Manuel Castellsin ja Pekka Himasen kirjan "Suomentietoyhteiskuntamalli" julkistamistilaisuus

Sitra: Manuel Castellsin ja Pekka Himasen kirjan ”Suomen tietoyhteiskuntamalli” julkistamistilaisuus
Vanha Ylioppilastalo 26.9.2001
Sain Kärkiverkoston kautta kutsun Sitran järjestämään tilaisuuteen. Aamupäivän anniksi jäi julkaistun teoksen lisäksi mielenkiintoiset ja uusia ajatuksia sisältäneet puheenvuorot Vanhan Ylioppilastalon nostalgisia tunteita herättävässä juhlasalissa.
Avaus
Tilaisuuden avasi Sitran tutkimusjohtaja Antti Hautamäki kertomalla, miten Sitra on Suomessa ollut rakentamassa tietoyhteiskuntaa. Suomessa pyrkimyksenä on ollut paikallisen, syrjäisen seudun vetäminen mukaan tietoyhteiskuntaan, missä on varsin hyvin onnistuttu ensin Pohjois-Karjalassa ja sitten muualla, missä kärkihankkeet ovat muuttuneet kärkiohjelmistoiksi. Terveydenhuoltoalan hankkeet ovat nyt käynnistymässä.
Sitran toiminnan tulosta on mm. Nykyaikanäyttämö Lasipalatsissa, jossa nyt nuoret Aula-liikkeen innovaattorit kehittävät verkostojaan. Kärkiverkosto on kehitetty tietoyhteiskunnan tietopalveluksi.
eOppiminen on tulevaisuuden suuria haasteita. Yksi sen tavoitteista on pk-sektorin työssäoppimisen ympäristöjen kehittäminen.
Miten tietoyhteiskunta transformoi yhteiskunnan verkostoituvaksi? Suomi Nokioineen kehittyy tasa-arvoiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Tämän osoittamiseen tarvitaan myös ulkopuolinen arviointi: Castells ja Himanen yhdessä muodostavat loistavan kombinaation suomalaista osaamista ja kansainvälistä tietämystä.
Kirjan esittely
Professori Manuel Castells sosiologina aloitti pohtimalla verkostojen olemusta. Verkostot ovat hyvin vanha tapa toimia, mutta uutta on se, että tekniset verkot yhdistävät yrityksiä ja muuttavat tapaa työskennellä. Kun modernismin ideologiaan liitetään teknologia, tullaan yhteiskunnan perusteelliseen muutokseen: mitä kiinteämmin olet muutoksessa mukana, sitä paremmin menestyt.
Meillä on toisaalta kalifornialainen tietoyhteiskuntamalli, Silicon Valley, toisaalta suomalainen malli, jota voisi nimittää Pohjolan Kaliforniaksi.
Nyt julkaistu teos käynnistyi seuraavasta haasteesta. Suurta kiinnostusta herättänyt Silicon Valley edusti uutta maailmaa, joka ei tarvitse ammattiyhdistysliikettä eikä hyvinvointivaltiota. Nokiaa luultiin japanilaiseksi yritykseksi. Kirjan tekijät lähtivät tutkimaan, millaisen vaihtoehdon Suomi tarjoaa Silicon Valleylle. Kaikissa tietoyhteiskunnissa on yhteisiä piirteitä, mutta eri yhteiskunnat ovat erilaisia. Kyse on mallista, joka sisältää useita alimalleja. Yhteiskunta voi olla yhtä edistyksellinen kuin Silicon Valley olematta Silicon Valley. Tietoyhteiskuntien ei tarvitse olla keskenään samanlaisia. Työn laatu liittyy kulttuuriin.
Kirjassa kyse on mallin kuvailusta pikemmin kuin sen tilastollisesta todistamisesta (model illustrated rather than demonstrated statistically). Raportin tavoitteena on innostaa keskustelua eikä lopettaa sitä. Teknologinen kehitys ja verkottuminen ovat kaksi raportin avainkäsitettä.
Pohtiessaan suomalaista tietoyhteiskuntamallia Manuel Castells totesi, että ihmiset eivät halua maksaa johonkin yhteiseen altaaseen, mutta ovat valmiita maksamaan korkeampia veroja, jos pystyvät kontrolloimaan verovarojen käyttöä. Suomessa 1990-luvun loppupuolella tuottavuus nousi enemmän kuin verot. Suomesta voidaan osoittaa myös paikalliset tietoyhteiskunnat: Tampere, Oulu ja Rovaniemi.
Manuel Castells kysyi:
* Mitä maailma voi oppia Suomelta?
* Mihin Suomi törmää tietoyhteiskunnan seuraavassa kehitysvaiheessa?
Kehittyminen joustavammaksi voisi onnistua Suomessa mutta ei Saksassa, jossa kulttuuri on tyystin toisenlainen. Nyt Suomi on rikkain Pohjoismaa vaikka kolme sukupolvea sitten Suomi oli hyvin köyhä maa. Sosiaalinen ja etninen homogeenisuus on yksi asia, jolle Suomen menestys pohjautuu.
Manuel Castells luetteli Suomen haasteita:
* Jako uuteen ja vanhaan teknologiaan.
* Hallituksen jäykkyys.
* Joustotyö on Suomessa lisääntynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana, mutta toisin kuin muualla. Muualla joustotyö on yleistä hyvin koulutetuilla kun taas Suomessa vähemmän koulutetut siirtyvät muita herkemmin joustotyöhön.
* Yrittäjyys on Suomessa suosittua: ei haluta olla insinöörejä mutta ei myöskään haluta olla huonossa työpaikassa.
* Riippuvuus finanssimarkkinoiden muutoksista.
* Yritykset tekevät sitä mitä osaavat parhaiten.
* Ristiriita voimakkaan identiteetin ja monikulttuurisuuden välillä. Suomessa on edelleen suuret ennakkoluulot vierasmaalaisia kohtaan. Ongelmana on: miten olla globaali ja lokaali yhtaikaa?
Filosofian tohtori Pekka Himanen Helsingin yliopistolta kuvasi kolme tietoyhteiskuntamallia:
* Silicon Valley, joka toimii markkinoiden ehdoilla
* Singapore, jossa valtio auktoriteettisesti ohjaa kehitystä
* Suomi, jossa valtion aktiivinen rooli tukee verkostoituneita yrityksiä = Suomen innovaatiomalli
Pekka Himanen tulkitsi tuoreen terrori-iskun tietoyhteiskunnan vastustamiseksi – siinä muodossa kuin se esiintyy Yhdysvalloissa.
Suomessa yliopistot ja yritykset ovat aktiivisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Linux-malli kuvaa Suomen hakkereita, jotka ovat innostuneita ohjelmoimisesta ja tekevät sitä yhdessä muiden kanssa. Suomesta löytyy myös Nokia-malli, jota uudessa kirjassa on runsaasti kuvattu.
Silicon Valleyn malli edustaa epätasa-arvoa ja amerikkalaisia malleja. Suomi eroaa tästä olematta silti Singaporen kaltainen suljettu yhteiskunta.
Miten tehdään sosiaalisesti kestävä tietoyhteiskunta? Hyvinvointivaltio lisää oikeudenmukaisuutta ja kun tämä liitetään tietoyhteiskuntaan, sen vastustus ei nouse liian suureksi. Suurin osa Suomen historiasta on ollut kamppailua pohjoisen olosuhteita vastaan. Vasta kaksi viimeistä sukupolvea ovat olleet biologisesti turvassa: talven tuloa ei ole tarvinnut teknologian ansiosta enää pelätä. Tämä yleinen selviämishistoria on tietoyhteiskunnan kannalta tärkeä.
Tietoyhteiskunta luo identiteettiä. Suomalaiset olivat pitkään vieraan vallan alla, jolloin he olivat keskenään tasa-arvoisia ja kokivat verkostoitumisen jo silloin välttämättömäksi. Heille kehittyi vähemmistöidentiteetti, ja vaikka he nyt ovatkin enemmistönä omassa maassaan, he jatkavat edelleen samaa ajatusmallia. Tähän liittyy halu näyttää maailmalle, päästä ykkös-tietoyhteiskunnaksi. Suomalaisilla ei ole tunnetta, että maailma olisi vielä valmis toisin kuin kansoilla, joiden kulttuuri on vanhempaa.
Miksi jotkut globaalit haasteet, kuten monikulttuurisuus, ovat Suomelle vaikeita? Kuten aiemmin todettiin, suomalaiset ovat maassaan enemmistönä, mutta käyttäytyvät kuten vähemmistö. Erilaisuus on poikkeustila. Ehkä suomalaisten suhtautumisessa vieraisiin kulttuureihin toimii portsarin sydän: sinä pääset sisään, sinä et. Hyvin pukeutuneet, varakkaat ja koulutetut ovat tervetulleita, eivät muut. Pekka Himanen päätti esityksensä toteamalla, että tästä asenteesta ei kannata tehdä suomalaista brandia.
Kommenttipuheenvuoro
Johtaja Antti Kasvio Tampereen yliopiston Tietoyhteiskunnan tutkimuskeskuksesta turvautui PowerPoint-esitykseen toisin kuin aiemmat puhujat ja ehti lyhyessä ajassa käydä lävitse suuren määrän kalvoja, joista joitain murusia tipahteli yleisön mieleenkin.
Internetin läpimurto tapahtui vuosina 1993-94 graafisten www-sivujen myötä ja tästä alkoi sen räjähdysmäinen leviäminen. Digitaalinen vallankumous tuo uuden teknologisen paradigman. 1990-luku oli USA:n, Kalifornian ja Silicon Valleyn aikaa. Silloin laskettiin henkilökohtaisten työasemien lukumääriä. Nyt mobiilit internet-yhteydet tuovat verkostuneen elämäntavan ja uudet liiketoimintamallit. Tämä tuo uuden mahdollisuuden Euroopalle.
Kliimaksi oli kesällä vuonna 2000, nyt elämme kriisiä ja mennään alaspäin vauhdilla: puolessa vuodessa talous on tullut 70 % alaspäin, kun yksi toimiala on kokenut kriisin. Kymmenen vuotta sitten laman syvyyteen Suomessa vaikutti imperiumin hajoaminen naapurissa.
Globaali sivilisaatio on tosiasia. Myös terroriteot ovat yhtä ja samaa globaalin sivilisaation tuotetta.
Keskustelu
Tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Jokin aika sitten tulevaisuus oli yhdenlainen, nyt se on toisenlainen.
Miten hakkerietiikan kanssa voi tehdä bisnestä? Pekka Himanen kaivoi esimerkeiksi Johan Helsingiuksen, joka otti itse kontaktit Yhdysvaltoihin ja edisti siten Internetin käyttöä Suomessa sekä Tatu Ylösen, jonka kehittämän tietoturvakonseptin ympärille on kasvanut menestynyt SSH-yritys. Manuel Castells totesi, että ehkä Pekka Himasen Hakkerin etiikka -teoksesta puhutaan Yhdysvalloissa enemmän kuin Suomessa. Hakkerit tuottavat kulttuurisia innovaatioita, jotka ovat kaiken kehityksen pohjana. Kun ihminen muuttaa tapaansa toimia, hän vaikuttaa myös bisnekseen.
Mitkä ovat eOppimisen näkymät? Tavoitteet on asetettu jo seitsemän vuotta sitten, eteneminen vain on ollut aika hidasta. Kun puhutaan työssäoppimisesta, eOppiminen on ainoa mahdollisuus.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.