Surmaava Eros
trilogia koskettaa
rakkaus kutsuu
runoratsulla
sulautetaan myytit
ja historia
leivän tuoksussa
kutsu kotiin, perheen luo –
haaveet saa jäädä
kosmopoliitti
synnyinmaasta Ruotsiin
pakolaiseksi
fiktio, fakta
rakentavat siltoja
ymmärrys kasvaa
SKS:n juhlasaliin mahtuu sata henkilöä. Kaikki istumapaikat täyttyivät 9.5.2019, kun juhlimme perinteiseen tapaan Ainon nimipäiviä, jotka oli järjestänyt Aino Kallas Seura, Suomen PEN ja SKS. Esitysten lomassa kirjailija Antti Heikkinen Nilsiästä esitti meille mahtavan laulun ja Aino Kallas Seura kuvakoosteen matkalta Ainon jalanjäljillä Tukholmassa.
Virpi Hämeen-Anttila hehkutti Aino Kallaksen omaperäistä kieltä novellikokoelmassa Lasnamäen valkea laiva, jonka jäljille hänen oma 1920-luvulle sijoittuva romaanisarjansa johdatti. Aino Kallas tunnusti päiväkirjalleen: ”Tahtoisin kirjoittaa teoksen, joka tyhjentää sieluni. En vielä tiedä aihetta.” Kun novelli Lasnamäen valkeasta laivasta valmistui, hän totesi: ”Tiedän olevani runoilija.” Novellissa historia, myytit ja runous sulautuvat yhteen.
Aino Kallas kirjoitti päiväkirjaansa jatkuvasti paljon yksityiskohtia ja ihmisten tarinoita. Virossa maaorjuus oli kestänyt seitsemänsataa vuotta ja luokkaerot olivat edelleen jyrkät. Yläluokka oli rappeutunut ja tilanherrat käyttivät häikäilemättä alustalaistensa naisia; nämä olivat heidän omaisuuttaan. Novelli Bernhard Riives kertoo vapautuneesta maaorjasta, joka mieluummin kuolee kuin ottaa vastaan piiskaniskuja.
Kallas kuvaa voimakkaasti yhteiskunnallisia kiputiloja ja oikeutta kapinointiin. Surmaava Eros -trilogiassa henkilöt mieluummin kuolevat kuin luopuvat siitä, minkä kokevat oikeaksi. Jo Lasnamäen valkea laiva viittaa trilogiaan, mutta Maie ei kuole; tuntiessaan leivän tuoksun hän menettää visionsa saapuvasta valkeasta laivasta – ja palaa miehensä luo. Mutta Barbara von Tisenhusenin, Reigin papin ja Sudenmorsiamen sankarittaret eivät enää tunne leivän tuoksua.
Juhani Karila luki meille Sudenmorsiamen alkua ja ylisti sitä puhtaaksi neroudeksi, jossa kirjailija kiihdyttää nollasta sataan. Hän nosti kirjan käteensä: ”Aino Kallas kehtasi puristaa mahtavan tarinan tällaiseen lirpukkeeseen; ihana röyhkeys!” Lähes sata vuotta vanha teksti on edelleen väkevä.
Juhani Karila on kirjoittanut jatko-osaa Sudenmorsiameen. Mistä kieli? Oulun murre? Mistä ideat? Fantasiaroolipelistä. Jatko-osassa oululaiset teinit keskustelevat Sudenmorsiameen liittyvästä videopelistä.
Kustannustoimittaja moitti, ettei Juhani Karilan uudessa teoksessa vielä puolivälissä tiedä, mistä siinä on kysymys. Entä, jos hän tekisi kuten Aino Kallas Sudenmorsiamessa, spoilaisi heti alussa kirjan sisällön? ”Kiitos tästäkin, Aino Kallas.”
Suvi Ratinen sanoi nostavansa Reigin papin, josta on tehnyt gradun, Sudenmorsiamen edelle Surmaava Eros -trilogiasta.
Nyt hän tutkii, millaisissa huoneissa naiskirjailijat työskentelevät. Aino Kallaksella oli Tukholman lähiön elementtilalossa heikosti äänieristetty kolmio, jossa hän asui tyttärensä perheen kanssa.
Hän ei saanut tulla synnyinmaahansa Suomeen. Kun hän oli mennyt naimisiin virolaisen miehen kanssa, hän oli saanut Viron kansalaisuuden, eikä tuohon aikaan tunnettu kaksoiskansalaisuutta. Vuoden 1944 Moskovan välirauhassa Suomi lupasi palauttaa Neuvostoliittoon kaikki neuvostokansalaiset, joihin myös virolaiset luettiin.
Kosmopoliitista tuli siis pakolainen syksyllä 1944 Turku–Tukholma-laivalla, ja pakolaisuus kesti yhdeksän vuotta. Liian pitkä vierailu Suomessa pakolaispassilla sai viranomaiset huomauttamaan luovutusuhasta. Vaikka Aino Kallas puhui sujuvasti ruotsia, niin ruotsalaisuus oli hänelle vieras mentaliteetti. Vuonna 1952 hän seurasi Helsingin kesäolympialaisia radiosta Ruotsissa, ja oli ylpeä siitä, että olympialaiset pidettiin hänen synnyinmaassaan.
Vasta vuonna 1953 Aino Kallas sai uudestaan Suomen kansalaisuuden. Siihen vaikutti toisaalta Wihurin rahaston hänelle myöntämä elämäntyöpalkinto, joka voitiin luovuttaa vain Suomen kansalaiselle, toisaalta Stalinin kuolema.
Nina Honkanen Suomen PENistä kertoi, että parhaillaan meneillään olevissa hallitusneuvotteluissa huomattiin kuva Ainon päivän satapäisestä yleisöstä SKS:n salissa. Mahtuisiko kulttuuri nykyistä isommin hallitusohjelmaan? Fiktio ja fakta rakentavat siltoja ja vähentävät vihapuhetta. Inspiraatio synnyttää suurimman mahdollisen onnentunteen.