Avoimesti ideoitu some-aktiivien kohtaaminen

ihminen oppii
verkostoituu, voimaantuu
tarttuu unelmiin

yritys astuu
someen, kuuntelee, auttaa
kertoo itsestään

SomeTime 2011 keräsi kaksisataa viisikymmentä suomalaista sosiaalisen median aktiivia Aalto Design Factoryyn  10.-11.6.2011. Heikki Hallantie kuvasi tervetuliaissanoissaan tilaisuuden yhteisöllistä valmistelua somessa ja sekouksissa. Hän evästi meitä yhteisölliseen pariin päivään kehottamalla jokaista kokeilemaan rajojaan, miettimään digitulevaisuutta ja itseään digivaikuttajana. ”Mokaus on sallittua.” ”Tunnista unelmasi, karkoita pelkosi!”
Tapahtuman alussa julkistetussa Otto Romanowskin ja Tassu Takalan musiikkivideo-installaatiossa So(m)me(r)Time käytettiin mm. someaktiivien kuvia.
Sana-assosiaatiopeli
Tuija Aalto veti sana-assosiaalitiopelin, johon saimme osallistua HIITin  kehittämällä ohjelmistolla webbisivulla, Twitterissä tai maksuttomilla tekstiviestillä. Tunnin aikana ohjelmisto ja palvelin olivat kovilla, mutta yhteisöllisen luovuuden hedelmät toinen toisensa jälkeen kelluivat valkokankaalla ja jäivät talteen.
Pelin alussa jokainen ilmoitti ensin, onko verkossa vai salissa ja kuuluuko ennen vuotta 1979 syntyneeseen X-sukupolveen vai nuorempaan Y-sukupolveen. Sana-assosiaatioiden yhteenvedosta havaittiin, että X-sukupolven suosituin sana oli ”minä”, Y-sukupolven ”me” tai ”yhteisö”. Tilaisuuden aikana useaan kertaan toivottiin, että X-sukupolvikin alkaisi ajatella ”me” eikä vain ”minä”.
Joukkovoimailu
Irmeli Aro on opiskellut Kanadan avoimilla verkkokursseilla MOOCia, joukkovoimailua. Pienikin ryhmä voi muuttaa organisaatiota sisältäpäin, mutta suurten organisaatioiden muuttaminen riippuu siitä, mitä sinne ulkoapäin syötetään. MOOCissa ei tiedetä, mikä on lopputulos tai seuraava tapa toimia, joten kaikki on mahdollista.
Irmeli Aro heitti meille viisi kysymystä, joihin vastasimme verkkosivulla tai Twitterissä #muutos11- tai #K1-hastagilla. Seuraavassa on sikermä eri kysymyksistä nousseita ajatuksia.

  • Avoimessa yhteiskunnassa kukaan ei voi olla tiedon omistaja, koska kaikki tieto perustuu olemassa olevaan tietoon. Kun on rehellinen, voi kasvaa omaksi itsekseen.
  • Kenenkään ei pitäisi kasvaa itseriittoiseksi aikuiseksi. On helpompi elää yhtä kuin kahta elämää. Positiivisen palautteen antamista olisi hyvä opetella. Älä kehitä negatiivista voimaa vaikka et ymmärtäisi, mitä tapahtuu.
  • Hyvää toimittajatyötä on nykyisin vaikea löytää, joten asiantuntijablogit ovat olennaisia tiedonlähteitä. Miten tietosuoja toimii avoimessa yhteiskunnassa?
  • Oppiminen paranee, kun poistetaan ohjaamisen prosesseja ja annetaan aivojen kellua vapaasti. SomeTime 2011 -valmisteluprosessi on ollut parasta oppimista pitkään aikaan.
  • Kolmen vuoden kuluttua poisoppiminen nousee entistä tärkeämmäksi. Koemme ketteriä mielten vallankumahduksia. Koulua käydään omassa tahdissa omien oppimissuunnitelmien mukaisesti. Verkottomat erakoituvat.

Yrittäjyys somessa
Lauantaina Helene Auramo veti työpajan täyteen yrittäjyydestä ja somesta kiinnostuneita keskustelijoita. Yritykset saattavat mieltää sosiaalisen median vain välineiksi eivätkä sosiaaliseksi toiminnaksi. Pelkät kampanjat somessa toimivat huonosti, samoin negatiivisen palautteen pelko.
Wikipediassa on tietoa monista yrityksistä. Jotkut yritykset eivät halua korjata Wikipediassa mahdollisesti olevia virheellisiä tietoja tai tuoda sinne logoaan, jotta kukaan ei luulisi Wikipediaa yrityksen viralliseksi tiedotuskanavaksi. Eräästä yrityksestä kertovan Wikipediasivun alussa oli toimitusjohtajan vanha, kielteinen lausunto. Sitä yritettiin poistaa, mutta se nousi jatkuvasti takaisin. Lopulta yrityksen edustajat ymmärsivät tuoda sivulle runsaasti myönteistä tietoa niin, että negatiivinen lausunto jäi sivun loppuun. Wikipediasivun liikennettä voi seurata.
Sosiaalisen median rahalliset hyödyt tulevat asiakaspalvelun parantamisesta ja markkinoinnista. Myyntitapahtumaa ei aina suunnitella riittävän sosiaaliseksi; kavereiden pitäisi päästä mukaan valitsemaan ja auttamaan ostamisessa.
Osa yrityksistä aloittaa sosiaalisen median käytön menemällä Facebookiin, osa kehittämällä yrityksen sisäistä yhteistyötä sosiaalisen median välineiden kuten blogien ja Yammerin avulla. Jotkut yritykset saattavat kuvitella olevansa somen ulkopuolella ja yllättyä niitä koskevasta keskustelusta somessa.
Sosiaalisen median tiimiin kerätään ihmisiä yrityksen eri toiminnoista. Toiminnan onnistumisen mittareina ovat tykätyt kommentit ja näyttökerrat. Monitorointiin on tarjolla Googlen ja maksullisten ohjelmistojen lisäksi avoin Socialmention, joka tosin ei toimi kunnolla suomenkielisillä sivuilla eikä osaa aina päätellä, onko lausunto myönteinen vai kielteinen. Monitorointiin löytynee parin vuoden sisällä huomattavasti nykyistä kehittyneempiä ohjelmistoja.
Facebookissa Dell ei välttämättä ehdi vastata kaikkeen saamaansa palautteeseen, joten osa negatiivisista maininnoista saattaa jäädä vastauksitta. STUKin oli pakko perustaa sivunsa Facebookiin Fukusiman tapahtumien tiedotukseen.
Zipipopilla on Facebookissa sivun ohella salainen ryhmä sisäiseen työskentelyyn ja julkisen sivun ylläpitoon. Ryhmässä keskustellaan vain ylläpitoon liittyvistä käytännön asioista eikä käsitellä luottamuksellisia tietoja. Mahdollisesti poistettavien tekstien kirjoittajia ei haukuta.
Markkinointi ei koskaan saisi yksin hallita fanisivua. Kriisitilanteissa tarvitaan asiakaspalvelijoita ja muita yrityksen toimijoita. Siksi Helene Auramo ei koskaan mene kouluttamaan somea yritykselle, jos paikalla on henkilöstöä vain markkinoinnista. Hän ei myöskään koskaan poistu yrityksille vetämistään some-työpajoista ennen kuin toimenpiteiden lisäksi on sovittu tekijät: kuka hoitaa sovitun tehtävän ja koska? Yritysblogien hakusanoja mietitään yhdessä: Sosiaalinen media vai yhteisöllinen media? Ruokaohje vai ruokaresepti?
Slidesharessa on kahdeksankertainen kävijämäärä blogiin verrattuna. Se tarjoaa yhteydenottoja varten lomakkeen, jossa valitettavasti ääkköset eivät toimi toistaiseksi.
TweetStats-ohjelmistolla voi tutkia, kuinka paljon Twitter-käyttäjät twiittaavat ja keiden kanssa keskustelevat. Me työpajaan osallistuneet olemme verkostuneet Twitterin avulla Suomessa, mutta kansainväliset Twitter-kontaktimme ovat toistaiseksi vähäisiä. Tosin hämeenlinnalaisen pyöräkahvilan perustaja kertoi saaneensa Twitteristä monia kansainvälisiä vinkkejä yritystoimintaansa. TiVi-lehden toimittaja kuulemma tarkistaa twiitit ennen uuden jutun kirjoittamista.
Yritysprofiilin voi perustaa LinkedIniin. Siellä voi social media -hakusanalla etsiä someosaajia ja heidän suosituksiaan. Jos kaikki suositukset ova samalta viikolta, ne ehkä eivät ole aitoja. Suomalaiset eivät suosittele yhtä innokkaasti kuin yhdysvaltalaiset. Ystävyysyrittäjäverkostossa suosittelut tuntuvat spontaanimmilta ja aidommilta kuin LinkedInissä.
LinkedIniin voi viedä tietoja yrityksen tuotteista ja palveluista ja niitä voidaan kohdentaa hyvin esim. ammattiryhmän tai yrityksen perusteella. Yt-neuvottelujen aikaan yrityksen työntekijät saattavat rynnätä sosiaaliseen mediaan kertomaan osaamisestaan.
Zipipopin yhteistyö Valion kanssa alkoi pari vuotta sitten. Nopeasti opeteltiin monien sosiaalisen median kanavien käyttöä, myös paikkatietoon perustuvaa Foursquarea. Kaikki kanavat olivat mukana myös kampanjoissa. Videot esitettiin netissä suorina lähetyksinä. Asiakkailta kysellään tuotekehitysideoita, joista voidaan joskus luvata palkkioitakin. Ruokablogeja varten opeteltiin ottamaan entistä parempia ruokakuvia. Valion brändi parani selvästi sosiaalisen median myötä.
Zipipopin yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa somea sovellettiin sisäiseen yhteistyöhön. Sähköposti korvattiin Google Appsilla ja Yammerilla. Koulutuksen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Näkymätön oppiminen
Tero Toivanen  johdatteli työpajamme näkymättömään oppimiseen säestämällä espanjankielistä lauluaan tres-kitaralla. Hän kertoi oppineensa soittamaan kuubalaista tres-kitaraa  kokorvakuulolta ja espanjaa opettelemalla ulkoa Lorcan runoja – siis vailla muodollista koulutusta. Kuubalaiset olivat jopa sanoneet hänelle, että tres-soiton muodollinen koulutus söisi sydämen, siis tunteen ja luovuuden soitosta.
Mitä on näkymätön oppiminen? Ihminen oppii puhumaan ja soittamaan ilman koulua. Onko oppilaitos vain päivähoitopaikka? OPS  määrittelee, mitä opitaan, mutta ei ota kantaa olennaiseen: miten opitaan?
Tero Toivanen heitti meille ryhmiin pohdittaviksi kymmenen näkymättömään oppimiseen liittyvää argumenttia. Seuraavassa on sikermä ryhmissä syntyneitä ideoita.
Oppijat innostuvat oppimisesta ja jakavat tietoa keskenään. Opettaja on auktoriteetti, jonka ihminen itse hakee itselleen, ja heidän välilleen muodostuu molemminpuolinen side. Koulusta tulee avoin oppimiskeskus. Peruskoulun opetukseen voisi poimia idean Tuija Aallon eilisestä esityksestä: sen sijaan, että oppilaat viittaavat, he voisivat ipadeilla lähettää vastauksensa opettajalle, joka julkaisisi niistä parhaat valkokankalle luokan eteen, jolloin sosiaalisesti aran oppilaan ei tarvitsisi jännittää tilannetta ja hän pääsisi näyttämään osaamisensa. Rakenteiden muuttaminen ei ole mahdotonta; me ihmisethän tämän elämän teemme. Arvostelu voitaisiin muuttaa kannusteluksi.
Tiedottajakurssin näyttötyö
Pauliina Mäkelä esitteli meille Otavan opiston Sosiaalisen median tiedottajakurssin näyttötyönsä. Hän aloitti verkkoaktiivisuutensa vuonna 2005 vauvafoorumilla, jonka tekstit hakkeri-isku kadotti bittiavaruuteen. Vuonna 2008 hän liittyi Facebookiin ja LinkedIniin, vuonna 2009 Twitteriin ja Second Lifeen, jota hän parin viikon kokemuksella esitteli ITK-konferenssissa. Nyt han kokee olevansa kuin puu digitaalisessa puutarhassa, jonka oksille linnut välillä istahtavat.
Hänen digitaalinen jalanjälkensä kasvaa lähes kolmellakymmenellä eri kanavalla, jotka muodostavat henkilökohtaisen oppimisympäristön. Opintojen myötä oppimispäiväkirjan pitämisestä on tullut rutiinia. Opittu pitäisi kirjoittaa muistiin samana päivänä, seuraavana se jää kirjoittamatta.
Pauliina Mäkelä toimii nettikätilönä neljäntuhannen jäsenen Sometu-verkostossa, jonka tiedotussuunnitelma kirjoitettiin wikiin näkyviin. Matkatoimisto Some on somen helpdesk. Mitä hullumpi idea, sitä paremmin se lähtee lentoon.
Pauliina Mäkelä jakoi meille eväitä yritystoimintaan. Kinda toimii Slidesharessa, LinkedInissä, Facebookissa  ja Twitterissä. Facebookissa Pauliina Mäkelällä on yrityssivun  lisäksi oma sivu sekä julkinen profiili. 40 % asiakkaiden yhteydenotoista tulee perinteisistä kanavista, 60 % sosiaalisesta mediasta. Yhteystiedot ovat nettisivujen tärkein tieto: Missä yritys toimii? Mitä se tekee? Kuka tai ketkä ovat yrityksessä töissä?
Mobiilielämä tunkee koulutielle, kun junamatkalla saa vinkkejä uusista sovelluksista iphoneen. Niistä paras on Sleep Cycle, joka herättää ja valvoo unta.
Elinikäinen oppiminen tarjoaa oppimisvinkkejä, kun seuraa muiden opetusta, ja laajentaa verkostoa opiskelutovereilla.
Jere Rinne kehotti Pauliina Mäkelää arvioimaan sosiaalisen median toimintaansa ja Pareton periaatteen mukaan keskittymään tiputtamalla pois niitä toimintoja, joista käytettyyn energiaan nähden saa vähiten hyötyjä.
Lopuksi
Heikki Hallantie käynnisti yhteisen loppukokoontumisen päässään nelivärinen hattu, jonka kärjen tupsu kuvasti tavoitteen ruusutarhaa ja värit sen saavuttamiseen tarvittavaa tietoa, tunnetta, tahtoa ja toimintaa. SomeTime 2011 prosessi ja yhteisö tiivistyivät kolmessa haastattelussa sanoihin ihmiset, lämpö ja innostava heittäytyminen. Ehkä näiden päivien annin jälkeen sisäiset pelot eivät enää vaikeuta unelmien tunnistamista.

Yksi ajatus artikkelista “Avoimesti ideoitu some-aktiivien kohtaaminen”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *