Kianto ja Waltari

pappien pojat
maisterit, kirjailijat
eripuraiset?

epävarma ja
varma, voitko ymmärtää
toisen tuntoja?

Kianto miettii:
maailma on paha kun
hallitsee raha

valkea sulka
uni Italiassa
vie paratiisiin

Waltari etsii
empii uskoaan, Feliks
on onnellinen

Miksi Ilmari Kianto ei ymmärtänyt Mika Waltarin ajattelua? Tätä pohti Panu Rajala Mika Waltari -seuran järjestämässä avoimessa tilaisuudessa 14.2.2019 Töölön kirjaston Mika Waltari -salissa.

Panu Rajala

Ajatukselle Mika Waltarin kotimuseosta Tunturikadulla on näytetty vihreää valoa. Olisi hienoa, jos Helsinkiin saataisiin vihdoin kirjailijan kotimuseo! Waltarin gradu käsitteli maallista ja taivaallista rakkautta, ja samaa aihetta käsittelee Suomen kansallisoopperan esitys Thaïs.

Kiannolla oli hyvä kunto, hän pysyi vitaalisena, kunnes kohtasi kuoleman lähes 96-vuotiaana. Avoimet kirjeet on postuumisti koottu hänen kirjoituksistaan Kalevaan. 80-vuotiaana hän runoili: ”Maailma on paha, sitä hallitsee raha.”

Waltari ja Kianto olivat molemmat papin poikia. Toisin kuin monet muut kirjailijat he suorittivat loppuun maisterin tutkintonsa Helsingin yliopistossa – vaikka Kianto vertasikin Helsinkiä Sodoman ja Gomorran synninpesään. Korpikirjailija Iki-Kianto muutti Turjanlinnaansa kun taas Waltari viihtyi Helsingissä.

Kianto pysyi 30-vuotiaaksi poikamiehenä, mutta innostui sitten; hän ehti saada kaksitoista lasta kolmesta avioliitosta. Waltari taas avioitui alle 25-vuotiaana ja hänellä oli vain yksi lapsi. Avioliitto kesti yli 45 vuotta vaimon kuolemaan asti.

Kianto hyökkäili kirkkoa, erityisesti kirkkolaitosta vastaan jo 1930-luvulla. Hän paheksui myös hebrealaisia tarinoita, joita papit levittivät hyvää palkkaa vastaan. Hänellä oli kuitenkin hyvät suhteet omaan pappissukuunsa. Siviilivihkimistä hänen piti nuorikkonsa kanssa hakea Göteborgista asti. Uskontoon kohdistuvasta ilvehdinnästä ja satiirista hän sai jumalanpilkkasyytteen, mutta vapautettiin, kun Romanovien hallitsijasuku täytti kolmesataa vuotta. Tolstoita hän luki alkukielellä. 50-vuotiaana hän kirjoitti Ryysyrannan Joosepin, jonka jälkeen hän ei enää kirjoittanut varsinaisia kirjoja, mutta eli kirjallista elämää.

Kiltti Waltari taas jatkoi Jumalan etsintää läpi elämänsä. Toisen maailmansodan jälkeen hän totesi: ”Jumalaa ei ole.” Kuolevaa veljeään hän lohdutti sanomalla: ”Älä pelkää, ei siellä toisella puolella ole mitään.” Kirjoittaessaan Valtakunnan salaisuutta hän kuunteli Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa Aimo T. Nikolaista.

Miten Waltari ja Kianto kuvaavat pappeja teoksissaan? Punaisessa viivassa Kianto kuvaa myönteisesti nuorta vilpitöntä pappia. Oliko se hänen oma äänitorvensa? Waltari taas kuvaa pappia soimaamassa itseään. Oliko esikuvana oma isä?

Waltarilla oli ekstaattisia ja yliluonnollisia kokemuksia kuten valkoinen sulka Milanon torilla. Pietarin kirkosta hän juoksi hotelliinsa, ja nukahdettuaan koki olevansa paratiisissa. Waltarin uskonelämä heilui laidasta laitaan. Sisimmässään hän suunnitteli katoliseen kirkkoon liittymistä. Ehkä hän koki sieltä löytävänsä todellisia heittäytyviä uskovaisia.

Waltarin Feliks onnellinen on edelleen paras suomalainen uskonnollinen romaani. Miksi Kianto haukkui sen pystyyn? Waltari taas oli jatkuvasti uskossaan epävarma, kun taas Kianto oli uskossaan varma. Hänellä oli oma jumalansa, vaikka ei uskonutkaan niin kuin kirkko opetti. Kianto haukkui monia muitakin kirjailijoita, hänellä tuntui olevan krooninen kateus ammattiveljiä kohtaan.

Kianto palasi takaisin kirkkoon ainakin osin Otso-poikansa painostuksesta sairasvuoteellaan Aurorassa. Kiannon hauta on saaressa jaettuna kahden perikunnan kesken, kun taas Waltari on haudattu Hietaniemen Taiteilijakukkulalle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.