ITK – opetuksen runsaudensarvi

vapaat avoimet
oppimateriaalit
kaikkien käyttöön

muutos on meille
mahdollisuus, tartumme
siihen innolla

osaaminen on
parasta muutosturvaa
opitaan yhä

Edukatassa
kokeilukulttuurilla
koulu kehittyy

tekoälyllä
työmarkkina-arvoa
voidaan parantaa

DragonBox-koulu:
matematiikka nousee
lempiaineeksi

sydän, ihmisyys
tilaa tehdä yhdessä
ymmärrys kasvaa

Kolmaskymmenes ITK-konferenssi 21.–22.3.2019 käynnistyi tuttuun tapaan Digiveikkojen laululla ja Jarmo Vitelin juonnolla. Muutos on mahdollisuus, julistaa vuoden teema. Ensi vuonna huhtikuun alussa juhlitaankin 30-vuotiasta ITK-konferenssia.

Tapio Huttula Sitrasta

Tapio Huttula Sitrasta kysyi: Mihin uskomme? Millaista Suomea olemme rakentamassa? Ovatko sen ominaisuuksia elinikäinen oppiminen, sivistys, uudistumiskyky, osallisuus, hyvinvointi, kilpailukyky ja taloudellinen kestävyys? Ennen koulutus takasi työuran, jolta siirryttiin eläkkelle. Tulevaisuudessa oppiminen monimuotoistuu yhä enemmän koulun ulkopuolelle. Kaikki oppivat läpi elämän, mutta miten sellaista voitaisiin tukea ketterästi? Osaaminen on parasta muutosturvaa.

Johanna Pystynen Vincitiltä

Johanna Pystynen Vincitiltä puhui tulevaisuuden työstä ja työn tulevaisuudesta. Meillä on kymmenen skenaariota, joista mikä tahansa voi toteutua. Vincitillä hän oppi nopeasti, että sama johtamismalli ei sopinut kaikille. Aluksi firmassa oli Hervannan alle kolmekymppisiä insinöörejä, mutta sitten heidän joukkoonsa tuli taiteellisesti suuntautuneita ihmisiä ja viisikymppisiä kotirouvia. Ensin johdossa yritettiin arvata, mitä työntekijät haluaisivat. Aallon palvelumuotoilukurssi avasi silmät: työntekijät ovat sisäisiä asiakkaita ja heille pitää tarjota palveluja. Siispä näkyvä markkinapaikka Vincitin LaaSille: suunnistusta, uintia, pukumieslounasta jne. Data auttaa päätöksenteossa ja tulevaisuuden analysoinnissa. Mitä uusia taitoja tarvitaan? Tänään luodaan huomisen tulevaisuus ja koulutus on passimme tulevaisuuteen.

Pasi Silander

Pasi Silanderin mukaan oppimisanalytiikka on koulutuksen ja opetuksen digitalisaation ydin. ITK on kolmekymmentä vuotta kehittänyt opetusta TAOsta lähtien. Digitalisaatiota ei voida ostaa vaan tarvitaan peda-ponnahdus ja muutosprosessi. Pintaoppimisesta on siirrytty syväoppimiseen, mutta pitäisi siirtyä vielä älyoppimiseen: kykyyn luoda uusia ratkaisuja uusiin tilanteisiin. Pistemäisestä kehittämisestä pitäisi päästä kokonaisvaltaiseen kehittämiseen. Miten oppimisanalytiikalla tuetaan oppimista? Auttavatko personointi, herätteet, ennakointi ja arviointi? Oppmisanalytiikassa on myös pimeitä puolia kuten kapeutuminen, profilointi, leimaaminen ja itseään toteuttavat ennusteet. Muistaahan pedagoginen älymme oppimisanalytiikan etiikan?

Työpaja

ITK-konferenssin keskiviikon 20.3.2019 työpajoista valitsin sen, joka käsitteli avoimia oppimateriaaleja. OKM ja OPH kehittävät yhdessä CSC:n kanssa avointen oppimateriaalien palvelua, joka tarjoaa säilytysratkaisun julkisin varoin tuotetuille avoimille oppimateriaaleille. Ainakin avointen oppimateriaalien metatiedot pitäisi tuoda palveluun. Creative Commons -lisenssit nimi mainittava (CC BY) ja nimi mainittava, jaettava samoin (CC BY-SA) takaavat, että materiaalit säilyvät elinvoimaisina, kun niitä voivat muokata muutkin kuin materiaalien tekijät.

Palvelussa on jo jonkin verran oppimateriaaleja, mm. Tero Toivasen laatima ohjelmoinnin oppimispaketti Python from Scratch. Paljon hyviä avoimia oppimateriaaleja on myös Otavan OpistonMuikkuverkossa, Wikikirjaston Perusopetuksen osastossa, Avointen ammatillisten opintojen palvelussa, Avoin oppikirja.fi-sivustolla sekä Githubissa.

On hyvä, että kansallista avoimen oppimateriaalin alustaa kehitetään ja työpajoissa kerrotaan siitä ja kerätään siihen ideoita. Toivottavasti kansainvälisen oppimismyllyn LeMillin hyvin toimineet ominaisuudet tulevat myös tähän kansalliseen palveluun. Ja toivottavasti palvelua ruvetaan aktiivisesti käyttämään. Kuinkahan moni käyttää OPH:n palveluja Hyvät käytännöt tai Linkkiapaja?

Poimintoja foorumiesityksistä

Tero Toivanen ja Tarmo Toikkanen

Tarmo Toikkanen ja Tero Toivanen IT-kouluttajat ry:stä kertoivat avoimista oppimateriaaleista, joita käsiteltiinkin edellisen päivän työpajassa. Tarmo Toikkanen esitteli Tekijänoikeudet opetuksessa -tietopakettia ja Tero Toivanen ohjelmointikurssejaan Python from Scratch ja Scratch to Python. Hän korosti pelaajaoppimisen ideaa: oppimateriaalissa annetaan avoimia tehtäviä, joihin oppijat itse keksivät ratkaisut.

Tero Toivanen ja Ville Ilkkala

Tero Toivanen ja Ville Ilkkala kertoivat, miten oppilaat ohjelmoivat monialaisen oppimiskokonaisuuden web-sovellukseksi. Jotkut oppilaista innostuvat koodauksesta, toiset sovelluksen suunnittelusta, ja yhdessä syntyy mahtavaa jälkeä.

Tarmo Toikkanen ja Katri Lehtovaara esittelivät oppimisen muotoilua Edukata-hankkeessa. Menetelmää sovelletaaan monenlaisiin tilanteisiin eri puolilla maailmaa paitsi Suomessa myös esim. Singaporessa ja Indonesiassa. Kokeilukulttuuri toimii myös peruskoululaisten kanssa: mihin ollaan menossa? Oppimisen muotoilu on aina käyttäjälähtöistä. Vapaudutaan arjen haasteista ajattelemaan isommin, tekemään yhdessä – ja jopa nauramaan yhdessä.

Katri Lehtovaara ja Tarmo Toikkanen

Edukata on järjestänyt lukuvuonna 2018–2019 viidelletoista Suomen koululle johtoryhmäkoulutusta. Lähipäivät on pidetty Aalto-yliopiston Maker Space -tilassa. Lähitapaamisten välillä osallistujat saavat vertaistukea ja tukea mentoreilta LifeLearnissa. Opettajat ovat innoissaan, koulun kehittäminen on kivaa. Toisetkin opettajat tulevat kysymään, saisivatko hekin osallistua ja kehittää opettamistaan Edukatassa muotoilun menetelmin.

Harri Ketamo

Harri Ketamo kertoi ratkaisusta, jossa tekoälyllä nostetaan jokaisen yksilön työmarkkina-arvoa: jokainen osaa jotain. Koulutusta voidaan tehostaa selvittämällä, kuka tarvitsee ja millaista koulutusta. Kun annetaan tekoälyn analysoida työpaikkailmoituksia tietyltä alueelta ja tietyiltä vuosilta, saadaan kokonaiskuva työmarkkinoista. Vastaavasi lukemalla opseja tekoäly selvittää, millaista koulutusta oppilaitokset tarjoavat. Tekoäly voi muodostaa kustakin yksilöstä tarkan digitaalisen osaamisprofiilin, ja tarjota sitten yksilölle räätälöityä täsmäkoulutusta. Yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa ja ihmiset mielekästä työtä. Tekoäly ei toki tee kaikkea yksin, vaan tarvitaan osaavia tekoälyn kouluttajia. Tavoitteena on kehittää globaali ratkaisu yksilön työmarkkina-arvon nostamiseksi.

Tuija Marstio kertoi Laurean verkkotutkinnoista, joista osa on kokonaan verkossa, osa verkkopainotteisia ja osa monimuotoisia. Laurealla on monta kampusta, joilla kurssit käynnistyvät ja joilla digiklinikat auttavat verkko-opinnoissa. Työyhteisökulttuuria kehitetään sisäisellä benchmarkauksella. Creative Commons -lisenssit on kivasti jalkautettu ja Zoomia otetaan käyttöön. Verkko-opintojen rinnalle on kehitetty itseopiskelupaketteja ja jatkuvaa oppimista. Pelillistämistä on lisätty Seppo-ohjelmistolla ja digitaalisilla osaamismerkeillä.

