Fiskarsin rauta
terveydenhoito ja
koulu lapsille
kauniit kasarmit
arkkitehtina Engel
ja myöhemmin Wiik
Mustion linnan
tarinat: kaunis Kitty
rohkea Hjalmar
vadelmaveneet
kerralla kurkkuun, Ruotsi
innostaa nuorta
sade rummuttaa
teatterin katokseen
sateenvarjoihin
Sää suosi Enterin kesäretkeä Fiskarsissa ja Mustiossa 8.8.19, vaikka sadetta oli ennustettu ja sitä jonkin verran tulikin. Fiskarsissa opas kertoi ruukinpatruuna Julinista, joka oli edelläkävijä niin terveydenhuollossa kuin koulutuksessakin. Raudan käsittelyssä sattui joskus tapaturmia, joten ruukki sai oman lääkärinsä jo vuonna 1860. Ruukin työntekijöiden lapsille perustettiin koulu jo 1800-luvun alkupuolella, siis paljon ennen Suomen kansakouluasetusta, joka annettiin vuonna 1866. Opas näytti myös levennetyn joenuoman, jonka Julinin nuori edeltäjä kaivautti järveksi voidakseen ihailla sitä kartanonsa parvekkeelta. Isä kauhistui poikansa hiukentelevaisuutta – ”siis minun ruukkini työntekijöillä kaivautat järveä” – ja komensi tämän takaisin luokseen Tukholmaan.
Työntekijöiden asunnoiksi rakennettiin kasarmit, joista ensimmäisen suunnitteli Engel 1800-luvun alkupuolella. Toisen kasarmin suunnitteluun 1800-luvun puolivälissä hänellä ei enää liiennyt aikaa, kun Helsingissä odotti toinen suunnitteluprojekti tuomiokirkkoineen ja toria ympäröivine hallintorakennuksineen. Niinpä Engel suositteli suunnittelijaksi ystäväänsä Wiikiä, jolle antoi myös ensimmäisen kasarmin piirustuksensa.
Nykyisin ruukinalueella asuu paljon taiteilijoita, joiden töistä saa hyvän kuvan Onoma-putiikissa.
Nautimme maittavan buffet-lounaan ravintola Kuparipajassa, jonka jälkeen retkemme jatkui Mustion linnaan – vaikka Fiskarsin oppaan mukaan jo Fiskarsissa olisi ollut nähtävää päiväksi tai pariksikin. No, monet meistä lupasivat tulla alueelle uudestaan, jos ei enää tänä kesänä, niin ensi kesänä sitten. Kesäisin Fiskarsiin pääsee suoralla bussiyhteydellä Helsingistä Kiasman edestä.
Mustion linnassa saimme kuulla mm. hekumallisen kauniista Kitty Linderistä, joka antoi rukkaset Mannerheimille, ja hänen velipuolestaan rikkaasta taidemesenaatti Hjalmar Linderistä, joka sisällissodan päätyttyä kävi alustalaistensa pyynnöstä Suomenlinnassa ja järkyttyi näkemästään. Hän yritti vapauttaa alustalaisiaan vankileiriltä, mutta ei onnistunut. Niinpä hän kirjoitti Hufvudstadsbladetiin artikkelin otsikolla ”Nog med blodbad!” Hän ajatteli, että valkoisen puolen suurimpana rahoittajana hänen sanansa painaisi ja vankileirien olot muuttuisivat, mutta hänet leimattiinkin maanpetturiksi. Hän joutui myymään omaisuutensa ja lähtemään vapaaehtoiseen maanpakoon.
Mustion linnan kesäteatterissa meille esitettiin komedia Vadelmavenepakolainen suomalaisesta Mikko Virtasesta, joka tahtoi olla ruotsalainen.
Ulkona satoi juuri silloin, kun olimmme Mustion linnassa. Vadelmavenepakolaisen aikana sade ropisi kesäteatterin katsomoa peittäneeseen katokseen – ja jatkoi ropisemista sateenvarjoihimme, kun esityksen päätyttyä riensimme bussiimme.