Flow luonnollista
kun opit, leikit, pelaat
puuhaat arjessa.
Osaamismerkit
kannustavat oppimaan –
tai sitten eivät.
MOOCeilla Suomen
osaaminen maailmalle
yhdessä tehden.
Koodaus kouluun,
koodiaapinen tukee.
Tule talkoisiin!
Flunssa haittasi ITK-konferenssista nauttimista 15. – 17.4.2015. Silti poimin tarjonnasta keskiviikon avoimen datan ja digitaalisuuden sekä avointen osaamismerkkien työpajat ja torstain avajaisten lisäksi esityksiä MOOCeista, osallistuvan oppimisen yhteiskehittelystä, nettiaikakauden korkeakoulusta, yhteisöllisen tietotyön käytännöistä, osaamismerkeistä ja pelipedagogiikaasta sekä eEemeli-teemaseminaarin, jonka palkintoraadissa edustin Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset TIVIA ry:ta. IT-kouluttajien edustajana sain myös jakaa ITK:ssa uunituoreita esitteitä koodiaapisesta.
Avoin data ja digitaalisuus
Hämeen liiton Minna Takala innosti digitaalisuuteen ja avoimuuteen, joista syntyy tutkimusta, liiketoimintaa, demokratiaa, kokeilukulttuuria ja ketterää, nopeaa kehittämistä. Ketso-työkalupakki ja fläppitaulu täyttyivät ideoistamme, vaikka iso osa keskusteluista jäi tallentamatta.
Yhteisöllinen pedagogiikka ja avoin jakaminen somessa kiinnosti monia. Sen sijaan monet eivät olleet kuulleet, että Suomen viranomaiset ovat vuodesta 2012 lähtien avanneet dataansa vapaaseen käyttöön. Avointa dataahaan käytetään jo esimerkiksi Ylen datajournalismissa ja Apps4Finland-kilpailuissa, mutta sitä voisi käyttää myös ammattikorkeakoulujen ja ammattiopistojen opetuksessa – sen sijaan, että opettaja laatii keinotekoisen aineiston excelillä analysoitavaksi. Kerroin työryhmässä myös datan avaajan ja avoimen datan hyödyntäjän MOOCeista.
Avoimet osaamismerkit
Discendumin Tekesin rahoittamassa Open Badge Factory -projektissa kehittämillä avoimilla osaamismerkeillä (Open Badges) voidaan kertoa osallistumisesta, taidosta ja saavutuksesta, asenteesta ja harrastuksista. Valtaosa jo myönnetyistä osaamismerkeistä kuvaa taitoja. Osaamismerkit voidaan integroida oppimisalustoihin tai Kyvyt.fi-palveluun.
Osaamiseen perustuva ja ilmiöpohjaista oppimista tukeva osaamismerkki on oppijakeskeinen; oppija valitsee itse, mitä osaamistaan näyttää ja kenelle. Hän hakee haluamiaan merkkejä näyttämällä osaamisensa ja rakentaa osaamistarinaansa. Osaamispassin sosiaalisessa ympäristössä merkkejä voi hallinnoida, jakaa, kannustaa ja suositella.
Minkä kokoista osaamista merkeillä kuvataan? Ei liian pientä (osaa vastata viestiin) eikä liian suurta (on suorittanut lääkärin tutkinnon), vaan saajalle järkevän kokoista.
Discendumin Open Badge Factory muuttuu huhtikuun lopussa maksulliseksi. Organisaatiokohtaisia maksuluokkia on kolme, ilmaisella voi jakaa yhtä merkkiä, seuraavalla kymmentä ja kuudensadan euron vuosimaksulla rajattomasti merkkejä. Jos organisaatio lopettaa Open Badge Factoryn käytön, sen siihen mennessä myöntämät osaamismerkit toimivat edelleen. Open Badge -yhteisöllä on julkinen Facebook-ryhmä.
Haluavatko kaikki kerätä osaamismerkkejä? Courseran pelillistämis-MOOCissa, jonka tänä keväänä suoritin, korostettiin sisäistä motivaatiota. Osaamismerkit ovat ulkoisia palkintoja, jotka saattavat syödä sisäistä motivaatiota. Osaamisen tavoittelun sijaan tavoitellaankin merkkejä, joilla osaamista voidaan osoittaa. Kun opetin ammattikorkeakoulussa huomasin, että osa oppijoista oli aidosti kiinnostunut oppimisesta, osa taas lähinnä suoritusmerkinnöistä, mikä vaikutti sekä oppimistehtävien ratkaisuihin että ryhmässä työskentelyyn.
Avajaiset
Digiveikkojen esityksen jälkeen Jarmo Viteli avasi ITK:n 25-vuotisjuhlakonferenssin TAO tulevaisuus. TAO eli tietokoneavusteinen opetushan oli teemana ensimmäisissä ITK-konferensseissa 1990-luvun alussa. ITK:ssa on käynyt yli 30 000 osallistujaa, pidetty yli 3000 esitystä ja esitetty yli 300 000 ideaa luovuudesta ja koulutuksesta. Niin, Hämeenlinna on synnyttänyt 150-vuotisjuhliaan viettävän Sibeliuksen ja 25-vuotisjuhliaan viettävän ITK-konferenssin.
Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Timo Kenakkala muistutti, että Hauho on Suomen väestöllinen keskipiste ja Hämeenlinnasta vajaan kahden tunnin ajomatkalla tavoittaa 4,2 miljoonaa suomalaista.
Sanna Järvelä kertoi, miten taidolla, tahdolla ja teknologialla taotaan tulevaisuus. Tietokoneet tulivat kouluihin 1980-luvun puolivälissä ja 1990-luvun alussa istutettiin useita oppilaita saman koneen ääreen, jolloin tietokoneavusteiseen opetukseen syntyi vuorovaikutusta. Internet itsessään on vuorovaikutteinen teknologia, joka mahdollistaa yhteisöllisen oppimisen. Mobiililaitteiden myötä vuosituhannnen vaihteessa päästiin ulos oppimaan.
Nyt kuumin aihe on oppimisanalytiikka ja oppimista tukevat visuaaliset palautteet. Tietokoneluokkien sijaan koko kouluympäristö tukee oppimista ja mediassa keskustelu oppimisen uusista muodoista on vilkasta ja villiä.
Yhteenvetona neljännesvuosisadan suomalaisesta, kansainvälisesti arvostetutusta oppimistutkimuksesta voidaan todeta, että tekonologia itsessään ei edistä oppimista. Oppiminen ei ole muistamista vaan ymmärtämistä ja aktiivista mieltä. Oppimiseen tarvitaan tahtoa, taitoa ja sinnikkyyttä, kiinnostusta ja innostusta, itsesäätelyä, yksilöiden ja ryhmien vahvistamista, epävarmuuden ja ristiriitojen sietämistä ja onnistumisen kokemuksia.
Lauri Järvilehto myönsi, ettemme tiedä, miten opimme tulevaisuudessa, mutta voimme edetä askel kerrallaan. Hauska oppiminen kuulostaa pinnalliselta, oppiminenhan on järjettömän kovaa työtä. Hauska oppiminen on täydellistä heittäytymistä. Jos opiskeltavalla asialla on oppijalle merkitys, niin sisäinen motivaatio muuttaa tekemistä, vaikka opiskelun raskaus ei katoa mihinkään.
Flow syntyy pyrkimisestä jotain kohti; tavoitteen saavuttaminen on itse asiassa traaginen hetki. Oppimisessa samoin kuin pelissä lyödään välillä päätä seinään, mutta ahaa-elämyksen myötä, kun oivalletaan tekemisen koreografia, raskas eteneminen muuttuu sulavaksi.
Lauri Järvilehto kertoi vasta viime helmikuussa oivaltaneensa, että hänen kirjassaan Hauskan oppimisen vallankumous on perustavaa laatua oleva virheoletus! Kirjassa oletetaan, että oppimisen olisi tylsää ja sille pitäisi tehdä jotain. Oppiminenhan on yksi ihmisen mielettömimmistä flow-kokemuksista. Oppiminen on hauskaa potenssiin miljoona!
Jos lapset opiskelevat toistamalla lauseita: ”Maapallo pyörii auringon ympäri” tai ”Maapallo pyörii akselinsa ympäri”, niin ymmärtävätkö he, mitä lauseet tarkoittavat? Söpön peliankan kannustus ei lisää oppimista. Söpö ankka matopelissä on kuin suklaakastikkeeseen dipattu parsa; pinta houkuttaa, mutta parsa maistuu parsalta.
Oppimisen flowta edistää opettaja, joka rakastaa palavasti opettamaansa asiaa; innostus tarttuu ja oppijatkin ovat liekeissä. Innostus helpottaa tiedon välitystä.
Olennaista ei ole saada kouluun täppärit, vaan kuten Sanna Järvelä sanoi, olennaista on, miten niiden ääreen kokoonnutaan.
Lauri Järvilehdon esitys herätti mielessäni assosiaatioita. Ahaa-elämyksestä muistin, miten eräs luokkatoverini lukiossa sanoi, että matematiikan opiskelussa ratkaisujen oivaltaminen tuottaa fantastista tyydytystä. Flow syntyy oppimisessa. Suvussamme on 1800-luvulta lähtien kulkenut sanonta: ”Oppi ja sivistys on elämässä suurinta.”
Ekosysteemiä avoimille verkkokursseille
Jarmo Viteli, Ari Korhonen, Arto Vihavainen ja Harri Ketamo innostivat kansalliseen yhteistyöhön MOOCien kehittämisessä. Tosin yleisöstä muistutetiin, miten yliopistojen yhteistyölle rakentunut Virtuaaliyliopisto aikanaan kuopattiin.
No, Virtuaaliammattikorkeakoulu toimii edelleen.
Sopisiko yhteiseksi MOOC-alustaksi OpenEDX tai jokin muu infra CSC:ltä? Perustetaanko korkeakouluihin verkko-opetustiimejä kehittämään opetusta, kurssituotantoa ja teknologiaa? Sisällytetäänkö oppilaitoksen strategiaan digitalisaatiota, käänteistä luokkahuonetta, sulautettua opetusta ja kesäopetusta?
Ohjelmoinnin MOOCin, joka avaa pääsyn yliopistoon, jätää kesken vain viidesosa kurssin aloittaneista. Kaikki MOOCin myötä opiskelupaikan saaneista aloittavat ja menestyvät perinteisiä opiskelijoita paremmin. Kurssin vetäjälle tosin opiskelijoiden tukeminen MOOCissa teettää töitä kolmen perinteisen kurssin verran.
Suuri osa maailman ihmisistä ei saa tarvitsemaansa koulutusta. Digitaalisen oppimisen markkina on valtava, ja ammatillisen koulutuksen osuus on siitä lähes puolet. Suomessa on vahvoja osaamisalueita kuten hoitotyö ja puhdas teknologia. Isot kokonaisuudet myyvät, mutta yksin niitä on vaikea rakentaa.
Pitäisikö MOOCin olla avoin vai osin maksullinen? Miten MOOCit toimivat sulautetussa opetuksessa?
Työpajan päätteeksi Tarmo Toikkanen IT-kouluttajat ry:stä kutsui osallistujia mukaan talkoisiin kehittämään peruskoulun opettajille koodaamisen opetusta tukevaa Koodiaapinen-materiaalipankkia ja lupasi, että ensi syksynä järjestetään Koodiaapiseen pohjautuva tuutoroitu MOOC. Opetussuunnitelman mukaanhan koodaus tulee peruskouluun vuoden kuluttua.
Osallistavaa oppimista
Ehdin vasta esityksen loppuun, mutta silti kuulin, miten innostuneet tutkijat Itä-Suomen yliopistosta ja opettajat Kellarpellon päiväkodista, Anttolan koulusta ja Sulkavan yhtenäiskoulusta kertoivat huomaamattomasta oppimisesta, jossa härpäkkeet eivät ole olennaisia. Opettajan pitää malttaa pysyä taustalla, ei antaa valmista vastausta vaan ohjata oppijaa selvittämään ongelmansa itse. Uudet pedagogiset innovaatiot lähtevät jo päiväkodista eikä paluuta vanhaan ole.
Nettikauden korkeakoulu
Ville Saarikoski kertoi ihmetelleensä 2000-luvun alussa, miksei nettiä saada kännyyn. Sitten hän väitteli mobiilista netistä vuonna 2006. Nyt hän ihmettelee, miksei koulua saada nettiin.
Miten verkko-opetus korvataan opettajalle? Entä miten monen oppilaitoksen verkko-opetus korvataan opetuksen järjestäjälle? Kuinka paljon skaalautuvuutta ja toistoja tarvitaan verkko-opetuksen takaisinmaksuun? Kansainvälisellä kurssilla rekisteröityminen toisen oppilaitoksen oppimisalustalle saattaa viedä viikkoja ja silloinkin osa kurssille ilmoittautuneista jää ulkopuolelle. OPS-uudistukset ovat myrkkyä kokeiluille, kuin antaisi ojennettuihin käsiin aalto-maljakon ja käskisi pudottaa sen – ja seuraavan, ja seuraavan. Rakenteet estävät nettiaikakauden korkeakoulun kehittämisen.
Ville Saarikoski esitti yksinkertaisen reseptin tilanteen korjaamiseksi: OKM:n pitäisi edellyttää, että jokaista kymmenen miljoonan tukieuroa kohti oppilaitokset valmistaisivat vähintään yhden avoimen verkkokurssin, MOOCin. Verkkokurssihan on palvelu, kirja tai oppimateriaali on tuote.
Ammattikorkeakoulujen Tietie-verkosto aloitti verkko-opettamisen kehittämisen parikymmentä vuotta sitten vuoden 1995 kesällä. Monet Ville Saarikosken kuvaamista ongelmista ovat vuosien varrella tulleet tutuiksi ja kasvattaneet kärsivällisyyttä. Tietie-verkoston toimijat olivat kymmenen vuotta sitten mukana kehittämässä Virtuaaliammattikorkeakoulun hallinnollisia käytänteitä, jotka toimivat vieläkin.
Tietie-verkosto sai vuoden 2002 ITK-konferenssissa verkko-opettamisen kehittämisen laatupalkinnon. Tuolloin monet opettajat kysyivät huolissaan, millaista korvausta verkko-opetuksesta pitäisi pyytää – ettei myisi itseään liian halvalla. Tuolloin korvauskäytännöt vaihtelivat oppilaitoksittain voimakkaasti eivätkä olleet keskenään vertailukelpoisia, mistä löytyy viitteitä tutkimuksestani Verkko-opiskelu ammattikorkeakouluissa – Tietie-yhteistyö vuodelta 2003.
Yhteisöllisen tietotyön kehittämistä
Sakari Lukkarinen kertoi, miten Metropoliassa on kehitetty tietotekniikan ja viestinnän opiskelijoille teemoja, joista kukin opiskellaan työnomaisesti tiimeissä kahdeksan viikon projekteissa. Minna Lakkalan kyselytutkimuksen mukaan osa opiskelijoista koki, että ryhmätöitä oli liikaa, osa taas, että perinteistä opetusta oli liikaa. Projektityöskentely koettiin haastavaksi ja kurssien ja oppiaineiden integrointi vaikeaksi.
Osaamismerkkejä
Sanna Brauer esitteli Oppiminen Online -palvelua, jossa järjestetään koulutuksia tallenteineen joka torstai ja jaetaan hakemuksesta kolmentasoisia osaamismerkkejä Open Badge Factorysta. Oppija voi hakea merkkejä jo osaamastaan tai osallistua koulutukseen ja hakea osaamismerkkiä sen jälkeen.
Pelillistettyyn koulutukseen kuuluu aloitusleiri ja verkko-osuus. Sanna Brauerin mukaan oppijoilla on aito innostus oman osaamisen näyttämiseen ja kehittämiseen ja osaamismerkkien kahmimiseen. Kyse ei ole automaattisesti jaettavista papukaijamerkeistä vaan oppijan itse hakemista merkeistä. Pelillisyys näkyy myös osaamisen palastelussa, joukkueiden reaaliaikaisen etenemisen seuraamisessa ja oppimisanalytiikassa, samoin somekannustuksena, vertaisoppimisena ja tiedon jakamisena.
Ahmivatko kaikki osaamismerkkejä? Ihmiset ovat erilaisia, joten heitä motivoivat eri asiat, kuten Nicole Lazzaro osoittaa mallissaan 4 keys 2 fun.
Pelipedagogiikkaa
Petri Eskelinen esitteli PEPE-hanketta, jossa lapset oppivat suunnittelemalla ja pelaamalla. Oppilaat saattavat kotona kertoa, että pelasivat koulussa pari tuntia. He eivät ehkä huomaa, mitä kaikkea ovat tehneet yhdessä ja mitä samalla oppineet. Niinpä vanhempainillassa tehdään samaa, mitä lapset tekevät koulussa.
Tuula Nousiainen kuvasi pelipedagogiikan muotoja: oppimispelejä, viihdepelejä ja pelien rakentamista. Pelillistäminen sisältää perinteisten pelielementtien (PBL = Points, Badges, Leaderboards) lisäksi roolipelejä ja tarinoita.
Pelit auttavat eriyttämään esimerkiksi matematiikan opiskelussa. Pelejä laaditaan Kodulla ja Scratchilla kerhoissa ja projekteissa – tai vaikka niin, että oppilaat menevät opettamaan naapurikoulun oppilaita. Oppilaat voivat sitten kerätä erilaisia kokemuspisteitä.
Pelillistämällä tavoitetaan erilaisia opettajia: innokkaita edelläkävijöitä, kokeilijoita, yhden pelin löytäneitä ja kriittisiä. Vierihoito ja vertaistuki auttavat opetuksen pelillistämisessä.
Eemeli
Tänä vuonna eEemeli-kilpailun pääsasarjan teema oli Flow! Miten sinä saat sen aikaan?
Lauri Järvilehto kertoi, että flow on ihmisenä olon perustila eikä vain tavoitetila – ainakaan alle seitsenvuotiaille. Flow on meissä kaikissa sisäsyntyisenä. Hyvä elämä löytyy tavallisesta arjesta. Voimme uppoutua siihen, mitä olemme tekemässä. Kun tiedämme onnnistuneemme, ei tekeminen tunnu tylsältä tai stressaavalta.
Tyhmiä ihmisiä ei ole olemassa; on niitä, jotka osaavat, ja niitä jotka eivät vielä osaa. Oppijan osaamisen mukaan voidaan antaa vaikeampaa tai helpompaa tekemistä – ja taas saavutetaan flow. Oppiminen löytyy oppimisen ja pelaamisen perusmekaniikasta.
Pääsarjan loppukilpailuun pääsivät tietotekniikan sovellusten videokirjasto Edubox, mobiilioppimista tukeva Koulunomadi, päiväkotien kieltenopetusta tukeva Moomin Language School ja alakoululaisia matematiikaan innostava Wonder Bunny Math. Pääpalkinnon voitti Promentorin Moomin Language School, yleisön suosikki oli Fantastecin Wonder Bunny Math.
Parasta parasta -sarjan voitti Kamerakynäpakka.
Apps4Education-kilpailun teemana oli koodaus. Ensimmäisen vaiheen jatkokehityskannustimen saivat Codeblocks, Koodikirja ja Scratch-klubi, kunniamaininnan Nokia Student Innovation Lab ja Koodikerho.fi.
Vastaa