Rakkaus palaa ja himmenee

yhteiskunta
ja rakkaus, molemmat
liian nuoria

ristiriitojen
keskellä arat nuoret
seurustelevat

maailma muuttuu
hylkää vanhan, rakentaa
uutta – parempaa

sateenvarjojen
alla rakkaus palaa
hiljaa himmenee

käänöstyö: käännä
tarkasta – ja ajattele
kaikki suomeksi

Töölön kirjaston Waltari-salissa keskusteltiin 20.2.2019 yhdestä maailmankirjallisuuden hienoimmista rakkausromaaneista, Tammsaaren vuonna 1935 kirjoittamasta teoksesta Rakastin saksalaista. Keskustelijoina olivat kirjan suomentaja Juhani Salokannel ja Helsingin yliopiston virolaisen kulttuurin lehtori Sirje Olesk.

Monitasoisessa romaanissa vasta itsenäistyneen Viron yhteiskunnalliset ongelmat nousevat esiin rakkaustarinan myötä. Eletään Pätsin maltillisen diktatuurin aikaa. Virossa oli vuonna 1919 maareformi ja setsensatavuotinen maaorjuus lopetettiin. Saksalaisilta vapautettuja maita jaettiin vapaussodan veteraaneille.

Juhani Salokannel ja Sirje Olesk

Virolaisessa Oskarissa on orjan verta. Hän on tullut köyhästä maalaiskodista. Muut lapset jäivät kotiin, jotta yksi pääsee opiskelemaan. Romaanissa kerrotaan opiskelijanuorten korporaatioista, seltseistä, jotka muistuttavat jossain määrin meidän osakuntiamme. Aluksi ne oli tarkoitettu vain miehille. Ensimmäinen naisten selts tai seura perustettiin vuonna 1911. Nykyisin on myös sekaseuroja.

Saksalainen Erika on aatelistaustainen, mutta myös hän on köyhä. Hän työskentelee eräässä perheessä saksan kielen ja pianonsoiton opettajana ja myös siivoaa.

Oskar tapaa Erikan isoisän, vanhan paronin vain kaksi kertaa. Kyseessä ei oikeastaan ole keskustelu vaan paronin monologi. Nuorten rakkaudella on suuria ulkoisia ja sisäisiä esteitä. Niin, romaani kuvaa platonista rakkautta, eiväthän päähenkilöt edes suutele kertaakaan. Sateenvarjojen alla rakkaus palaa ja himmenee traagiseen loppuun asti.

Onko Suomessa Tammsaareen verrattavaa kirjailijaa? Meillähän on romanttinen ja pessimistinen kansankuvaaja Joel Lehtonen, sensitiivinen Eino Säisä ja historiallisia ja yhteiskunnallisia asioita käsittelevä Väinö Linna. Mutta virolaisilla on Tammsaare, jossa nämä kaikki ominaisuudet yhdistyvät samassa paketissa.

Kuinka helppoa Tammsaarea on kääntää suomeksi? Ensin teksti käännetään suomeksi, mutta varsinainen työ alkaa vasta sitten, kun raakakäännöstä ruvetaan tarkastamaan. Vaikka suomi ja viro ovat lähellä toisiaan, niin lauseet ja koko tarina pitää ajatella suomeksi. Niin, Kross kirjoittaa täsmällisesti kuin juristi, kun taas Tammsaare on kuin improvisoiva jazzmuusikko.


Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *