yhteisöllisyys
valkovuokkoketona
opinahjossa
raakadatasta
taomme osaamista
työhön, elämään
TieVie-koulutuksen päätösseminaari pidettiin Espoon Dipolissa 5.-6.5.08. Jälkimmäisenä seminaaripäivänä osallistuimme Virtuaaliyliopistopäiviin.
Teknillisen korkeakoulun T&K-johtajan Tapio Koskisen mukaan elinikäinen oppiminen liittyy aikuisopiskeluun. Oppiminen voidaan jaotella formaaliksi, non-formaaliksi ja informaaliksi eli tavalliseksi arkioppimiseksi. Valtaosa tiedoista ja taidoista opitaan työssä. Tätä pitäisi hyödyntää entistä enemmän, jotta eurooppalaisten osaaminen säilyisi korkeana ja maanosamme pystyisi kilpailemaan väestömäärältään suurempien Kiinan ja Intian kanssa.
Web 2.0:n ytimessä ovat ihmiset ja heidän kohtaamisensa, kun web 1.0:n ytimessä oli tietokanta. Seuraavan ympäristön ytimessä on oppiminen. Järjestelmät kehittyvät proaktiivisiksi ja heittävät oppisisällöt käyttäjälle ilman, että tämä painelisi erilaisia valikoita.
Sosiaalisen median suosio kasvaa. Flickr, Blogger ja Wikibook ovat jo arkeamme. Second Lifeen panostavat suuret yritykset kuten IBM sekä monet yliopistot. Pelimaailma avaa uusia mahdollisuuksia koulutukseen. Virtuaalimaailman merkittäviä mahdollisuuksia ovat etäisyyden katoaminen, läsnäolo, itsetunto ja rohkea itseilmaisu. Opettajille videoneuvottelut tuntuvat kuitenkin virtuaalimaailmaa helpommilta.
Eurooppalaisen huippuosaamisen verkoston Prolearn-projektissa vuosina 2003-2007 keskityttiin ammatilliseen osaamiseen ja tietotyöntekijöihin. Tutkimus- ja kehitystyön avulla pyritään madaltamaan verkko-oppimisen kynnystä ja lieventämään yhteiskuntien kahtiajakautumista. Ensimmäisen vision mukaan kaikkien pitäisi saada oppia kaikkea kaikkialla, mikä edellyttää julkisia alustoja oppimisresurssien jakamiseen. Toisen vision mukaan oppimisresurssien jakelu sidotaan kontekstiin.
Kommenttipuheenvuorossan Antti Auer pohti opetuksen sähköistä asiointia ja sen skaalautuvuutta suuriin käyttäjämääriin, järjestelmien integrointia sekä toimivia käyttöliittymiä.
Tutkivan oppimisen paradigma voisi yhdistää tutkimusta ja opetusta niin, että pienistä saarista ja puroista kasvaisi viestintään ja yhteisöllisyyteen perustuva valtamerisaaristo.
Verkossa ajelehtivat tietovarannot kuten Hermopeli, Virtuaalikatedraali, MuseoSuomi ja Vliss, pitäisi koota virtuaaliyliopiston ytimeksi tieto- ja asiantuntijagrideiksi semanttisen webin avulla. Oppijat voivat käyttää informaatiota raaka-aineena, josta he jalostavat itselleen tietoa ja testaavat hypoteeseja tieteenalasta riippumatta. Tarvitaan liimaa, joka yhdistäisi sosiaalisia verkkoja toisiinsa.
Juonneryhmä
Juonneryhmässä keskustelimme reaktiopapereista, yhteisöllisyyden ja yhteistoiminnallisuuden olemuksista, uuden tiedon luonnista ja ohjaajan roolista. Voiko puolen vuoden kurssin aikana syntyä yhteisöllisyyttä?
Opettajan pitäisi käyttää luovasti erilaisia menetelmiä, mutta pitäisikö hänen kuitenkin sitoutua johonkin siihen hurahtamatta? Joillakin aloilla yhteisöllisyys on luontevampaa kuin toisilla; arkkitehdit eivät esimerkiksi koskaan suunnittele suurta kompleksia yksin. Luontevaa yhteisöllisyyttä saattaa joillain aloilla haitata kilpailu tulevista viroista ja työtehtävistä. Tiedeyhteisö on luonnollinen yhteisö, mutta salataanko sielläkin keskeneräinen tutkimus?
Työhuoneilmapiiri voisi tarkoittaa sitä, että ihminen saa virikkeitä muilta, kehittää niitä itse eteenpäin ja jakaa muille. Tuomalla esiin omia hypoteeseja saa niihin palautetta. Tämä edellyttää toisten ajatusten arvostamista, oivalluksen ja hyvän fiiliksen kokemuksia, luottamusta ja avointa ilmapiiriä.
Vastaa