Tarina muhii kävelylenkillä

koko maailma
inspiraation lähde
kirjailijalle

lue, kirjoita
nauti musiikista ja
kuvataiteista

kävelylenkki
teksti muhii, jäsentyy
herää elämään

tarina kulkee
jännitys, pelko, vapaus –
satumaailma

kohdeyleisö?
nuortenkirja vaikuttaa
nuoriin, maailmaan

Salla Simukka vieraili Helsingin Yrittäjänaisten KiLu-kerhossa 5.3.2019. KiLu tulee sanoista kirjoittaminen ja lukeminen. Kerho ei ole perinteinen kirjakerho; emme lue kirjoja vaan kirjoitamme omia tekstejämme ja saamme ja annamme niistä palautetta ja vertaispalautetta.

Salla Simukka kertoi kirjoittaneensa 9-vuotiaasta lähtien; hän ajattelee kaiken kirjoittamalla. 18-vuotiaana hän osallistui kirjoituskilpailuun ja 21-vuotiaana kirjoitti esikoiskirjansa. Vuonna 2013 ilmestynyt nuorten aikuisten jännityskirja Punainen kuin veri muutti hänen kirjailijaelämänsä; kirjan suosio yllätti ja käännösoikeuksia on myyty moneen maahan. Nykyisin hän elättää itsensä vapaana kirjailijana, ja tekee myös käännöstöitä, käsikirjoituksia, tilaustöitä ja kolumneja. Hän voi pohtia kävelylenkeillä, joskus jopa kappale kappaleelta, mitä mihinkin tulee. Hän ei tee muistiinpanoja, pikemminkin kirjoittaa päässään. Tekstin ensimmäisestä versiosta menee helposti kolme vuotta ennen kuin kun kirja ilmestyy.

Hänkin on yrittäjänainen, kuten me KiLu-kerholaiset. Yritys piti perustaa kansainvälisiä myyntejä varten. Jos jotain haluaa ulkoistaa, niin yrityksen kautta maksaminen on kohtalaisen yksinkertaista. Apurahoista kertyy MYELiä, muusta toiminnasta YELiä. Mahdollisiin sairauskuluihin hän on varautunut muulla tavoin; puskurirahasto pitää aina olla olemassa.

Sisarlan satumaailman hän kirjoitti, kun oli sukeltanut Lumikki-trilogian synkkään maailmaan. Vaikka julkaisukynnys on ylitetty, mikään ei takaa, että seuraava kirja julkaistaan. Koko maailma on valtaisa inspiraation lähde, myös musiikki, kuvataide ja muu kirjallisuus

Omaan kirjoittamiseen Word on riittävä. Google Drivea hän käyttää parhaillaan yhteiskirjoittamiseen Siri Kolun kanssa. Aiemmin hän ajatteli, ettei ole yhteiskirjoitustyyppiä, mutta kun löytyi sielun sisar, niin kirjoitusmuoto avautui. Tulevassa kirjassa on kaksi näkökulmahenkilöä, ja tarinaa rakennetaan matkan varrella. Jossain vaiheessa tietoisesti kirjoitettiin loppu, jotta tiedetään, mitä kohti mennään. Välillä kävellään yhteispuhumassa metsässä.

Tekijänimi on mietinnässä, sitä tarvitaan, jotta ei sotketa yhteiskirjoitettua teosta tekijöiden aiempiin teoksiin. J.K.Rowling otti käyttöön nimikirjaimet; nyt ehkä ajatellaan, että nimikirjaimista on jo kadonnut mehu.

Pitäisikö kirja kirjoittaa nuorille vai aikuisille? Jos päähenkilö on 18-vuotias, niin on luontevaa kirjoittaa nuortenkirja. Vaikka tuntuu, että aikuisten kirjoja arvostetaan enemmän, niin nuortenkirjat vaikuttavat maailmaan paremmin.

Lukeminen pitää oman instrumentin käynnissä. Jos tekstiä ei tahdo syntyä, niin pitää lähteä liikkeelle, kävelemään tai uimaan. Toki jos kyse on laiskuudesta, niin silloin pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Annetut merkkimäärät ja deadlinet ryhdistävät kirjoittamista.