Waltarin historiallisista romaaneista

hämmästyttävä
muisti, imemiskyky
faktat kirjoihin

kirjoituskone
teksti virtaa paperiin
Sinuhe puhuu

editoimalla
teksti kasvaa, näivettyy
luovuus katoaa

turha hioa
sanoja, lauseita, kun
tarina lentää

helmet syntyvät
hiekanjyvän kivusta
virtaus kutsuu

Päivi Istala ja Teemu Keskisarja

Mitä Mika Waltarin historialliset romaanit voivat antaa historian tutkijalle? Tätä Teemu Keskisarja pohdiskeli ennen Mika Waltari -seuran vuosikokousta Töölön kirjastossa 28.3.2019. Waltarin äidin puolen suku on kotoisin Pornaisista. Vieras mies tuli taloon sijoittuukin Laukkoskelle.

Mika Waltarin kirjat ovat hämmästyttävän historiallisia pienistä yksityiskohdista lintuperspektiiviin, esim. Totuus Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Historiallinen näkemys ja totuuden tavoittelu ei edellytä akateemista tohtorin tutkintoa. Suku- ja kylätutkijatkin ovat amatöörejä, mutta usein tarkempia kuin tutkijat. Kaunokirjailijalla on vastaavia mahdollisuuksia yli akateemisen tutkimuksen, ja omilla ilmaisukeinoillaan heillä on yhteys lukijaan.

Miten Mika Waltari pystyi keräämän kaiken sen tiedon, minkä hän on upottanut historiallisiin romaaneihinsa? Hän ei tehnyt edes muistiinpanoja; hänellä täytyi olla hämmästyttävä muisti, hämmästyttävä imemiskyky.

Teemu Keskisarja kertoi pitäneensä kerran käsissään Mika Waltarin kirjoituskonetta. Onko ATK vienyt meidät liian kauas luovuudesta? Kun tekstinkäsittelyohjelmilla tuotosta voi jatkuvasti editoida, niin näivettyykö teksti samlla kun se kasvaa? Mika Waltari kirjoitti Sinuhen kolmessa ja puolessa kuukaudessa kirjoituskoneellaan – niin, Hartolassa, suomalaisen luovan työn alkulähteellä.

Näivettävätkö apurahat ja verkostot luovuuden? Mika Waltarihan ei saanut apurahaa Sinuhea varten, vaikka haki sitä. Väinö Linna jäi apurahan turvin pois töistä kirjoittamaan Messias-romaaniaan. Olotila ei sopinut hänelle, joten hän palautti apurahan, palasi töihin ja kirjoitti Tuntemattoman sotilaan. Messias-romaani ei koskaan syntynyt.

Mika Waltari työskenteli tehokkaasti kuusi tuntia päivässä. No, onhan hänen romaaneissa tiettyä huolimattomuutta. Hän ei pitänyt kielen yksityiskohtia niin tärkeinä kuin esim. Aleksis Kivi , eikä jäänyt hiomaan yksityiskohtia tai nyhväämään sanojen kanssa, kunhan tarina lensi. Liika ahkeruus tappaa tarinan ja lähteisiin voi hukkua liikaa.

Miten kirjallisuuden helmet syntyvät? Kuin helmet simpukassa; kuoren sisään tunkee hiekanjyvä, jonka kivusta kirjailija synnyttää helmen. Jospa saisi kokea tuollaista virtausta edes viikon!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *