oppikirjasta
polun alkuja, netti
tietoa täynnä
laadukas matsku
syntyy yhdessä tehden
opetiimissä
kritiikkiä ja
huumoria, keskustelu
luo ymmärrystä
kuormitus kasvaa
nukkuminen vähenee
palaudummeko?
väsymys lisää
muistiongelmia ja
tapaturmia
nukkuminen on
ominaisuus, sitä voi
kehittää itse
opit oppimaan
keskittymään – innostu
shakkipelistä
Educa-messut 24.–25.1.2020 tarjosivat taas monipuolisen kimaran opetusalan uusista tuulista. Ehdin messuille vasta lauantaina Suomen tietokirjailijoiden jäsentilaisuuteen, jossa jaettiin vuoden 2020 Oppikirjailijapalkinnot, julkistettiin Tietokirjoja kouluun! Lukuvinkkejä alakouluun ja esiopetukseen -katalogi sekä keskusteltiin tulevaisuuden oppikirjoista.
Sen jälkeen kävin Tahto-lavalla seuraamassa Henri Tuomilehdon esitystä nukkumisesta sekä Eduskunnan shakinystävien ja Koulushakin junioritiimin välistä jännittävää pikashakkiottelua. Olen itsekin pelannut paljon shakkia, vaan enpä ole ennen tullut ajatelleeksi, miten monipuolinen oppimisympäristö shakkipeli on: miten se kehittää laaja-alaista ajattelua ja oppimaan oppimisen taitoja.
Tulevaisuuden oppikirjat
Tietokirjailijoiden paneelissa aiemmin palkitut tietokirjailijat Kristiina Holm, Antti Kohi ja Kati Solastie keskustelivat Sanna Haanpään johdolla oppikirjojen merkityksestä ja muutoksesta. Millainen olisi oppilaiden valtakunnallinen tasa-arvo ilman oppikirjoja, joissa on jäsennellyssä muodossa opittava tieto, jota sitten oppitunneilla syvennetään ja sovelletaan? Oppikirja suuntaa oppijan huomion keskeisiin oppimissisältöihin. Vaikka netti on pullollaan tietoa – tai erityisesti sen vuoksi – oppijat tarvitsevat jäsentynyttä lähtökohtaa maailman tutkimiseen, ainakin polun alkuja.
Miten laaditaan laadukasta oppimateriaalia? Yleensä oppikirja syntyy 3–5 opettajan vuoden kestävässä yhteistyössä. Kun opettajatiimi tekee oppimateriaalin yhdessä, siitä tulee yleisesti käytettävää ja kaikille tasa-arvoista. Kieli mietitään lapsen ikätason mukaan. Joka oppiaineella on oma kieli ja käsitteet, jotka oppijan pitää ottaa haltuun. Oppikirjan kuvamaailma ja tehtävät ovat olennaisia, niillä jokaisella on oma merkityksensä. Hyvien kuvien tuottaminen ja oppimateriaalin jatkuva ylläpito vaatii resursseja. Entä miten vähemmistöjen edustajat esitetään oppikirjojen kuvamaailmassa?
Tuotetaanko oppikirjat painetussa vai digimuodossa? Digimateriaalin kustannuksia lisäävät ohjelmistot, joita materiaaleissa tarvitaan. Periaatteessa opettajat voivat toivoa vaikka mitä, mutta digiympäristö rajoittaa luovuutta; jokin on mahdollista ja jokin ei. Painetuissa kirjoissa voi olla lisättyä todellisuutta, jota katsotaan mobiililaitteella. Kouluissa on rajallisesti laitteita, joilla digimateriaaleja voidaan käsitellä. Lukiolaiset kirjoittavat mieluummin koneella kuin käsin, mutta lukevat mieluummin painettua kuin digikirjaa.
Kolmetoista vuotta sitten oppikirjojen laatiminen aloitettiin painetuista kirjoista, joihin saatettiin lisätä jotain pientä digitaalista, kun taas nyt oppikirjat tehdään suoraan digiympäristöön, joka tarjoaa uusia, monipuolisia mahdollisuuksia. Digiympäristössä on kuitenkin omat merkkimäärärajoituksensa, eivätkä oppilaat jaksa lukea ruudulta kovin pitkiä tekstejä. Digitaaliset materiaalit koetaan usein käyttäjäystävällisiksi. Äänivaste auttaa osaa oppilaista, ja he voivat tallentaa omaa lukemistaan.
Opettajien oppikirjatiimissä yhteistyön pitää sujua, mutta työskentely ei saa olla hymistelyä; rakentavaa kritiikkiä pitää esittää ja vastaanottaa. Huumori auttaa, ja tiimissä on yleensä hauskaa yhdessä. Koulussa opettaja on kuitenkin aika yksin. Hyvä tiimi koostuu erilaisista ihmisistä ja vahvuuksista, niin, ja kustannustoimittaja on tärkeä. Parhaimmillaan työskentelyssä syntyy flow.
Mitä on pedagoginen vapaus? Opetuksessa on monipuolisia työskentelytapoja ja monipuolisia materiaaleja, ja opettaja saa itse valita opetukseensa sopivaa materiaalia. Kustantajien välinen kilpailu edistää oppimateriaalien laadukkuutta.
Mikä on oppikirjan tulevaisuus? Monipuolistuminen. On kuitenkin tärkeää keskittyä olennaiseen ja perusasioihin.
Keskustelussa tuotiin esiin Tieteen termipankki, ja panelististi lupasivat levittää tietoa siitä eteenpäin. Kolmensadan sivun tiivistäminen 180 sivuun vie aikaa, mutta sellainenkin tuntuu liian laajalta. Miten materiaalin saisi puristettua vielä tiiviimmäksi? Pitäisi jättää joitain kokonaisuuksia pois – eikä ainakaan palata vanhanaikaiseen sillisalaattiin, jonka saattoi opetella ulkoa, mutta joka ei lisännyt oppijan ymmärrystä. Digitaalinen materiaali antaa halukkaille mahdollisuuden syventyä aiheeseen enemmän. Kaikkihan eivät lue kaikkea; oppimateriaalit kannattaa valita kunkin oppilaan luku- ja oppimistaitojen mukaan.
Hyvän unen merkitys
Tahto-lavan tuolirivit olivat täynnä opetusalan ammattilaisia, kun Henri Tuomilehto aloitti esityksensä kysymällä, kuka meistä haluaisi herätä väsyneenä? Entä kuinka moni on herännyt väsyneenä?
Päivittäinen energia syntyy kuormituksesta ja palautumisesta. Mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän tarvitaan myös palautumista, niiden pitää pysyä tasapainossa. Paljo kuormitus ei ole ongelma, jos huolehditaan vastaavan kokoisesta palautumisesta. Palautumisesta 90 % tapahtuu nukkuessamme.
Uniklinikalle hakeutuu kaiken ikäisiä nukahtamisvaikeuksista kärsiviä. Tähän mennessä potilaista nuorin on ollut 4-vuotias ja vanhin 94-vuotias. Maailman meno on digilaitteiden ja jatkuvien yhteydenottojen myötä muuttunut rajusti. Kognitiivinen työ on vähintään yhtä kuormittavaa kuin fyysinen työ, ja epäsäännöllisyys lisää vielä työn kuormittavuutta.
Kokonaisvaltainen kuormitus on lisääntynyt valtavasti, ja silti nukumme vähemmän ja huonommin kuin koskaan. Tahti kiihtyy, mutta olemmeko siihen valmiita? Ihminen on sopeutuja ja selviytyjä; kaikkeen tottuu, myös väsymykseen. Välttämättä ei itse huomaa olevansa väsynyt, mutta työkaverit voivat patistaa ärtyneen kollegansa uniklinikalle.
Myös esimies voi lähettää oirehtivan alaisensa uniklinikalle. Yksi potilas sanoi ihmettelevänsä, miksi hänet tänne lähetettiin, eihän hänellä ole mitään uniongelmia – ja torkahti sitten kesken vastaanoton. Väsynyt ihminen on usein välinpitämätön ja aloitekyvytön, kärsii muistiongelmista ja altistuu herkästi työtapaturmille. Työkyky-pyramidin perustana on ihmisen jaksaminen.
Kun työpaikoilla haastattelee työntekijöitä, niin puolet heistä kokee olevansa väsyneitä. He pitävät sitä luonnollisena: Eikö töissä kuulukin olla väsynyt? Ei! Ei ihmisen kuulu olla väsynyt.
Nukkuminen on ominaisuus. Ja kuten mitä tahansa ominaisuutta myös nukkumista pystyy kehittämään, jos haluaa. Mutta se vaatii säännöllisyyttä, kuten hampaiden pesu. Uni on kahdeksallekymmenelle prosentille ihmisistä käyttämätön voimavara. Se olisi helpoin keino lisätä hyvinvointia.
Unen määrä on yksilöllinen ja vaihtelee; ei ole olemassa oikeaa unen aikaa. Voisi ehkä sanoa, että unen määrä on oikea, kun herää aamulla pirteänä – mutta osaammeko itse arvioida, olemmeko herätessämme väsyneitä vai pirteitä? Jokainen voisi kokeilla seuraavaa: lisätä unensa määrää puoli tuntia vuorokaudessa ja tarkistaa parin viikon kuluttua, onko oma hyvinvointi lisääntynyt. Jokaisen pitäisi tehdä illasta itselleen päivän mukavin aika.