muistot muuttuvat
totuus piilee toisaalla
mitä väliä?
muistaminen on
menneisyyden tutkintaa
kirjoitus auttaa
mennyttä et voi
muuttaa – siis päätä itse
mitä teet sillä!
Mikä on autofiktio? Kuinka totta sen pitää olla? Miten muistoja käsitellään? Näistä asioista Jussi Nikkilä ja Taija Tuominen keskustelivat Hannu Harjun johdolla Helsingin yliopiston alumnien kirjallisuuspiirissä 11.11.2019. He lukivat otteita tuoreista kirjoistaan, Näyttelijästä ja Kuningaskobrasta.
Taija Tuominen kertoi hautoneensa 19 vuotta Kuningaskobraa, joka linkittyy hänen esikoisteokseensa Tiikerihaihin. Hilja Mörsärin hän nosti henkiseksi äidikseen. Kirjailija laittaa kirjaan itseään ja lukija puolestaan etsii siitä itseään. Muistot muuttuvat. Tärkeämpää kuin totuus on totuuden kaltaisuus. Kaikkein suurin paljastaja on kaikkein suurin piiloutuja. Mitä syvemmälle henkilökohtaiseen menee, sitä paremmin kohtaa, katsoo silmästä silmään. Kun Tuula-Liina Varikselta aikoinaan kysyttiin, paljonko hänen kirjoittamassaan kirjassa on totta, hän vastasi: A kaikki, B ei mikään, C en tiedä, D mitä väliä sillä on.
Jussi Nikkilältä kysyttiin, kummassa hän tuo enemmän esiin itseään, näytellessään vai kirjoittaessaan. Toki näytellessä, siinähän on koko ajan läsnä. Kirjoittaminen on rauhallisempaa, tehtyä voi korjata.
Jokainen panelisteista totesi olleensa kirjastossa töissä, Taija Tuominen Hauholla, Jussi Nikkilä Helsingissä Rikhardinkadun kirjastossa ja Hannu Harju Tapiolan kirjastossa.
Kirjoittamista opettava Taija Tuominen antoi meille pari kotitehtävää: Kirjoita siitä, mitä et halua muistaa. Keksi itsellesi muisto, jonka muut voisivat uskoa. Kirjoittamalla pääsee ikävistä muistoista eroon. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta jokainen voi itse päättää, mitä sillä tekee. Muistaminen on menneisyyden tutkintaa.
Vastaa