Avainsana: teatteri
-
Waltari 110 vuotta
juhla lähestyy pelastavat enkelit rientävät apuun koulutus: vesi jota juon ja ilma jota hengitän pellit ja häkä luovutetut alueetmistä on kyse? Kross ja Waltari poikakoulun kasvatit: nainen mysteeri epäpuhtaassa maailmassa pystytkö olemaan puhdas? elokuva voi viihdyttää – ja vaikuttaa yhteiskuntaan Gabriel, tule takaisin, nyt omena putoaa puusta Mika Waltari -seura ja Helsingin yliopiston alumnit järjestivät…
-
Elämän pieniä tarinoita
papinrouvalla sherrylasi kädessään arkipäivänä kaatunut ahmii voileipäkeksin sohvan alta nälkäänsä isä ja tytär kohtaavat, löytävätkö enää toisensa? The Really Small Theatre Company (RStC) toi arjen pienet tarinat Puoli-Q-teatterin intiimiin tilaan 6. – 13.5.2015 kahdessa monologissa ja yhdessä dialogissa.
-
Muistot ja unelmat sykkivät
vaahterankukat sykkivät unelmia kevään muistoja Vaahterat kukkivat 14.5.2011, kuten ne kukkivat keväällä 1960-luvun lopulla. Silloin pelasimme pesäpalloa aavistamatta, että muutaman vuoden kuluttua, vuonna 1971, pelikenttämme paikalle valmistuisi Finlandiatalo. Tänään jo raitiovaunussa aavistin kanssamatkustajieni pukeutumisesta, ketkä heistä jäisivät kanssani Finlandiatalon pysäkillä SYKin 125-vuotisjuhlaan. Pukukoodina oli tumma puku. Finlandiatalon toisen kerroksen lämpiössä etsittiin tuttuja, käteltiin ja halattiin.…
-
Lumeton talviloma
keskittymällä kivi hengittää, käsi kuuntelee pyhää omena kypsyy maistuu, paiskautuu vihan saappaalla seinään ahdistus repii suojapanssarin alas ihmisen auki Viron itsenäisyystapahtumia, teatteria, taidenäyttelyitä ja muita elämyksiä mahtui reiluun viikkoon paljon, kun arjen aikasyöpöt, työ, liikunta ja sanomalehdet, vaipuivat talvihorrokseen. Pyhän kosketus veistoksessa ja televisiossa Henry Mooren näyttely veistoksista osana arkkitehtuuria ja luontoa Didrichsenin taidemuseossa aurinkoisena…
-
Noitaympyrä
tulostavoite potkii globaalit teikat noitaympyrään Pentti Haanpään Noitaympyrän Pate Teikka pohtii maailman menoa ja elämäänsä Petteri Pennilän hahmossa Valtimonteatterin näyttämöllä metrin päässä yleisöstään. Anna Ranta hiipii valitsemassa näyttämöllä vaatepuilla roikkuvia rooliasuja ja hyppää hallitusti sivurooleihin, jotka maustavat Pate Teikan monologin hetkittäisillä dialogeilla. Petteri Pennilän dramatisointi toimii, avaa Haanpään 1930-luvun alussa kirjoittaman tekstin ajankohtaisuuden 2000-luvun Suomeen…