Tietokirjailijat kohtaavat

tietokirjassa
viesti menee perille
oppi innostaa

opiskelijat
kääntämään, kirjoittamaan
Wikipediaan

yhdessä tehden
vapaa tieto kaikille
suuri unelma

kirjakassista
uutta pedagogiikkaa
selaa, hahmota

nuoret lukemaan
yhdessä, lukuliike
tukee ja haastaa

”Mitä myönteistä saitte näistä kahdesta päivästä?” ”Entä miten maailma tulisi paremmaksi?” Meitä oli viisi tietokirjailijaa Tiedekulmassa keskustelemassa ja purkamassa tuntojamme Suomen tietokirjailijoiden syyskokouspäivien jälkeen, jotka pidettiin Helsingissä 16.–17.11.2018. Tietokirjailijoiden tapaamisissa lounaspöydässä tai teekuppi kädessä on helppo aloittaa keskustelu ventovieraankin kanssa kysymällä: ”Mistä aiheesta sinä kirjoitat?” Päivien aikana ventovieraista oli tullut hyviä tuttavia. Keskustelumme pulppuilikin vilkkaana monta tuntia.

Niin, mitä saimme syyskokouspäivistä? Hyviä keskusteluja, tutustuimme uusiin ihmisiin ja tapasimme vanhoja tuttuja. Hyvä, että äskeisessä syyskokouksessa hallitukseen oli monta ehdokasta ja pääsimme äänestämään. Ruokia kehuttiin, samoin mahdollisuutta päästä toiselta puolelta Suomea syyskokouspäiville yhdistyksen tuella. Lasse Lehtisen kokousesitelmästä pidettiin, samoin edellisen päivän esityksestä Wikipedian kielestä.

Entä miten maailma tulisi paremmaksi? Rauhankoneella, pyrkimällä kuuntelemaan ja ymmärtämään toisia. Vähentämällä itsekkyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta.

Tietokirjailijan elämää

Lasse Lehtinen

Lasse Lehtiselle myönnettiin Warelius-palkinto jo kesällä Vanhan kirjallisuuden päivillä, mutta koska hän ei silloin päässyt Sastamalaan, hän sai kukat ja kunniakirjan vasta tänään.

Kokousesitelmänsä aluksi hän myönsi nauttivansa saamastaan kunnianosoituksesta ”täysin hörppäyksin”. Isältään hän oppi aikoinaan: ”Suttuisesti sanottu on suttuisesti ajateltu.” Wikipediassa mainitaan Antero Wareliuksen näytelmä Vekkulit ja kekkulit. Se olisi ajankohtainen nimi politiikan tietokirjallekin.

Tietokirjassa viestin perillemeno on tärkeämpää kuin taiteellinen vaikutelma. Turhat sivistyssanat ärsyttävät. Paras kiitos tietokirjailijalle on loppuun luettu kirja.

Aikoinaan kustannustoimittaja epäili, etteivät poliitikoista kertovat kirjat kiinnostaisi ketään, mutta tietokirja Virolaisesta myi hyvin ja innosti tutkimaan politiikaa jatkossakin. Anekdootit kuvaavat ajan henkeä, vaikka olisivatkin vain puoliksi totta.

Lasse Lehtisestä löytyi sopiva kirjoittaja suomalaista metsää käsittelevälle teokselle, kirjoittaja, joka tiesi aiheesta mahdollisimman vähän, sellainenhan osaa esittää oikeita kysymyksiä. Niinpä, aiheeseen tutustuminen toi kirjoittajan mieleen vanhan lastenlaulun:

”jos metsään haluat mennä nyt
sä takuulla yllätyt”.

Tietokirja yleensä vaatii tarkkuutta, mutta keittokirjat sietävät kaikkein vähiten virheitä. Kun Täyteläistä elämää oli ilmestynyt, Lasse Lehtisen puhelin soi myöhään illalla. Soittaja itki lässähtänyttä juustokakkuaan. Selvisi, ettei tämä ollut käyttänyt sitä juustoa, joka reseptin tekstissä mainittiin – mutta juustomerkin maininta puuttui reseptin alussa luetelluista aineksista.

Wikipedian kieli

Turo Hiltunen

Entä mitä Turo Hiltunen kertoi eilen Wikipedian kielestä? Wikipedia on tietosanakirja, unelma vapaasta tiedosta kaikille.

Miten Wikipedian teksti eroaa tieteellisestä tekstistä? Tieteessä tutkitaan, mitataan ja vertaisarvioidaan, ja tiede korjaa itseään. Wikipediaan ei voida tuoda alkuperäistutkimusta vaan vain vertaisarvioitua. Wikipediassa esiintyy paljon akateemista sanastoa, joten olisiko Wikipedian teksti uusi akateeminen tekstilaji? Wikipediasta löytyy myös epätarkkuuksia, joten sitä ei yleisesti suositella opiskelijoiden käytettäväksi. Siellä saattaa esiintyä myös editointisotia, jos artikkelit käsittelevät kiistanalaisia asioita tai tilanteita.

Toisaalta Wikipedia on professorin paras ystävä. Se sopii hyvin yhteistoiminnalliseen oppimiseen, samoin tiedon rakentamiseen. Opiskelijat voivat yhdessä kirjoittaa Wikipediaan artikkelia tutkittavasta tai opiskeltavasta aiheesta. Tai he voivat kääntää suomenkielistä tekstiä englanniksi, jolloin he joutuvat miettimään, mitä asioita englanninkieliselle yleisölle pitäisi selittää tarkemmin kuin suomenkieliselle.

Wikipedian englanninkielisiä artikkeleita voidaan tutkia WestburyLabin avulla. Variaatiotutkimus vertailee, käytetäänkö tekstissä britti- vai amerikanenglantia vai kenties jotain muuta englantia.

Tietokirjallisuuden tutkimusta

Pirjo Hiidenmaa

Pirjo Hiidenmaa, joka on vuodesta 2015 hoitanut tietokirjallisuuden professuuria Helsingin yliopistossa, korosti tietokirjallisuuden opintokokonaisuuden avoimuutta kaikille opiskelijoille. Tietokirjallisuuden kehitys Gutenbergistä Googleen sisältää kirjoitus- ja lukutaidon, kirjan kehityksen ja kustantamisen sekä tekijänoikeudet. Tietokirjallisuuden oppimistehtävissä opiskelijat mm. haastattelevat tietokirjailijoita, suunnittelevat lukupiirejä tai vinkkaavat kirjasuosituksia perusteluineen. Kirjakassipedagogiikka auttaa opiskelijoita hahmottamaan, kuinka paljon erilaisia tietokirjoja löytyykään, ja analysoimaan, miten tekstilajit ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet.

Mitä on kirjakassipedagogiikka? Professori kantaa luokkaan pari kassillista tietokirjoja, joihin opiskelijat pääsevät tutustumaan ja halutessaan lainaamaan niitä kotiin.

Entä millainen on tietokirjallisuuden tulevaisuus? Maailman muuttuessa oppikirjojen kirjoittamisen sykli kiihtyy. Tietokirjailijan pitää osata laatia sekä painettuja kirjoja että nettimateriaalia. Somessa viestitään nopeasti, mutta nykyisessä ”faktoja kiistävässä maailmassa” tarvitaan myös hidasta tiedeviestintää – eli tietokirjoja.

Pirjo Hiidenmaan esityksen jälkeen neljä hänen tietokirjallisuuden opiskelijaansa kertoi meille omasta tutkimuksestaan.

Henri Satokangas

Henri Satokangas tutkii, miten termejä kuten sedimetti, kumpuaminen tai tsunami määritellään ja kuvataan. Esimerkit, kuvat ja valokuvat auttavat termin merkityksen ymmärtämistä.

Mikko T. Virtanen tutkii tarinoita, jotka jakavat kokemuksia ja auttavat ymmärtämään asioita uudella tavalla. Millaista on olla ekologi tai tutkija? Miltä tuntuu sairastaa syöpää? Esim. terveystieteissä käytetään entisten potilaiden kertomuksia ja Pulkkisen Suomalaisessa kansanuskossa eläydytään eläimen otaksuttuun kokemusmaailmaan.

Ilona Lindh

Ilona Lindh tutkii matkakirjoja. Nykyisin lukijat matkustavat toisin kuin aiemmin. Miten matkakokemuksista syntyy kertomuksia? Miten lukija otetaan huomioon?

Elina Vitikka tutkii blogeja ja niiden hyperlinkkejä. Miten blogin laatijan läsnäolo ja asiantuntijuus rakentuvat? Keiden kanssa hän on vuorovaikutuksessa? Kenelle hän on suunnannut tutkimusviitteet? Asiantuntijoille? Vai osoittamaan omaa perehtyneisyyttään?

Nuoret lukemaan

Juha Itkonen

Juha Itkonen kertoi lukuliikkeestä, joka innostaa lapsia ja nuoria lukemaan ja kehittämään lukutaitoaan monipuolisesti. Suuntaviivat osallistavan ja yhteisöllisen lukemisen edistämiseen julkaistiin tänä syksynä, mutta työ jatkuu. Olennaista on keskittynyt lukeminen, ei se, mitä nuori lukee millä välineellä. Nuoret kokevat lukemisen yksinäiseksi, mutta nykytekniikallahan lukukokemusta on mahdollista jakaa ja luetusta keskustella. Kirjaan tarttuu helpommin, jos sitä suosittelee kaveri tai tubettaja kuin jos sitä suosittelee opettaja. Esim. tubettaja Miklu sanoo löytäneensä kirjat uudestaan ja lukemisen auttavan rauhoittumisessa.

Panu Saarnivaara

Panu Saarnivaara haluaa liikkuvan koulun jatkoksi lukevan koulun. Aktiivinen lukeminen kehittää luovuutta, keskittymiskykyä ja empatiaa, kun taas heikko luku- ja kirjoitustaito lisäävät syrjäytymisvaaraa. Koulujen kirjastotoiminta on kirjavaa, toisaalla koulukirjasto toimii erinomaisesti, toisaalla koulukirjastoa tai mitään muutakaan kirjastoa ei ole lähimaillakaan.

Pitäisikö lukevasta koulusta tehdä kärkihanke? Voisiko lukuvinkkejä jakaa netissä? Yleisöstä kysyttiin, pitäisikö oppimateriaaleja laatia nettiin, kun Panu Saarnivaaran esittämien avainsanapilvien mukaan nykyiset oppimateriaalit ovat oppilaiden mielestä TYLSIÄ?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *