E-oppimisen yhteiset haasteet
Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kehittäminen virtuaalisessa oppimisessa
Seminaari 19.9.2001 klo 12.00 – 16.30, Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskus
Ilmainen, ajankohtaista aihetta käsittelevä seminaari keräsi lähes 200 innostunutta osallistujaa oppilaitoksista, yrityksistä ja julkiselta sektorilta. Alunperin varatusta luentosalista jouduttiin siirtymään uuteen, jonka ongelmana oli se, että kannettaviin mikroihin tarvittavaa välijohtoa ei löytynyt eikä mikroissa olleita PowerPoint-esityksiä voitu esittää. Osa esiintyjistä oli varautunut perinteisin kalvoin, jotka toimivat moitteettomasti.
Seminaarin ohjelma, esitykset ja keskustelupalsta löytyvät osoitteesta http://www.minedu.fi/opm/koulutus/E_oppiminen/E_oppiminen.html . Tilaisuuden järjestäjät toivovat runsaasti kommentteja, keskustelua ja kehittämisehdotuksia seminaarin jälkeen.
Avaus
Opetusministeri Maija Rask muistutti Suomen tietoyhteiskuntastrategiasta, joka ulottuu vuoteen 2004 asti. Se sisältää kokonaisnäkemyksen, jonka osina ovat mm.:
* opetushenkilöstön osaaminen
* laitteisto
* verkottuminen
* oppimisympäristöt
* verkkomateriaali.
Hän muistutti myös, että jokaisen Suomen oppilaitoksen pitää tehdä oma tieto- ja viestintätekniikan strategiansa vuoden 2002 loppuun mennessä ja opettajankoulutuslaitosten jo tämän vuoden loppuun mennessä.
Kauniista tietoyhteiskuntapuheista huolimatta tilastot kertovat, että 1,5 miljoonalla suomalaisella ei vielä ole tietoyhteiskuntataitoja. Koulutusta siis tarvitaan.
eOppimisen-markkinat kasvavat voimakkaasti, koska yritykset uskovat virtuaaliseen oppimiseen. Verkko-oppimisen pitäisi rakentua pedagogisesti ja teknisesti vahvalle pohjalle. Olisi tärkeää, että eri toimijoiden välillä olisi systemaattinen yhteys ja vuorovaikutus ja julkisen sektorin rooli tässä toiminnassa on suuri.
Expriences from PPP in eLearning (PPP = Public Private Partnership)
Professori Jef Moonen (e-mail: [email protected]) University of Twentestä Hollannista aloitti esityksensä mainitsemalla WTC:n terrori-iskun, joka kuvaa hänen mielestään ainakin seuraavia asioita:
* maailma on monimutkainen
* monet erilaiset intressit kilpailevat keskenään
* muutos on vaikeaa
* shokin jälkeen muutos voi olla helpompi.
Ajankohtaisella ja dramaattisella esimerkillään Jef Moonen halusi konkretisoida muutosprosessin kahta muotoa:
* muutos voi olla shokki
* muutos voi olla evolutionaarinen.
Teknologia on muuttanut maailmaa evolutionaarisesti, emmekä halua muutosta dramaattisten tapahtumien seurauksena. Koulutus on yhteiskunnan peili ja muutokset heijastuvat siihen viiveellä. Teknologian kehityksestä voi seurata, että koulutustarjonnassa keskikerros häviää. Onko se opettaja? Tätä Jef Moonen ei usko, mutta myönsi, ettei tiedä.
Perinteisen ja uuden pedagogiikan eroja Jef Moonen kuvasi seuraavasti:
Perinteinen pedagogiikka Uusi pedagogiikka
Tuote -> prosessi Prosessi -> tuote
Paino oppimisprosessin suunnittelussa Paino tieto- ja viestintätekniikaa käyttävillä resursseilla
Roolit muuttuvat. Oppijoista tulee osallistuvia ja opettajista tutoroivia ja monitoroivia ohjaajia. Kun oppijat oppivat, he ovat aktiivisia ja tekevät itse.
Jef Moonen hahmotteli oppimisen neljä profiilia:
A Takaisin perusteisiin (Back to the Basics) B Globaali kampus (The Global Campus)
C Muotin venyttäminen (Stretching the Mould) D Uusi talous (The New Economy)
Kehityksen pitäisi kulkea profiilista A profiiliin D profiilin B tai C tai niiden molempien kautta. Mutta miten stimuloida kehitystä?
Jef Moonen luetteli muutamia aihetta käsitteleviä uusia teoksia, myös omansa. Lisäksi hän antoi muutaman verkko-osoitteen:
* http://www.col.org
* http://www.kogan-page.co.uk
E-oppimisen kehittäminen yhteistyössä – Kokemuksia ja odotuksia
Projektijohtaja Jarmo Riipinen Elisa Communications Oyj:sta oli ensimmäinen, joka teknisten ongelmien vuoksi joutui valmistamansa PowerPoint-esityksen sijaan puhumaan asiansa ilman kalvoja. Hänen mielestään satojen ilmaisten opetusohjelmien tukeminen on tuonut markkinoille vain sekaannusta. Kaupalliset ohjelmistot taas tulevat ulkomailta ja käyttäjäkerhojen kautta suomalaista tietotaitoa siirretään Kanadaan.
Jarmo Riipinen kertoi Elisan ja WSOY:n kesällä tekemästä erittäin kattavasta liiketoimintasopimuksesta, joka koskee kolmen viikon kuluttua julkaistavaa OPIT-ympäristöä. Sen kehittämisessä kolmantena partnerina on ollut TietoEnator. Jarmo Riipisen mielestä tämän päivän haasteena ei ole teknologia vaan palvelujen ymmärtäminen. Sosiologeja kaivataan mukaan kehitystyöhön.
E-oppimisen kehityspäällikkö Anne Vähäpassi Yleisradiosta hahmotti television sivistyksen ja kasvatuksen välineeksi ja verkon oppimisen välineeksi. Etälukio on erinomainen esimerkki siitä, miten eri toimijat yhteistyössä ovat tuottaneet hyvää materiaalia. Kamu-projektissa kehitetystä Virtuaalisesta kielikoulusta on muodostunut kaupallinen tuote EFODI.
Suomalaiset virtuaaliopetuksen kehittämishankkeet ja yritysyhteistyö
Yli-insinööri Ella Kiesi opetushallituksesta kertoi virtuaalikoulusta. Tavoitteena on joustavuuden lisääminen perinteiseen kouluun, ei uuden koululaitoksen tuottaminen. Etälukiohanke on tehty lähinnä aikuisten tarpeisiin. Virtuaalikoulussa rakennetaan hankkeille yhteistä portaalia, jota kehitetään Edu.fi -portaalista. Videolaitteiden käytöstä virtuaaliopetuksessa Ella Kiesi totesi, että ainakin kielten opetuksessa kyllästytään pian videoyhteyden heikkoon tasoon.
Projektinjohtaja Marja Rautajoki virtuaaliammattikorkeakoulun kehittämisyksiköstä kertoi johtamansa projektin tilanteesta. Toimijoina on mukana 29 ammattikorkeakoulua, jotka osallistuvat tuotantorenkaisiin vuosina 2001 – 2003. Lisäksi kehitetään portaalia, josta palvelut löytyvät. Koulutus taas tapahtuu ammattikorkeakoulujen omissa hankkeissa. Vuoden 2003 jälkeen koulutustuotanto jatkuu syntyneissä verkostoissa.
Marja Rautajoki viittasi myös mobiileihin sovellusympäristöihin ja internetin hyödyntämiseen matkalussa. Yrityksiä pyritään saamaan mukaan toimintaan varmistamaan sisältöjen laatua, tarjoamaan omia asiantuntijoitaan virtuaalikursseille sekä ideoimaan projekteja, joissa ammattikorkeakoulujen virtuaaliopiskelijat voisivat olla mukana. Lisäksi yritykset voisivat esittää toiveitaan portaalin tarjoamista palveluista ajatellen elinikäistä oppimista ja taitoprofiileja. Yritysten pitäisi myös olla mukana vaikuttamassa siihen, että ammattikorkeakoulujen opetus vastaa yrityselämän tarpeisiin.
Projektinjohtaja Matti Sinko virtuaaliyliopiston kehittämisyksiköstä kertoi virtuaaliyliopiston tilanteesta. Virtuaaliopetus haastaa perinteisen opetuksen ja nostaa sen rimaa. Projektin saavutus ei siis olisi huono, vaikka lopputulos olisikin professori Moodenin esittämän mallin mukaan ”takaisin perusteisiin”. Moodenin mallin profiili ”muotin venyttäminen” tai ”aisan yli hyppiminen” vaikuttaa hyvältä: on järkevää katsoa, miten pitkälle voidaan kehittää uutta venyttämällä nykyisiä rakenteita. Virtuaaliyliopisto on hanke, josta aikanaan tulee vakiintunutta toimintaa. Kehikon profiili ”uusi talous” haastaa yliopistolaitoksen, joka ei haasteesta selviä etsimättä uusia synergiamuotoja yhteistyössä eri yliopiostojen ja mahdollisesti laajemmin yritysyhteistyön kautta.
Työryhmä: Virtuaaliopetuksen hyödyntäminen koulutuksessa
Case Posti, virtuaalinen esimieskoulutus
Marja Rautajoen johtaman työryhmän aluksi opettaja Helena Tirronen Tampereen ammattikorkeakoulusta sekä Postin edustaja esittelivät Postin virtuaalisen esimieskoulutuksen. Yhteistyöprojektit alkavat usein sattumalta, niin tämäkin, kun kummallakin osapuolella oli halu ja into tehdä. Projekti kytkeytyi opiskelijoiden kurssisuoritteisiin ja Postin virtuaaliopetus toteutettiin Tampereen amkon WebCT-ympäristössä.
Suomen Postin tehtävinä olivat:
* verkkokurssisuunnitelman teko
* koulutuksen sisällön tuotanto
* koulutuksen ohjaus.
Nämä tehtävät vaativat yhden osapäiväisen koko panostuksen vuoden ajan sekä panostuksia muiltakin niin, että kokonaispanostus oli noin 1,2 henkilötyövuotta.
Opiskelijoiden tehtävinä olivat:
* toteutuksen arviointi
* toteutuksen multimedian ja käytettävyyden arviointi
* koulutuskyselyn laadinta
o alussa kartoitetaan valmiudet ja odotukset (esim. yhteydet opiskelupisteestä oppimisympäristöön)
o lopussa selvitetään, mitkä odotuksista ovat toteutuneet (miten tekniset valmiudet ovat kehittyneet, miten suhtautuu verkko-opiskeluun, myös ajankäyttö raportoidaan)
o laaditaaan yhteenveto
Postin edustaja kertoi, että projektin suurin hyöty on se, ettei tarvitse matkustella opiskelemaan. Opiskelu voi joillekin olla punainen vaate, mutta verkossa voi opiskella työn kautta ja verkossa toteutuu jaettu asiantuntijuus.
Virtuaalisesta esimieskoulutuksesta pyrittiin tekemään kommunikoiva kurssi, jossa ei olisi valmista materiaalia vaan materiaali tuotettaisiin yhdessä pienryhmissä. Kurssilla oli tiukka aikataulu ja kaksi lähiopetuspäivää.
Projektin tuottama, Helena Tirrosen toimittama Verkkotutor-opas – Tamkin ja Postin kokemuksia, julkaistaan 1.10.2001.
Lisätietoja aiheesta löytyy mm. Helena Tirrosen artikkelista ”Verkot ja pedagogiikka”, joka on Haasion ja Piukkulan toimittamassa vuonna 2001 ilmestyneessä teoksessa ”Oppiminen verkossa”.
Yritys- ja oppilaitosyhteistyö
Tässä on joitain poimintoja keskustelun sisällöstä:
* Yrityksillä on erilaisia rooleja. Jos yritys tarjoaa omaa oppimisympäristöä, rooli on toinen kuin silloin kun yritys haluaa tuottaa oppimissisältöjä.
* Yrityksillä on hiljaista tietoa ja yliopisto pyrkii käsitteellistämään tiedon. Mutta kuka omistaa näin tuotetun tiedon?
* Postin case on erikoinen: itse tuotti materiaalin, vei ulos ja toi taas sisään. Tietoturvan kannalta tämä on erittäin arveluttavaa. Lisäksi projektissa annetaan omaa osaamista ulos.
o Treen amkosta ei päästy Postin verkkoon eikä päinvastoin, koska palomuuri oli välissä.
* Mitä hyötyä koululle oli Postin projektista?
o Posti pääsi mukaan koulumaailmaan puhumaan tiimityöstä ja kertomaan, millaisia osaajia tarvitsee.
o Yritysyhteistyötä pitää tehdä yrityksen tarpeista lähtien. Pedagoginen osaaminen tulee oppilaitokselta.
* Mitä oppilaitokset haluavat yrityksiltä?
* Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan virtuaalioppimisesta? Materiaalia vai oppimisprosessia?
o Oppilaitoksissa pitäisi pyrkiä materiaalikeskeisyydestä prosessikeskeisyyteen. Tarvitaan vuorovaikutusta oppilaitosten ja yritysten välillä.
* Oppiminen on keskeinen prosessi ja se tapahtuu aina äidinkielellä, vaikka materiaali olisikin englanninkielistä. Kieli rajaa ja suojelee meitä.
* Eräs hyvä case verkko-oppimisesta on Cisco-network -academy.
o Kaikki tekniset korkeakoulut käyttävät tätä oppimismateriaalia.
o Oppijat rakastavat sitä.
o Opettajien ei tarvitse juosta teknisen kehityksen perässä vaan he saavat valmiin materiaalin, vaikka sen käyttäminen alkuun olisikin vaikeaa.
o Ciscon nimi on asiantuntijoilla selkäytimessä. Tämä on hyöty, jonka Cisco tästä toiminnasta saa.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala