutkijaseminaari
* Koulu ja koulutus 2010, Paneelikeskustelu Kirsi Ojansuu, Klaus Oesch ja Jyri Ulvinen
* Yhteistoiminnallinen oppiminen verkossa, Veli-Pekka Lifländer
* Hyvästit hiirelle, Kari-Jouko Räihä
* Opettajat Online-kurssien tuottajina, Tapio Kosunen
* Vierekkäin verkossa – pedagogisia toimintamalleja verkkotyöskentelyyn, Sanna Järvelä, Leena Kuure, Maarit Saarenkunnas, Peppi Taalas
* Kurssien elämänsyklin hallinta verkkokoulutusjärjestelmissä, Mikael Viitasaari
* Kokemuksia tietoverkkoihin murtautumisesta, Pauli Wihuri
* Nettiradio Mikaeli – Suomen ensimmäinen digitaalinen opintoradio Internetissä, Kirsti Vuorela
* Koulu vuonna 2020, Risto Linturi
* Mukaan tarttuneita linkkejä
Kahteen konferenssipäivään Aulangolla mahtui 8 yhteisluentoa, 20 samanaikaissymposiumia, 44 Areena-puheenvuoroa, 24 työpajaa sekä 39 näyttelyosastoa. Konferenssia edeltävänä päivänä kokoontui 8 työpajaa. Ei siis ole ihme, että Hämeenlinnan kaikki hotellihuoneet olivat varattuja jo kuukautta ennen ITK-konferenssia.
Tämän kymmenennen ITK-konferenssin järjestelystä vastasivat Hämeen kesäyliopisto ja Tampereen yliopisto yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistyksen, Tieto- ja viestintätekniikan oppimiskeskuksen, Luokanopettajaliiton, MAOLin ja opetushallituksen kanssa. Konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/konferenssi/itk99/.
Konferenssin laajasta tarjonnasta sain paljon vastauksia kysymyksiin, joita keskustelut verkkopedagogiikasta opiskelijoiden ja kollegojeni kanssa ovat herättäneet. Lisäksi sain paljon uusia ideoita erilaisista tavoista käyttää tietoverkkoja opetuksessa. Minusta oli myös hyvä huomata, että monissa projekteissa raportoitiin samanlaisia kokemuksia, joita meillä on ollut viiden ammattikorkeakoulun Tietie-projektissa, joka on tämän vuoden alusta lähtien jatkunut Tietie-yhteistyönä.
Sokrateesta digitaalitelevisioon, ITK99-päivien avaus
ITK99-päivien aluksi Veikko Sinisalo tulkitsi Sokrateen puheen ensin nauhoituksena ja sitten livenä. Helsingin yliopiston Ilkka Niiniluoto ja Turun yliopiston Erno Lehtinen esiintyivät antiikiin toogissa ja laakeriseppeleissä kun taas YLEn Ismo Silvo ja Tampereen yliopiston Jarmo Viteli oli puettu Teletapeiksi.
Jokainen avauspuheenvuoron käyttänyt viittasi Sokratekseen, joka kyselemällä ja dialogin avulla auttoi ihmisiä itse löytämään uusia ajatuksia. Tämä menetelmä sopii hyvin nykyiseen konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat itse konstruoivat oppimansa. Myös leikin merkitystä oppimisessa korostettiin avauspuheissa. Ismo Silvo näki digitaalitelevision valtavana kehityksenä, johon on täytynyt ottaa vauhtia Sokrateen ja Platonin ajoista alkaneelta kiitoradalta.
Hämeen Kesäyliopiston avajaisten lopuksi Aarre Heino kohotti maljan Sokratekselle. Konferenssiyleisö epäröi hieman ennenkuin nosti huulilleen sinertävän Sokrateen maljan.
Mitä tietoyhteiskuntaprojekteissa on saavutettu? Erno Lehtinen
Erno Lehtinen ilmaisi sekä Digitaalinen media ja oppiminen -tutkijaseminaarissa että konferenssin avauspuheenvuorossaan huolestumisensa siitä, että tietoyhteiskuntaprojektien saavutukset eivät ole tehtyyn panostukseen nähden missään järjellisessä suhteessa. Uusin tieto- ja viestintätekniikka ja uusi oppimisteoreettinen ajattelu haastavat toinen toisensa, mutta tulokset ovat laihoja. Tutkijaseminaarissa pohdittiin yhdessä, mistä tämä voisi johtua. Syiksi ehdotettiin mm. seuraavia asioita:
o Tietoyhteiskuntaprojektien opetuskokeilut ovat pienimuotoisia eivätkä anna kuvaa niistä ongelmista, joita massojen opettaminen tietoverkoissa synnyttäisi.
o Kokeiluissa on mukana innokkaita opettajia ja paljon julkisuutta, mutta arkinen aherrus ja oppimismateriaalin ylläpito ei sisällä innostusta eikä julkisuutta.
o Kokeiluista raportoidaan vain myönteiset tulokset, koska negatiivisia tuloksia ei pidetä tuloksina, ja tämä voi synnyttää epärealistisia odotuksia.
o Etäopetuksen hyvyys on illuusio, koska etäopetus on aina huonompi ratkaisu kuin aito vuorovaikutustilanne.
o Uusi tekniikka ei tee oppimista helpoksi, kun aivot ovat edelleen samat.
o Verkko-opetus vaatii opettajalta moninkertaisen työpanoksen, jonka perusteleminen voi olla vaikeaa.
Erno Lehtinen totesi, että uusi hallitus ensi töikseen hyväksyy uuden tietoyhteiskuntastrategian, jossa kehittämis- ja tutkimustyöllä on merkittävä osuus. Ajatus verkostoyliopistosta ja hyvin laajasta yhteistoiminnasta korostuu entisestään.
Digitaalinen media ja oppiminen –tutkijaseminaari
Torstain tutkijaseminaarissa Juha Kämäräinen Oulun yliopistosta puhui Natiivien hypertekstidokumenttien laatimisesta. Natiivilla hypertekstillä hän tarkoitti tekstiä, joka on suoraan laadittu hypertekstiksi erotukseksi konvertoidusta hypertekstistä. Hän kysyi, toimiiko ajatus assosiaatioilla, kuten hypertekstistä puhuttaessa usein todetaan. Keskustelussa todettiin, että eksyminenkin on kivaa, jos työskentely ei ole tavoitteellista. Hypertekstin muotoon laaditun materiaalin ongelmama on, että siitä puuttuu usein kerronnan kaari ja juoni. Sitä laadittaessa on myös unohdettu, minkä kokoinen on suupala, se annos tietoa, jonka ihminen kerralla pystyy pureksimaan.
Tähän samaan asiaan viittasi myös Mikko Ahonen Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta. Hän ihmetteli oppimismateriaaleja, jotka ovat vain valtavia linkkikokoelmia. Näissä on vaarana, että opiskelijat vain kopioivat linkeistä löytämiään asioita ja itse oppimisprosessi unohtuu. Esitysten tekeminen sinänsä ei ole olennaista vaan se prosessi, millä niitä tuotetaan.
Tuotteistetuista verkko-oppimisympäristöistä Mikko Ahonen löysi selvänä ongelmana sen, että niissä ei juurikaan ole mietitty, miten järjestelmät voitaisiin yhdistää oppilaitosten olemassaoleviin hallintajärjestelmiin.
Petri Nokelainen innostutti tutkijaseminaarin osallistujat esittelemällä COSCO-nimisen bayesilaisen työkalun, jolla voidaan tutkia ei-lineaarista dataa. Ohjelma kilpailee lineaaristen tilasto-ohjelmistojen kanssa erotteluanalyysin tekemisessä. Analyysin lisäksi COSCO kirjoittaa myös 10 – 15 sivua valmista raporttia englanniksi. Tutkijaryhmä on kehittelemässä Baynet-nimistä työkalua, joka tekee Lisrel-analyysia. Seuraavaksi he laajentavat työkalujen kehittämistään laadullisen tutkimuksen puolelle. Aiheesta löytyy lisää teoksesta Pekka Ruohotie, Henry Tirri, Petri Nokelainen ja Tomi Silander, Modern Modeling of Professional Growth, Vol 1, 1999. Linkistä http://www.cs.helsinki.fi/research/cosco/Projects/NONE löytyy ladattavia ohjelmia.
Koulu ja koulutus 2010, Paneelikeskustelu Kirsi Ojansuu, Klaus Oesch ja Jyri Ulvinen
Klaus Oesch kertoi työskennelleensä 10 vuotta sitten Applella ja olleensa silloin mukana ensimmäisillä ITK-päivillä. Nyt hän puhui mobiliteetista ja mediakännykästä, mahdollisuudesta opiskella muuallakin kuin luokkahuoneessa ja käyttää Internetiä ilman isoa pömpeliä pöydällä. Suomessa tarvitaan innovatiivisia keksintöjä, yhdessä työskentelemistä ja vanhempien ihmisten kokemusten arvostamista.
Jyri Ulvinen puhui jalat maassa –pedagogiikasta, joka sisälsi mm. seuraavia väitteitä:
o 13-vuotta vanhalla 286-koneella saa ihan samanlaista tekstiä kuin uudemmallakin.
o Opettaja on parasta multimediaa oppilaalle, joka istuu luokassa ja haluaa opettajan syliin.
o Seuraavien kolmen vuoden aikana Hämeenlinnan koulutoimessa panostetaan vain välttämättömään.
Paneelikeskustelusta tuntui kehittyvän humanistien ja insinöörien väittely. Klaus Oesch sanoi, että Suomessa on paras teknologinen infrastruktuuri, mutta humanistien pitäisi lähteä leikkiin mukaan. Hän ennusti, että 10 vuodessa tietoverkkojen teho kasvaa satakertaiseksi, mutta sen käyttämisessä tarvitaan sosiaalisuutta ja ihmisiä. Insinööritkin ovat ihmisiä, mutta heidän toimenkuvaansa ei kuulu kehittää tietoverkkojen humanistisia sisältöjä. Yleisön joukosta kysyttiin, eikö teknologian päätä huimaava kehitysvauhti juuri estä humanistista kehitystä, kun koulujen pitää kolmen vuoden välein uusia kallis laitekantansa. Oesch sanoi, että teknologian kuoletusaika on 12 kuukautta, joten on parempi panostaa osaamiseen ja opettajuuteeen ja henkiseen infrastruktuuriin, jotta ollaan valmiita kymmenen vuoden kuluttua, kun teknologia on kehittynyt. Edellisen kysymyksen esittäjä totesi huolissaan, että eihän teknologiaa kehitetä, jos siitä ei osteta. Oesch totesi tähän naurahtaen, että kyllä tekniikka kehittyy vaikkei koululaitos uusia laitteita hankkisikaan.
Yhteistoiminnallinen oppiminen verkossa, Veli-Pekka Lifländer
Veli-Pekka Lifländer Espoon-Vantaan teknisestä ammattikorkeakoulusta piti loistavan esityksen, johon ymmärsin mennä varaamaan paikkani ajoissa, kun pienen areenasalin tuolit eivät riittäneet aiheesta ja puhujasta kiinnostuneelle kuulijajoukolle. Esityksensä alussa Lifländer pani kiertämään käsikirjoituksen teokseensa Verkko-oppiminen, joka ilmestynee lähiaikoina Editan kustantamana.
Lifländer kertoi saaneensa oppimismateriaalin yksinkertaistamisen idean kolme ja puoli vuotta sitten hiihtäessään Espoonlahden jäällä. Hänen koko kurssimateriaalinsa – ja myös edellisen vuoden materiaali – mahtuu yhdelle levykkeelle. Lifländer otti esiin web-sivunsa ja kysyi, kuinka moni kuulijoista osaisi muokata ko. sivulle uuden otsikon. Kun vain puolet käsistä nousi ylös, Lifländer näytti, miten yksinkertaisesti kuka tahansa voisi selaimen editorilla kopioida hänen oppimateriaalinsa oman oppimateriaalinsa pohjaksi.
Lifländerin oppimismateriaalissa jokainen asia on vain yhdessä paikassa selkeässä taulukossa, joka on rakennettu opetussuunnitelman muotoon aikatauluineen ja tehtävineen. Opiskelijat tuottavat materiaalista valtaosan, opettajan osuus on alle 5 % kokonaisuudesta. Juuri tätähän konstruktivismi ja verkko-oppiminen Lifländerin mukaan on. Ei siinä ole kysymys kirjan lukemisesta töllöltä. Opiskelijat hakevat tietoa, johon opettajan pätevyys ja aika ei riitä. Tämä työskentelytapa saa opiskelijat tekemään ihmeitä.
Parhaat projektityöt syntyvät aiheista, joita opiskelijat itse ehdottavat. Opettajan osuudeksi jää projektitöiden arviointi ja opiskelijoiden tuottaman materiaalin päivittäminen verkkoon. Lifländer sanoi, ettei päivittämistä kannata automatisoida, kun siihen menee vain kaksi sekuntia.
Lifländer kertoi neuvovansa opiskelijoita vakoilemaan toisiaan ja kopioimaan niin paljon kuin voivat. Hyviä ideoita kannattaa kopioida, vaikka joka ryhmällä onkin omat sisällöt. Oppimateriaalissa on näkyvillä myös edellisen vuoden projektit, joista kuultaa opiskelijoiden harrastuneisuus ja innostus.
Esityksen lopussa yleisöstä kysyttiin materiaalien tekijänoikeuksista. Lifländer sanoi, että hänen mielestään verkossa on samanlaiset tekijänoikeudet kuin julkaisuissakin. Materiaali on vapaasti luettavissa, mutta jos sitä käyttää omassa materiaalissaan, niin lähde pitää mainita. Verkossa on helppo jäljittää hakukoneilla oman tekstinsä lauseita.
Veli-Pekka Lifländerin materiaalia verkko-oppimisesta löytyy osoitteesta http://www.evitech.fi/~vlifland.
Hyvästit hiirelle, Kari-Jouko Räihä
Lauantaiaamun aloitti Kari-Jouko Räihä Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin laitokselta esittelemällä WIMP-liittymälle (windows, icons, menus, pointing device) vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida tietokoneohjelmien kanssa.
Räihä ei keskittynyt siihen, miten tekniikka toimii, vaan siihen, mitä voi tehdä kun tekniikka toimii. Esimerkkinä hän havainnollisti ongelmia, jotka syntyvät, jos sähköpostia pitäisi lukea kännykällä ilman graafista liittymää puhekäyttöliittymän avulla. Jos käyttäjällä on 170 sähköpostia, niin miten hän valitsee niistä kiinnostavat ja miten kännykkä lukee käyttäjän valitsemat viestit liitetiedostoineen, jotka voivat sisältää vieraskielistä tekstiä ja taulukoita.
Puheen lisäksi käyttäjä voisi viestiä kohdistamalla katseensa. Katseen kohdistamista on tutkittu paljon: Mitä käyttäjä katsoo multimediasovelluksessa? Huomaako hän ohjetekstejä lainkaan? Tietokone voisi myös reagoida käyttäjän tunnetiloihin, jotka näkyisivät esim. pupillin koon muuttumisena ja katseen harhailuna. Käyttäjälle voitaisiin myös tarjota käännösapua, jos hänen katseensa pysähtyisi johonkin sanaan vieraskielisessä tekstissä.
Esityksensä lopuksi Räihä havainnollisti ympäristön kehittymistä yhä älykkäämmäksi ja toiminnan siirtymistä pois näyttöruudulta amerikkalaisilla Barney-pehmoleluilla, jotka osaavat keskustella tietokone- ja televisio-ohjelmien kanssa ja pitää seuraa lapsille.
Opettajat Online-kurssien tuottajina, Tapio Kosunen
Tapio Kosunen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta kertoi, miten heillä henkilöstö on lähtenyt mukaan verkko-opettamiseen. Online-kurssien tuottamisessa opettajat omaksuvat uusia yhteistoiminnallisia lähestymistapoja oppimiseen ja parantavat samalla opettamisen ja oppimisen laatua.
Tapio Kosunen pohti Erno Lehtisen aiemmin esittämää kysymystä, miksi uusi viestintäteknologia jää opetuksessa käyttämättä. Syitä ovat suomalaisten tutkimusten mukaan mm.:
o Ajan puute
o Teknisen osaamisen puute
o Teknisen tuen puute.
Opettajat odottavat yksilöllistä, omiin tarpeisiinsa räätälöityä koulutusta ja tietohallinto pitää yleisluontoista koulutusta riittävänä.
Uuden viestintätekniikan sisäänajon edellytyksiä ovat:
o Oppilaitoksen johdon tavoitteellisuus ja visio
o Tieto aiemmista hyvistä ja kannustavista kokemuksista
o Pedagoginen kehittämismalli muutoksen läpiviemiseksi oppilaitoksessa
o Kokemus uuden viestintäteknologian käytöstä.
Tapio Kosunen kertoi, miten orastava kiinnostus on muuttunut intohimoksi ja käytännöksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Henkilöstön koulutukseen on panostettu vuodesta 1997 asti. Turun yliopistosta ostetaan koulutusta sekä opettajille että opiskelijoille. Opettajille tarjotaan mm. monimuotokoulutuksena vapaaehtoista, omiin materiaaleihin perustuvaa 4 ov:n peruskoulutusta ja 12 ov:n koulutusta monimuotomateriaalin tuottamiseen.
Oppilaitoksen toimintakulttuuri on muuttumassa:
o Verkko-opetuksen osaaminen pysyy omassa talossa
o Lotus Learning Space –oppimisympäristöä voidaan hyödyntää täysmääräisesti
o sisällöntuotanto lisääntyy, opetusmenetelmät ja oppiminen monipuolistuvat.
Vierekkäin verkossa – pedagogisia toimintamalleja verkkotyöskentelyyn, Sanna Järvelä, Leena Kuure, Maarit Saarenkunnas, Peppi Taalas
NINTER-tutkimusprojektilaiset puhuivat konstruktiivisesta vuorovaikutuksesta, ajatuksellisesta aktiivisuudesta ja tiedon kanssa työskentelystä. Verkkoetäopetuksessa vuorovaikutuksen laatu tuottaa ongelmia, koska vastavuoroinen ymmärtäminen etänä on vaikeaa ja keskustelu verkossa on liian pinnallista ja teoriaan pohjautuvan argumentoinnin viriäminen on vaikeaa.
Verkkopedagogiikka ei synny teknisestä ympäristöstä vaan yksilön oppimisen edellytyksistä. Kuuntelu on yksi keskeinen vuorovaikutustaito. Opettajien ja tutoreiden pitäisi antaa prosessin yllättää heidät.
NINTER-ryhmän tulevaisuuden vision mukaan opiskelijat ovat mukana verkko-opetusprosessin suunnittelussa ja oppimisessa ryhmän merkitys korostuu. Oppimismateriaaleissa on nykyistä vähemmän tekstiä ja enemmän toiminnallisuutta ja visuaalisia työvälineitä.
Kurssien elämänsyklin hallinta verkkokoulutusjärjestelmissä, Mikael Viitasaari
Mikael Viitasaari Jyväskylän yliopistosta puhui kurssien, opetuksen ja materiaalin uusiokäytöstä ja kompostoinnista. Oppimismateriaalin jälkikäsittelyyn kuuluvat:
o kerran tuotetun materiaalin uudelleenkäyttö
o arkistoitavan tiedon hallinta (opiskelijoiden suoritukset)
o turhan materiaalin hallittu poisto
o olemassaolevan materiaalin siirtäminen uuteen järjestelmään.
Kokemuksia tietoverkkoihin murtautumisesta, Pauli Wihuri
Pauli Wihuri KPMG Wideristä kertoi, että Suomen yliopisto- ja korkeakoulumaailmassa on ollut tietokonemurtojen aalto viime vuonna. Hän kysyi, olisiko mukavampi varautua asiaan etukäteen kuin asentaa kaikki järjestelmät uudestaan murron jälkeen.
Wihuri kertoi, että heidän projekteissaan WindowsNT:n salasanoista yli 90 % on pystytty murtamaan kun taas Unixin salasanoista vain 45 % murrettiin. Salasana ei Wihurin mielestä ole riittävä suojaus, koska jos salasana on liian helppo, se murretaan, jos se taas on liian vaikea, se kirjoitetaan muistiin (näppäimistön alle, ylimpään pöytälaatikkoon, kalenteriin tai kännykkään).
Melissan tekijä tunnistettiin, kun käyttäjän kone yksilöityi word-tiedostosta. Windows-käyttöjärjestelmillä varustetut koneethan lähettelevät kaikenlaista tietoa MicroSoftille. Ehkä tässä on eräs syy, miksi Linux pärjää.
Nettiradio Mikaeli – Suomen ensimmäinen digitaalinen opintoradio Internetissä, Kirsti Vuorela
Kirsti Vuorela kertoi, että vuoden kestäneessä työskentelyssä Nettiradio Mikaelin kanssa tunnelma on kuin hiukkaskiihdyttimessä. Mikaelin avulla on tuotettu koulutusta ja osaamista Itä-Suomen alueelle. Opiskelijat tekevät omia juttujaan ja oppivat, miten radiohaastattelu tehdään, miten kuvia käsitellään ja millainen jutun rakenteen pitää olla.
Äänileikkeet verkossa eivät voi olla 45 minuuttia pitkiä, koska verkossa ei jakseta kuunnella pitkiä esityksiä. Kolmen minuutin äänileikkeessä ehtii sanoa jo paljon. Äänileikkeiden käsittelyssä 14 Mb:n leike voidaan enkoodata 120 kb:n kokoiseksi, jolloin se vie vähemmän tilaa ja sen kuuntelu tavallisella modeemillakin onnistuu. Nettiradio Mikaeli löytyy osoitteesta http://www.yle.fi/mikaeli.
Nettiradio Mikaeliin liittyy oppimismateriaalia, joka otetaan suoraan isoveli-Internetixiltä, joka on tasokas sisällöntuottaja. Oppimismateriaaleissa pääsee klikkailemalla syvemmälle ja lopuksi keskusteluryhmään. Internetixin materiaalia löytyy osoitteesta http://www.internetix.fi.
Seuraavan sukupolven sovellukset perustuvat DAB-tekniikkaan (Digital Audio Broadcasting). Esitetyssä sovelluksessa multimediaelementtejä oli yhdistetty kuulovammaisia varten laadittuun juoksevaan tekstiin, hyperlinkkeihin ja tekstiin. Näihin mahdollisuuksiin voi tutustua osoitteessa http://www.yle.fi/opintoradio.
Koulu vuonna 2020, Risto Linturi
ITK99-konferenssin viimeisessä puheenvuorossa Risto Linturi HPY:ltä esitteli visioitaan elämysten siirtymisestä bittimaailmaan, ajatusten vaihtamisesta omaan kehoomme sijoitettujen näytön , puheentunnistimen ja kännykän avulla, etäläsnäolosta, virtuaalisesta yhteistyöstä ja sosiaalisuudesta. Liikennemerkit katoavat, kun kännykkä opastaa perille ja ajo-ohjeet heijastuvat tuulilasiin. Matkalle ei enää oteta kännykkää mukaan vaan matkalle lähetetään pelkkä etiäinen, kännykän tuleva versio.
Linturi näki verkottumisen paluuna käsityöläis- ja kisällikulttuuriin, jossa jokainen on julkisuuden henkilö ja tuntee toisensa. Avoimuus, rehellisyys, toisen huomioon ottaminen ja sosiaaliset taidot nousevat tulevaisuudessa uuteen arvoon. Koulukaan ei tulevaisuudessa ole sidottu luokkahuoneeseen tai edes kunta- tai valtiorajojen sisälle, kunhan jäykät rakenteet murtuvat uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien edessä.
Tulevaisuus kaipaa ehjiä, oma-aloitteisia ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisiaan.
Mukaan tarttuneita linkkejä
ENABLE99, http://www.enable.evitech.fi/enable99/. Enabling Network-Based Learning -konferenssi EVITechissä Espoossa 2.-5.6.1999.
Verkkoapaja, http://www.edu.fi/verkkoapaja. Opetushallituksen palvelu, johon on kerätty pedagogisesti kiinnostavaa ja virikkeitä antavaa verkkomateriaalia.
Tre-D, http://www.uta.fi/hyper/projektit/tred. Tuote- ja paikkatiedon visualisointi digitaalisessa ympäristössä.
Lasipalatsin Nykyaika -näyttämö, http://nykyaika.lasipalatsi.fi. Tarinoita suomalaisesta elämästä menneinä, nykyisinä ja tulevina aikoina.
Sivu päivitetty 28.4.1999

Jussi T. Koski, Infoähkystä luovaan laiskuuteen ja opettamisen intohimoon
Esitys Helian Oulunkylän toimipisteessä 30.11.1998
Muistiin merkitsi Eija Kalliala
Tässä on sikermä ajatuksia, joita Jussi T. Koski esitti Heliassa 30.11.1998. Niitä on laajemmin esitelty hänen teoksessaan Infoähky – ja muita kirjoituksia oppimisesta, organisaatioista ja tietoyhteiskunnasta, joka on kirjoitettu samana vuonna.
Luova laiskuus on keino hoitaa infoähkyä. Olemme siirtyneet oppimisen intohimosta opettamisen intohimoon.
Tietoyhteiskunnassa ihminen kokee olevansa kuin maalaispoika ensimmäisen kerran British Libraryssa. Kirjahyllyjä on edessä loputtomiin – ja lopuksi tulee ikävä kotiin äidin luo.
Voidaan puhua informaatioroskasta. Medioiden välittämä informaatio saa meidät kadottamaan todellisuudentajumme ja passivoi meidät.
Informaatiosta vapaa aika muodostuu ylellisyydeksi.
Kiinan väestöräjähdystä voidaan verrata Länsimaiden informaatiotulvaan – mutta Kiinassa ongelma on tiedostettu ja sitä hoidetaan yhden lapsen politiikalla. Meillä taas tietoyhteiskuntaan liittyvät arvot ovat niin myönteisiä, ettei ongelmia nähdä yksilö- ja yhteisötasolla.
Tilastokeskuksen vuonna 1997 tekemän tutkimuksen mukaan 80 % suomalaisista on sitä mieltä, ettei informaatiotulva vaivaa heitä (kun heidän piti vastata kyllä tai ei väitteeseen: ”Nykyinen infotulva ei vaivaa minua”). Toisaalta lehdissä kolumnistit pohtivat, kuinka paljon aikaa menekään ajan tasalla pysymiseen.
Tiedon välittämien on tullut tiensä päähän. Opiskelijoita pitää opettaa vastustamaan tietotulvaa ja etsimään informaatiosta vapaata aikaa. Uuden teknologian piti vapauttaa meidät luovaan laiskuuteen, tuottamaan uusia, luovia ideoita. Niiden tuottamisessa tarvitaan sulatteluvaiheita.
Infoähky yritystoiminnassa
Yritystoiminnassa infoähky näkyy mm. niin, että johtajat kokevat stressiä ja pelkäävät, että tulevaisuudessa heillä ei enää ole kykyä käsitellä informaatiotulvaa. Informaation keräämisestä on yritykselle usein enemmän kustannuksia kuin hyötyä.
Informaatiostressi heikentää fyysistä terveyttä ja aiheuttaa henkistä työuupumusta. Henkilökohtaiset ihmissuhteet kärsivät informaation ylitarjonnasta. (Haastattelussa joku ihmetteli: ”Mikä kotielämä?”) Sähköisillä välineillä tehtäviä on helppo delegoida sinun pöydällesi.
Kannanottoja
Tiedonhallinta tietosaasteen oloissa on vakava tulevaisuuden haaste, todettiin valtioneuvoston tulevaisuudenselonteossa eduskunnalle keväällä 1997. EU:n komitean mukaan meidän pitäisi puolustautua median nopeatempoista tiedotusta vastaan.
Voidaan puhua Internet-ähkystä ja lyhytjännitteisten teatterista, kun hypitään web-sivulta toiselle kelaamatta edes aloitussivua loppuun. Missä on ”ease of use and joy of use”? ”Missä on viisaus, jonka olemme hukanneet tietoon ja tieto, jonka olemme hukanneet informaatioon?” Näin kysyi runoilija T.S. Eliot jo vuonna 1934. Missä on mielenrauha ja henkinen tasapaino?
Ajattelun laadun heikkeneminen
Ajattelun laadun heikkeneminen uhkaa liian informaatiointensiivisessä ympäristössä. Millaista ajattelun ja symbolien käsittelyyn liittyvä työ on luonteeltaan? Se on ihan erilaista kuin suo, kuokka ja Jussi, jolloin ojaa syntyi sitä enemmän mitä kiireempi oli.
Vanhassa tarinassa aasi kahden heinäpaalin välissä kuoli nälkään kun ei osannut valita. Tietoyhteiskunnassa ihminen on niin tietoinen eri vaihtoehdoista, ettei voi enää toimia, ja tästä seuraa turtuminen.
Tietämyksen hallinta, knowledge management
Eräs infoähkyn ehkäisytapa on tietämyksen hallinta, knowledge management. Yksilön ja organisaation menestys riippuu käytettävissä olevan tietämyksen ominaisuuksista ja hallinnasta. Mutta löydätkö edes omat paperisi? (Jussi T. Koski oli ollut 2 kuukautta uudessa työpaikassaan ja totesi, että hänen tärkein työvälineensä on roskakori.)
Tietämyksen hallinta = tietoprosessien organisointi ja kehittäminen niin, että organisaatioiden ydintoimintojen laatu maksimoituu.
Jos toiminnan tavoitteet pidetään selkeästi mielessä, niin tämä voi ehkäistä infoähkyä. Kun tehdään jotain, pitäisi miettiä, tehdäänkö sitä ”koska” vai ”jotta”. Organisaatioskitsofrenia aiheuttaa infoähkyä. Tämä tarkoittaa tilannetta, jossa on useita käskyttäviä esimiehiä. Delegointi uudella viestintäteknologialla on liiankin helppoa.
Olemassaolon hallinta, existential management.
Meidän on pyrittävä psykologisesti ehjään olemassaoloon ja ammatillisesti pätevään toimintaan myös infovyöryn keskellä. Tähän tarvitaan identiteettityötä.
Opettajan pitää olla itse intohimoinen oppija. ”Informaatio on orjuutta toisten ajatuksille. Tieto on vapautta ajatella itse.” Tämä D.D.Haden ajatus on Jussi T.Kosken kirjan motto.
Sartre kuvaa kirjassaan Inho itseoppinutta henkilöä, jolla ei ole mitään kantaa mihinkään, koska hänen pitäisi ennen kannan muodostamista lukea kaikki asiaan liittyvä informaatio.
Haywoodin infosairas on ihminen, joka selvittäessään jotain asiaa haluaa haalia käyttöönsä kaiken mahdollisen siihen liittyvän tiedon.
Schildt ja von Wright esittivät itselleen kysymyksen, ovatko he selvillä siitä, mihin kysymyksiin on olennaista osata vastata. Tämän jälkeen he päättivät olla lukematta päivän lehtiä ja lukea aikakauslehtiä seisten.
Luovuus perustuu jonkin tiedonalueen syvälliseen tuntemiseen. Tarvitaan sisäistämistä ja kykyä ottaa siitä etäisyyttä. De Buono puhuu kahdenlaisesta tavasta saavuttaa tietoa. Toinen nousee älyllisestä viattomuudesta ja toinen teoreettisesta ja älyllisestä pakenemisesta, jonka avulla saavutetaan älyllinen viattomuus.
Tieto on aktiivista etsimistä, järjestämistä ja käsittelemistä kuvaava verbi eikä tiedon omistamiseen viittaava substantiivi. Jo Snellman halusi vapauttaa yliopisto-opiskelun läksynluvun mentaliteetista.
Italialainen mediafilosofi Gianni Vattimo korostaa kykyä tulkita. Yksilö on joko tulkitseva subjekti tai hän tuhoutuu. Subjektin kyky tulkita on ainoa tie ulos.
Mielihyvä ja selkäpiin värinä
Charles Darwin korosti mielihyvää ja selkäpiin värinää. Hänen mukaansa ihminen tarvitsee intensiivisiä tunteita, mielihyvää ja ylevöitymistä, selkäpiin värinää sekä kykyä ja mahdollisuutta intohimoon.
Raivola ja Vuorensyrjä toteavat Sitran raportissa, että intohimo rakentuu oppijalle tärkeistä asioista. Snellmanin mukaan opettajan ei pitäisi luennoida tutkintokurssia vaan hänen pitää välittää intohimonsa tunne.
Informaation ”sisäänoton” säännöstely
Laadulliseen oppimiseen kuuluu informaation ”sisäänoton” säännöstely. Bennisin rasvaton lukemisdietti sisältää
o 1 lehti/päivä
o 1 hakuteos ja aikakauslehti/viikko
o sunnuntain lehti vain lääkärin valvonnassa.
Kerrotaan ihmisestä, joka totesi, että hänelle riittää, kun hän lukee vain kuolinilmoitukset: Jos lehdessä ei ole hänen omaa kuolinilmoitustaan, hän on vielä hengissä ja lähtee ulos juhlimaan sitä.
Luovuuden logiikassa luova laiskuus on tärkeää. Freeman Dyson on sanonut, että kiireiset ihmiset eivät ole luovia.
Jussi T. Koski päätti esityksensä kirjansa toiseen mottoon, Herakleitoksen lauseeseen:
”Paljon tietäminen ei ole viisautta”.
Sivu päivitetty 5.3.1999

Utmaningar, förändringar och visioner – handel och administration i IT-samhället
Eija Kalliala, John-Erik Wigren, Helia
Konferens i Hotell Marina Plaza, Helsingborg, 15.-18.9.1998
IDUN, Informationsteknologi och datapedagogik i undervisning, Pohjoismaiden ministeriöneuvoston projekti organisoi konferenssin, jonne kutsuttiin jokaisesta Pohjoismaasta korkeintaan 15 edustajaa. Suomesta oli yhdeksän edustajaa, joista yksi oli Ahvenanmaalta. Heliaa edustivat konferenssin Suomen koordinaattori John-Erik Wigren ja Eija Kalliala, joka kertoi seminaarissa Tietie-projektin kokemuksista informaatioteknologian käytöstä monimuoto-opetuksessa.
Hotelli Marina Plaza tarjosi upean ympäristön nelipäiväiselle pohjoismaiselle konferenssille. Sinne pääsi Norjasta ja Ruotsista rautateitse ja Tanskasta autolautalla. Hotellihuoneen ikkunasta saattoi ihailla Tanskan rannikkoa ja seurata Ruotsin ja Tanskan välistä vilkasta lauttaliikennettä.
Ulf Vasström Pohjoismaiden ministeriöneuvostosta ja IDUN-projektista avasi konferenssin. Hän kertoi IDUN-projektin historiaa vuodesta 1985 alkaen, jolloin perustettiin Nordiska Dataprogram Gruppen. Sen työtä jatkaa IDUN (nyensens godinna). Projektiin kuuluu mm. oppimismateriaalin kehittäminen pedagogisine kysymyksineen, etäopetus sekä yhteiskäyttöiset tietokannat ja -verkot.
Birgitta Johansson-Hedberg Liber Ab:sta Ruotsista kertoi organisaatiokehityksestä ja informaatioteknologiasta yritysten näkökulmasta. Hän korosti interaktiivisen teknologian merkitystä, joka mahdollistaa uudet markkinasuhteet ja uudet matalat ja verkostoituneet organisaatiomuodot. Hän esitti kotiseutuskenaarion, jota luonnehtivat ”relations revolution” ja ”the death of distance”. Etäisyyden merkitys katoaa, maantieteen merkitys vähenee, mutta tunnetasolla lähialue on tärkeä.
Birgitta Johansson-Hedberg kertoi, miten Liber Ab:ssa käytetään informaatioteknologiaa ja näytti mm. Liberin web-sivut http://www.bokhandeln.liber.se ja http://www.skolgarden.liber.se/. Hän puhui opettajien web-kohtauspaikasta, web-pohjaisista opetusvälineistä, internetkommunikaatiosta ja etätyöstä. Hän muistutti, että opettajat eivät aina saa koulutusta, jota tarvitsisivat – ja heillä on pulaa ajasta ja tekniikka takkuilee. Pedagogista pätevyyttä pitäisi kehittää interaktiivisen opetuksen suuntaan, koska oppilaat voivat antaa uskomattoman paljon opetustapahtumaan.
Pirkko Valtonen TIPALista Suomesta piti englanninkielisen esityksen, jossa hän tilastojen valossa kuvasi, miten elektroniset markkinat jakautuvat maailmassa ja Euroopassa sekä mikä on koulutustilanne IT-alalla Suomessa. Hän kertoi, että TIPALilta on pyydetty ennusteita 3 – 6 vuoden IT-alan koulutustarpeesta, mikä ei nopeasti kehittyvällä alalla ole helppo tehtävä. Ennusteisiin pitää ainakin kiinnittää tarkistuspisteet, jolloin ennusteita voidaan korjata.
Finn Christansen Skive Handelsskolesta Tanskasta aloitti tanskankielisen esityksensä näyttämällä sarjakuvan, jossa parrakas opettaja hakkaa liitutaulua karttakepillä ja nuori opiskelija istuu selin opettajaan tietokoneen ääressä silmät innosta loistaen. Kuvatekstinä oli ”IT-ungdomen vender skolen ryggen”.
Tulevaisuuden tunnuspiirteinä (Udfordringen) Finn Christiansen luetteli seuraavat:
o Kasvava globaali kilpailu
o Inhimillisten resurssien suurempi kysyntä
o Joustavien kvalifikaatioiden tarve
o Suurten ja laajojen kvalifikaatioiden tarve
o Valtaosan väestöstä osattava toimia IT-yhteiskunnassa
o Kvaliteetti- ja kvantiteettitarpeiden kasvu
o Rajalliset taloudelliset resurssit.
Hän esitti vaihtoehtoisia skenaarioita, puhui uudesta investointipolitiikasta ja uudesta pedagogisesta metodista. Kun tänäpäivänä luokassa opettaja opettaa, niin tulevaisuudessa opettajan rooli on nykyistä epävarmempi ja opiskelijat opiskelevat itse. Koulu muuttuu yksilöllisemmäksi. Avoimen oppimiskeskuksen uutta oppimisympäristöä luonnehtivat inspiraatio, yksilöllisyys ja rajojen puuttuminen: Kaikki on mahdollista.
Finn Christansen mainitsi myös opettajien ja oppilaiden IT-kahvilan. Opiskelu etenee omassa tahdissa, tietoa etsitään verkosta, projektin ja materiaalien suunnittelu on luovaa, samoin esitystekniikka.
Case studies: de goda exemplen
Ingi Ólafsson Islands Handelsgymnasista esitteli verkossa olevan talousmatematiikan oppimismateriaalin. Kurssille tulevat opiskelijat tuntevat excelin ja funktioanalyysin. Kurssia varten on on tehty Talousmatematiikan web-kirja, joka sisältää tekstiä ja excelillä ratkaistavia esimerkkejä. Interaktiiviset esimerkit antavat opiskelijoille ahaa-elämyksiä toisella tavalla kuin perinteinen materiaali. Koulussa on neljä 28 Pentiumilla varustettua luokkahuonetta, joissa opiskelijat pääsevät käsiksi oppimismateriaaliin. Opetus tapahtuu tavallisessa luokkahuoneessa. Talousmatematiikan oppimismateriaali löytyy osoitteesta http://www.verslo.is, mistä sen saa myös imuroitavana zip-tiedostona.
Julie Ann Svenkerud Högskolen i Buskerudista kertoi kansainvälisestä projektista ”Cultural analysis established throught use of ODL”, johon norjalaiset koululaiset osallistuivat. Enemmistö opiskelijoista on naisia, joten projekti samalla osoitti, miten naiset voivat innostua IT-teknologian käytöstä. Julie Ann Svenkerud näytti aiheeseen liittyvän sarjakuvan, joka alkoi miesten toisilleen esittämällä kysymyksellä: ”Mistä tietää, että nainen on käyttänyt tietokonetta?” Vastaus oli: ”Näytöllä on korjauslakkaa.” Seuraavassa kuvassa nainen tulee miesten luo ja sanoo, että miesten pitäisi löytää merkitys merkityksettömille sanoille, joita näytöllä on.
Julie Ann Svenkerud luonnehti tämän päivän opettajia seuraavasti:
o He ovat opiskelijoiden oppimisen auttajia ja tukijoita
o He käyttävät ajan tasalla olevaa ja opiskelijoita kiinnostavaa tietoa
o He vaihtavat ideoita kollegojensa kanssa.
Opiskelijoita hän luonnehti seuraavasti:
o He ovat tietämyksen konstruoijia.
o He ovat mukana reaalimaailman ongelmanratkaisussa koulussa ja koulun ulkopuolella.
o He tekevät yhteistyötä ongelmien ratkaisussa.
Projektissa opiskelijat tutkivat viikinkien retkiä omassa maassaan. Lisäksi jokaisen maan ryhmä laati PowerPoint-esityksen jostain kulttuuriin liittyvästä aiheesta englanniksi. Opiskelijat oppivat yllättävän paljon katselemalla PowerPoint esityksiä. Ehkä tv-sukupolvi osaa imeä tiiviin informaation kalvoilta toisin kuin kirjoihin tottunut vanhempi sukupolvi. Projektissa käytettiin videokonferenssia ja keskusteluryhmiä, joissa keskustelu oli vilkasta ja monipuolista. Projekti löytyy osoitteesta http://www.slhk.no/skole/aktiv/cultproj.
Eija Kalliala Heliasta piti esityksen Tietie-projektin kokemuksista uuden tekniikan käytöstä monimuoto-opetuksessa. Tietie-projektista löytyy tietoa osoitteesta http://www.ncp.fi/tietie/tietie.htm, johon on linkki myös Helian kotisivuilta.
Esitys herätti mm.seuraavia kysymyksiä:
o Miten verkko-opetukseen, materiaalin luontiin ja palautteen antamiseen mennyt valtava työmääräni korvattiin minulle? Maksettiinko siitä jokin erityiskorvaus? Vastauksena oli viittaus kiinteään kuukausipalkkaan, mutta kysymys on ongelmallinen, ja siitä pitää keskustella.
o Eivätkö opettaja ja oppilaat tapaa lainkaan? Eivätkö oppilaat haluaisi fyysisesti tavata opettajaa? Vastauksessa viitattiin toisaalta eräältä etäopiskelijalta tulleeseen katkeraan viestiin, miksei opettaja käynyt lainkaan heidän koulullaan. Toisaalta opettaja ilahtui itsekin, kun eräs etäopiskelija otti kontaktin puhelimitse: ”Hei, hänellä on äänikin eikä vain pelkkä nimi sähköpostissa”, oli ajatus. Opettajakin haluaisi tavata oppilaansa.
o Miten rinnakkaiset oliolähestymistavan toteutukset luokkahuoneessa ja verkossa erosivat toisistaan? Vastaus oli, että oppimistulokset eivät eronneet toisistaan merkittävästi. Sen sijaan syksyllä luokkahuoneessa oli mahtavia keskusteluja, joita vastaavia ei ehkä verkossa saa aikaan. Toisaalta keväällä Helsingissä oli liikennelakot, jolloin vain osa opiskelijoista oli luokassa. Ja sitten oli Olympiakisat, jolloin valtaosa opiskelijoista istui koulun käytävillä katsomassa tv:tä eivätkä he tulleet tunneille. Nämä asiat eivät häirinneet verkko-opetusta.
Mikael Hernant ICA Handlarnas AB:sta Ruotsista kertoi kaupanalan strategisista IT-projekteista. Hän näytti Internetiin toteutettua tilausjärjestelmää, joka löytyy osoitteesta http://www.ica.se. Täältä löytyy Euroopan suurin ruokareseptiohjeisto.
Leif Johansen Köbmandsskolen, Aabenraa Business Collegesta Tanskasta kertoi SIMU-projektista, joka tarjoaa ympäristön eri oppilaitosten virtuaalikaupoille. Virtuaaliympäristössä käydään kauppaa virtuaalituotteilla ja virtuaalirahalla. Kerran vuodessa on messut, jonne opiskelijat tulevat paikan päälle ja solmivat kontakteja. SIMU-projektin toimintaa on kaikissa Pohjoismaissa ja monissa muissa maissa. Heliasta mm. talkon opiskelijoita on projektissa mukana.
Grupparbete: Hur skall framtidens handels- och administrationsutbildninig se ut för att ge IT-kvalifikationer för en kommande yrkesverksamhet?
Ryhmässä oli kahden suomalaisen lisäksi kaksi tanskalaista, yksi norjalainen ja kaksi ruotsalaista. Kaikki puhuivat äidinkieltään, suomalaiset toista kotimaista.
Keskustelu oli vilkas ja antoisa. Syrjäpolkuja oli runsaasti ja liikkeelle lähdettiin kymmensormitekniikasta, oman äidinkielen tärkeydestä ja PC:n avaamisesta ruuvimeisselillä, jotta nähtäisiin, mitä se sisältää. Vähitellen keskustelu laajeni tietokoneen käyttömahdollisuuksiin, informaation etsintään, käyttöliittymän hallintaan, ergonomiaan, ympäristökysymyksiin, hypertekstiin, viestintään tietoverkoissa sekä ongelmaorientoituneeseen oppimiseen.
Workshops
Bo Skandevall Kungmadskolanista Ruotsista kertoi verkkokaupan opettamisesta. Heinäkuussa 1998 1,3 miljoonaa ruotsalaista surfasi päivittäin verkossa ja 30 % kansalaisista haluaisi opetusta verkon kautta. Ruotsin 110 verkkokauppaa on koottu web-torille osoitteeseen http://www.torget.se. Esimerkkinä verkkokaupasta Bo Skandevall mainitsi kolmen hengen yrityksen, jolla on yksi serveri ja kohtalaisen hyvä liikevaihto. Hän muistutti, että verkosta voi ostaa olutta halvalla ja se kannetaan kotiportaille. Jotkut tavarat ovat halvempia Saksassa kuin Ruotsissa, joten kannattaa jopa maksaa kuljetus sieltä Ruotsiin, kun ostaa tuotteen verkon kautta. Pojat ovat löytäneet verkkokaupan, eivät vielä tytöt.
Verkkokauppaan liittyy seuraavia ongelmia:
o Tasa-arvokysymykset
o Ketkä ovat voittajia ja ketkä häviäjiä?
o Yksilöllinen tuoteinformaatio, jota tietoiset ja osaavat kuluttajat vaativat
o Logistiikka
o Muutokset kuljetuksissa
o Varastointi
o Hallinto ja riskinotto
o Tiedotus ja markkinointi
o Tuotevalikoimien yhdistäminen
o Rahoitus.
Verkkokauppa opetuksessa voisi sisältää seuraavia aiheita:
o Yrityksen perustaminen verkkoon
o Uudentyyppiset asiakassuhteet – verkkokaupat saavat 15 000 uutta asiakasta kuukausittain
o Liikeideaan perustuvan kotisivun rakentaminen
o Varastointi, sopimukset ja turvallisuus
o Käytännön ostosten teko internetissä: esim. koulu voi antaa kullekin ryhmälle 2000 kruunua, jolla nämä ostavat jotain hyödyllistä koululle
o Miten kauppa ja verkkokauppa tekevät yhteistyötä?
o Verkkokaupan hyvät ja huonot puolet
Keskustelussa kysyttiin luottokortin turvallisuudesta verkko-ostoksissa. Bo Skandevall viittasi SET-standardiin, joka tekee luottokorttinumeron välittämisen verkossa turvalliseksi.
Hálfdán Örnólfsson Verkmenntaskólanum á Akureyrista kertoi Islannin etäopetusprojektista, jossa on 250 opiskelijaa mukana. Tavoitteena on luoda verkkoon noin 90 etäopetuskurssia, joilla tavoitetaan uusia kohderyhmiä, mm. pieniä maalaiskouluja, joilla ei ole mahdollisuuksia tällaiseen kurssitarjontaan. He käyttävät samaa tekniikkaa kuin suomalainen Tietie-projekti.
Islannin projektin lähtökohtana on rationalisointi. Ministeriö haluaa nykyistä halvempaa koulutusta. Opettaja halutaan vapauttaa lukuisista sähköposteista interaktiivisten web-sivujen avulla. Projektissa tehdään ohjelmistoa, jolla opettajat voisivat luoda omia itseopiskeluun pohjautuvia verkkokursseja osaamatta atk-tekniikkaa. Ohjelmiston pitäisi valmistua parin vuoden kuluttua.
Hálfdán Örnólfsson näytti Islannin projektin kielten opetukseen tarkoitettuja web-sivuja. Opiskelija ratkaisee sivulla olevan tehtävän, lähettää sen nimellään varustettuna tarkistettavaksi ja saa välittömästi arvosanan tehtävästä ja luettelon asioista, joita vielä pitäisi käydä läpi ennenkuin tehtävä ratkeaisi virheettä.
Arnfinn Löken ja Dag Wengen Norjasta kertoivat CUSeeMe-videoneuvottelujärjestelmästä, jonka voi hankkia PC-hen vähäisin kustannuksin. Yhteys ei toiminut, joten he näyttivät lähinnä kameran toimintaa ja suuntaamista. He suosittelivat kolmen ISDN-linjan käyttämistä kuvalaadun vuoksi.
Gudrun Stalnacke Konsumentföreningen Stockholms Gymnasiumista kertoi visioita vuoden 2000 koulusta. Koko koulurakennus on tehty projektioppimista ajatellen. Keskellä olevasta 70 hengen huoneesta pääsee neljään 17 hengen ryhmätyöhuoneeseen sekä opettajienhuoneeseen. Opetusta on vain muutama tunti viikossa, mutta projektikokouksia on sitä enemmän. Koko opetusmenetelmä perustuu Problem Based Learningin ideaan.
Gudrun Stalnacke keroi, että aluksi hänellä oli huono omatunto kun ei ollut pitämässä oppitunteja, mutta vähitellen hän on tullut vakuuttuneeksi uuden oppimisidean ylivertaisuudesta. Opettajan pitää opettaa opiskelijat pohtimaan ryhmissä, ei yksin kotona. Opiskelijathan oppivat toisiltaan. Oppilaitokseen valikoituu eliittiopiskelijoita, mutta sinne otetaan myös tavallisia opiskelijoita, ja kaikkien oppimistulokset ylittävät odotukset. Kokeita ei pidetä kuin matematiikassa, mutta niidenkin lopettamista suunnitellaan.
Grupparbete: Hur skall fortbildningen för handels- och administrationsområdet utvecklas I framtiden?
Keskustelimme opettajien jatkokoulutuksesta, mutta opiskelijoiden elinikäisestä oppimisesta emme yrityksistämme huolimatta saaneet keskustelua syttymään. Eri maissa on erilainen käytäntö. Esim. Ruotsissa opettajat keräävät pisteitä käymällä jatkokoulutuksessa, joka vastannee Suomen lukion ja peruskoulujen opettajien koulutuspäiviä. Norjalainen opettaja puolestaan valitti, että koulutukseen on vaikea päästä toisaalta taloudellisista syistä, toisaalta siksi, että rutiiniopetuksesta on vaikea irrottautua ja jättää oppilaat heitteille. Tanskassa opettajat saavat lisäoppia ohjaamalla opiskelijoiden työharjoitteluja. Saimme käsityksen, että tämä järjestelmä on Tanskassa toiminut jo pitkään.
Grupparbete: Nationella strategier för framtiden på området liksom idéer och möjligheter till nordiska samarbetsprojekt
Suomalaisessa ryhmässä keskustelimme mm. opettajien palkkaukseen liittyvistä huolestuttavista näkymistä. Muutosta ja parempaa laatua ei voida saada aikaan, jos samaan aikaan yritetään vähentää kustannuksia. Opettajien pitäisi päästä kursseille tankkaamaan uutta tietoa itseensä. Eihän kuljetusfirmakaan toimi ilman bensaa. Tietysti pitäisi olla olemassa kursseja, joille kannattaa mennä, ja nämä pitäisi mielellään järjestää yhteistyössä työelämän kanssa.
Lopuksi
Konferenssin päättävää paneelikeskustelua kommentoidessaan Ulf Vasström esitti, että koko tutkintojärjestelmä pitäisi uudistaa. Aikaisemmin lapset, joiden vanhemmilla oli iso kirjasto, olivat etulyöntiasemassa koulussa. Nyt kaikilla on tasa-arvoisesti samat resurssit käytössään verkon kautta. Tanskassa kehitys on pidemmällä kuin muissa Pohjoismaissa. Ruotsalaisilla on web-kahvila, joka on hyvä ja vaivaton hoitaa, kunhan joku huolehtii, ettei sinne eksy asiattomuuksia.
Sivu päivitetty 24.9.1998

Sisältöä tietoyhteiskuntaan
Eija Kalliala
e-mail: eija.kalliala @helia.fi
home page: http://myy.helia.fi/~kalei/
Opetushallitus järjesti torstaina 9.10.1997 koulutustilaisuuden, jonka aiheena oli Sisältöä tietoyhteiskuntaan. Opetushallitus oli edellisenä päivänä julkaissut väliraporttinsa suomalaisista tietoyhteiskuntahankkeista.
Sisältöä tietoyhteiskuntaan -tilaisuudessa oli laaja näyttely eri puolilla maata meneillään olevista opetushallituksen rahoittamista tietoyhteiskuntaprojekteista. Esillä oli mm. Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun Ped.it -projekti, jossa pyritään luomaan informaatioteknologiaa hyödyntävä avoin oppimisympäristö.
Pääsin opetushallituksen koulutustilaisuuteen vasta iltapäivällä, koska aamupäivällä olin pitämässä perinteistä lähiopetusta luokkahuoneessa Heliassa. Ehdin kuitenkin tutustua näyttelyyn ja kuulla monta mielenkiintoista esitystä. Ylitarkastaja Lea Lakio esitteli Opinnet-projektia, jossa on mukana viisitoista aikuiskoulutuskeskusta ja ammatillista oppilaitosta. Lehtori Janne Sariola Helsingin yliopistosta pohdiskeli tietoverkkojen pedagogiikkaa ja esitteli LIVE-projektia, jossa on mukana Helsingin yliopiston Kasvatustieteiden laitoksen Mediakasvatuskeskus, Kilpisjärven koulu sekä Ruskealan ala-aste Tuusulasta. Erikoistutkija Kirsi Valtari VTT:ltä piti mielenkiintoisen esityksen aiheesta Mihin verkkojen kehittyminen vie meidät, ja yli-insinööri Ella Kiesi opetushallituksesta kertoi opetukseen liittyvistä EU-hankkeista sekä muusta ajankohtaisesta. Ella Kiesi kertoi mm. Netd@ys-viikosta, jota vietetään 18.-24.10.1997. Viikon teemasta ja tapahtumista löytyy tietoa osoitteista http://netdays.eun.org, http://netdays.cedunet.com ja http://www.oph.fi/ajankohtaista. Ella Kiesi mainitsi myös Suomi ykköstietoyhteiskunnaksi – opi lastesi huominen -kampanjan, josta löytyy tietoa osoitteesta http://www.huominen.net.
Lehtori Janne Sariola, Hy, Näkökulmia tietoverkkojen pedagogiseen käyttöön
Janne Sariola aloitti esityksensä kysymällä yleisöltä, millaisia taitoja opiskelijalla pitäisi olla tietoverkkojen maailmassa. Hän sai kerätyksi Mind Mapiinsa joukon hienoja asioita: kommunikointi, yhteistyö, kriittisyys, epävarmuuden sieto, luovuus ja vastuun kanto. Hän peilasi näitä asioita opetushallituksen muistioon, jonka mukaan opiskelijoiden pitäisi saada tiedonhankinnan, -hallinnan ja viestinnän perustaidot.
Janne Sariola kysyikin, mitkä ovat arvomme. Mitä taitoja tietoverkoissa harjoitetaan? Hänen mukaansa oppilaitosten pitäisi miettiä omaa tietostrategiaansa kun oppilaitokset ja tutkimus verkostoituvat. Opetussuunnitelmat pitäisi laatia uudestaan ja miettiä, mitä taitoja tietostrategian pitäisi sisältää. Tämän pohjalta voidaan sitten miettiä, mihin tietoverkkoja käytetään ja mitä taitoja siellä tarvitaan.
Janne Sariola tarkasteli tietoverkkopedagogiikkaa LIVE-projektin (Learning in Virtual School Environment) kokemusten pohjalta. Projekti on kolmivuotinen ja etsii didaktisia perusajatuksia opetuskoulutukseen sekä opettajakoulutukseen soveltuvia virtuaaliympäristön kehitysmalleja. Projektissa pyritään kehittämään yhteistoiminnallisuutta sekä suunnittelu-, tiedonhankinta-, arviointi- ja viestintätaitoja. Projektin ensimmäisellä tasolla paikallinen ryhmä, jolla on mukanaan tietokone ja kännykkä (= GSM-kapula), havainnoi ympäristöään ja raportoi siitä audioneuvottelussa.
Janne Sariola näytti videon, jossa Kilpisjärven koululaiset tarpoivat GSM-kapula kädessään lumisessa Lapissa, havainnoivat ympäristönsä kasvillisuutta ja haastattelivat maatalon emäntää ja poroisäntää. Helsingin yliopiston tutkija kuunteli haastattelua reaaliaikaisesti audioneuvottelussa ja saattoi lennossa täydentää koululaisten tekemiä kysymyksiä omilla kysymyksillään.
Janne Sariola korosti, että tietoverkko ei ole vain fyysinen verkko (Internet) vaan osaamisverkko, joka sisältää monipuolista tieto- ja viestintätekniikkaa. LIVE-projektissa käytetään tekniikkana audio- ja videoneuvotteluja, puhelinta, faksia, sähköpostia ja Internetiä.
Janne Sariolan esittämä video oli englanninkielinen, ja LIVE-projektista jaossa oleva esite oli myös englanninkielinen. Mietin, eikö kansallisen projektin kannattaisi panostaa myös suomenkieliseen esitemateriaaliin.
Erikoistutkija Kirsi Valtari, VTT, Mihin verkkojen kehittyminen meidät vie
Kirsi Valtari aloitti esityksensä Internetin tekniikasta, verkon pohjalla olevasta epäluotettavasta IP-tasosta, joka hukkaa viestien palasia. Kun tätä tekniikkaa aikoinaan luotiin, ei ajateltu nykyisiä internetsovelluksia kuten maksujen hoitoa, ihmisten välistä kommunikointia tai videoneuvotteluja.
Suomessa Internetin käyttäjämäärä kasvaa huimaa vauhtia, joten voimme luottaa siihen, että viiden vuoden kuluttua kaikki kansalaiset voivat hoitaa asiansa verkon kautta. Liikkuvat Internetin käyttäjät yleistyvät, koska puolet nykyisin ostetuista PC-laitteista on kannettavia, ja kännyköiden käyttäjien määrä kasvaa samanlaisella vauhdilla kuin Internetin käyttäjien.
Verkkokauppa on Suomessa vielä pientä, mutta kasvaa varmasti. Tämä edellyttää kuitenkin luotettavaa tietoturvaa, jonka kehitys on jo hyvin pitkällä, toimivia maksutekniikoita ja sähköisen kirjeenvaihdon tietosuojaa.
Internetsovellusten kolme suurta aaltoa ovat sähköposti, jota on käytetty jo kauan, www-selaus, joka yleistyi nopeasti ja videosovellukset, jotka ovat tulossa. Videosovelluksilla tarkoitetaan reaaliaikaisia video- ja ääniyhteyksiä, monipisteyhteyksiä sekä kehittyneitä ryhmä- ja etätyösovelluksia. Nämä edellyttävät kuitenkin laajakaistayhteyttä. Kirsi Valtari uskoo, että runkoverkon kaistaa voidaan kasvattaa merkittävästi, mutta epäilee, ettei laajakaistayhteyksiä vähään aikaan saada koteihin asti, koska yhteydet edellyttäisivät liian suuria investointeja yksityistalouksilta.
Kirsi Valtari esitti oman viiden vuoden visionsa tietoverkkojen kehityksestä. Hänen mukaansa viiden vuoden kuluttua Internet on turvallinen, ja sinne on tullut uusia, maksullisia palveluita. Yritykset, julkishallinto ja suurin osa yksityistalouksista on mukana verkossa. Matkapuhelin ja sen internetkäyttö kehittyvät voimakkaasti, samoin verkon palvelut. Kodeissa sähköposti on yleisessä käytössä ja yrityksissä on videosovelluksia. Esimerkiksi tavaroiden tilaus kaupasta, pankki- ja vakuutusasioiden hoito sekä erilaisten todistusten ja lupien pyytäminen virastoista ja julkishallinnosta voidaan hoitaa kotoa tietoverkon kautta.
Kirsi Valtarin kymmenen vuoden visiossa laajakaistayhteys yltää koteihin asti, jolloin toimistojen ja kotien laitteet alkavat verkottua (esim. jääkaappi osaa tilata lisää maitoa). Verkon kapasiteettia ja palveluita voi ostaa joustavasti tarpeen ja kukkaron mukaan. Videosovellukset leviävät koteihin, jolloin video-on-demand ja monen käyttäjän videopuhelin tulevat mahdollisiksi.
Tietoverkon kehityksestä on erilaisia seurauksia ihmisten arkipäivään ja todellisuuteen. Kun tulevaisuudessa jokainen kansalainen voi itse tuottaa materiaalia verkkoon, niin entistä enemmän korostuu taito tehdä materiaalista mielenkiintoista.
Sivu tehty 19.10.1997 ja päivitetty 30.4.1998.

ITiCSE ’97,
Conference on Integrated Technology into Computer Science Education,
1.-5.6.1997, Uppsala. (http://www.docs.uu.se/docs/cse/sigcse97)
Pohjolan valkeat yöt ja kesäinen sää tarjosivat parillesadalle ITiCSE ’97 -konferenssiin osallistujalle mahdollisuuden keskustella konferenssin aiheista pikkutunneille asti, kuten Uppsalan yliopiston vararehtori Bo Sundqvist totesi konferenssin avauspuheenvuorossaan.
Järjestäjät olivat panostaneet keskusteluun ja kontaktien solmimiseen. Jokaista puolentoista tunnin esitysosuutta seurasi kolmen vartin tauko, jolloin kahvin ja pullan nauttimisen lisäksi oli mahdollisuus seurustella ja tutustua seinätauluille kiinnitettyihin esityksiin, jotka vaihtelivat joka tauolla. Höyryjunalla tehty iltapäiväretki konferenssin puolivälissä kauniissa Upplandin maisemassa tarjosi myös tilaisuuden keskustelulle ja kontaktien solmimiselle.
Internet
Linda Carswell Englannin avoimesta yliopistosta kertoi tutkimuksesta, jossa todettiin, ettei pelkkä uuden tekniikan, Internetin, käyttöönotto vaikuta oppimistuloksiin. Mutta Internetin kautta opiskelu on joustavampaa, opiskelijan oma osallistuminen oppimistapahtumaan on tehokkaampi ja palautteen saminen nopeampaa kuin perinteisessä opiskelussa. Ja samalla oppii sähköpostin ja webin käyttöä.
Webin käytössä katkenneet linkit ovat yksi ongelma. Tähän ratkaisuksi Hermann Maurer University of Grazista tarjosi kaksisuuntaisia linkkejä, joista olisi myös se hyöty, että voitaisiin pitää tilastoa sivulla kävijöistä. Jos sivu joudutaan poistamaan, kaksisuuntaisen linkin avulla voidaan lähettää sähköposti sivun ylläpitäjälle tai joillain tekniikoilla jopa muuttaa viittaava linkki tavalliseksi tekstiksi.
Martin Hitz Universität Wienistä Itävallasta kertoi, että C++:n opetuksessa webin kautta koettiin ongelmaksi kielen eri versiot. Opetusmateriaalin ohjeiden mukaan tehty ohjelma ei välttämättä kääntynyt opiskelijan ohjelmointiympäristössä.
Java
Javan käytöstä opetuksessa puhuttiin paljon. Helsingin yliopistosta Tommi Teräsvirta kertoi, että Java on ensi syksystä lähtien ensimmäinen ohjelmointikieli tietojenkäsittelytieteen opetuksessa.
Javan käyttöä opetuksessa Frank Wester Dutch Open Universitystä Alankomaista perusteli seuraavin ominaisuuksin:
– oliosuuntautunut
– paljon käytetty (toisin kuin esim. Eiffel)
– opetukseen sopiva (toisin kuin C++)
– valmis tulevaisuuteen (toisin kuin ObjectPascal tai Delphi)
– hyvät mahdollisuudet myös edistyneille kursseille
– helppo oppia
– yleinen syntaksi
– internet-ohjelmointi
– teollisuus on suuresti kiinnostunut Javasta.
Paddy Nixon Trinity Collegesta Irlannista korosti, että Javan opetuksessa olioajattelu ja modulaarisuus pitää opettaa ensin, ja Javaan liittyvät appletit ja hype voidaan unohtaa. Tosin aiheesta esiintyi erilaisia mielipiteitä, ja ainakin Judith Bishop University of Pretoriasta Etelä-Afrikasta puolusti webistä löytyviä kiehtovia Java-sovelluksia, jotka motivoivat opiskelijoita itse kielen opiskeluun. Keskustelussa tuotiin esiin, että on parempi aloittaa käsitteellisestä kuin koneenläheisetä näkökulmasta. Tosin myönnettiin, että käytännön esimerkit havainnollistavat ja tekevät opetuksen mielenkiintoiseksi.
Pedagogia
Opetusta voidaan tehostaa rakentamalla opittava aineisto tarinan muotoon, seikkailupeliksi, jonka juoni, draama ja huipennus suunnitellaan kiehtoviksi ja rajat määritellään opittavan asian mukaan mielekkäästi, kertoi Robert Moser University of New South Walesista Australiasta. Opiskelijalla pitää olla mahdollisuus edetä oppimisaineistossa omien kiinnostustensa mukaan, mutta rajoilla, esim. eri tasoilla, voidaan kontrolloida, että edellisen tason tiedot on jotain polkua pitkin edeten saavutettu ennenkuin päästään seuraavalle tasolle.
Carl Erickson Grand Valley State Universitystä USAsta kertoi opintojaksosta, jolla opiskeltiin oliolähestymistapaa, Javaa ja web-teknologiaa ja tehtiin projekteja ulkopuolisille yrityksille. Opiskelijat olivat eri tasoisia, joten yksi opintojakso jaettiin muutamaksi eri tasoiseksi opintojaksoksi. Projektitiimeissä oli opiskelijoita kaikilta eri tasoilta, jolloin pidemmällä olevat opiskelijat vastasivat web-sivujen dynaamisesta sisällöstä ja muut esim. etsivät grafiikkaa näille sivuille.
Kulttuurierot
Marie-Michèle Boulet University Lavalista Kanadasta kertoi etäopetuksesta opetustelevision, sähköpostin ja puhelimen välityksellä. Yksityiskohtia kuvatessaan hän mainitsi, että hän on opiskelijoiden kysymysten tavoitettavissa aina, jopa lauantai-iltaisin. Marian Petre Englannin avoimesta yliopistosta totesi, että he opettavat opiskelijoille, mitä virka-aika tarkoittaa, eivätkä valituksista huolimatta ole tavoitettavissa lauantai-iltaisin.
Anita Jawary Monash Universitystä Australiasta kertoi, miten ryhmätyötaitoja, sosiaalisuutta ja kulttuurien välistä kanssakäymistä opettiin tietotekniikan opiskelijoille. Opetuksen edetessä nämä huomasivat, että esim. sähköposti ei ratkaise kaikkia ongelmia, jos toinen osapuoli ei lue sähköpostiaan esim. teknisten vaikeuksien vuoksi. Amerikkalaisille opiskelijoille oli yllätys, että monet heidän itsestäänselvinä pitämänsä käsitteet olivat muissa kulttuureissa täysin tuntemattomia.
Avoimet kysymykset
Martin Hitziltä, joka kertoi C++:n opetuksesta webissä, kysyttiin, miten he olivat varautuneet siihen, että webin kautta yliopiston koneessa kääntyvä koodi tekisi jotain ikävää. Hän totesi, että asiaa ei ollut edes pohdittu. Opiskelijat ovat luotettavia, ja ikuiset silmukat voi tuhota, jos sellaisia havaitaan.
Carl Ericksonilta kysyttiin, miten yliopisto suojautuu tuotevastuulta, jos se tekee projekteja ulkopuolisille yrityksille. Kysyjä kertoi, että heidän yliopistossaan suojaudutaan niin, että ei tehdä mitään ulkopuolisille. Tämäkin kysymys jäi vaille vastausta.
Kolmas avoimeksi jäänyt kysymys koski sensuuria, josta C. Dianne Martin George Washington Universitystä kertoi. Häneltä kysyttiin, mitkä ovat lasten oikeudet tietää asioita, jotka vanhemmat heiltä webiin asetettavilla suodattimilla haluavat kieltää. Tai miten suhtaudutaan siihen, että oppiva tietokone alkaisi itse päättää, mikä on eettisesti oikein?
Web-osoitteita
Konferenssien antia voi nykyään täydentää helposti antamalla esityksen aiheeseen liittyvän web-osoitteen, josta löytyy lisää tietoa. Tässä on sikermä haaviini jääneitä osoitteita:

Homepage

http://VisProg.twi.tudelft.nl (Alankomaat)
http://www.cs.bris.ac.uk/~alan/javapp.html
http://cs.joensuu.fi/pub/software/show/show1_0.zip
http://www.di.uoa.gr/~dtheo (Kreikka)
http://www.ift.ulaval.ca/~boulet (Kanada, ranskaksi)