Kategoria: kirjallisuus
-
Kirjoittajan ääni ja kehitysromaani
ikimorsian sulaa sarastuksessa äänen kaaokseen kielen Ikaros lentää minuuden tekstin polttavaan kitaan Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulussa Merja Virolainen puhui kirjailijan omasta äänestä esimerkkinään Emily Dickinson, joka kirjoitti monitulkintaisia runoja jo 1800-luvulla paljon ennen modernisteja. Dickinson käyttää suuria kontrasteja, rotkoja ja aamun sarastuksia, erilaisia eläimiä hevosista käärmeisiin ja rottiin, morsiushuntua, kahleita, vankityrmää, puutarhaa ja Raamatun Golgataa. Runot…
-
Verkkokoulutus tutuksi
päästä oppija verkkoon ahmimaan omat tiedonjyvänsä EVTEKin Verkkokoulutus tutuksi -tilaisuutta oli ideoitu Eeva Hara-Lindströmin, EVTEKin Virtuaaliammattikorkeakouluyhdyshenkilön kanssa viime syksystä lähtien. Helatorstain aatto ei ole optimaalisin ajankohta, mutta verkkokoulutus veti väkeä, innostunutta ja epäilevää. Tuomo Rintamäki korosti, että EVTEKissä verkkoa käytetään pääasiassa lähiopetuksen tukena. Valotin esityksessäni verkko-opetuksen mahdollisuuksia ja ongelmia sekä Virtuaaliammattikorkeakoulun joustavan opiskelun mahdollisuuksia. Keskustelu…
-
Unet ja asiantuntemus
hengen jylinä heijastaa keppiaasin hevosillaksi intohimoinen kaistapää kääntää aikaa suomen kielelle Kirjoittajakoulussa Hannu Simpura puhui unista, joita kokemattomat kirjoittajat käyttävät aasinsiltoina tai keppihevosina tarinoissaan. Onko uskottavaa, että lapsuusuni paljastaisi unohtuneita, merkityksellisiä asioita? Purammeko unissamme menneisyyden dokumenttikuvastoa? Tai voiko kirjoittaja liittää unilla merkityksiä kuvaamiinsa päivän mitättömiin tapahtumiin? Hannu Simpura neuvoi: ”Jos käytät kirjoituksessa jotain, niin käytä…
-
Runon palapeli
arki tihentää tislaa sisäisen auki pirstoutuu soimaan Kirjoittajakoulussa Harry Forsblom puhui runoista lähteenään Piritta Maavuoren toimittama Kuuna päivänä -runoantologia uudesta englantilaisesta, skotlantilaisesta ja irlantilaisesta runoudesta. Runollinen dramatisointi vie asioita eteenpäin. Elliot oli mestaridramatisoija pitkissä runoissaan, vaikka niistä puuttui ranskalaisille runoille ominainen sisäinen soiminen ja sosiaalisen ja puhuvan minän hajoaminen. Uskonnollisissa runoissaan hän tutki todellisuutta tihentämällä,…
-
Kirjoittamisen vaikeus ja sekavuus
tarina surraa tekijästä lukijaan valmistumatta lämmin läppäri hurisee kirjoittajan parivuoteessa Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun luennolla Ranya Paasonen puhui kirjoittamisen ongelmista. Kielellisesti rikas teksti ei tarvitse jännitteitä, mutta jotain kokoavaa kuitenkin, kuvaa tai vastaavaa. Kirjoittajalle pitää antaa lupa luovaan hiljaisuuteen tekstin ja omien ajatusten ääressä, aikaa, jolloin ei ole pakko tuottaa. Miksi tässä yhteiskunnassa pitäisi koko ajan…