uusiin unelmiin
päivitetään oppijat
noustaan lamasta
ymmärtämisen
vanhuudesta nuoruuteen
hahmotan rajat
Digiajan arkea ja unelmia -teemalla ITK-konferenssi juhli 20-vuotiasta taivaltaan 22.-24.4.2010 ja Digiveikot lauloivat: “Päivitä mut beibi uusiin unelmiin”. Digiajan arki ja unelmat kumpusivat sosiaalisesta mediasta; aihetta käsiteltiin paitsi Sometun kahdessa salissa kahtena päivänä järjestämässä Kalamaljassa ja Oppimiskahvilassa myös lukuisissa rinnakkaisissa konferenssiesityksissä sekä keskiviikon työpajoissa.
eEemeli-gaala
Edellisen illan eEemeli-gaalassa Hämeenlinnan kaupungin tietohallintopäällikkö Riku Moisio näki sosiaalisen median demokratian mahdollistajana: palaute saadaan kaikilta kansalaisilta eikä vain “vapailta miehiltä” kuten antiikissa. Jos jokin asia ei toimi ja sitä reflektoidaan sosiaalisessa mediassa, niin nähdään, ettei kyse ole vain yksittäisen kaupunkilaisen ongelmasta vaan ongelma koskettaa monia. Tilaisuuden juontaja Ville Availa kiitti tietohallintopäällikön edistyksellisiä mielipiteitä todeten, että yleensä tietohallintopäälliköillä on sekä käsi- että jalkajarru päällä, ettei vain tulisi mitään muutoksia. eEemeli-kilpailun palkintoraadin puheenjohtaja Kaisa Kautto-Koivula julisti, että virtuaaliopetuksella ja avoimilla innovaatioilla nostetaan Suomi lamasta.
Gaalan lopuksi Heikki ja virkeät ja Onni ja uneliaat soittivat sellaisilla volyymeilla, että muutamat yleisöstä pakenivat heti, muutamat taas istuivat kiltisti paikoillaan sormet korvissaan.
Opetusministeriön terveiset
Heljä Misukka opetusministeriöstä muistutti, ettei Suomi enää ole tekniikan kehityksen kärjessä. Opettajat ovat itsenäisiä ja hyviä työssään, mutta opetusministeriöstä on vaikea tuoda uusia asioita kuntiin ja luokkahuoneisiin. Ministeri Henna Virkkusen työryhmä on selvittänyt koulutuksen ja tutkimuksen tietoyhteiskuntakehitystä ja laatinut siitä väliraportin, joka luovutettiin 22.4.2010.
Maassa tarvittaisiin vahvaa johtamista ja koulukulttuurin muutosta. Kuntien tietojärjestelmät ovat hankalia, tietoturvan vuoksi käyttäjät eivät aina pääse tekemään haluamiaan asioita.
On ikävää, jos lapsi joutuu jättämään koulun ovelle kaiken sen, mitä käyttää jokapäiväisessä elämässään, ja astuu kouluun kuin museoon. Uusi teknologia auttaisi opetuksen eriyttämisessä, uusissa pedagogisissa menetelmissä sekä yhteisöllisyydessä. Tietojärjestelmät pitäisi kehittää turvallisiksi ja helppokäyttöisiksi.
Opettajien erilainen osaamisen kyseenalaistaa koulutuksen tasa-arvon. Tavoitteena olisikin taata kaikille uusille opettajille viimeisimmät tiedot tieto- ja viestintätekniikasta. Lukioiden tietoteknistä infrastruktuuria kehitetään ja tieto- ja viestintätekniikka tulee mukaan myös ylioppilaskirjoituksiin.
Persoonallinen oppimisympäristö
ITK tuo ulkomaiset esiintyjät konferenssin vaikka noen lävitse. Videoidussa esityksessään Stephen Downes kertoi yhteisöllisestä oppimisesta ja persoonallisesta oppimisympäristöstä, PLE:sta. Hän painotti, että oppiminen ei ole faktoja vaan kokemusta ja tunnetta, ja esitti havainnollisesti, miten oppija koostaa oman oppimisympäristönsä.
Tulevaisuuden oppiminen verkostoissa
Teemu Leinonen aloitti esityksensä verkostoista ja tulevaisuuden oppimisesta esittämällä Peppi Pitkätossu -videosta pätkän, jossa Peppi panee vauhtia karuselliin. Uuden median suunnittelu on oppimista. Oppimisympäristöjä tutkitaan tekemällä niitä. Assosiaatiot ihmisten välillä ovat välineitä. Ihmisten ja heidän välistensä assosiaatioiden verkosto muuttaa maailmaa. Facebook saavutti neljässä kuukaudessa viidenkymmenen miljoonan käyttäjän rajan. Netiltä siihen meni neljä vuotta, televisiolta kolmetoista vuotta ja radiolta kolmekymmentä kahdeksan vuotta.
Neljä viidestä Twitterin twiitistä kirjoitetaan mobiilisti. Kuudesosa ihmisistä opiskelee verkossa – ja verkossa tulokset ovat keskimäärin parempia kuin perinteisessä luokkahuoneopiskelussa. Neljä viidestä yrityksestä käyttää LinkedIniä rekrytointiin. Painettu oppikirja katoaa ja avoimet verkkomateriaalit valtaavat alaa.
Tekemillämme asioilla on merkitystä. Joskus kannattaa kävellä takaperin ja tarkkailla sivusilmin maisemaa, silloin saa uutta perspektiiviä asioihin. Nettikin esiteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1969.
Ahlman on jo vuonna 1939 määritellyt hyvän välineen neljä kriteeriä, ja välineeksi voidaan ymmärtää myös opetusmenetelmät. Teemu Leinosen mielestä hyvän välineen kriteerit täyttyvät Moodlessa, Fle:ssä, värikynissä ja lasten kannettavissa tietokoneissa. Työkalut ja toimintatavat vaikuttavat toisiinsa, kuten Pauliina Seppälän Punavuoren pakolaisia suosiva Facebook-ryhmä sekä Porkkanamafia.
Ihmisen kolme vaihtoehtoa verkostoissa ovat:
- sopeudu
- lähde pois
- muokkaa ja opeta verkostoasi.
Jokainen voi itse pohtia, mitä näistä vaihtoehdoista toteuttivat Peppi Pitkätossu tai Seitsemän veljestä.
Yritysyhteistyötä sosiaalisessa mediassa
Jukka Backlund Savonia-ammattikorkeakoulusta kertoi koneinsinööriopiskelijoista ja yritysyhteistyöstä sosiaalisessa mediassa. Valtaosa opiskelijoista on töissä ja perheellisiä ja tietävät enemmän kuin opettajansa. He pyrkivät verkostoitumaan osaavien joukkoon eikä heidän ammatillinen kasvunsa saisi jäädä piiloon oppimisalustalle.
Opiskelussa käytetään sosiaalista mediaa: Linux, Ning, blogit, wikit, Dropbox, Google Docs, LinkedIn, Delicious, Twitter, joista opiskelijat luovat oman persoonallisen oppimisympäristönsä verkostoineen ja yrityksille laadittavine projektitöineen. Insinööriopiskelijat eivät twiittaile turhia tulemisistaan ja menemisistään, mutta esimerkiksi autonvanteista he visertävät innolla.
Yritykset saattavat pelätä tietojensa vuotamista sosiaaliseen mediaan, mutta toisaalta siellä lisääntyy myös avoimuus. Opiskelijat tekevät projektityötä omille työnantajilleen, ja ottavat huomioon yritysten tietoturvaohjeet.
Opiskelija Teemu Soini on koonnut osin suljettuun persoonalliseen oppimisympäristöönsä opiskeluunsa liittyvät yritysprojektit ja omien tietojensa ja osaamisensa esittelyn. Ympäristössä ovat mukana opiskelijan omat kaverit sekä yritysten edustajat. Projektikansiot sisältävät projektin tiedot, etenemisen, tulokset, seurannan ja kommentit, ja niiden ylläpito Ningissä on vaivatonta. Sosiaalisen median avulla voidaan vähentää kokousten määrää ja kehittää henkilökohtaisia oppimisympäristöjä.
Yleisön joukosta kysyttiin, missä opiskelusuoritukset varmistetaan, jenkkipalvelimella vai omassa oppilaitoksessa. Jukka Backlund vakuutti, että olennaiset oppimiseen liittyvät tiedot viedään myös oppilaitoksen palvelimelle oppimisalustalle. Toisaalta sosiaalisessa mediassa opiskelijat saavat kaikki oppimismateriaalit ja tuotokset mukaansa opintojen päätyttyä.
Sometun kalamalja
Sometu-verkoston Kalamaljaa varten oli rakennettu monitorit hotelli Aulangon suureen saliin ja maljan elämä välitettiin Second Lifeen ja Adobe Connectin videoneuvotteluhuoneeseen. Kalamaljassa pidetään eri teemoista ensin lyhyet alustukset, joiden jälkeen viidelle tuolille kerääntyy neljä keskustelijaa. Kun joku yleisöstä haluaa osallistua keskusteluun, hän menee istumaan tyhjälle tuolille, ja joku toinen poistuu kalamaljasta jättäen tuolinsa tyhjäksi. Se, joka on puhumassa, käyttää puheenvuoronsa loppuun, mutta seuraava puheenvuoro on kalamaljaan tulleella.
Kalamalja alkoi Skype-laulutunnilla, jonka opiskelija vakuutti olevan yhtä intensiivinen kuin kasvokkainen laulutunti olisi. Second Lifessa virheellisen suorituksen kynnys voisi madaltua – enhän minä tee virhettä vaan avatareni – mutta skypessä opiskelija panostaa suoritukseensa vielä enemmän kuin kasvokkain.
Palvelumuotoilua voidaan kehittää verkossa: taiteilija kirjoittaa neljäkymmentä sähköpostia, saa kommentit ja maalaa niiden perusteella neljäkymmentä taulua. Ikävää, että tilaisuuteen valmisteltu esitys ei välittynyt meille Aulangon teknologialla.
Mobiili-oppiminen tuo perinteisen metaforan tilalle suon, opiskelijan ja kännyn. Mobiili-oppija saa tarvitsemaansa ajantasaista ohjausta autenttisiin tilanteisiinsa. Mobiiliherbaario rakennetaan kuvien ja paikkatiedon avulla ja kootaan portfolioon. Vertaistuki voi olla ulkomailla. Mikä on mobiilioppimisen tulevaisuus? Tekeekö se oppimisesta pirstaleista vai auttaako syväoppimisessa?
LeMill-oppimismyllyssä opettajat voisivat ylpeinä jakaa omaa osaamistaan ja kehittää oppilaitoksensa imagoa. 2000-luvun alussa opetusministeriö kehitti verkko-oppimismateriaaleille tekijänoikeussopimuspohjat, joita on käytetty niin Virtuaaliammattikorkeakoulun sisällöntuotantorenkaissa että ammattikorkeakouluissa, kun verkko-oppimismateriaaleja on tuotettu. Sopimusten mukaan materiaaleja saa käyttää vain ammattikorkeakouluopetuksessa tai vain oman oppilaitoksen opetuksessa. Voisiko näitä materiaaleja linkittää LeMilliin, jossa oppimismateriaaleja jaetaan Creative Commons -lisenssein? Innovaatio voisi olla uusi kombinaatio olemassa olevasta materiaalista. Miksi oppilaitokset eivät tee yhteistyötä vaan kehittävät yksin omia oppimismateriaalejaan? Onko oppilaitoksilla liikaa rahaa?
Miten blogeja ja wikejä voisi käyttää opetuksessa? Opettajan blogi voisi olla opetuspäiväkirja. Opettajaa ei saa jättää yksin. Joka kurssille ei kannata laatia omaa blogia vaan opiskelijalla voisi olla vaikka yksi englannin kielen blogi, jota hän käyttäisi kaikilla englannin kielen kursseillaan läpi koko opiskeluajan. Verkkokurssi lähentää ihmisiä yli paikkakuntarajojen. Mikroblogit sopivat kiireisille. Toimiakseen wikikirjoitus tarvitsisi vähintään viisi aktiivista kirjoittajaa.
Tarvitaanko katalogia toimivista blogeista ja wikeistä? Useimmille riittäisi verkosto, johon luottaa, mutta katalogi voisi auttaa niitä, joilla ei vielä ole verkostoa, jota seurata.
Taksonomian tilalle on tullut folksonomia, tagitus, jossa joukko apinoita on päästetty irti.
Torakkakokeen mukaan kannustus auttaa, mutta läpinäkyvyys pelottaa ja haittaa. Ihminen kuitenkin eroaa torakasta. Häiriköijä verkossa on kuin suomalainen Ruotsissa, joka puhuu mitä vain ja luulee, ettei kukaan lähellä olijoista ymmärrä suomea.
Voiko opiskelijoita pakottaa avoimuuteen?
Ilmiöpohjaista oppimista käsiteltiin roolihattujen avulla. Tarkoitus on hahmottaa kokonaisuus irrallisten palasten sijaan ja käsitellä aihekokonaisuuksia yli oppilaitosrajojen. Ideaa havainnollistettiin näyttämällä ensin kuva pyöreästä oliosta ja sen jälkeen uunilahnasta, jonka suomu oli ensin näytetyssä kuvassa.
Rakennusprojektissa oppilaat selvittivät itse asiat. Viidesluokkalaiset opettelevat abstraktia ajattelua, joten tehtävä ei saa olla liian abstrakti, leikin pitää olla siinä mukana. “Oppimisen motivaatio on opettajalla, lapsen motivaatio on leikki.” Tehtävät aloitetaan opetussuunnitelmaan liittyvin kysymyksin tutkivan oppimisen mukaisesti.
Kalamaljan päätteeksi reflektoitiin päivän aikana koettua uutta menetelmää: miten kokemus erosi siitä, että olisi pidetty perinteisiä luentoja tai paneelikeskusteluja? Yleisön joukosta poimitut osallistujat sanoivat, että alkuun oli vaikea ymmärtää, mistä on kysymys. Muoto on haastava niin yleisölle kuin esiintyjille, mutta synnyttää ehkä perinteistä enemmän ajatuspiikkejä. Eräs kertoi kokemuksestaan hyvin toimineesta kalamaljasta, kun opiskelijat olivat etukäteen tutustuneet kirjaan, jota maljassa käsiteltiin.
Cygnaeus ja innovaatiot
Jarmo Viteli luotsasi Cygnaeuksesta Cyberaikaan koulutuksen radikaaleilla innovaatioilla eilen, tänään ja huomenna. Kansakoulumme isä, jonka syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi kaksi sataa vuotta, halusi, että kaikki lapset koulutetaan ja koululaitos on valtion eikä kirkon alaisuudessa.
Suomeen saatiin oppivelvollisuuslaki vuonna 1921. 1930-luvulta 1960-luvulle elettiin sähköpaimenen aikaa. 1960-luvulla Teiniliitto muutti käsityksiämme. Vuoden 1969 haastattelussa Yrjö Engeström julistaa haluavansa opettajiksi sellaisia, jotka eivät luule tietävänsä opetuksesta liikaa vaan joustavat ja ovat valmiita muuttamaan toimintaansa.
Vuosina 1980-1995 tietokoneet tulivat kouluihin, vuosina 1995-2005 web ja mobiililaitteet. Mikä on sosiaalinen verkostosi? Tarkistat sen helposti kännykkäsi nimilistasta. Jos kännyssäsi on alle kolmekymmentä nimeä, sinun pitäisi viettää enemmän sosiaalista aikaa. Jos valtaosa kännyssäsi olevista nimistä ovat työkavereita, muista, että jäät joskus eläkkeelle.
Vuodesta 2005 alkanut sosiaalisen median leviäminen tyydyttää monia sosiaalisia tarpeitamme. Vuonna 2010 New Media Consortium toteaa, että matka innovaatiosta tuotteeksi lyhenee sosiaalisen median avulla. Jos tarvitset kolmivärisen hammastahnan, mutta saat itse aikaan vain kaksi väriä, voit lähettää ongelmasi kuvauksen asiantuntijaverkkoon. Osa verkon jäsenistä lukee viestisi, osa näistä alkaa pohtia ongelmaa ja joku lähettää sinulle ongelman ratkaisun. Valmistat saamiesi ohjeiden mukaan kolmannen värin hammastahnaan ja lähetät palkkion ratkaisun lähettäjälle. Näin yrityksellä on käytössään satoja tuhansia tuotekehittelijöitä ilman kiinteitä kustannuksia.
Digilukutaito tulee entistä kriittisemmäksi. Pilvet, pelioppiminen ja mobiilisuus lisääntyvät, tiedosta siirrytään tietämiseen, opetussuunnitelmat avautuvat, yhteisöllisyys vahvistaa oppimiskokemuksia ja ilmiölähtöinen oppiminen yleistyy.
Elma
Elma – E-oppimisen uusia liiketoimintamalleja -esiselvityksen julkistamistilaisuudessa Anne Rongas ja Kari A. Hintikka kertoivat esimerkin yrityksestä, joka ihmettelee myyntinsä laskua ja vilkaistuaan nettiä huomaa, että siellä järjestetään boikottia yritystä vastaan. Netissä joku tekee ilmaiseksi sitä, mikä on toisen leipä. Innokkaimmat käyttäjät muokkaavat yrityksen brändiä. Järkevä yritys ottaa asiakkaat kumppaneikseen ja uusien tuotteiden suunnittelijoiksi.
Keskustelussa todettiin, että oppimissisältö voi olla materiaalinen, digitaalinen, virtuaalinen objekti, hybridi tai prosessi. Tämän vuoden E-Eemeli-kilpailun voittaja opettaa taitoa eikä tietoa.
Sosiaalinen media yrittäjyydessä
Aulangon suuren luentosalin ensimmäisen päivän kalamalja oli toisen päivän aamuksi muokattu oppimiskahvilaksi, jonka neljässä kulmassa tutustuimme sosiaaliseen mediaan
- yrittäjyyskasvatuksessa
- vuorovaikutustaloudessa ja markkinoinnissa
- yritysverkostoissa
- virtuaalikulutuksessa.
Yrityskasvatus kasvattaa yrittelijäitä kansalaisia. Kuvaako perinteistä kasvatusta pienen koulutytön piirtämä kuva koulutalosta: aidat, kalterit, kello, paikka, jossa ollaan kiltisti?
Sosiaalisen median kanavat toimivat vuorovaikutuksessa varsinkin silloin, kun aikaa ei ole kauheasti. Kun oppilaat veivät sosiaalista mediaa yrityksiin, he voimaantuivat, kun näkivät voivansa tuoda aikuisille taitoja, joita näillä ei vielä ole. Voisiko ammattikorkeakoulun lehtori harrastaa työtään ilman ulkopuolista rahoitusta? Sallisiko sisäinen yrittäjyys myös mokaamisen?
Habbo on yksi ehdottomasti kiinnostavimpia juttuja markkinoinnin saralla. Hotellissa vierailee noin 13 000 suomenkielistä 10-16-vuotiasta käyttäjää viikoittain. Yhteys Twitteriin ja muihin palveluihin hoidetaan Facebookin kautta. Habbo-hotellin käyttäjät haluavat nähdä mainoksia ja ehdottavat kampanjoita.
Sosiaalinen media auttaa yritystä segmentoimaan kohderyhmäänsä yksilöllisesti. Ostopäätöksiä tehdään nykyisin enemmän tuttavien suosituksen kuin mainoksen perusteella. Kriittistä suhtautumista toki tarvitaan. Jos ostokohteen tekniset ominaisuudet ovat tärkeitä, niin sosiaalisen median mutu-viestit eivät ehkä anna riittävästi tietoa.
Sosiaalisessa mediassa on kuitenkin paljon ilmaista työtä hyvän asian hyväksi ja aitous kiinnostaa.
Ystäväyrittäjyysverkostossa yrittäjät tukevat toisiaan, töpseliverkostossa ammattikorkeakoulun opiskelijat ja alueen mikro- ja pk-yrittäjät tutustuvat yhdessä sosiaaliseen mediaan, suljetussa eppijät-ryhmässä toimii Pirkanmaan hr-yhteisö. Yrittäjillä ei välttämättä ole aikaa päivittäin seurata ja päivittää sosiaalista mediaa; tässä olisi tilausta hyvälle bisnes-idealle.
Ennusteiden mukaan ensi vuonna kahdeksankymmentä prosenttia maailman ihmisistä on mukana jossain virtuaalimaailmassa. Second Lifen käyttäjien keski-ikä on 33 vuotta ja virtuaalitaloudessa pyörii päivittäin yli 1,6 miljoonaa USA:n dollaria.
Sosiaalinen media on kulttuuria, yhteisöä ja yhteistyötä, virtuaalista vuorovaikutusta oikeiden ihmisten kanssa, yhteisöllistä kuluttamista. Virtuaalimaailmassa ei ole pakko ostaa ruokaa tai vaatteita.
Isot yrittäjät ovat vieneet virtuaalimaailmaan talonsa ja mainoksensa, mutta eivät ihmisiä. Pienet yrittäjät menestyvät isoja paremmin, jos ovat läsnä virtuaalimaailmassa.
Virtuaalisuus täydentää reaalimaailmaa, ei sulje mitään pois. Tutkimusten mukaan virtuaalimaailmassa aktiiviset ovat aktiivisia myös reaalimaailmassa.
Kohtaamista yli rajojen
Otavan Opiston työpajassa Ville Venäläinen ja Hannu Linturi keskustelivat Ajasta ja paikasta kohtaamiselle yli rajojen. Jotkut opiskelevat edelleen suoritusmerkintöjä eikä oppimista varten. Määrämuotoiset lomakkeet kadottavat inhimillisyyden molemmista päistä ja toiminnasta tulee mekaanista.
Asiantuntijayhteisössä jaetaan tietoa. Jakamaton tieto hidastuu ja vanhenee. Delfoi-menetelmällä saadaan esiin hiljainen tieto niin, ettei se kiinnity tiettyyn asiantuntijaan. Liian pitkälle menevät tuotteistus kaventaa vapausasteita.
Käänteistuottavuus havahduttaa näkemään määrällisen kasvun kyllääntymisen: esimerkiksi kun autoja on riittävän paljon, niillä ei ruuhkassa enää pääse eteenpäin. Mikä olisi oppilaitoksen optimikoko? Mikä olisi suuruuden ekonomian optimipiste?
Ideaalisysteemin kolme ehtoa ovat:
- pääsy oppimisresursseihin
- osaamisen jakamisen mahdollisuus
- osallistumismahdollisuus.
Yrityskoulutuksissa kaivataan usein hierarkkista koulutusta. Tärkeämpää olisi kuitenkin oppimisen ja oppijan resurssointi. Pajan luovassa kaaoksessa oppijat määrittävät itse, mitä ovat tulleet etsimään.
Opetuksen resurssipankit
Jukka Purma Aalto-yliopistosta pohdiskeli opetuksen resurssipankkien ongelmia. Viisitoista vuotta sitten “education” johti Yahoo-hakukoneessa lähinnä amatöörimaisiin verkko-oppimismateriaaleihin.
Oppimismateriaalibisnes alkoi kasvaa metadatastandardien ja oppimisaihioiden myötä. Alkuun ajateltiin, että oppimisaihioihin voi upottaa didaktiikka ja pedagogiikkaa, mutta tällaisesta ei nykyisin enää puhuta.
Opetuksen resurssipankkeihin otettiin mallia kirjasto- ja artikelitietokannoista; hajautetusti haettuja tietoja voidaan koota yhteen. Resurssipankkeja kehitettiin erityisesti isoissa EU-projekteissa ja Kanadassa.
2000-luvun alkupuolella resurssipankkeihin vaikuttivat oppimisaihiot, creative commons -lisenssit sekä näkemys siitä, että oppiminen on jakamista. Pienillä kielialueilla monissa Pohjoismaissa on toimivia oppimismateriaalivarantoja. Esimerkiksi ruotsalaisella lektion.se:lla on yli parisataa tuhatta jäsentä. Maailmanlaajuista menestystarinaa ei kuitenkaan ole syntynyt.
Tietojärjestelmien rakentajat kehittävät malleja oppimisen sekavasta todellisuudesta, mutta jäsentämisen kieli muuttuu jatkuvasti. Jo vuonna 1945 eri materiaaleista koostettiin opettavainen polku. Samaa ideaa käytetään edelleen: oppimiseen tarvitaan tietovarasto, oppimisen jäsentäminen ja oppija. Tätä voidaan pelkistetysti kuvata ämpärillä, kaivolla ja saavilla; saaviin kaadetaan ämpärillä vettä kaivosta.
Konstruktivismin mukaan fasilitoinnilla ja ohjauksella vaikutetaan oppijan tietorakenteisiin. Sosiaalinen konstruktivismi ottaa huomioon myös oppijan sosiaalisen todellisuuden. Web 2.0:ssa käyttäjät joukkona luovat pedagogisesti mielekkäitä oppimismateriaaleja.
Oppimismateriaalipankkien ongelmat syntyvät osin siitä, että opetus ja oppiminen mallinnetaan, mutta tuntien valmistelua ei mallinneta. Materiaalipankit tarjoavat valintoja silloin, kun valintoja ei tarvita. Jos tunnin aikana ehdittäisiin käsitellä neljä tehtävää, on helppo valita ne kymmenestä vaihtoehdosta. Sen sijaan, jos vaihtoehtoja on satoja, valinta on vaikeampi. Opettajalle jää tunne, että jos hän olisi käyttänyt enemmän aikaa, hän olisi voinut päätyä parempaan lopputulokseen.
Sosiaalinen media strategiassa
Terhi-Maija Itkonen-Isakov Metropoliasta kertoi, miten sosiaalinen media vaikuttaa koulutusorganisaation kokonaisstrategiseen ajatteluun. Sosiaalinen media tarjoaa välineet, mutta sisältö ja motivaatio nousevat muualta. Moniäänisyys tarkoittaa sitä, että asioista sovitaan yhdessä. Motivaatio syntyy uskosta omiin vaikutusmahdollisuuksiin.
Sosiaalinen media vaikuttaa oppilaitoksen viestintä- ja markkinointistrategiaan sekä rekrytointiin. Oppilaitos erottautuu muista olemalla kiinnostava, aito ja osallistuva, sitä, mitä oikeasti on.
Jokainen verkossa on viestijä ja tieto muodostuu kollektiivisesti. Tavoitteena on, että kaikki saavat tarpeellisen tiedon eikä kukaan liikaa tietoa.
Sosiaalisen median strategia on kehittyvä prosessi, joka määrittelee sen, miten viestitään ja mitä edustetaan. Keskitetty kontrolli on kuitenkin kadonnut.
Ymmärryksen nuoruus ja vanhuus
Johannes Ojansuu pohdiskeli teknologian utopiaa ja hyvän elämän taitoa. Ymmärryksen nuoruus on faustinen asenne, ihminen myy sielunsa paholaiselle saadakseen ikuisen nuoruuden. Tälle vastakkainen käsite on vanhuus, johon liittyy sairaus, haurastuminen ja rajojen ymmärrys.
Ymmärtämisen vanhuudella tarkoitetaan omien rajojen havaitsemista. Kyse on kulttuurisesta tilasta, jossa emme lähde selittämään luontoa vaan kunnioitamme rajaa ja koskemattomuutta.
Miksi läntinen sivilisaatio on valinnut ymmärryksen nuoruuden, utopian tavoittelun? Utopiallahan tarkoitetaan paikkaa, jota ei ole.
Koko ihmisen olemassaolo on sidottu tekniikkaan; ihminen on välineitä käyttävä olio. Tekniikassa on kyse ihmisen luontosuhteesta.
Antiikissa tekniikalla tarkoitettiin taitoa ja hyveellisyyteen liittyi taidokkuus. Lääkärillä on taitonsa. Ihmisellä on taito olla osa yhteisöä. Luonto on valmis, ja ihmisen tärkein tehtävä on löytää itsensä osana kosmosta. “Olla ihminen” tarkoitttaa “olla järjellinen”, sanotaanhan lapsellekin: “Ole ihmisiksi!”
Renessanssin ajalla 1600-1700-luvuilla ymmärryksen nuoruus syrjäytti antiikin ymmärryksen vanhuuden. Ihminen halusi voittaa luonnon ja erottautua kosmoksesta. Tähän viittaa sanonta: “Lapselta pitää ottaa luonto pois.” Luonnon haltuunotto johti maalliseen utopiaan, tekniikan ja hyveellisyyden erottamiseen. Baconin sanat “Tieto on valtaa” tarkoittaa valtaa yli luonnon.
Ekologiset ongelmat johtuvat siitä, että tekniikka erotettiin ihmisenä olemisesta, ei tekniikasta sinänsä.
Homo sapiens, viisas ihminen, muuttui homo faberiksi, tekniikka käyttäväksi ihmiseksi. Ihminen kykeni luomaan luontonsa itse, vaikuttamaan aivotoimintaan kemiallisesti, manipuloimaan itselleen uuden todellisuuden. Moraalimme ja traditiomme ovat kuitenkin rakentuneet homo sapiensin kasvattamiseen.
Internet-teknologia, joka vanhemmille ihmisille on ehkä vain väline, on tämän päivän nuorisolle osa minä-kuvaa. Näemme uudenlaisen homo faberin, jolle teknologia on osa ihmisen kokonaisolemista.
Mitä tarkoittaa homo faberin kasvattaminen? Rajan tajun herääminen on tärkeää. Vanhempien ja opettajien pitäisi tuoda esiin, ettei ihminen pysty asettumaan jumalan paikalle.
Johannes Ojansuu kertoi olevansa konservatiivi. Tällä hän tarkoittaa, että ihmisen pitäisi säilyä luonnon osana. “Koti-ikävä” tarkoittaa sitä, että jokainen haluaisi löytää paikkansa suhteessa toisiin, asettua kokonaisuuteen. Tekomme ja valintamme eivät enää kohdistu vain lähiympäristöön vaan tulevaisuuteen.
Edelleen ihmisen pitäisi voida yhdistää tekniikka ja hyve toisiinsa. Kaikki tähän tähtäävä on hyvää.
Teemu Arina yleisöstä heitti esiin homo ludensin, leikkivän ihmisen käsitteen. Johannes Ojansuu riemastui: leikkiminen on erittäin tärkeää, koska silloin tekemisestä poistuu utopistisuus pyrkiä maailman hallintaan. Lapsi leikkii, koska on lapsi.
