Oppiiko kirja puhumaan?

palohälytin
pärähti soimaan, ajoi
väen pihalle

yhä tarinat
elävät, vaikka niiden
alusta muuttuu

missä iloinen
kaksikymmenlukumme?
koittaako enää?

tuhannet vuodet
vierivät kunnes kirja
oppi puhumaan

hyväkuntoiset
myöhäiskeski-ikäiset –
yhteiskunnassa

Tänä vuonna Vanhan kirjallisuuden päivien 1.–2.7.2022 teemana oli ääni, ja tee-paidassa kuva kuulokkeista kirjapinon ympärillä. Avajaisten alussa ääni yllätti kirjaväen, kun palohälytin pärähti soimaan, ja porukka joutui poistumaan rakennuksesta. Odottelimme nurmikolla puolisen tuntia ennen kuin palokunta antoi luvan palata Sylvään koulun juhlasaliin. Sovitusta ohjelmasta pidettiin kuitenkin kiinni, ja aikataulua kurottiin umpeen ohjelmien välisillä tauoilla.

Kun olimme istuutuneet, Vox Tyrwää jatkoi musiikkiesitystään. Sen jälkeen ääni toivotti meidät tervetulleiksi, mutta juontaja Karo Hämäläistä ei näkynyt missään – ennen kuin hän nousi esiin puhujapöntön takaa. Niin, ääni tulee ensin, vasta sitten näköhavainto.

Leena Majander-Reenpää avasi Vanhan kirjallisuuden 38. päivät. Hän kertoi ”mokastaan”. Vuoden 2019 kirjapäivien jälkeen hän suunnitteli seuraavan vuoden teemaksi iloista 20-lukua. Sitähän ei tullut: vuoden 2020 kirjapäivät toteutettiin virtuaalisesti ja niihin lämmiteltiin vanha teema, vale. Kun nyt pääsimme kirjapäiville, niin ehkä tästä vielä voisi käynnistyä uusi iloinen 20-luku.

Sastamalan kaupungin edustaja Pertti Hakanen muistutti, että ensi tammikuussa tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun vuonna 2009 syntynyt Sastamala julistautui Suomen kirjapääkaupungiksi.

Matti Rönkä totesi, kuten Karo Hämäläinenkin, että ääni tulee ensin; jo ennen syntymää kuulemme ääniä. Onko suomen kieli kieleke? Oliko kirja alunperin koristepiirros, kun ääneen kerrottu tarina tuli ensin? Latinan- ja ruotsinkielisestä kirjoituksesta looginen kehityskulku vie kännyn suoratoistoon ja jakoon – miksi kehitys tyssäisi tähän guttenbergilaiseen vaiheeseen? Suosittu myyvä kirjailija Suomessa ansaitsee ehkä 30 000 – 40 000 euroa vuodessa. Mutta mikä on äänikirjan ansaintalogiikka? Voisiko äänikirjassa olla useita lukijaääniä ja musiikkia?

Matti Rönkä kertoi vaikuttaneensa suomen kielen lautakunnassa siihen, että ”alkaa tekemään” hyväksyttiin kirjakieleen. Sanoilla on vivahde-eroja: Karita alkoi laulaa, mutta Karita alkoi laulamaan 8-vuotiaana. Tuli alkoi polttaa, mutta Pekka alkoi polttamaan 8-vuotiaana.

Kaiken kirjoitan itsestäni, vaikka en kirjoita itsestäni. Tarinat elävät, mutta alusta muuttuu.

Tänä vuonna Suomen tietokirjailijat ry myönsi Warelius-palkinnot Osmo Kontulalle ja Paul Westlakelle. Suomen antikvariaattiyhdistys ry puolestaan nimitti vuoden kirjatoukaksi arkkitehti Panu Kailan.

Avajaisten lopuksi Simo Frangén pohti, osaavatko kirjat puhua. Kirjan historia alkoi noin 5000 vuotta sitten papyryskääröistä. Ensimmäiset äänikirjat tulivat vasta 1930-luvulla Yhdysvalloissa. Kirjalla meni siis noin 4900 vuotta ennen kuin se oppi puhumaan, paljon kauemmin kuin pienellä lapsella.

Alivaltiosihteeriä varten kirjoitettiin ensin käsikirjoitus, sitten sketsit esitettiin radiossa ja parhaat niistä kirjoitettiin kirjaksi. Nyt 11 vuoden kuluttua kirjasta tehtiin äänikirja. Ilman äänitehosteita siitä tuli riisuttu versio radio-ohjelmista, joiden oikeudet olivat Ylellä.

Simo Frangén päätti esityksensä muutamaan kehittämäänsä ääni-palindromiin, jotka hän lausui etu- ja takaperin:

• nätin äänesi, sen äänitän
• ääni Niilon oli ininää

Elämän tietokirjat

Anja Snellman kertoi Jukka-Pekka Pietiäisen haastattelemana elämänsä tietokirjoista. Kallion kirjastosta hän löysi ensimmäiset tietokirjansa jo lapsena.

• Kai Petersen: Muinaiseläimiä värikuvina, 1957
• Heikki Väänänen: Luonnonkasvit värikuvina, 1963
• Onni Okkonen: Egyptin taide, 1953
• Sigmund Freud: Johdatus psykoanalyysiin, 1964
• Ritva Haavikko: Mika Waltari – Mielikuvituksen jättiläinen, 1982
• Herodotos: Historiateos 1 ja 2
• Viktor E. Frankl: Elämän tarkoitusta etsimässä, 1951
• Liisa Kaski: Myyttiset eläimet – tarua ja totta eläinten maailmasta, 2019
• Ari Turunen: Tuoksujen atlas, 2021
• Eero Ojanen: Suomen kansan taiat ja loitsut, 2019

Anja Snellman selasi kuvakirjoja varhain ja tutustui Freudin psykoanalyysiin jo 12-vuotiaana. Mika Waltarin teoksista häneen ovat vaikuttaneet erityisesti Neljä päivänlaskua, joka on romaani romaanista, sekä teos Aiotko kirjailijaksi. Anja Snellman kertoi olleensa mukana Myrsky-ryhmässä, joka vaikutti Helsingissä 1979–81 ja muutti myöhemmin nimensä Kiimaksi. Myyttisistä eläimistä puhuessaan Anja Snellman pohti karhun merkitystä suomalaisessa mytologiassa, sekä vertasi loitsuja psykoterapiaan, jossa sanoilla on merkitystä. Tuoksuista Jukka-Pekka Pietiäinen totesi, että kaikkien tuoksujen äiti on ruusu.

Heikki A. Reenpää, kirjankustantaja ja bibliofiili

Heikki A. Reenpään 100-vuotisjuhlassa Anna Perälä kertoi ensin Heikki A. Reenpäästä bibliofiilina, jonka jälkeen Leena Majander-Reenpää ja Antti Tuuri kertoivat tarinoita ja kaskuja Pikku-Heikin eli kauniin Heikin elämästä, ja yleisö hytkyi naurusta. Oliko kaunis ulkomuoto rasite? Ei, päinvastoin, se lisäsi itseluottamusta. Heikki A. Reenpää oli suunnitellut 100-vuotisjuhlaansa, mutta kuoli pari vuotta sitten. Antti Tuuri muisteli Heikki A. Reenpään sanoja viimeiseltä vuodelta: ”Lääkäri löysi syövän, mutta onneksi se etenee niin hitaasti, että ehdin kuolla ennen kuin se tappaa.” Leena Majander-Reenpään teoksesta Kirjatyttö Heikki A. Reenpää totesi, että nimi on turhan vaatimaton. Mutta olihan Heikki A. Reenpää itsekin nimennyt muistelmateoksensa vaatimattomasti: Pojanpoika ja Pikku-Heikki.

Sota Euroopassa

René Nyberg kertoi Päivi Istalan haastattelmana, että jo vuoden 2021 toukokuussa Putin sanoi, että Ukraina on anti-Venäjä. Ukrainahan on Venäjään verrattuna oikeusvaltio, ja siellä on vapaa lehdistö. Vahvistivatko vuoden 2004 oranssi vallankumous ja vuoden 2014 Maidan Putinin ajatuksia?

Putinilta näyttää puuttuvan taloudellinen ajattelu, ymmärrys siitä, kuinka riippuvainen Venäjä on maailmantaloudesta. Venäjän keskuspankki otti äskettäin käyttöön uuden sadan ruplan setelin, mutta ei pystynyt ohjelmoimaan uudestaan pankkiautomaatteja, jotka perustuvat länsiteknologiaan. Myös Venäjän aseet perustuvat länsiteknologiaan.

Suomessa oli vain pari tuhatta siviiliuhria toisen maailmansodan aikana, joten tilanne oli hyvin erilainen kuin nyt Ukrainassa. Muutaman kuukauden aikana Venäjältä on lähtenyt satojatuhansia hyvin koulutettuja ihmisiä. Venäjällä on kolmesataa vuotta ollut mongolivalta, tataari-ies, ja siellä on aina ollut salainen poliisi. Korreloiko öljyn hinta ylimielisyyden kanssa? Kuvaako mielivalta tämän päivän Venäjää?

Vuonna 2002 presidentti Koivisto vastasi kysymykseen Suomen ideasta: selviytyminen, hengissä säilyminen. 1700-luvulla ruhtinas Potjomkin suunnitteli Suomen tyhjentämistä ja sen asukkaiden siirtämistä Venäjän asumattomille alueille. Toisessa maailmansodassa me kuitenkin tyhjensimme Karjalan itse; noin 10 % Suomen väestöstä siirrettiin muualle Suomeen. Stalinin valloittamasta voittomaasta tulikin joutomaa.

Ukrainan sodan ratkaisu löytyy taistelukenteltä. Venäjä ei voita, mutta ei anna periksi. Vaikka se uhkaa ydinaseilla, se ei niitä käytä. Stalin sanoi aikoinaan, että viisas johtaja tietää, milloin pitää lopettaa. Tietääkö Putin?

Ensi syksynä René Nybergiltä on tulossa kirja Ruotsin ja Venäjän välissä – Esseitä historian varrelta.

Tietokirjailijat kohtaavat

Kirjapäiviä edeltävänä torstaina 30.6.2022 yli sata tietokirjailijaa kokoontui, pitkästä aikaa, kesäpäivään Ellivuoreen, jossa luvassa oli kolme mielenkiintoista esitystä ja illanvietto rantasaunalla.

Mikko Lahtinen on kirjoittanut teoksen Vastapaino – 40 esseetä kirjahistoriasta juhlistamaan Vastapaino-kustantamon 40-vuotista taivalta. Puheessaan hän kritisoi akateemisen maailman julkaisuja, joita Esa Saarinen nimittää neliömillimetritutkimukseksi. Niillä saadaan akateemista meriittiä toisin kuin laaja-alaisemmilla tietokirjoilla. Vetäytyvätkö tutkijat yhä kauemmaksi suomalaisesta todellisuudesta? Pääsevätkö kirjallisuusesseet julkisuuteen? Mikä on sivistysyliopiston tarkoitus? Entä mitkä ovat vertaisarvioinnin kriteerit? Onko kirja pitkä ajatus?

Marja Jylhä, jonka tutkimusryhmä Tampereen yliopistossa on tutkinut mm. yli 90-vuotiaita tervaskantoja, kirjoitti vuosi sitten Vastapainon kustantaman teoksen Vanhuustutkijan koronavuosi, jonka hän on itse lukenut äänikirjaksi. Yli 85-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä alkoi rytisten kasvaa jo 1970-luvulla, ja nyt voidaan puhua 60–70-vuotiaista hyväkuntoisista myöhäiskeski-ikäisistä. Jos joku valittaa, että väestön vanheneminen tulee yhteiskunnalle kalliiksi, niin siihen voi todeta: ”Yhteiskunta tulisi paljon halvemmaksi, jos siinä ei olisi ihmisiä.” Liian usein 60–105-vuotiaita käsitellään yhtenäisenä ryhmänä. Entä jos 0–45-vuotiaita käsiteltäisiin yhtenäisenä ryhmänä?

Tuomas Hoppu tuli päivän varoajalla kertomaan tuoreimmasta kirjastaan Vilppulasta Tampereen porteille, joka aloittaa trilogian vuoden 1918 tapahtumista. Tässä Vastapainon julkaisemassa kirjasarjassa tapahtumat kuvataan tavallisten sotaan joutuneiden ihmisten näkökulmista.

Mielenkiintoisten esitysten jälkeen siirryimme viettämään iltaa Ellivuoren rantasaunalle. Yli 30-asteinen helle helli, buffet-illallinen maistui, savusauna lämmitti, uinti Rautavedessä virkisti ja keskustelut rönsyilivät uusien ja vanhojen tuttujen kesken.

Tietokirjailijoiden kesäpäivän järjesti talkoovoimin Pirkanmaan tietokirjailijoiden aluetoimikunta puheenjohtajansa Riitta Suomisen johdolla, ja 40-vuotisjuhlaansa viettävä Vastapaino tuki tilaisuutta. Hienoa, että pitkämatkalaisille oli nyt järjestetty bussikuljetukset Tampereelta Ellivuoreen ja takaisin, ja bussien aikatauluissa otettu huomioon juna-aikataulut Helsinkiin, Jyväskylään, Poriin ja Ouluun.