yhä parempaa
maailmaa rakennamme
digipalveluin
näyttäkää meille
mitä tarvitsemme, ei
mistä tykkäämme
ilman nettiä
etäopiskelus ei
suju kitkatta
ajatus liitää
ideat kehittyvät
yhteistyössä
luottamus kasvaa
etätyö valtavirtaa
missä kaverit?
elinikäinen
oppiminen, yksilön
yhteisön vastuu
teknologia
renki, isäntä? mihin
ihminen riittää?
TIVIAn Tieto ja teknologia 2021 – Toivo -verkkotapahtumassa 4.2.2021 pohdittiin, miten tiedon ja teknologian avulla voidaan rakentaa nykyistä parempaa maailmaa. Tapahtuman juonsi tietotubettaja Ville Mäkipelto ja avaus- ja lopetussanat lausui TIVIAn Tiina Riutta. Tapahtumasta tviitattiin aihetunnisteella #tietojateknologia21.
Antti ”Jogi” Poikola, yksi MyData Global -järjestön perustajista, ehdotti, että somen algoritmien pitäisi näyttää sitä, mikä meille on hyödyllistä, eikä sitä, mitä peukutamme. Edellinen toisi meille uutta tietoa, jälkimmäinen vain sellaista, jonka jo tiedämme. Hänen mielestään oikea keskustelu on samanaikaista keskustelua kasvokkain, tai nyt pandemia-aikana videoneuvotteluissa. Somepalveluihin kirjoitetut viestit eivät ole aitoa keskustelua.
Kun viime keväänä koulut siirtyivät etäopetukseen, havaittiin, että kaikissa kodeissa ei välttämättä ole toimivaa nettiä. Netittömyys pitäisikin kitkeä yhteiskunnasta. Jos perheiden digivalmiuksissa on eroja, niin koulun pitäisi vähentää niitä eikä lisätä.
Suomessa neuvolajärjestelmää alettiin kehittää sata vuotta sitten itsenäistymisen ja kansalaissodan jälkeen. Arvo Ylpöllä oli tässä merkittävä rooli, hän kävi Saksassa ja toi sieltä Suomeen innovaatioita, joilla neuvolaa kehitettiin. Niinpä Suomessa lapsikuolleisuus väheni radikaalisti. Kuitenkin meni kolmekymmentä vuotta ennen kuin 1950-luvulla neuvoloita oli kaikkialla Suomessa.
Nyt voitaisiin vastaavalla tavalla kehittää jotain myönteistä uutta digitaalisten innovaatioiden avulla. Verottaja on jo digitalisaatiolla parantanut palveluitaan kansalaisille. Myös sosiaali- ja terveysalalla digitaalisuus voisi tuoda palveluihin nykyistä enemmän joustoa.
Kannattaa suosia porukoita, joissa ajatus lentää laveasti, ja välttää niitä, joissa ajattelua kurjistetaan.
Työ- ja elinkeinoministeriön Ilona Lundström painotti, että teknologian rooli kasvaa jatkuvasti. Etätyö on lisännyt luottamusta; enää ei kuule ihmettelyä siitä, miten etäilijä työpäivänsä käyttää. Tuottavuuden tärkeä lähde ovat innovaatiot ja niiden käyttöönotto. Yritykset ja akateeminen maailma tarvitsevat toisiaan. Uuden teknologian avulla voisi kehittää kiertotaloutta; miten jo moneen kertaan kierrätetyistä jätteistä voisi kierrättää vielä jotain hyödyllistä.
Miten yksilö löytää uutta työtä, jos entinen sulaa alta? Ei pitäisi olla kyse siitä, että yhtäkkiä joutuisi opettelemaan jotain ihan uutta. Hyvä työnantaja pitää elinikäisen oppimisen avulla huolen työntekijästään niin, että tämän tiedot ja taidot ovat ajan tasalla ja edelleen hyödyllisiä uudenlaisissa tehtävissä. Entisen työn loppumisen ei pitäisi olla vain yksilön ongelma vaan koko yhteiskunnan pitäisi ottaa vastuu tilanteesta.
Teknoantropologi Minna Ruckenstein pohti epävarmuutta ja meihin vaikuttavia algoritmeja, jotka saavat tunteemme kiitämään vuoristorataa. Osa ihmisistä on innolla mukana digimaailmassa, mutta osa jättäytyy tietoisesti tai tiedostamattaan sen ulkopuolelle.
Onko teknologia renki vai isäntä? Monet digimaailman uusista ammateista ovat kohtalaisen mekaanisia, jos sovellusten algoritmit ohjaavat ihmisen toimintaa.
Voiko robottiin rakastua? Jos kone pystyy tekemään kaiken minkä ihminenkin, niin mihin ihmistä tarvitaan? Ihminen on konetta parempi kontekstin ymmärtämisessä. Koneelle kannattaa jättää mekaaniset tehtävät, joissa se on ihmistä parempi, ja ihmiselle muut.
Teknologian tutkimuskeskus VTT:n Antti Vasara hehkutti viittä eksponentiaalisen toivon alaa: kvanttiteknologiaa, joka itsessään on jo vanha juttu, mutta jonka mahtava potentiaali on kvanttitietokoneiden myötä noussut ajankohtaiseksi, solumaataloutta, ydinenergiaa, muovien kemiallista kierrätystä ja materiaalien digitaalista suunnittelua.