Tekijä: Eija Kalliala
-
Äidin sydän
nupussa lumen alla ruusu lämmittää äidin sydäntä ”Rakas äiti”, Mikko Salmi aloitti äitienpäiväsaarnansa, muisteli elämäänsä syntymästä koulutien alkuun, muuttoja uusille paikkakunnille, murrosikää ja aikuisuutta, pohti äitinsä tunteita ja kertoi omistaan, peloistaan ja irtautumisestaan, kiitti äitiä rakkaudesta, joka piti hengissä ja kantoi. ”Sanoit, että hoidat parhaiten nuppuja ja lumen alla olevaa. Mutta äiti, minä en enää…
-
Runon palapeli
arki tihentää tislaa sisäisen auki pirstoutuu soimaan Kirjoittajakoulussa Harry Forsblom puhui runoista lähteenään Piritta Maavuoren toimittama Kuuna päivänä -runoantologia uudesta englantilaisesta, skotlantilaisesta ja irlantilaisesta runoudesta. Runollinen dramatisointi vie asioita eteenpäin. Elliot oli mestaridramatisoija pitkissä runoissaan, vaikka niistä puuttui ranskalaisille runoille ominainen sisäinen soiminen ja sosiaalisen ja puhuvan minän hajoaminen. Uskonnollisissa runoissaan hän tutki todellisuutta tihentämällä,…
-
Helia-kuoron 5-vuotisjuhlakonsertti
graniittikirkon täyttää Helia-kuoron keinuva kaiku yön tumma lintu avaa valkeat siivet hetken unelmaan Helia-kuoron juhlakonsertti Kallion jylhän kauniissa graniittikirkossa herkisti, virkisti kevätkiireiden keskellä kuin keidas hiekkaerämaassa. Helia-kuoron elämyksiä tarjoava hiottu osaaminen ja yhteistyö pysyy muutoksen ja tehokkuuspaineiden keskellä. Vaikka ikäpolvet vaihtuvat ja Fenix-lintu nousee tuhkasta, merkityksellisiä perinteitä kannattaa vaalia.
-
Kirjoittamisen vaikeus ja sekavuus
tarina surraa tekijästä lukijaan valmistumatta lämmin läppäri hurisee kirjoittajan parivuoteessa Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun luennolla Ranya Paasonen puhui kirjoittamisen ongelmista. Kielellisesti rikas teksti ei tarvitse jännitteitä, mutta jotain kokoavaa kuitenkin, kuvaa tai vastaavaa. Kirjoittajalle pitää antaa lupa luovaan hiljaisuuteen tekstin ja omien ajatusten ääressä, aikaa, jolloin ei ole pakko tuottaa. Miksi tässä yhteiskunnassa pitäisi koko ajan…
-
Viikatetanssi maailman raunioissa
viikatetanssi kasaa nollapisteestä uuden ihmisen Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun luennolla Harry Forsblom puhui Marko Tapion vuonna 1956 kirjoittamasta romaanista ”Aapo Heiskasen viikatetanssi”, eksistentiaalisesta, metafiktiivisestä ja psykologisesta syväluotauksesta, jota silloinen sosiaalieettinen ja proosamodernistinen kirjallinen kenttä ei ollut kypsä vastaanottamaan. Modernismi pyrki behavioristiseen objektiivisuuteen. Uskottiin, että ihmisen ulkoisen käyttäytymisen kuvaaminen esittää koko totuuden ihmisestä. Veijo Meren Peiliin piirretty…