Autenttista, työelämälähtöistä verkko-opetusta

vuorovaikutus
asiantuntijuuden
kasvualusta

yhteisöllinen
yksilöllinen – kumpi
sopii sinulle?
Nauttiessani aamiaista omassa keittiössäni seurasin Virtuaaliammattikorkeakoulun autenttisen ja työelämälähtöisen verkko-opetuksen bencmarcking-projektin verkkoseminaaria 29.8.08, joka toteutettiin Connect Pro -videoneuvotteluohjelmistolla.
Irja Leppisaari kertoi keväällä julkaistusta Korkeakoulujen arviointineuvoston raportista ammattikorkeakoulujen laadukkaasta verkko-opetuksesta. Hän totesi, että verkko-opetus on yksi ammattikorkeakoulujen kilpailutekijöistä.
Irja Leppisaari ja Leena Vainio ovat laatineet yhteenvedon Virtuaaliammattikorkeakoulun Benchmarking-projektin ilmoittautumislomakkeissa ja kriteeristöissä esitetyistä asioista. Valitettavasti tallenteista osa on huonokuntoisia eikä kaikista opintojaksoista löydy riittävästi aineistoja.
Pelkkään teoriatietoon perustuvassa opintojaksossa autenttisuus riippuu vuorovaikutuksesta. Miten tietopohja tukisi aitoa vuorovaikutusta? Opintojaksoissa on monipuolisia, työelämän projekteihin liittyviä tehtäviä. Mutta jätetäänkö opiskelijalle tilaa aidosti itse miettiä, jos opettaja on strukturoinut tehtävät valmiiksi? Monet tehtävät ratkesivat oppimateriaalissa olevan tiedon avulla. Autenttiseen opiskeluun kuuluu, että oppija pystyy hyödyntämään erilaista lähdeaineistoa eri tilanteissa. Opintojaksoon varattu tuntimäärä saattaa tosin rajoittaa mahdollisuuksia ulkopuolisen materiaalin etsimiseen.
Opintojaksojen pedagoginen lähestymistapa ja eteneminen vaikuttavat asiantuntijuuteen kasvamiseen. Projektioppimisessa asiantuntijuus syntyisi luonnollisesti. Miten opiskelijoita kannustettaisiin tuomaan esiin keskeneräistä osaamista? Olisiko sosiaalisen median menetelmistä apua?
Joillain opintojaksoilla rakennettiin moniammatillisia tiimejä, joissa oli opiskelijoita eri aloilta ja jopa eri oppilaitoksista. Vuorovaikutusta ei kuitenkaan syntynyt, kun opiskelijaryhmät etenivät eri aikoihin ja aikataulujen yhteensovittaminen oli hankalaa. Eikö kulttuurimme tue eri ammattiryhmien välistä vuorovaikutusta? Vaikuttaa jopa siltä, että opintojen alussa vuorovaikutus eri alojen välilä olisi luontevampaa kuin myöhemmin, kun oma ammatti-identiteetti on löytynyt.
Yhteistä tiedonrakentelua oli kiitettävästi. Joku jopa kysyi kriittisesti, oliko sitä liikaa. Opintojaksoilla esitettiin hyviä menetelmiä eri kokoisten tiimien muodostamiseen ja niiden yhdistelyyn, mutta parannusehdotuksia tuli silti runsaasti. Miten yhteinen tiedonrakentelu näkyy arvioinnissa?
Opiskelijoista osa toivoi yhteisöllistä verkko-opiskelua, osa taas täydellistä joustavuutta niin, että voi edetä yksilöllisesti oman aikataulunsa mukaan. Onko yksilöllinen työskentely opiskelua vai vain mahdollisimman nopeaa kurssin suorittamista? Voiko tämän päivän korkeakouluopiskelu olla sellaista, jonka voi suorittaa täysin yksin? Oppiminenhan jää tällöin hyvin vajaaksi eikä mikään oppimiskäsitys puolla sitä. Mutta onko opiskelijan välttämätöntä kulkea tietyn ryhmän kanssa vai voisiko hän työskennellä ulkopuolisten kanssa yhteisöllisesti?
Keskustelussa ryöpsähti esiin monenlaisia näkemyksiä. Ammattikorkeakouluopiskelijalla pitää olla mahdollisuus yksilölliseen opiskelupolkuun. Opettaja voi palkita hyviä opiskelijoita antamalla heidän edetä omassa tahdissaan. Opettajahan tavallisesti keskustelee enemmän huonojen kuin hyvien opiskelijoiden kanssa.
Miten taataan aikaa aidolle reflektoinnille? Pitäisikö yksilöllisessä opintosuunnitelmassa sitoutua oppimisen reflektointiin? Vuorovaikutuksessahan reflektointi syntyy luonnostaan. Jatkuvan, kehittävän arvioinnin voisi toteutta vertais- ja itsearviointeina sekä mahdollisesti asiantuntija-arviointeina.
Ammattikorkeakouluopetuksen haastavat toisaalta uudet vuorovaikutusmuodot, esimerkiksi sosiaalisen median monimuotoisuus, toisaalta avoimet, opiskelijalähtöiset avaukset. Useinhan opettaja suunnittelee ainakin opintojakson suuret raamit valmiiksi.


Comments

2 vastausta artikkeliin “Autenttista, työelämälähtöistä verkko-opetusta”

  1. pekkah avatar
    pekkah

    Hei,
    ja luin kiinnostuneena tämän mielenkiintoisen puheenvuorosi. Nämä verkko-opetus, aikuisopiskelu ja yhteisölliseen oppimiseen liittyvät asiat ovat kovasti pinnalla myös yliopistoissa. Pidin erityisen hyvänä mainintaasi projektioppimisesta, juuri tässä piilee monien mahdollisuuksien kultamaa. Jos opiskelijat voivat hyödyntää kurssilla valmistelemiaan asioita (siviilissä, työtehtävissään, opinnoissaan, kirjoitusprojekteissaan yms.), niin se ilmiselvästi kannustaa: Osaa jo verkkokurssin aikana, toisia vasta kurssin jälkeen. Vielä erinomaisempaa olisi tietysti se, että kurssiin liittyvät työt olisivat jo suoraan liitetty jonkin projektin tai organisaation toimintaan. Hyvää syksyn jatkoa!

  2. Seija Jäminki avatar
    Seija Jäminki

    Hei
    Olen liittymässä benchmarkkaukseen ja on todella mielenkiintoista nähdä monenlaisia toteutuksia.
    Muutama kommentti kirjoitukseen. Verkon hyödyntämisessä ei ole yhtä mallia, käyttö on hyvin kontekstuaalista. Aikuiset ja työelämässä olevat ovat kokemukseni mukaan valmiita yhteisölliseen työskentelyyn ja yhteistyön onnistuminen edellyttää aikatauluja ja mielellään mahdollisuutta sekä synkronisten kokoushuoneiden käyttöön että sosiaalisen median välineisiin, jotta työskentely olisi näkyvää ja yhteisöllistä ja tiedot pystytään dokumentoimaan. Vaikka sosiaalisessa mediassa tuottaminen on demokraattisempaa, olisi hyvä, jos ryhmästä joku ottaisi vastuuta enemmän työskentelystä.
    Henkilökohtaisesti ihmettelen tällä hetkellä oppilaitosten halua itse kehittää ympäristäjä, vaikka valmiita sovelluksia on olemassa vaikka kuinka paljon. Lisäksi mielestäni sosiaalisen median kuvitellaan muuttavan työskentelykulttuuria. Avoimuus ei synny ohjelmilla, siihen vaaditaan asenteellista muutosta. Lisäksi nuoret ja aikuiset hyödyntävät sosiaalista mediaa eri tavalla. Seija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *