Viesti ja vaikuta somessa

minne menemme?
yhteisömanageri
suuntaa tulevaan

kuuntele, auta
tiivistä, jaa, kokeile
ja seuraa dataa

verkostomaisuus
lisääntyy, keskustelun
laatu paranee

huomautukset ja
algoritmit ohjaavat
ajatuksesi

koko yhteisö
viestii striimiin ja slackiin
botit tukevat

ihan jokainen
osallistuu, pomokin
kompuroimassa

verkostot, vastuu
heimot, teknologia
murretaan kuplat

arvosta aikaa
tiivistä ja yllätä
luonnollisesti

sisältö laulaa
vuorovaikutteisesti
Veron Instassa

somessa voittoon
verta, hikeä, dataa
herätä tunteet

miten yhteisö
syntyy? yhteinen tarve
annan, saan ja jaan

Linda tiivistää
päivän annin hienosti
livepiirroksin

Yhteisömanagerien arvostuspäivä CMAD (Community Manager Appreciation Day) 27.1.2020 keräsi taas ison joukon maamme yhteisö- ja somemanagereja, viestijöitä, tiedottajia ja markkinoijia yhteen, tänä vuonna Helsingin yliopiston Tiedekulmaan, jonka tuolit täyttyivät jo hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Päivän esitykset antoivat taas uusia visioita ja ideoita. Verkostomaisuus ja vuorovaikutus lisääntyvät, someviestinnän laatu paranee ja algoritmit ohjaavat ajatuksiasi. Älä oleta vaan kuuntele, vuorovaikuta aktiivisesti ja auta, kokeile, luota porukkaan ja seuraa dataa. Jos teet videoita, niin tiivistä ja osallista. Myös keskustelut lounas- ja kahvitunneilla olivat antoisia. Miten organisaationne toimii, somessa ja muuten? Jaoimme toisillemme hyviä vinkkejä parastettaviksi!

Tilaisuuden juonsi Suvi Eriksson ja CMADin synnystä kertoi tuttuun tapaan tapahtuman voimahahmo Johanna Janhonen. Osa niistä, jotka eivät päässeet Tiedekulmaan, seurasi tapahtumaa striimistä ja osa tutustunee Jarmo Lahden muokkaamiin tallenteisiin myöhemmin. Tilaisuutta valokuvasivat Lvngroomin Laura Johansson ja Karri Anttila. Livepiirtäjänä oli tuttuun tapaan Linda Saukko-Rauta, joka viime vuonna valittiin Valtakunnalliseksi vuoden yksinyrittäjäksi. Tilaisuudesta tviitattiin aihetunnisteilla #cmadfi ja #tiedekulma.

Miten megatrendit muuttavat somea?

Pekka Isotalus

Pekka Isotalus visioi, että verkostomaisuus lisääntyy, samoin mukavuus. Some on tullut jäädäkseen – tosin aina löytyy ihmisiä, jotka eivät ole missään kanavissa; eihän kaikilla ole televisiotakaan.

Puhutaan someähkystä ja somepaastosta ja siitä, että some heikentää keskittymiskykyä. Eiköhän ähkyn jälkeen kaikki vähitellen normalisoidu. Vuorovaikutuksen merkitys kasvaa ja viestintäteknologian kehittymisen myötä kuljemme kohti entistä mukavampaa vuorovaikutusta.

Viestinnän kentän muutosta vauhdittavat algoritmit, tekoäly, datatalous, datan merkitys yleensä sekä yksityisyyden suojelu. Vastuullisuudesta viestiminen ja aktivismi lisääntyvät, myös yritysjohdossa. Yritykset solmivat kontakteja entistä enemmän asioiden eikä perinteisten sidosryhmien mukaan. Monimuotoisuus kasvaa.

Ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa, nuoret eivät enää ole yritysten ensisijainen kohderyhmä. Saavutettavuus tulee entistä keskeisemmäksi ja ääniviestit lisääntyvät. Some on kehittynyt nuorten ehdoilla, mutta Facebook-yhteisöpalvelun käyttöä jatketaan hautaan asti.

Someviestinnästä on syntynyt entistä enemmän tutkimusta ja opetusta, mikä lisännee someviestinnän laatua. Silti viestinnän tutkimuksessa toimivat edelleen antiikin ajoilta tutut Logos, Pathos ja Ethos. Tunnepohjainen viestintä (Pathos) kasvaa, mutta samalla kysymme viestin luotettavuutta (Ethos): Mikä on viestissä käytetty lähde?

Miten viestintää johdetaan?

Petra Sievinen

Petra Sievinen kertoi viestinnän johtamisesta, avoimesta ja läpinäkyvästä yhdessä tekemisen kulttuurista Goforessa. Kun kaikki yhteisön jäsenet ovat viestijöitä, niin miten viestintää johdetaan? Toimipisteitä on kymmenen, joten interaktiivista striimausta käytetään paljon. Slack ja Confluence ovat kovassa käytössä, toisin kuin sähköposti.

Viestintäkulttuuri Goforessa on ihmispohjainen. Niinpä viime vuonna maksettiin yli 50 000 euroa vaikuttamisbonuksia. Yhteisistä tavoitteista, arvoista ja innostumisesta syntyy luottamus. Tietoisuutta tuetaan tekoälyllä ja boteilla Granny, Seppo ja Gene. Seppo muistuttaa ja nalkuttaa, edustaa keskijohtoa ja kerää dataa erilaisista lähteistä päätöksenteon tueksi. Granny vastaa kysymyksiin, tukee yksilön kehittymistä ja kertoo vitsejä. Gene kirjaa työtunnit, ostaa junaliput, tekee matkalaskut ja löytää kollegan, joka hallitsee tarvittavan taidon.

Miten johdetaan organisaation somea?

Jari Viljemaa kertoi, miten kahdenkymmenen alueellisen ryhmän LähiTapiolan sosiaalista mediaa hoidetaan. Vakuutusimagosta siirrytään elämänturvan imagoon. Somenäkyvyys tehdään talon sisällä. Ensimmäinen vuosi menee hahmottamiseen, toinen valmentamiseen ja arvoihin. Riskikartoitus avaa silmät: mitä oikeasti tarvitaan? Jatkuvaa sparrausta ja tukea. Pomokin on mukana kompuroimassa ja osallistumassa. Ketterä some vaatii budjetoitua aikaa seuraamiseen ja reagointiin. Asiakaspalvelua ja päivystystä tuetaan ja kiitetään – mutta jokaisen pitää irrottautua välillä somesta; siellä ei olla jatkuvasti. Kvartaalissa valmennetaan viitisenkymmentä elämänturvalähettilästä. Homma elää koko ajan.

Miten rakennetaan vaikuttava viestintäteko?

Niina Halminen ja Juha Pihlaja

Niina Halminen ja Juha Pihlaja kertoivat Ambientian vaikuttavan viestinnän rakentamisesta. Tarvitaan vastuullisuutta, globalisaatiota ja verkostoja, heimoutumista ja viestintäteknologiaa.

Viestintää voidaan rakentaa kolmella tavalla: johtamalla, seuraamalla tai tallautumalla. Valitse niistä! Ovatko muut organisaatiot kilpailijoitasi vai yhteistyökumppaneitasi? Yhteistyö tarjoaisi mahdollisuuden oppia muilta. Oman kuplan ulkopuolelle voi murtautua kuuntelemalla muita ja antamalla porukan aidosti osallistua. Viestintä on kansalaistaito, ja viestin pitää kantaa yli organisaatiorajojen. Tekniset ratkaisut kuten virtuaaliympäristöt auttavat, mutta toimimaton teknologia turhauttaa.

Miten tehdään osallistavia videoita?

Risto Viitanen

Risto Viitanen kertoi itse tehdyistä videoista ja velogimediasta. Meidän pitää olla siellä, missä kohderyhmämme on. YouTube on pääportti, mutta löytyvätkö sisältömme helposti googlella? Video voi olla:

  1. Viihdyttävä
  2. Opettava ja informoiva
  3. Motivoiva ja innostava

Tuntui hienolta, kun joku kertoi pyöräilyvideon innostaneen häntä pyöräilyn aloittamiseen.

Joka videolla pitää olla tavoite. Luonnollisuus on valttia. Varaa riittävästi aikaa. Esiinny omilla kasvoilla. Käytä tukisanalistaa. Katso linssiin, älä näyttöön.

Miten herätät mielenkiinnon ja miten pidät sitä yllä? Arvosta katsojan aikaa, vaali visuaalisuutta, yllätä. Mene heti asiaan ja tiivistä, tiivistä ja tiivistä. Osallista katsojat, ohjaa eteenpäin, kysy, ole aktiivinen, reagoi kysymykseen, tee videosta jaettava.

Millä palveluilla somea hallitaan tulevaisuudessa?

Elina Pirhonen, Pasi Viinamäki, Mari Paavoseppä ja Piritta Seppälä

Paneelikeskustelussa Elina Pirhonen, Mari Paavoseppä ja Pasi Viinamäki keskustelivat Piritta Seppälän johdolla hallintapalveluista, joilla someviestintää ja -mainontaa seurataan, ylläpidetään ja analysoidaan. Niillä voi tehostaa omaa tekemistä ja säästää aikaa.

Pärjätäänkö ilmaistuotteilla vai tarvitaanko maksullisia? Jos mainonta on maltillista, ei tarvita maksullista palvelua; esim. TweetDeck toimii hyvin. Instagramin seuranta on Twitteriä hankalampaa, mutta siihenkin on tulossa helpotusta. Hankintapäätöstä voi helpottaa laskemalla, paljonko aikaa menee, jos analysoi someviestintää käsin tai excelillä ilman erillistä palvelua. Tuntihinta kerrottuna käytetyllä ajalla antaa hintalapun, jolla palvelu voidaan hankkia. Mainonnan testauskuluissa voidaan säästää tekoälyn avulla.

Vuorovaikutteisuus lisääntyy jatkuvasti ja Facebookiin tulee päivittäin satoja viestejä. Miten ne kerätään ja jaetaan organisaatiossa niille, jotka osaavat kyseisiin viesteihin reagoida? Orgaaninen näkyvyys joka kanavassa vähenee ja maksettu mainonta lisääntyy. Kannattaa miettiä, mihin somen hallintapalvelua tarvitsee, ja millaista asiakaspalvelua voi palveluntarjoajalta odottaa.

Miten sisältötajua hyödynnetään Insta-stooreissa?

Nanna Jussila ja Inka Leisma

Nanna Jussila kertoi olleensa viime vuonna ensimmäisen kerran CMADissa. Silloin hän oli Verohallinnon ainoa somemanageri, mutta nyt heitä on jo kolme, joista tänä vuonna CMADissa on mukana myös Inka Leisma.

Verohallinnon Instagramin tarinoiden eli Insta-stoorien taukomusiikissa oli joulukuussa panhuiluja. Niinpä niihin lisättiin taukomusiikkiin sopivia humoristisia kuvia. Palautetta saatiin paljon ja 800 uutta seuraajaa, tosin joitain seuraajia menetettiinkin. Kannattaa pitää sisältötaju asiakaslähtöisenä ja seurata ympäristöä empaattisesti. Yhteisö ilahtuu rohkeudesta ja mahdollisuudesta osallistua. Siispä sisällöt laulamaan vuorovaikutteisesti!

Viime vuonna Verohallinnon Instagram-yhteisö kasvoi kaksinkertaiseksi 7000:sta 14000:een seuraajaan. Tarinoita oli viitisensataa ja niihin reagoitiin noin 30 000 kertaa. Myös verojoogasta tykättiin, samoin blogipostausten jakelusta Insta-stooreina.

Miten menestystä Insta-stooreissa rakennetaan?

  • Pidä yhteisön tarpeet kirkkaina mielessä; esim. Verohallinnon Instagramin seuraajien enemmistö on 25–34-vuotiaita helsinkiläisnaisia.
  • Hakeudu vuorovaikutukseen; kysy, miten voit auttaa.
  • Konseptoi someviestintä tarkoituksenmukaisesti.
  • Kokeile ja seuraa dataa.
  • Panosta tiimiin, luota ja anna vapaus kokeilla ja toimia, varaa aikaa seuraamiseen; jousta työajassa suuntaan ja toiseen.

Millainen on hyvä Insta-fakta?

Sari Veikkolainen

Sari Veikkolainen kertoi Yle Oppimisen mikro-oppimiskonseptista, jolla uutta tietoa omaksutaan huomaamattomasti ja hauskasti. Palvelun kohderyhmänä ovat nuoret, ja joukossa on paljon alle 18-vuotiaita poikia. Ylen sisällöt tulevat heille tutuiksi ja Ylellä opitaan samalla, mikä nuoria kiinnostaa. Hyvä fakta liittyy nuorten maailmaan ja herättää tunteita, se voi olla kevyt tai vakava. Data on tärkeää; somessa voittajat on tehty verestä, hiestä – ja datasta. Asia pitää kertoa heti, ei jossain lue lisää -linkissä. On hyvä myös miettiä, milloin postailee; kokemuksen mukaan porukkaa on linjoilla aamupäivällä ja illalla.

Miten saadaan asiantuntijat someen?

Salla-Maaria Laaksonen Helsingin yliopistolta painotti, että jos tutkija ei tuo näkökulmaansa esiin somessa, niin muita eritasoisia asiantuntijoita kyllä löytyy. Kun bottiarmeija levittää valeuutisia Australian metsäpaloista, niin algoritmeja innostavat enemmän ihmisten mielipiteet kuin kylmät faktat. Kun WHO julkaisi listan syövän mahdollisista aiheuttajista, niin yksi iltapäivälehdistämme otsikoi, että eräs julkkis ei usko makkaran syöpävaaraan.

Tutkijat ovat tottuneet viestimään toisenlaisisa medioissa kuin somessa toisella tavalla. Somessa kokemusasiantuntija valikoi faktat, kertoo yksittäistapauksista ja innostaa nauttimaan kun taas tieteellinen asiantuntija kertoisi tilastoihin pohjaavia faktoja ja kehottaisi välttämään jotain asiaa.

Alustat mahdollistavat proaktiivista kokeilua. Tarvitsemme kuitenkin samastuttavia tutkijatyyppejä ja asiantuntijoiden brändäystä. Asiantuntijoiden pitäisi somessa seurata alaansa ja verkostoitua, vaikuttaa yhteiskunnallisesti, vahvistaa asiantuntijaprofiilia ja puolustaa tieteellistä maailmankuvaa.

Kun asiantuntijalla on into tehdä ja viestintävalmiudet, niin organisaation pitäisi tukea häntä tarjoamalla vapautta viestiä sekä siihen tarvittavat viestintäpalvelut. Asiantuntijaviestinnässä pääsee alkuun seuraavin askelin:

  1. Kuuntele
  2. Näy
  3. Jaa
  4. Tuota
  5. Vuorovaikuta.

Miten asiantuntija viestii somessa vaikuttavasti?

Sari Veikkolainen, Ville Mäkipelto, Samu Hannukkala ja Sanni Sadetuuli Saarinen

Ville Mäkipelto, Sanni Sadetuuli Saarinen ja Samu Hannukkala keskustelivat Salla-Maaria Laaksosen johdolla ja esittelivät alkuun ylläpitämänsä somekanavat. Tiedenaiset ovat yhdistäneet voimansa, keräävät kokemuksia ja ääninäyttelevät podcasteissa. Tiedetubettaja kertoo omalla kotisohvallaan istune teologisen tiedekunnan väitöskirjan tekemisestä. Mieleni-podcast tuo Instagramiin milleniaaleille suunnattua terveysalan sisältöä. Sitä kuuntelevat Spotifyssa eniten 20–25-vuotiaat naiset. Suomi onkin yksi eniten podcasteja kuunteleva maa Euroopassa.

Yhden videon tekemiseen menee noin kahdeksan tuntia. Käsikirjoitus ja taustatyö vievät siitä suuren osan, kuvaamiseen ei mene paljoakaan aikaa, mutta leikkaaminen taas vie aikaa. Jos tubettaminen vie ison osan elämästä, niin pitää miettiä, mihin haluaa panostaa.

Asiantuntijatieto kiinnostaa, ja seuraajien kasvu on välillä eksponentiaalista. On hyvä, että tieteestä puhuvat julkisesti monenlaiset ihmiset, ei ainoastaan Esko Valtaoja. Kollegiaalista tukea tarvitaan. Maalittamista todennäköisempää on, että kukaan ei kuule. On hyvä, kun YouTubeen tulee kommentteja ja Instagramiin reagointeja, niistä voi ammentaa omaan tekemiseen. Videopodcastissa on hyvä ottaa haltuun eri viestintäkanavat, mutta osa haluaa vain kuunnella videoitakin. Erilaisia alustoja voi kokeilla ja kysellä neuvoja niiltä, joiden tietää tekevän jotain somessa. Kannattaa muistaa, että ihmisiä kiinnostavat ihmiset.

Mistä muodostuvat hyvät some-ohjeet?

Piritta Seppälä esitteli julkisesti netistä löytyviä some-ohjeistuksia, -linjauksia ja -periaatteita. Niillä kannustetaan henkilökuntaa someen ja painotetaan, että someviestintä on osa kokonaistekemistä. Esim. Allerin ohjeissa muistutetaan käyttäytymään fiksusti somessa ja Kelan ohjeissa, että kelalainen on kelalainen myös vapaa-ajalla.

Miten ymmärtää, mikä oikeasti motivoi?

Elina Piskonen kertoi Ge Healthcaren merirosvosaariseikkailu-ratkaisusta lasten magneettikuvauspelkoon. Magneettikuvaukseen tuotavat lapset saattoivat pelätä kuvausta niin paljon, ettei toimenpide onnistunut. Kun kuvauksesta tehtiin seikkailu ja kone naamioitiin merirosvolaivaksi, lasten pelot muuttuivat innostukseksi.

Älä oleta vaan kuuntele ja kerää ymmärrystä. Kehitä yhdessä työntekijöiden kanssa, ota huomioon erilaiset persoonat, testaa ja paranna. Tarjoa valmennusta ja tukea.

Miten yleisöstä tehdään yhteisö?

Pauliina Seppälä

Pauliina Seppälä kertoi aloittaneensa monta juttua, mutta kaikki eivät lähde liikkeelle samalla tavoin kuin Mesenaatti.me, Yhteismaa, Nappi Naapuri, Siivouspäivä, Illallinen taivaan alla ja Rantakesä ovat lähteneet.

Ihmisiä tulee ja he luovat yhdessä jotain merkittävää ilman vastuuhenkilöitä ja pomoja, kunhan pohjalla on paine, johon liike vastaa. Annetaan ihmisten tulla ja luoda, siedetään epävarmuus, kokeilut ja epäonnistumiset, annetaan tilaa erilaisille rooleille. Ei lähdetä liikkeelle abstraktisti kutsumalla ihmisiä kehittämään kaupunkikulttuuria vaan konkreettisesti kysymällä, onko kellään lainata poraa.

Palveluiden sivustoilla on useita graafisia elementtejä yhtaikaa, kukaanhan ei ole määrännyt liikkeille yhtenäistä brändiä. Kannattaa näyttää ideat raakileina, jotta porukalla ja mahdollisilla rahoittajilla olisi jotain sanottavaa; valmis markkinointi etäännyttää. Kaaoksen ja mikromanageroinnin välille tarvitaan tasapainoa. Kun vastuuhenkilöt löytyvät, idean äiti Pauliina Seppälä pudottaa hanskansa; muut saavat jatkaa. Luova vaihe kannattaa pitää mahdollisimman pitkänä. Elämää ei synnytetä ylhäältä alas.

Mistä ja miten nuoret tavoitetaan?

Miikka Kimari, Helmi Elina Korhonen, Tiia Hamro-Drotz ja Anna Takala

Miikka Kimari, Helmi Elina Korhonen ja Tiia Hamro-Drotz totesivat Anna Takalan johtamassa paneelissa, että nuoret tavoitetaan videoilla ja someyhteisöistä. Paljon puhutut yksinäiset ongelmapelaajat eivät välttämättä ole somessa. Nuorten tavoittamisessa neuvottiin tutustumaan kohderyhmään, kysymään ja antamaan algoritmien tehdä hommansa. Kannattaa olla vuorovaikutuksessa oman kohderyhmän ydinkanavissa. Nuoria eivät kiinnosta tuotteet vaan ihmiset, siispä vertaissuosittelu toimii.

Mitä tapahtuu yhteisöille tekoälyn aikakaudella?

Mikko Alasaarela

Mikko Alasaarela painotti algoritmista vaikuttamista. Älypuhelin on rajapinta mieleesi, se kuuntelee, katsoo ja lukee sinua, se herättää huomiosi notifikaatioilla ja ohjaa ajatuksiasi algoritmeilla. Ihmiset muodostavat maailmankuvansa kavereilta tulevia feedeja filtteröimällä. Yhteisö on kollektiivi ihmisiä, joilla on yhteinen syy toimintaan. Ihmiset itse päättävät yhteisöön kuulumisesta, kukaan ei ole heitä käskemässä.

Facebook-ryhmästä syntyy yhteisö, kun siihen osallistuu merkittävä määrä ihmisiä. Jos vain yksi postaa ja muut ovat hiljaa, kyse ei ole yhteisöstä. Yhteisöllä on yhteinen missio, jonka jokainen kokee omakseen. Siitä syntyy yhteinen kulttuuri sekä jakamisen ja antamisen ilo.

Tesla kasvaa yhteisöstään, jossa annetaan ja saadaan vertaistukea. Silakkaliikkeessä on ollut kova kasvu ennen yhtenäisen kulttuurin syntymistä, mikä on johtanut näkemyserojen korostumiseen. Kannustimilla on väliä, mutta palkintojen tavoittelu katkeaa heti kun palkinnot loppuvat. Auttaminen yhteisössä toimii.

Livepiirrokset

Johanna Janhonen, Suvi Eriksson ja Linda Saukko-Rauta

Lopuksi Linda Saukko-Rauta, joka koko päivän oli livepiirtänyt esityksiä, kertasi synnyttämiensä kuvien avulla päivän esitykset ja kertoi hiukan piirtämisestään. Esim. algoritmin hän on aina piirtänyt mustaksi pelottavaksi olioksi, ja jäi nyt miettimään sitä, että muutamassa esityksessä algoritmeihin suhtauduttiin myönteisesti.

Informaatiolukutaidosta intoa verkostoihin

Tiedonhaussa
tuloksia, mielessä
lähdekriittisyys.

Antaessaan saa:
kehitetään yhdessä,
jaetaan tulos.

Lapsi riemuitsee:
päiväkodista kouluun
samat kirjaimet!

Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran IL-treffit – ilo irti verkostoista -seminaari 10.11.2014 keräsi Tieteiden talolle kymmenittäin kirjastonhoitajia ja informaatikkoja innostumaan informaatiolukutaidosta ja verkottumaan. Jatka lukemista ”Informaatiolukutaidosta intoa verkostoihin”

Some, oppimisalusta ja verkostot

Oppiprosessin
karttaan Moodle kokoaa
somepalvelut.

Aihe aaltoilee:
pöhistään, unohdetaan.
Verkosto venyy.

Vertaistuki,
joukkovoima, kurkistus.
Tiivistän ja jaan.

ITK-työpajoista ja asiantuntijatapaamisista 18.4.2012 oli vaikea valita, niin paljon hyvää oli tarjolla. Aamupäivän seurasin Mediamaisterin monien mahdollisuuksien Moodlea, iltapäivän pääasiassa Anne Ronkaan vetämää verkostojen vertaisapua.
Monien mahdollisuuksien Moodle
Marko Mäkilä ja Marika Ritala-Mäkinen Mediamaisterilta kertoivat, miten avoimen lähdekoodin Moodle vastaa käyttäjien tarpeisiin. Tekniikan kanssa kasvaneelle Y-sukupolvelle verkostoituminen, jatkuva pääsy tiedon lähteille ja itsensä ilmaiseminen on luonnollista; luovuus, avoimuus ja uudet ideat kiinnostavat.
Avoimen teknologian ja avointen rajapintojen avulla Moodleen voidaan koota opiskeluun tarvittavat somepalvelut – kuin kaiken sisältävään matkalaukkuun. Sitten ei erikseen tarvitse käydä ostamassa hammasharjaa – tai sitä deodoranttia, jonka ennen Moodle-työpajaa ostin hotelli Aulangon myymälästä.
Marko Mäkilä korosti, että kaikkea opetusta ei voida rakentaa verkon some-palveluiden varaan, koska niiden käyttöehdot ja tekijänoikeudet voivat olla ongelmallisia ja niiden jatkuvuudesta ei ole ehdottomia takeita.
Totta. Itsekin olen somekoulutuksissani varoittanut luottamuksellisten tietojen tai henkilötietojen viemisestä palveluihin, jotka eivät ole sitoutuneet noudattamaan EU- tai ETA-alueen lainsäädäntöä. Vaikuttaisi kuitenkin epätodennäköiseltä, että suurten toimijoiden suositut palvelut katoaisivat varoituksetta. Toisaalta, eihän liene mahdotonta, että jonkin omassa organisaatiossa tuetun palvelun elinkaari syystä tai toisesta päättyisi – vaikka levyrikkoon.
Miksi käyttää oppimisalustaa? Miten siitä saadaan paras hyöty? Verkkokeskustelu ja tehtävien palautukset perustele oppimisalustan käyttöä, koska lähes jokaisessa somepalvelussa voidaan keskustella ja tehtävänpalautukseenkin löytyy palveluita. Olennaista on, että oppilaitos tukee oppimisalustaa. Sen pitäisi siis tukea oppimisprosessia, vaikka somesta löytyisi eri tarkoituksiin sopivampia mahdollisuuksia. Oppimisalustalle kootaan tarvittavat palvelut oppimisprosessin mukaan hallituksi kokonaisuudeksi. Näin oppija pysyy kartalla – eikä joudu parinkymmenen palvelun linkkilistalta selvittämään, missä mitä milloinkin pitäisi tehdä.
Oppilaitoksen hallinnoimaan Moodleen voidaan yhdistää avoimen lähdekoodin lisäpalveluita: e-portfolio Mahara, sisällönhallinnan Alfresco, hajautetun vuorovaikutuksen Elgg, jossa opettaja ja oppija ovat tasa-arvoisia, videopalvelu Kaltura ja videoneuvottelu BigBlueButton. LeMillinkin yhdistäminen Moodleen olisi vaivatonta. Moodleen voidaan myös upottaa somepalveluita kuten Skype, Googlen dokumentit, Facebook, YouTube, Slideshare, Prezi ja Twitter. Moodlen tärkeimmät toiminnot onnistuvat myös täppärillä ja älypuhelimella.
Suomessa Moodlea käytetään paljon, mutta Moodlea kehitetään muualla. Me siis otamme valmiina piirteet, joita muut ovat kehittäneet, vaikka ne eivät sopeutuisi olosuhteisiimme. Koska Moodle perustuu avoimeen lähdekoodiin, voisimme itse kehittää tarpeisiimme sopivia lisäpalveluita.
Mediamaisteri kehittää asiakkaiden pyynnöistä lisäpalveluja, mutta ne eivät välttämättä sovellu toiselle organisaatiolle. Siksi useiden organisaatioiden pitäisi tulla mukaan yhdessä kehittämään yhteisiä palveluita.
Vertaistukea verkostoista
Anne Rongas tutustutti meidät erilaisten verkostojen mahdollisuuksiin ja ongelmiin. Saman alan ihmisten verkostossa uudistusehdotusten taakse saa joukkovoimaa, yksinäinen löytää tukea ja voi purkaa paineitaan. Erilaisten ihmisten kanssa verkostoitumalla voi oppia toisten tekemisistä samalla lailla kuin lapset oppivat.
Miten verkostoja löytää? Pitääkö itse luoda verkosto, jos ei löydä sopivaa? Opettaja saa usein työhönsä tukea samasta huoneesta kollegoiltaan, mutta nettiverkostot auttavat ylittämään huoneiden ja jopa maiden rajoja. Parhaimmillaan verkostot tarjoavatkin jatkuvaa täydennyskoulutusta ja mahdollisuuden löytää uusia opetusmalleja.
Facebook ja Twitter ovat esimerkkejä virtaavasta informaatiosta, kurkistusviestinnästä; kaikkea ei ehdi lukea. Omaa nettiaikaansa säätelemällä ja itselleen tärkeitä ryhmiä seuraamalla vältää infoähkyn ja nettiriippuvuuden. Twitterissä voi karsia seurattavia ja seurata niitä, jotka tiivistävät ja jakavat hyviä linkkejä.
Google plussassa ja Twitterissä seuraamisen ei tarvitse olla molemminpuolista. Facebookissa voi seurata myös sellaisia, jotka antavat ”tilata” itseään.
Verkostoissa on valinnanvaraa ja sitoutuminen on löyhää. Kaikki eivät halua nettiverkostoja vaan perinteisen fyysisen verkoston. Pienryhmä on eri asia kuin verkosto: pienryhmässä kaikki tuntevat toisensa. Verkoston jäsenistö on epämääräinen ja aktiivisuus aaltoilevaa: jokin asia nousee pinnalle ja siitä pöhistään ja sitten unohdetaan.
Anonyymisyys voi tuoda turvallisuutta arkaluonteisia asioita käsittelevässä verkostossa, mutta anonyymit voivat olla ilkeitä toisilleen. Moderointi auttaa asiattomien viestien hallinnassa. Leimahduksissa ei pidä hätiköidä: ehkä kokematon viestijä rauhoituttuaan poistaa ikävän purskauksensa.
Sometu perustettiin Otavan Opiston pajassa vuonna 2007, ja nyt verkostossa on jo yli 4000 kirjautunutta. Sometu on aktiivisempi kuin Vinkkiverkko, mutta myös sekavampi. Vanhoista keskusteluista voi edelleen saada hyviä vinkkejä. Classroom 2.0 -verkostossa on jo noin 66 000 kirjautunutta.
Nämä verkostot toimivat Ningissä, jossa joka sivusta voi määrittää, kenelle se näkyy, ja sivuja voi muokata itsensä näköiseksi. Toisissa verkostoissa ylläpitäjä hyväksyy liittyjät, toisissa taas liittyminen on avointa. Jälkimmäisissä liittymiskynnys on alhainen, mutta välillä joukkoon putkahtaa häiriköitä.
Muinoin suositeltiin, että verkostossa ensimmäiset pari kuukautta voisi vain seurata muiden viestintää ennen kuin itse kirjoittaa mitään. Tämä ei toimi enää. ”Tyhmiä kysymyksiä” ei ole, siis rohkeasti kysymään! Yleensä ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen.
Facebook on erittäin käyttökelpoinen, kunhan muistaa, että sen käyttöehdot ja tietoturva ovat ongelmallisia. Facebookin tuoreeseen Opeverkostot-ryhmään liittyi vajaassa vuorokaudessa 186 jäsentä.
Verkostoissa osa vain seuraa, mitä muut tuottavat. Varsinaista sisältöä tuottaa vain muutama, hiukan useampi reagoi tai välittää sisältöä eteenpäin. Verkosto on yleensä sitä mielenkiintoisempi, mitä enemmän porukkaa on mukana. Toisaalta pieni verkosto voisi olla tuottoisampi. Verkostohan ei välttämättä edes tavoittele mahdollisimman suurta porukkaa.
Twitterissä voi verkostoitua uusien ihmisten kanssa. Se antaa täsmätietoa mm. webinaareista ja toimii tapahtumien aktiivisena taustakanavana.
Pinterestiin voidaan upottaa toisten verkkosivujen kuvia kuin leikekirjaan, ja sen voi yhdistää Twitteriin.
Mobiililaitteet kuten älypuhelin ja täppäri toimivat hyvin opetuksessa. Nyt eri merkit tuottavat ongelmia, mutta tilanne muuttunee.
Opeverkostoista ja verkostoitumisesta löytyy runsaasti tietoa Opeverkostot-wikistä.

Brändiä ja verkostoja

brändää itsesi:
asiantuntemus ja
inhimillisyys

tiedonjyvistä
koostetaan verkostoissa
tietämysvuori

Miikka Salavuo  MEMEgroupista johdatti Haaga-Helian alumneja ja henkilökuntaa sosiaalisen median henkilöbrändäykseen ja verkostoitumiseen 19.9.2011.
Sosiaalinen media on kulttuurinen ilmiö, jossa käyttäjät tuottavat sisältöjä, jossa sattumalta voi kohdata jotain, jolla on merkittävää vaikutusta omaan osaamiseen, jossa yksittäistä tietoa olennaisempaa on tietää, kuka tietää mitä. Miika Salavuo havainnollisti tätä kertomalla, miten hän vuonna 1993, toisen vuoden musiikin opiskelijana, saattoi keskusteluryhmissä jakaa omaa asiantuntemustaan tunnetulle kansainväliselle muusikolle – siis jo ennen sosiaalisen median käsitteen yleistymistä.
Sosiaalisen median toimintatapoja ovat avoin tiedon jako ja vertaistuki. Sosiaalisen median välineitä, joilla kulttuurisen ilmiön toimintatapoja toteutetaan, ovat mm. blogit, Facebook, Twitter, Slideshare, LinkedIn ja Gooogle+.
Suunnitelmallisella kohdennetulla viestinnällä, osoittamalla asiantuntemustaan ja inhimillisyyttään, voi brändätä itseään verkossa. Tyypillisiä sosiaalisen median aktiiveja ovat bloggaajat sekä linkkien, arkitapahtumien ja valokuvien jakelijat. Hyviä esimerkkejä  henkilöbrändäyksestä ovat Seth Godin  ja Karri Anttila.
Oman verkkonäkyvyyden mittaamiseen löytyy mm. monia Googlen sovelluksia. Tuija Aalto ja Yoe Uusisaari ovat kirjoittaneet verkkobrändäämisestä loistavan teoksen Löydy.
Verkostoituminen sosiaalisessa mediassa tarjoaa merkittäviä tiedon lähteitä ja vastavuoroisuutta. Verkostoissa tärkeintä on luottamus, joka syntyy pitkäaikaisessa vuorovaikutuksessa. Wikipedia on hyvä esimerkki verkoston voimasta. Erilaisia kollektiiveja ovat verkostot, yhteisöt, ryhmät, heimot ja parvet.  Parvessa yksittäiset jäsenet erottuvat verkostosta tekemään jotain uutta yhdessä, mikä voi olla tulevaisuudessa yleisin toimintatapa.
Heikki Hallantie kiteyttää verkostoitumisen ytimen: ”Anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat.”
Tiedonhaku on kehittynyt merkittävästi viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. 1990-luvulla tutkija haki tietoa kirjastojen käsikortistoista, kasasi pinon tieteellisiä aikakauslehtiä kirjaston pöydälle ja alkoi selata niitä, löysi uusia vinkkejä lähdeluetteloista ja kävi varaamassa teokset. Työskentely oli yksinäistä, käytäntöyhteisö löytyi kirjojen lähdeviitteistä. Tieto kehittyi hitaasti, artikkelien julkaisuun tarkistuskierroksineen saattoi mennä toista vuotta, kommentin julkaisuun puoli vuotta. Nyt blogosfäärissä, kun tutkija seuraa kolmea bloggaajaa, jotka seuraavat kolmea bloggaajaa ja suodattavat näiltä saamansa tiedot, niin tutkija saa tietoja yli kymmeneltä blogaaajalta.
Lopuksi Miikka Salavuo esitti matriisin oman verkkostrategian luomiseen. Matriisin riveinä ovat sosiaalisen median välineet ja sarakkeina kohderyhmä, toiminta, aikaresurssit ja tavoite. Esimerkkimatriisissa oli viisi välinettä, ja aikaresurssi vaikutti kohtuulliselta. Tosin se taisi ottaa huomioon vain oman sisällöntuotannon, ei toisten tuottamiin sisältöihin tutustumista.
Keskustelu oli vilkasta, vaikka ilta pimeni ja lempeä sade pesi ikkunoita.