Sastamala, nyt
lentopallokaupunki
kirjakaupunki
ymmärrys kasvaa
lukemalla, olemme
huippukunnossa
kiusattu muistaa
kiusaajat unohtavat –
huomaako kukaan?
ihminen elää
elämäänsä, kirjoittaa
kuolemaa vastaan
kirja on ovi
uuteen, mistä tahansa
avaa – ja lue
Sylvään koulu oli remontissa, joten kirjapäivät 30.6.–1.7.2023 järjestettiin poikkeuksellisesti Vexve Areenalla ja Vammalan ammattikoululla. Etkot teemalla Edith Södergran – kaikkiin neljään tuuleen järjestettiin kuitenkin Funkkistalolla. Suvi Olavinen lausui sata vuotta sitten kuolleen Södergranin runoja, ja viulisti Linda Hedlund ja pianisti Ruusamari Teppo soittivat Cèsar Franckin ja Jean Sibeliuksen musiikkia.
Avajaiset
Perjantain avajaismusiikista huolehti Kiikan Torvisoittokunta. Karo Hämäläinen juonsi avajaiset Jalo kilpa -teeman hengessä: ”Radalla yksi kirjatyttö Leena Majander-Reenpää, radalla kaksi Sastamalan kaupunginjohtaja Jarkko Malmberg…”
Leena Majander-Reenpää avasi 39. kirjapäivät. Kumpi on suomalaisen kulttuurin elämälle vahingollisempaa, massojen vai asiantuntijoiden diktatuuri? Lukeminen rakentaa resilienssiä, vahvaa henkistä maanpuolustusta. Ensi vuonna kirjapäivillä on 40-vuotisjuhlat.
Jarkko Malmberg hehkutti Sastamalaa lentopallokaupunkina ja kirjapääkaupunkina. Elämä on kestävyyslaji, joka vaatii verkostoitumista ja yhteistyötä.
Otsikolla Taistelu turhan tähden Juha Hurme kertoi Tilda Vuoresta, josta hän Hanna Suutelan kanssa on tehnyt näytelmän Tampereen Työväen Teatteriin.
Liisa Suvikumpu totesi, että hakusanoilla ”jalo kilpa” hän ei juurikaan saanut nettiosumia. Ymmärrys lisääntyy lukemalla, kasvamme henkisesti. Aiemmilta sukupolvilta kertyneen viisauden myötä olemme henkisesti kovien ammattiurheilijoiden tasolla, huippukunnossa. Jokainen meistä voi olla jalo kilpailija omalla tavallaan – jopa tekoälyn ja ChatGPT:n maailmassa.
Avajaisten lopuksi Karo Hämäläinen totesi: ”Tärkeintä ei ole voitto vaan – vanhat kirjat.”
Sinun tähtesi täällä
Jenni Haukio totesi, että Sastamalassa kirjan elinikä on pidempi kuin mihin olemme muualla tottuneet. Sinun tähtesi täällä – Vuodet tasavallan presidentin puolisona on muistelmateos. Sen kirjoittaminen oli antoisa, kiehtova projekti. Teoksessa voisi olla tuhat sivua, mutta se pidettiin luettavan kokoisena. Tärkeimpinä asioina nousevat esiin lasten ja nuorten hyvinvointi, luonto, sotaveteraanit ja kotiseuturakkaus. Myös presidentin virka-asunnot ja niiden kulttuuriperintö näkyy teoksessa.
Presidentin puolisolle ei makseta palkkaa, kaikki edustaminen puolison rinnalla on vapaaehtoistyötä. Kansalaiset ovat lähettäneet paljon kirjeitä, myös omien isovanhempiensa kirjeitä, kertomuksia Suomesta – joita on yhtä monta kuin meitä suomalaisia.
Ihmiset ovat hyväntahtoisia, kohtaamiset ovat useimmiten myönteisiä. Kuitenkin kirjojen kirjoittaminen vaatii tilaa ja rauhaa.
Kirjan ihme
Filosofit Esa Saarinen ja Mikko Lahtinen totesivat, että kirja toimii ajattelun väylänä ja tukena. Seitsenkymppinen Esa Saarinen puhui avautuvan ajattelun ajatuksesta. On hienoa, kun hänen luennoillaan kuulija saa omaa ajatteluaan liikkeelle, vaikka varsinaista tietoainesta tähän ei tarttuisikaan.
Filosofit kertoivat tutustuneensa toisiinsa viime vuosituhannella, Mikko Esaan 1981 lukiessaan tämän kirjaa välitunnilla, ja Esa Mikkoon luennolla 1991. Esa myönsi, että nuoren Saarisen itsevarmuus ja itsekeskeisyys oli hillitöntä. Matti Klinge taas on todennut pitäneensä nuoresta Klingestä. Hänen mukaansa vanhemmat kirjat ovat parempia kuin uudemmat.
Sönkkääminen on pintapuute. Aiemmin Saarisen oli vaikea lopettaa lausetta kieliopillisesti oikein. Pintatekijät kuten kuumuus tai ruuhka voivat vaikuttaa toimintaan: ostanko kirjan vai en.
Mitä pitäisi ajatella Kiira Korven runokirjasta? Aikuisten pitäisi olla mahdollisuussuuntautuneempia suhteessa nuoriin.
Miksi kirja pitäisi lukea kronologisesti ensimmäiseltä sivulta viimeiselle? Kirjoja ei pidä sulkea vaan avata, vaikka vain varttitunniksi. E. Saarisen välähdystekniikan mukaan kirjan voi avata umpimähkään mistä kohdasta tahansa. Ihmiset elävät elämäänsä, eivätkä lue vain tenttiäkseen sisältöjä. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa pitää oppia selaileva lukeminen, kun tenttikirjoja on vino pino, kun taas kieliä opiskellaan toisella tavalla. Tarvitaan keveyttä sinne, missä on raskautta.
Millainen on suomen kielen asema Suomessa? Yliopistolla liian herkästi vaihdetaan kieli englanniksi. Esa Saarinen sanoi olevansa ylpeä siitä, että on professorina saanut pitää kaikki luentonsa suomeksi. Suomen kieli on elävää kieltä, kieltä kauneimmillaan. Suomalainen lääkärikuntakin kääntää kaiken suomeksi: Duodecimhan on suomenkielinen. Suomi on meidän äidinkielemme.
Kirjateekki
Bibliofiilien Sakari Katajamäen juontamassa kirjateekissa Virpi Hämeen-Anttila ja Matti Rönkä olivat valinneet kirjallisuudesta otteita , joita lukivat ääneen näyttelijät Eero Enqvist ja Anna Kankila. Matti Rönkä aloitti otteella Seikkailevasta leikkimökistä ja Virpi Hämeen-Anttila Aino Kallaksen Lasnamäen valkeasta laivasta. Valtaosa yleisöstä taisi nostaa kätensä pystyyn, kun Matti Rönkä kysyi, kuinka moni oli koulussa osallistunut raittiuskilpakirjoituksiin. Hän oli poiminut otteen kyseisten kirjoitusten palkintona saamastaan Liisa Portaankorvan kirjasta Töppäränmäen suvesta talveen. Virpi Hämeen-Anttila oli poiminut otteen Ida Rauman kirjasta Hävitys. Hän totesi, että kiusatut muistavat, kiusaajat unohtavat. Jos jokin asia oli sinulle koskettava, luota siihen, että se koskettaa muitakin. Pienet asiat vievät eteenpäin.
Matti Rönkä oli valinnut otteen Kalle Päätalon teoksesta Viimeinen savotta. Hän totesi, että Kalle Päätalo on ollut varmaa lohtukirjallisuutta sadoilletuhansille Suomen miehille. Kun Kalle Päätalolta kysyttiin, miksi hänen tuotantonsa on niin pieni, hän totesi, että kotona on roskakori.
Kirjoitamme omaa romaaniamme, mutta olemme sen keskellä. Vasta lapsenlapset näkevät, miten siinä kävi. Teemme omia erehdyksiämme, kun emme tiedä, miten tulevaisuudessa käy. Elämä on taistelua – vai luopumista? Kirjoitamme kuolemaa vastaan.
Valoisa ja vaikuttava
Seela Sellalle jalo kilpa tuo ajatuksen taistelusta elämän kanssa; osaamisella ei ole merkitystä, aidolla välittämisellä on. Päivi Istala kysyi hänen roolistaan Hitlerinä. Seela Sella sanoi, että on tärkeää, millaisen tuen lapsi saa. Hitleriä äiti paapoi, kun taas isä ei hyväksynyt lapselta mitään ja koulumenestys oli huono. Lapsi oli lahjakas arkkitehtuurissa, mutta ei päässyt sitä opiskelemaan.
Seela Sella kertoi, miten päätyi yhteen miehensä kanssa, kun joku heidän tietämättään lähetti kihlajaisilmoituksensa lehteen. Alkuun tilanne kauhistutti, mutta vähitellen he löysivät toisensa ja Seela vaihtoi uskontoa. Jumala rakastaa kaikkia; kun uskoo Jumalaan, pelastuu.
Seela Sella esiintyy ensi syksynä Tampereen Työväen Teatterin näytelmässä Pieni on maailma ja ensi keväänä Kansallisteatterissa. Elämässä on tehtävä töitä, oltava tärkeä joillekin. Jokainen ihminen on tärkeä. Raamatussa sanotaan: nyt näemme kuin kuvastimessa – mutta silloin kasvoista kasvoihin.
Elämän tietokirjat
Jorma Uotinen puhui kilpailusta ja taiteesta, kun Anne Rutanen viittasi häneen Tanssii tähtien kanssa -kilpailun tuomarina. Olennaista on tulla nähdyksi, ei välttämättä voittaa. Kansainvälisistä balettikilpailuistakin hän on saattanut poimia oopperan balettiin tanssijan, jossa tuntuu olevan ainesta, vaikka tämä ei olisi kilpailua voittanut.
Jorma Uotisen valitsemat tietokirjat liittyivät taiteeseen, ja monista niistä hän oli saanut vaikutteita omiin koreografioihinsa. Taide lähtee ihmisen sisäisestä välttämättömyydestä. Tärkeintä on, että taide synnyttää aistimuksen. Hannele Jyrkän teosta Etsijä – Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle Jorma Uotinen kehui; se kertoo Saarisen elämästä ja kuvaa, miten tanssiteos vähä vähältä syntyy. Tero Saarisen koreografiat elävät ensi-illan jälkeenkin.
Lukijana Jorma Uotinen kertoi olevansa selailija, monta kirjaa on kesken yhtaikaa. Kirja on ovi uuteen, lukemalla oppii ajastamme enemmän. Tärkeintä on vaikutuksen syvyys. Olen eri ihminen kun puhun eri kieliä; olen totaalinen improvisaatio.