Katja Järvinen ja Pekka Peura

Katja Järvinen ja Pekka Peura kertoivat DragonBox-koulusta, joka tänä vuonna voitti eEemeli-kilpailun. Jopa nelivuotiaat oppivat DragonBoxilla lukiotasoisia yhtälönratkaisuja. Oppilaat innostuvat aidosti: jokaisen lempiaine on matematiikka! Oppilaat kiinnostuvat luvuista ja näkevät niitä myös koulun ulkopuolella arjessaan; he näkevät matematiikkaa ympärillään. DragonBoxin värikäs materiaali ruokkii mielikuvitusta. Innostunut aikuinen saa lapsetkin innostumaan – vaikka noomikielestä.

Jarmo Viteli kertoi digiajan peruskoulun tilannearviosta ja toimenpidesuosituksista. Kun aikaa esitykselle oli vähän, hän yleisön innostamana aloitti esityksensä lopusta. Tutkimus suosittelee oppijoiden aktiivisen roolin vahvistamista. Täydennyskoulutusta pitäisi suunnata erityisesti yli 40-vuotiaille opetusalan ammattilaisille. Digitaalisuus on jo arkipäiväistynyt osassa Suomen kouluja.

Jari Laru

Jari Laru tasapainoili menestyksellä paitsi tulevaisuuden mahdollisuuksien ja teknologian arkipäiväistymisen välillä myös puhujan ja juontajan roolien välillä. Tänään digitaalisuus on arkea ja opettaja on elinikäinen oppija, joka tarvitsee sekä kovia että pehmeitä taitoja. Pedagogiikkaan pitää panostaa, tekniset vempaimet ja sovellukset ovat sen rinnalla kuitenkin yksinkertaisia. Jokaisen pitää oppia ohjelmoinnillista ajattelua (Computational Thinking) ja muotoilua (Design), onhan DNA koodannut meidätkin. Oppimisrobotit rohkaisevat lapsia oppimaan.

Koulukeskustelu lainehtii

Olli-Pekka Heinonen

Päätösluennossa Olli-Pekka Heinonen nosti esiin ristiriitaiset käsitykset nykykoulusta. Onko koulu pelkkää digiä vai eivätkö digistrategiat ole koskettaneet koulun arkea lainkaan? Tähän tarvittaisiin tutkimusfaktoja. Kun muokkaamme toimintaympäristöä, niin se muokkaa meitä. Miten toimimme ihmisinä? Jos emme tiedä, millainen on tulevaisuus, niin miten voimme päättää, mitä koulussa pitäisi opettaa?

Teollista yhteiskuntaa kuvataan usein Chaplinin Nykyajalla, jossa ihmisen kädet ovat kiinni koneessa. Ovatko tietoyhteiskunnassa ihmisaivot kiinni tuolissa? Entä vuorovaikutusyhteiskunnassa? Ovatko silloin sydän ja ihmisyys kiinni toisissaan? Kuka minä olen? Millaiset ovat arvoni, ajattelutapani, asenteeni ja resilienssini?

Teknologia on työkalu, ei itsetarkoitus. Yhdenvertainen opetus on moninaistanut oppijoiden tarpeet, lähtökohdat ja edellytykset. Läheltä näkee pärskeetkin. Suomessa on pätevät, laadukkaat opettajat, mutta lasten tarpeet ovat aiempaa moninaisemmat. Mikä on koulun ja rehtorien kyky pedagogiseen johtamiseen? Millaista oppimisen tukea ja yksilöllisiä oppimispolkuja tarjotaan?

Meidän pitää nähdä sekä digitaalisuuden mahdollisuudet että sen uhat. Tietoturvan ja tietosuojan pitää olla kunnossa. Jos koulussa ei opetettaisi digitaalisuutta, niin lasten valmiudet määräytyisivät kotitaustan mukaan. Puhutaan keskittymiskyvyttömyydestä. Miten lapsille kasvaisi kyky itse ohjata huomiotaan? Aikaa pitää varata sille, että tehdään asioita yhdessä. Osa vastuunottoa on siinä, että ymmärretään uhat ja rakennetaan polut, joilla karikot vältetään. Pyritään sisäistettyyn oppimiseen – eikä oppimiseen unohtamista varten.

Digitaalisuus parhaimmillaan vapauttaa tilaa kohtaamiselle ja yhteisölliselle oppimiselle. Informaatiosta tulee yhteistä omaisuutta, se on yhteistä kokemusta ja ymmärrystä. Sisällöt suunnitellaan oppimistilanteessa yhdessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *