Kumppanuusoppia

yhteisöllisyys
aktiivinen vapaus
tänään visertää

Oppimis- ja kumppanuusverkostot olivat aiheina HH:n somessa 11.4.11. Paikalla oli kuusi osallistujaa ja kaksi kouluttajaa. Anne Rongas kokosi yhteen matkan varrella nousseita kysymyksiä. Verkkototeutuksen arvioinnissa olisi hyvä käyttää ”puolisotestiä”: pyytää arviointia tutulta, joka ei olisi riittävästi sisällä opetettavassa aiheessa. Sisällysluettelo, kalenteri, oikopolut ja ohjeistukset auttavat opiskelijaa hahmottamaan opiskeltavaa kokonaisuutta. Ulkoisesti wiki saattaa vaikuttaa aneemiselta, Ning taas infokaaokselta. Jere Majavan materiaalit auttavat ymmärtämään blogien tähtimallia, jollainen oppimisblogeistamme koottiin viikko sitten. Hans Põldoja on Edufeedr-projektissa kehittänyt työvälinettä, joka kuvaa graafisesti tähtimallin blogien viestjä.
Uupuukohan ryhmämme blogeista osa Friendfeediin kootusta keskuksesta?
Joanna Kalalahti Tampereen yliopistosta, joka tuli taas mukaamme Adobe Connect -videoneuvottelun välityksellä, korosti, että vertaistuotanto on uusi toimintatapa, johon ei ehkä vielä ole totuttu. Opiskelijoiden pitäisi motivoitua ja sitoutua ja opettajan koordinoida ja kannustaa, jotta jokainen tekisi edes vähän. Asiantuntemuksen yhdistämisessä kaikkien ei tarvitse hallita kaikkea.
Ama Auvinen pohdiskeli vertaistuotantoa, josta hyviä esimerkkejä ovat Linux-kehitystyö ja Wikipedia. Miten voisi madaltaa kynnystä muuttaa toisen tekemää tekstiä tai koodia? Miten parviälyssä omistajuus ja tekijänoikeus hahmottuvat?
Vertaistuotannossa parhaimmillaan eri organisaatioiden asiantuntijat osallistuvat oppimismateriaalien tuottamiseen yhdessä opiskelijoiden kanssa. Näin voidaan kehittää erilaisia vaihtoehtoisia ja jatkuvasti kehittyviä materiaaleja erilaisiin oppimistarpeisiin. Kun oppimismateriaalin kirjoittaminen ja arviointi etenevät käsi kädessä jatkuvassa vuoropuhelussa, materiaalin laatu paranee.
Miten vertaistuotannossa arvioidaan yksittäistä opiskelijaa? Lienee järkevintä yksilön sijaan arvioida tiimiä.
Voisiko vertaistuotannossa jonkin osan plagiointi nousta ongelmaksi? Koko tiimin pitäisi vastasta siitä, ettei tuotos sisällä plagiointia. Plagioinnin välttäminen ja asioiden ilmaiseminen omin sanoin on hyvä ohjeistaa etukäteen – eikä jälkikäteen.
Ama Auvinen kuvasi erilaisia vertaistuotantoja nelikentällä, jonka ulottuvuuksina olivat rakenne ja tavoite. Jos rakenne on kiinteä ja tavoite johdettu, kyse on vertaisasiantuntijoiden tuottamista kursseista ja oppisisällöistä. Näistä hyviä esimerkkejä ovat Vero-opiston ja Tullikoulun verkkokurssien sisällöt.
Wikipedia edustaa kiinteää rakennetta ja vapaata tavoitetta. Vapaaseen rakenteeseen ja johdettuun tavoitteeseen asettuvat vertaisten tuottamat tietämys- ja oppimisaihiot ja sisällöt. Vapaasta rakenteesta ja sisällöstä kumpuavat käytttäjä- ja osaajayhteisöt, itseohjautuvat ryhmät ja käytänneyhteisöt (Communities of Practice), jotka jakavat käytännön vinkkejä toisilleen.
Anne Rongas pohdiskeli, miten oppimis- ja kaveriverkostot ovat syrjäyttämässä organisaatioiden omaa koulutusta. Vertaisverkostolta voi pyytää apua ja vinkkejä. Osaamisvaatimukset muuttuvat, miten työ muuttuu? Mitä on aktiivinen kansalaisuus? Voiko ihminen itse vaikuttaa omiin olosuhteisiinsa?
Millaisia välineitä käytämme opetuksessa? Sovimmeko yhdessä tietyt käytännöt, joita kaikki noudattavat, vai annetaanko opettajille vapautta valita omaan opetukseensa sopivia välineitä? Keskustelu oli runsasta loistavin argumentein puolesta ja vastaan. Sovitut käytännöt takaisivat, että eri oppimisympäristöt muistuttaisivat toisiaan, mikä helpottaisi opiskelijan navigointia. Vapaus taas antaisi mahdollisuuden valita optimaaliset välineet navigointeineen opetettavan asian, kohderyhmän ja opettajan pedagogisen näkemyksen mukaisesti.
Opiskelijasta voisi olla puuduttavaa, jos jokainen kurssi näyttää täsmälleen samanlaiselta. Toisaalta, jos opiskelija joutuisi joka kurssilla opettelemaan uuden tavan hahmottaa kurssisisältöä tehtävineen, ohjeineen ja navigointeineen, hän voisi turhautua. Olenneista lienee, että kurssin orientaatiossa uhrattaisiin hiukan aikaa valittuihin välineisiin ja niiden toimintaan tutustumiseen.
Päivän lopuksi Anne Rongas esitteli Twitterin apuohjelmat twazzup, jolla voi katsella tietyn hashtagin keräämiä tweetejä ja twapperkeeper, jolla voi kerätä esim. tietyn tapahtuman hashtagin tweetit talteen.
Päivän aikana viitattiin ilmiöpohjaiseen ja trialogiseen oppimiseen. Niistä saanemme lisäherkkuja jatkossa.

Yksi ajatus artikkelista “Kumppanuusoppia”

  1. Sain jälleen kerran blogistasi monta hyvää ajatusta. Huomaan pohtivani yhteisöllistä työskentelyä ylipäätään. Sehän on selvä trendi ja sopii niin opiskeluun kuin työyhteisönkin.
    Väitän silti, että opettajien työskentelykulttuuri on vielä varsin yksilökeskeistä. Yhdessä tuottaminen mielletään kovin usein työskentelyksi, jossa koko porukka raahautuu puuhastelemaan saman pöydän ääreen. Alkua pidemmälle ei päästä, kun aletaan taistella yksiköistä ja monikoista tai jostain yhtä tärkeästä. Varsinainen asia hukkuu kokonaan.
    Ymmärrän, että oman työn tulokset ovat usein kovin rakkaita ja niiden jakaminen voi tuntua tuskalliselta. Tänä avoimuuden ja erilaisten verkostojen aikana jaksan toistuvasti ihmetellä tätä nurinaa. Eikö jakaminen lopulta ole myös jakajan etu?
    Nuorempi polvi hallitsee nämä(kin) asiat meitä paremmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.