Viesti ja vaikuta somessa

minne menemme?
yhteisömanageri
suuntaa tulevaan

kuuntele, auta
tiivistä, jaa, kokeile
ja seuraa dataa

verkostomaisuus
lisääntyy, keskustelun
laatu paranee

huomautukset ja
algoritmit ohjaavat
ajatuksesi

koko yhteisö
viestii striimiin ja slackiin
botit tukevat

ihan jokainen
osallistuu, pomokin
kompuroimassa

verkostot, vastuu
heimot, teknologia
murretaan kuplat

arvosta aikaa
tiivistä ja yllätä
luonnollisesti

sisältö laulaa
vuorovaikutteisesti
Veron Instassa

somessa voittoon
verta, hikeä, dataa
herätä tunteet

miten yhteisö
syntyy? yhteinen tarve
annan, saan ja jaan

Linda tiivistää
päivän annin hienosti
livepiirroksin

Yhteisömanagerien arvostuspäivä CMAD (Community Manager Appreciation Day) 27.1.2020 keräsi taas ison joukon maamme yhteisö- ja somemanagereja, viestijöitä, tiedottajia ja markkinoijia yhteen, tänä vuonna Helsingin yliopiston Tiedekulmaan, jonka tuolit täyttyivät jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Päivän esitykset antoivat taas uusia visioita ja ideoita. Verkostomaisuus ja vuorovaikutus lisääntyvät, someviestinnän laatu paranee ja algoritmit ohjaavat ajatuksiasi. Älä oleta vaan kuuntele, vuorovaikuta aktiivisesti ja auta, kokeile, luota porukkaan ja seuraa dataa. Jos teet videoita, niin tiivistä ja osallista. Myös keskustelut lounas- ja kahvitunneilla olivat antoisia. Miten organisaationne toimii, somessa ja muuten? Jaoimme toisillemme hyviä vinkkejä parastettaviksi!

Tilaisuuden juonsi Suvi Eriksson ja CMADin synnystä kertoi tuttuun tapaan tapahtuman voimahahmo Johanna Janhonen. Osa niistä, jotka eivät päässeet Tiedekulmaan, seurasi tapahtumaa striimistä ja osa tutustunee Jarmo Lahden muokkaamiin tallenteisiin myöhemmin. Tilaisuutta valokuvasivat Lvngroomin Laura Johansson ja Karri Anttila. Livepiirtäjänä oli tuttuun tapaan Linda Saukko-Rauta, joka viime vuonna valittiin Valtakunnalliseksi vuoden yksinyrittäjäksi. Tilaisuudesta tviitattiin aihetunnisteilla #cmadfi ja #tiedekulma.

Miten megatrendit muuttavat somea?

Pekka Isotalus visioi, että verkostomaisuus lisääntyy, samoin mukavuus. Some on tullut jäädäkseen – tosin aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole missään kanavissa; eihän kaikilla ole televisiotakaan.

Puhutaan someähkystä ja somepaastosta ja siitä, että some heikentää keskittymiskykyä. Eiköhän ähkyn jälkeen kaikki vähitellen normalisoidu. Vuorovaikutuksen merkitys kasvaa ja viestintäteknologian kehittymisen myötä kuljemme kohti entistä mukavampaa vuorovaikutusta.

Viestinnän kentän muutosta vauhdittavat algoritmit, tekoäly, datatalous, datan merkitys yleensä sekä yksityisyyden suojelu. Vastuullisuudesta viestiminen ja aktivismi lisääntyvät, myös yritysjohdossa. Yritykset solmivat kontakteja entistä enemmän asioiden eikä perinteisten sidosryhmien mukaan. Monimuotoisuus kasvaa.

Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, nuoret eivät enää ole yritysten ensisijainen kohderyhmä. Saavutettavuus tulee entistä keskeisemmäksi ja ääniviestit lisääntyvät. Some on kehittynyt nuorten ehdoilla, mutta Facebook-yhteisöpalvelun käyttöä jatketaan hautaan asti.

Someviestinnästä on syntynyt entistä enemmän tutkimusta ja opetusta, mikä lisännee someviestinnän laatua. Silti viestinnän tutkimuksessa toimivat edelleen antiikin ajoilta tutut Logos, Pathos ja Ethos. Tunnepohjainen viestintä (Pathos) kasvaa, mutta samalla kysymme viestin luotettavuutta (Ethos): Mikä on viestissä käytetty lähde?

Miten viestintää johdetaan?

Petra Sievinen kertoi viestinnän johtamisesta, avoimesta ja läpinäkyvästä yhdessä tekemisen kulttuurista Goforessa. Kun kaikki yhteisön jäsenet ovat viestijöitä, niin miten viestintää johdetaan? Toimipisteitä on kymmenen, joten interaktiivista striimausta käytetään paljon. Slack ja Confluence ovat kovassa käytössä, toisin kuin sähköposti.

Viestintäkulttuuri Goforessa on ihmispohjainen. Niinpä viime vuonna maksettiin yli 50 000 euroa vaikuttamisbonuksia. Yhteisistä tavoitteista, arvoista ja innostumisesta syntyy luottamus. Tietoisuutta tuetaan tekoälyllä ja boteilla Granny, Seppo ja Gene. Seppo muistuttaa ja nalkuttaa, edustaa keskijohtoa ja kerää dataa erilaisista lähteistä päätöksenteon tueksi. Granny vastaa kysymyksiin, tukee yksilön kehittymistä ja kertoo vitsejä. Gene kirjaa työtunnit, ostaa junaliput, tekee matkalaskut ja löytää kollegan, joka hallitsee tarvittavan taidon.

Miten johdetaan organisaation somea?

Jari Viljemaa kertoi, miten kahdenkymmenen alueellisen ryhmän LähiTapiolan sosiaalista mediaa hoidetaan. Vakuutusimagosta siirrytään elämänturvan imagoon. Somenäkyvyys tehdään talon sisällä. Ensimmäinen vuosi menee hahmottamiseen, toinen valmentamiseen ja arvoihin. Riskikartoitus avaa silmät: mitä oikeasti tarvitaan? Jatkuvaa sparrausta ja tukea. Pomokin on mukana kompuroimassa ja osallistumassa. Ketterä some vaatii budjetoitua aikaa seuraamiseen ja reagointiin. Asiakaspalvelua ja päivystystä tuetaan ja kiitetään – mutta jokaisen pitää irrottautua välillä somesta; siellä ei olla jatkuvasti. Kvartaalissa valmennetaan viitisenkymmentä elämänturvalähettilästä. Homma elää koko ajan.

Miten rakennetaan vaikuttava viestintäteko?

Niina Halminen ja Juha Pihlaja kertoivat Ambientian vaikuttavan viestinnän rakentamisesta. Tarvitaan vastuullisuutta, globalisaatiota ja verkostoja, heimoutumista ja viestintäteknologiaa.

Viestintää voidaan rakentaa kolmella tavalla: johtamalla, seuraamalla tai tallautumalla. Valitse niistä! Ovatko muut organisaatiot kilpailijoitasi vai yhteistyökumppaneitasi? Yhteistyö tarjoaisi mahdollisuuden oppia muilta. Oman kuplan ulkopuolelle voi murtautua kuuntelemalla muita ja antamalla porukan aidosti osallistua. Viestintä on kansalaistaito, ja viestin pitää kantaa yli organisaatiorajojen. Tekniset ratkaisut kuten virtuaaliympäristöt auttavat, mutta toimimaton teknologia turhauttaa.

Miten tehdään osallistavia videoita?

Risto Viitanen kertoi itse tehdyistä videoista ja velogimediasta. Meidän pitää olla siellä, missä kohderyhmämme on. YouTube on pääportti, mutta löytyvätkö sisältömme helposti googlella? Video voi olla:

1. Viihdyttävä
2. Opettava ja informoiva
3. Motivoiva ja innostava

Tuntui hienolta, kun joku kertoi pyöräilyvideon innostaneen häntä pyöräilyn aloittamiseen.

Joka videolla pitää olla tavoite. Luonnollisuus on valttia. Varaa riittävästi aikaa. Esiinny omilla kasvoilla. Käytä tukisanalistaa. Katso linssiin, älä näyttöön.

Miten herätät mielenkiinnon ja miten pidät sitä yllä? Arvosta katsojan aikaa, vaali visuaalisuutta, yllätä. Mene heti asiaan ja tiivistä, tiivistä ja tiivistä. Osallista katsojat, ohjaa eteenpäin, kysy, ole aktiivinen, reagoi kysymykseen, tee videosta jaettava.

Millä palveluilla somea hallitaan tulevaisuudessa?

Paneelikeskustelussa Elina Pirhonen, Mari Paavoseppä ja Pasi Viinamäki keskustelivat Piritta Seppälän johdolla hallintapalveluista, joilla someviestintää ja -mainontaa seurataan, ylläpidetään ja analysoidaan. Niillä voi tehostaa omaa tekemistä ja säästää aikaa.

Pärjätäänkö ilmaistuotteilla vai tarvitaanko maksullisia? Jos mainonta on maltillista, ei tarvita maksullista palvelua; esim. TweetDeck toimii hyvin. Instagramin seuranta on Twitteriä hankalampaa, mutta siihenkin on tulossa helpotusta. Hankintapäätöstä voi helpottaa laskemalla, paljonko aikaa menee, jos analysoi someviestintää käsin tai excelillä ilman erillistä palvelua. Tuntihinta kerrottuna käytetyllä ajalla antaa hintalapun, jolla palvelu voidaan hankkia. Mainonnan testauskuluissa voidaan säästää tekoälyn avulla.

Vuorovaikutteisuus lisääntyy jatkuvasti ja Facebookiin tulee päivittäin satoja viestejä. Miten ne kerätään ja jaetaan organisaatiossa niille, jotka osaavat kyseisiin viesteihin reagoida? Orgaaninen näkyvyys joka kanavassa vähenee ja maksettu mainonta lisääntyy. Kannattaa miettiä, mihin somen hallintapalvelua tarvitsee, ja millaista asiakaspalvelua voi palveluntarjoajalta odottaa.

Miten sisältötajua hyödynnetään Insta-stooreissa?

Nanna Jussila kertoi olleensa viime vuonna ensimmäisen kerran CMADissa. Silloin hän oli Verohallinnon ainoa somemanageri, mutta nyt heitä on jo kolme, joista tänä vuonna CMADissa on mukana myös Inka Leisma.

Verohallinnon Instagramin tarinoiden eli Insta-stoorien taukomusiikissa oli joulukuussa panhuiluja. Niinpä niihin lisättiin taukomusiikkiin sopivia humoristisia kuvia. Palautetta saatiin paljon ja 800 uutta seuraajaa, tosin joitain seuraajia menetettiinkin. Kannattaa pitää sisältötaju asiakaslähtöisenä ja seurata ympäristöä empaattisesti. Yhteisö ilahtuu rohkeudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Siispä sisällöt laulamaan vuorovaikutteisesti!

Viime vuonna Verohallinnon Instagram-yhteisö kasvoi kaksinkertaiseksi 7000:sta 14000:een seuraajaan. Tarinoita oli viitisensataa ja niihin reagoitiin noin 30 000 kertaa. Myös verojoogasta tykättiin, samoin blogipostausten jakelusta Insta-stooreina.

Miten menestystä Insta-stooreissa rakennetaan?

• Pidä yhteisön tarpeet kirkkaina mielessä; esim. Verohallinnon Instagramin seuraajien enemmistö on 25–34-vuotiaita helsinkiläisnaisia.
• Hakeudu vuorovaikutukseen; kysy, miten voit auttaa.
• Konseptoi someviestintä tarkoituksenmukaisesti.
• Kokeile ja seuraa dataa.
• Panosta tiimiin, luota ja anna vapaus kokeilla ja toimia, varaa aikaa seuraamiseen; jousta työajassa suuntaan ja toiseen.

Millainen on hyvä Insta-fakta?

Sari Veikkolainen kertoi Yle Oppimisen mikro-oppimiskonseptista, jolla uutta tietoa omaksutaan huomaamattomasti ja hauskasti. Palvelun kohderyhmänä ovat nuoret, ja joukossa on paljon alle 18-vuotiaita poikia. Ylen sisällöt tulevat heille tutuiksi ja Ylellä opitaan samalla, mikä nuoria kiinnostaa. Hyvä fakta liittyy nuorten maailmaan ja herättää tunteita, se voi olla kevyt tai vakava. Data on tärkeää; somessa voittajat on tehty verestä, hiestä – ja datasta. Asia pitää kertoa heti, ei jossain lue lisää -linkissä. On hyvä myös miettiä, milloin postailee; kokemuksen mukaan porukkaa on linjoilla aamupäivällä ja illalla.

Miten saadaan asiantuntijat someen?

Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistolta painotti, että jos tutkija ei tuo näkökulmaansa esiin somessa, niin muita eritasoisia asiantuntijoita kyllä löytyy. Kun bottiarmeija levittää valeuutisia Australian metsäpaloista, niin algoritmeja innostavat enemmän ihmisten mielipiteet kuin kylmät faktat. Kun WHO julkaisi listan syövän mahdollisista aiheuttajista, niin yksi iltapäivälehdistämme otsikoi, että eräs julkkis ei usko makkaran syöpävaaraan.

Tutkijat ovat tottuneet viestimään toisenlaisisa medioissa kuin somessa toisella tavalla. Somessa kokemusasiantuntija valikoi faktat, kertoo yksittäistapauksista ja innostaa nauttimaan kun taas tieteellinen asiantuntija kertoisi tilastoihin pohjaavia faktoja ja kehottaisi välttämään jotain asiaa.

Alustat mahdollistavat proaktiivista kokeilua. Tarvitsemme kuitenkin samastuttavia tutkijatyyppejä ja asiantuntijoiden brändäystä. Asiantuntijoiden pitäisi somessa seurata alaansa ja verkostoitua, vaikuttaa yhteiskunnallisesti, vahvistaa asiantuntijaprofiilia ja puolustaa tieteellistä maailmankuvaa.

Kun asiantuntijalla on into tehdä ja viestintävalmiudet, niin organisaation pitäisi tukea häntä tarjoamalla vapautta viestiä sekä siihen tarvittavat viestintäpalvelut. Asiantuntijaviestinnässä pääsee alkuun seuraavin askelin:

1. Kuuntele
2. Näy
3. Jaa
4. Tuota
5. Vuorovaikuta.

Miten asiantuntija viestii somessa vaikuttavasti?

Ville Mäkipelto, Sanni Sadetuuli Saarinen ja Samu Hannukkala keskustelivat Salla-Maaria Laaksosen johdolla ja esittelivät alkuun ylläpitämänsä somekanavat. Tiedenaiset ovat yhdistäneet voimansa, keräävät kokemuksia ja ääninäyttelevät podcasteissa. Tiedetubettaja kertoo omalla kotisohvallaan istune teologisen tiedekunnan väitöskirjan tekemisestä. Mieleni-podcast tuo Instagramiin milleniaaleille suunnattua terveysalan sisältöä. Sitä kuuntelevat Spotifyssa eniten 20–25-vuotiaat naiset. Suomi onkin yksi eniten podcasteja kuunteleva maa Euroopassa.

Yhden videon tekemiseen menee noin kahdeksan tuntia. Käsikirjoitus ja taustatyö vievät siitä suuren osan, kuvaamiseen ei mene paljoakaan aikaa, mutta leikkaaminen taas vie aikaa. Jos tubettaminen vie ison osan elämästä, niin pitää miettiä, mihin haluaa panostaa.

Asiantuntijatieto kiinnostaa, ja seuraajien kasvu on välillä eksponentiaalista. On hyvä, että tieteestä puhuvat julkisesti monenlaiset ihmiset, ei ainoastaan Esko Valtaoja. Kollegiaalista tukea tarvitaan. Maalittamista todennäköisempää on, että kukaan ei kuule. On hyvä, kun YouTubeen tulee kommentteja ja Instagramiin reagointeja, niistä voi ammentaa omaan tekemiseen. Videopodcastissa on hyvä ottaa haltuun eri viestintäkanavat, mutta osa haluaa vain kuunnella videoitakin. Erilaisia alustoja voi kokeilla ja kysellä neuvoja niiltä, joiden tietää tekevän jotain somessa. Kannattaa muistaa, että ihmisiä kiinnostavat ihmiset.

Mistä muodostuvat hyvät some-ohjeet?

Piritta Seppälä esitteli julkisesti netistä löytyviä some-ohjeistuksia, -linjauksia ja -periaatteita. Niillä kannustetaan henkilökuntaa someen ja painotetaan, että someviestintä on osa kokonaistekemistä. Esim. Allerin ohjeissa muistutetaan käyttäytymään fiksusti somessa ja Kelan ohjeissa, että kelalainen on kelalainen myös vapaa-ajalla.

Miten ymmärtää, mikä oikeasti motivoi?

Elina Piskonen kertoi Ge Healthcaren merirosvosaariseikkailu-ratkaisusta lasten magneettikuvauspelkoon. Magneettikuvaukseen tuotavat lapset saattoivat pelätä kuvausta niin paljon, ettei toimenpide onnistunut. Kun kuvauksesta tehtiin seikkailu ja kone naamioitiin merirosvolaivaksi, lasten pelot muuttuivat innostukseksi.

Älä oleta vaan kuuntele ja kerää ymmärrystä. Kehitä yhdessä työntekijöiden kanssa, ota huomioon erilaiset persoonat, testaa ja paranna. Tarjoa valmennusta ja tukea.

Miten yleisöstä tehdään yhteisö?

Pauliina Seppälä kertoi aloittaneensa monta juttua, mutta kaikki eivät lähde liikkeelle samalla tavoin kuin Mesenaatti.me, Yhteismaa, Nappi Naapuri, Siivouspäivä, Illallinen taivaan alla ja Rantakesä ovat lähteneet.

Ihmisiä tulee ja he luovat yhdessä jotain merkittävää ilman vastuuhenkilöitä ja pomoja, kunhan pohjalla on paine, johon liike vastaa. Annetaan ihmisten tulla ja luoda, siedetään epävarmuus, kokeilut ja epäonnistumiset, annetaan tilaa erilaisille rooleille. Ei lähdetä liikkeelle abstraktisti kutsumalla ihmisiä kehittämään kaupunkikulttuuria vaan konkreettisesti kysymällä, onko kellään lainata poraa.

Palveluiden sivustoilla on useita graafisia elementtejä yhtaikaa, kukaanhan ei ole määrännyt liikkeille yhtenäistä brändiä. Kannattaa näyttää ideat raakileina, jotta porukalla ja mahdollisilla rahoittajilla olisi jotain sanottavaa; valmis markkinointi etäännyttää. Kaaoksen ja mikromanageroinnin välille tarvitaan tasapainoa. Kun vastuuhenkilöt löytyvät, idean äiti Pauliina Seppälä pudottaa hanskansa; muut saavat jatkaa. Luova vaihe kannattaa pitää mahdollisimman pitkänä. Elämää ei synnytetä ylhäältä alas.

Mistä ja miten nuoret tavoitetaan?

Miikka Kimari, Helmi Elina Korhonen ja Tiia Hamro-Drotz totesivat Anna Takalan johtamassa paneelissa, että nuoret tavoitetaan videoilla ja someyhteisöistä. Paljon puhutut yksinäiset ongelmapelaajat eivät välttämättä ole somessa. Nuorten tavoittamisessa neuvottiin tutustumaan kohderyhmään, kysymään ja antamaan algoritmien tehdä hommansa. Kannattaa olla vuorovaikutuksessa oman kohderyhmän ydinkanavissa. Nuoria eivät kiinnosta tuotteet vaan ihmiset, siispä vertaissuosittelu toimii.

Mitä tapahtuu yhteisöille tekoälyn aikakaudella?

Mikko Alasaarela painotti algoritmista vaikuttamista. Älypuhelin on rajapinta mieleesi, se kuuntelee, katsoo ja lukee sinua, se herättää huomiosi notifikaatioilla ja ohjaa ajatuksiasi algoritmeilla. Ihmiset muodostavat maailmankuvansa kavereilta tulevia feedeja filtteröimällä. Yhteisö on kollektiivi ihmisiä, joilla on yhteinen syy toimintaan. Ihmiset itse päättävät yhteisöön kuulumisesta, kukaan ei ole heitä käskemässä.

Facebook-ryhmästä syntyy yhteisö, kun siihen osallistuu merkittävä määrä ihmisiä. Jos vain yksi postaa ja muut ovat hiljaa, kyse ei ole yhteisöstä. Yhteisöllä on yhteinen missio, jonka jokainen kokee omakseen. Siitä syntyy yhteinen kulttuuri sekä jakamisen ja antamisen ilo.

Tesla kasvaa yhteisöstään, jossa annetaan ja saadaan vertaistukea. Silakkaliikkeessä on ollut kova kasvu ennen yhtenäisen kulttuurin syntymistä, mikä on johtanut näkemyserojen korostumiseen. Kannustimilla on väliä, mutta palkintojen tavoittelu katkeaa heti kun palkinnot loppuvat. Auttaminen yhteisössä toimii.

Livepiirrokset

Lopuksi Linda Saukko-Rauta, joka koko päivän oli livepiirtänyt esityksiä, kertasi synnyttämiensä kuvien avulla päivän esitykset ja kertoi hiukan piirtämisestään. Esim. algoritmin hän on aina piirtänyt mustaksi pelottavaksi olioksi, ja jäi nyt miettimään sitä, että muutamassa esityksessä algoritmeihin suhtauduttiin myönteisesti.