ITK99

ITK99 – Interaktiivinen teknologia koulutuksessa
10-vuotisjuhlakonferenssi Hämeenlinnassa Aulangolla 15.-17.4.1999
Eija Kalliala
* Sokrateesta digitaalitelevisioon, ITK99-päivien avaus
* Mitä tietoyhteiskuntaprojekteissa on saavutettu? Erno Lehtinen
* Digitaalinen media ja oppiminen –tutkijaseminaari
* Koulu ja koulutus 2010, Paneelikeskustelu Kirsi Ojansuu, Klaus Oesch ja Jyri Ulvinen
* Yhteistoiminnallinen oppiminen verkossa, Veli-Pekka Lifländer
* Hyvästit hiirelle, Kari-Jouko Räihä
* Opettajat Online-kurssien tuottajina, Tapio Kosunen
* Vierekkäin verkossa – pedagogisia toimintamalleja verkkotyöskentelyyn, Sanna Järvelä, Leena Kuure, Maarit Saarenkunnas, Peppi Taalas
* Kurssien elämänsyklin hallinta verkkokoulutusjärjestelmissä, Mikael Viitasaari
* Kokemuksia tietoverkkoihin murtautumisesta, Pauli Wihuri
* Nettiradio Mikaeli – Suomen ensimmäinen digitaalinen opintoradio Internetissä, Kirsti Vuorela
* Koulu vuonna 2020, Risto Linturi
* Mukaan tarttuneita linkkejä
Kahteen konferenssipäivään Aulangolla mahtui 8 yhteisluentoa, 20 samanaikaissymposiumia, 44 Areena-puheenvuoroa, 24 työpajaa sekä 39 näyttelyosastoa. Konferenssia edeltävänä päivänä kokoontui 8 työpajaa. Ei siis ole ihme, että Hämeenlinnan kaikki hotellihuoneet olivat varattuja jo kuukautta ennen ITK-konferenssia.
Tämän kymmenennen ITK-konferenssin järjestelystä vastasivat Hämeen kesäyliopisto ja Tampereen yliopisto yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistyksen, Tieto- ja viestintätekniikan oppimiskeskuksen, Luokanopettajaliiton, MAOLin ja opetushallituksen kanssa. Konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/konferenssi/itk99/.
Konferenssin laajasta tarjonnasta sain paljon vastauksia kysymyksiin, joita keskustelut verkkopedagogiikasta opiskelijoiden ja kollegojeni kanssa ovat herättäneet. Lisäksi sain paljon uusia ideoita erilaisista tavoista käyttää tietoverkkoja opetuksessa. Minusta oli myös hyvä huomata, että monissa projekteissa raportoitiin samanlaisia kokemuksia, joita meillä on ollut viiden ammattikorkeakoulun Tietie-projektissa, joka on tämän vuoden alusta lähtien jatkunut Tietie-yhteistyönä.
Sokrateesta digitaalitelevisioon, ITK99-päivien avaus
ITK99-päivien aluksi Veikko Sinisalo tulkitsi Sokrateen puheen ensin nauhoituksena ja sitten livenä. Helsingin yliopiston Ilkka Niiniluoto ja Turun yliopiston Erno Lehtinen esiintyivät antiikiin toogissa ja laakeriseppeleissä kun taas YLEn Ismo Silvo ja Tampereen yliopiston Jarmo Viteli oli puettu Teletapeiksi.
Jokainen avauspuheenvuoron käyttänyt viittasi Sokratekseen, joka kyselemällä ja dialogin avulla auttoi ihmisiä itse löytämään uusia ajatuksia. Tämä menetelmä sopii hyvin nykyiseen konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, jossa opiskelijat itse konstruoivat oppimansa. Myös leikin merkitystä oppimisessa korostettiin avauspuheissa. Ismo Silvo näki digitaalitelevision valtavana kehityksenä, johon on täytynyt ottaa vauhtia Sokrateen ja Platonin ajoista alkaneelta kiitoradalta.
Hämeen Kesäyliopiston avajaisten lopuksi Aarre Heino kohotti maljan Sokratekselle. Konferenssiyleisö epäröi hieman ennenkuin nosti huulilleen sinertävän Sokrateen maljan.
Mitä tietoyhteiskuntaprojekteissa on saavutettu? Erno Lehtinen
Erno Lehtinen ilmaisi sekä Digitaalinen media ja oppiminen -tutkijaseminaarissa että konferenssin avauspuheenvuorossaan huolestumisensa siitä, että tietoyhteiskuntaprojektien saavutukset eivät ole tehtyyn panostukseen nähden missään järjellisessä suhteessa. Uusin tieto- ja viestintätekniikka ja uusi oppimisteoreettinen ajattelu haastavat toinen toisensa, mutta tulokset ovat laihoja. Tutkijaseminaarissa pohdittiin yhdessä, mistä tämä voisi johtua. Syiksi ehdotettiin mm. seuraavia asioita:
o Tietoyhteiskuntaprojektien opetuskokeilut ovat pienimuotoisia eivätkä anna kuvaa niistä ongelmista, joita massojen opettaminen tietoverkoissa synnyttäisi.
o Kokeiluissa on mukana innokkaita opettajia ja paljon julkisuutta, mutta arkinen aherrus ja oppimismateriaalin ylläpito ei sisällä innostusta eikä julkisuutta.
o Kokeiluista raportoidaan vain myönteiset tulokset, koska negatiivisia tuloksia ei pidetä tuloksina, ja tämä voi synnyttää epärealistisia odotuksia.
o Etäopetuksen hyvyys on illuusio, koska etäopetus on aina huonompi ratkaisu kuin aito vuorovaikutustilanne.
o Uusi tekniikka ei tee oppimista helpoksi, kun aivot ovat edelleen samat.
o Verkko-opetus vaatii opettajalta moninkertaisen työpanoksen, jonka perusteleminen voi olla vaikeaa.
Erno Lehtinen totesi, että uusi hallitus ensi töikseen hyväksyy uuden tietoyhteiskuntastrategian, jossa kehittämis- ja tutkimustyöllä on merkittävä osuus. Ajatus verkostoyliopistosta ja hyvin laajasta yhteistoiminnasta korostuu entisestään.
Digitaalinen media ja oppiminen –tutkijaseminaari
Torstain tutkijaseminaarissa Juha Kämäräinen Oulun yliopistosta puhui Natiivien hypertekstidokumenttien laatimisesta. Natiivilla hypertekstillä hän tarkoitti tekstiä, joka on suoraan laadittu hypertekstiksi erotukseksi konvertoidusta hypertekstistä. Hän kysyi, toimiiko ajatus assosiaatioilla, kuten hypertekstistä puhuttaessa usein todetaan. Keskustelussa todettiin, että eksyminenkin on kivaa, jos työskentely ei ole tavoitteellista. Hypertekstin muotoon laaditun materiaalin ongelmama on, että siitä puuttuu usein kerronnan kaari ja juoni. Sitä laadittaessa on myös unohdettu, minkä kokoinen on suupala, se annos tietoa, jonka ihminen kerralla pystyy pureksimaan.
Tähän samaan asiaan viittasi myös Mikko Ahonen Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta. Hän ihmetteli oppimismateriaaleja, jotka ovat vain valtavia linkkikokoelmia. Näissä on vaarana, että opiskelijat vain kopioivat linkeistä löytämiään asioita ja itse oppimisprosessi unohtuu. Esitysten tekeminen sinänsä ei ole olennaista vaan se prosessi, millä niitä tuotetaan.
Tuotteistetuista verkko-oppimisympäristöistä Mikko Ahonen löysi selvänä ongelmana sen, että niissä ei juurikaan ole mietitty, miten järjestelmät voitaisiin yhdistää oppilaitosten olemassaoleviin hallintajärjestelmiin.
Petri Nokelainen innostutti tutkijaseminaarin osallistujat esittelemällä COSCO-nimisen bayesilaisen työkalun, jolla voidaan tutkia ei-lineaarista dataa. Ohjelma kilpailee lineaaristen tilasto-ohjelmistojen kanssa erotteluanalyysin tekemisessä. Analyysin lisäksi COSCO kirjoittaa myös 10 – 15 sivua valmista raporttia englanniksi. Tutkijaryhmä on kehittelemässä Baynet-nimistä työkalua, joka tekee Lisrel-analyysia. Seuraavaksi he laajentavat työkalujen kehittämistään laadullisen tutkimuksen puolelle. Aiheesta löytyy lisää teoksesta Pekka Ruohotie, Henry Tirri, Petri Nokelainen ja Tomi Silander, Modern Modeling of Professional Growth, Vol 1, 1999. Linkistä http://www.cs.helsinki.fi/research/cosco/Projects/NONE löytyy ladattavia ohjelmia.
Koulu ja koulutus 2010, Paneelikeskustelu Kirsi Ojansuu, Klaus Oesch ja Jyri Ulvinen
Klaus Oesch kertoi työskennelleensä 10 vuotta sitten Applella ja olleensa silloin mukana ensimmäisillä ITK-päivillä. Nyt hän puhui mobiliteetista ja mediakännykästä, mahdollisuudesta opiskella muuallakin kuin luokkahuoneessa ja käyttää Internetiä ilman isoa pömpeliä pöydällä. Suomessa tarvitaan innovatiivisia keksintöjä, yhdessä työskentelemistä ja vanhempien ihmisten kokemusten arvostamista.
Jyri Ulvinen puhui jalat maassa –pedagogiikasta, joka sisälsi mm. seuraavia väitteitä:
o 13-vuotta vanhalla 286-koneella saa ihan samanlaista tekstiä kuin uudemmallakin.
o Opettaja on parasta multimediaa oppilaalle, joka istuu luokassa ja haluaa opettajan syliin.
o Seuraavien kolmen vuoden aikana Hämeenlinnan koulutoimessa panostetaan vain välttämättömään.
Paneelikeskustelusta tuntui kehittyvän humanistien ja insinöörien väittely. Klaus Oesch sanoi, että Suomessa on paras teknologinen infrastruktuuri, mutta humanistien pitäisi lähteä leikkiin mukaan. Hän ennusti, että 10 vuodessa tietoverkkojen teho kasvaa satakertaiseksi, mutta sen käyttämisessä tarvitaan sosiaalisuutta ja ihmisiä. Insinööritkin ovat ihmisiä, mutta heidän toimenkuvaansa ei kuulu kehittää tietoverkkojen humanistisia sisältöjä. Yleisön joukosta kysyttiin, eikö teknologian päätä huimaava kehitysvauhti juuri estä humanistista kehitystä, kun koulujen pitää kolmen vuoden välein uusia kallis laitekantansa. Oesch sanoi, että teknologian kuoletusaika on 12 kuukautta, joten on parempi panostaa osaamiseen ja opettajuuteeen ja henkiseen infrastruktuuriin, jotta ollaan valmiita kymmenen vuoden kuluttua, kun teknologia on kehittynyt. Edellisen kysymyksen esittäjä totesi huolissaan, että eihän teknologiaa kehitetä, jos siitä ei osteta. Oesch totesi tähän naurahtaen, että kyllä tekniikka kehittyy vaikkei koululaitos uusia laitteita hankkisikaan.
Yhteistoiminnallinen oppiminen verkossa, Veli-Pekka Lifländer
Veli-Pekka Lifländer Espoon-Vantaan teknisestä ammattikorkeakoulusta piti loistavan esityksen, johon ymmärsin mennä varaamaan paikkani ajoissa, kun pienen areenasalin tuolit eivät riittäneet aiheesta ja puhujasta kiinnostuneelle kuulijajoukolle. Esityksensä alussa Lifländer pani kiertämään käsikirjoituksen teokseensa Verkko-oppiminen, joka ilmestynee lähiaikoina Editan kustantamana.
Lifländer kertoi saaneensa oppimismateriaalin yksinkertaistamisen idean kolme ja puoli vuotta sitten hiihtäessään Espoonlahden jäällä. Hänen koko kurssimateriaalinsa – ja myös edellisen vuoden materiaali – mahtuu yhdelle levykkeelle. Lifländer otti esiin web-sivunsa ja kysyi, kuinka moni kuulijoista osaisi muokata ko. sivulle uuden otsikon. Kun vain puolet käsistä nousi ylös, Lifländer näytti, miten yksinkertaisesti kuka tahansa voisi selaimen editorilla kopioida hänen oppimateriaalinsa oman oppimateriaalinsa pohjaksi.
Lifländerin oppimismateriaalissa jokainen asia on vain yhdessä paikassa selkeässä taulukossa, joka on rakennettu opetussuunnitelman muotoon aikatauluineen ja tehtävineen. Opiskelijat tuottavat materiaalista valtaosan, opettajan osuus on alle 5 % kokonaisuudesta. Juuri tätähän konstruktivismi ja verkko-oppiminen Lifländerin mukaan on. Ei siinä ole kysymys kirjan lukemisesta töllöltä. Opiskelijat hakevat tietoa, johon opettajan pätevyys ja aika ei riitä. Tämä työskentelytapa saa opiskelijat tekemään ihmeitä.
Parhaat projektityöt syntyvät aiheista, joita opiskelijat itse ehdottavat. Opettajan osuudeksi jää projektitöiden arviointi ja opiskelijoiden tuottaman materiaalin päivittäminen verkkoon. Lifländer sanoi, ettei päivittämistä kannata automatisoida, kun siihen menee vain kaksi sekuntia.
Lifländer kertoi neuvovansa opiskelijoita vakoilemaan toisiaan ja kopioimaan niin paljon kuin voivat. Hyviä ideoita kannattaa kopioida, vaikka joka ryhmällä onkin omat sisällöt. Oppimateriaalissa on näkyvillä myös edellisen vuoden projektit, joista kuultaa opiskelijoiden harrastuneisuus ja innostus.
Esityksen lopussa yleisöstä kysyttiin materiaalien tekijänoikeuksista. Lifländer sanoi, että hänen mielestään verkossa on samanlaiset tekijänoikeudet kuin julkaisuissakin. Materiaali on vapaasti luettavissa, mutta jos sitä käyttää omassa materiaalissaan, niin lähde pitää mainita. Verkossa on helppo jäljittää hakukoneilla oman tekstinsä lauseita.
Veli-Pekka Lifländerin materiaalia verkko-oppimisesta löytyy osoitteesta http://www.evitech.fi/~vlifland.
Hyvästit hiirelle, Kari-Jouko Räihä
Lauantaiaamun aloitti Kari-Jouko Räihä Tampereen yliopiston tietojenkäsittelyopin laitokselta esittelemällä WIMP-liittymälle (windows, icons, menus, pointing device) vaihtoehtoisia tapoja kommunikoida tietokoneohjelmien kanssa.
Räihä ei keskittynyt siihen, miten tekniikka toimii, vaan siihen, mitä voi tehdä kun tekniikka toimii. Esimerkkinä hän havainnollisti ongelmia, jotka syntyvät, jos sähköpostia pitäisi lukea kännykällä ilman graafista liittymää puhekäyttöliittymän avulla. Jos käyttäjällä on 170 sähköpostia, niin miten hän valitsee niistä kiinnostavat ja miten kännykkä lukee käyttäjän valitsemat viestit liitetiedostoineen, jotka voivat sisältää vieraskielistä tekstiä ja taulukoita.
Puheen lisäksi käyttäjä voisi viestiä kohdistamalla katseensa. Katseen kohdistamista on tutkittu paljon: Mitä käyttäjä katsoo multimediasovelluksessa? Huomaako hän ohjetekstejä lainkaan? Tietokone voisi myös reagoida käyttäjän tunnetiloihin, jotka näkyisivät esim. pupillin koon muuttumisena ja katseen harhailuna. Käyttäjälle voitaisiin myös tarjota käännösapua, jos hänen katseensa pysähtyisi johonkin sanaan vieraskielisessä tekstissä.
Esityksensä lopuksi Räihä havainnollisti ympäristön kehittymistä yhä älykkäämmäksi ja toiminnan siirtymistä pois näyttöruudulta amerikkalaisilla Barney-pehmoleluilla, jotka osaavat keskustella tietokone- ja televisio-ohjelmien kanssa ja pitää seuraa lapsille.
Opettajat Online-kurssien tuottajina, Tapio Kosunen
Tapio Kosunen Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulusta kertoi, miten heillä henkilöstö on lähtenyt mukaan verkko-opettamiseen. Online-kurssien tuottamisessa opettajat omaksuvat uusia yhteistoiminnallisia lähestymistapoja oppimiseen ja parantavat samalla opettamisen ja oppimisen laatua.
Tapio Kosunen pohti Erno Lehtisen aiemmin esittämää kysymystä, miksi uusi viestintäteknologia jää opetuksessa käyttämättä. Syitä ovat suomalaisten tutkimusten mukaan mm.:
o Ajan puute
o Teknisen osaamisen puute
o Teknisen tuen puute.
Opettajat odottavat yksilöllistä, omiin tarpeisiinsa räätälöityä koulutusta ja tietohallinto pitää yleisluontoista koulutusta riittävänä.
Uuden viestintätekniikan sisäänajon edellytyksiä ovat:
o Oppilaitoksen johdon tavoitteellisuus ja visio
o Tieto aiemmista hyvistä ja kannustavista kokemuksista
o Pedagoginen kehittämismalli muutoksen läpiviemiseksi oppilaitoksessa
o Kokemus uuden viestintäteknologian käytöstä.
Tapio Kosunen kertoi, miten orastava kiinnostus on muuttunut intohimoksi ja käytännöksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa. Henkilöstön koulutukseen on panostettu vuodesta 1997 asti. Turun yliopistosta ostetaan koulutusta sekä opettajille että opiskelijoille. Opettajille tarjotaan mm. monimuotokoulutuksena vapaaehtoista, omiin materiaaleihin perustuvaa 4 ov:n peruskoulutusta ja 12 ov:n koulutusta monimuotomateriaalin tuottamiseen.
Oppilaitoksen toimintakulttuuri on muuttumassa:
o Verkko-opetuksen osaaminen pysyy omassa talossa
o Lotus Learning Space –oppimisympäristöä voidaan hyödyntää täysmääräisesti
o sisällöntuotanto lisääntyy, opetusmenetelmät ja oppiminen monipuolistuvat.
Vierekkäin verkossa – pedagogisia toimintamalleja verkkotyöskentelyyn, Sanna Järvelä, Leena Kuure, Maarit Saarenkunnas, Peppi Taalas
NINTER-tutkimusprojektilaiset puhuivat konstruktiivisesta vuorovaikutuksesta, ajatuksellisesta aktiivisuudesta ja tiedon kanssa työskentelystä. Verkkoetäopetuksessa vuorovaikutuksen laatu tuottaa ongelmia, koska vastavuoroinen ymmärtäminen etänä on vaikeaa ja keskustelu verkossa on liian pinnallista ja teoriaan pohjautuvan argumentoinnin viriäminen on vaikeaa.
Verkkopedagogiikka ei synny teknisestä ympäristöstä vaan yksilön oppimisen edellytyksistä. Kuuntelu on yksi keskeinen vuorovaikutustaito. Opettajien ja tutoreiden pitäisi antaa prosessin yllättää heidät.
NINTER-ryhmän tulevaisuuden vision mukaan opiskelijat ovat mukana verkko-opetusprosessin suunnittelussa ja oppimisessa ryhmän merkitys korostuu. Oppimismateriaaleissa on nykyistä vähemmän tekstiä ja enemmän toiminnallisuutta ja visuaalisia työvälineitä.
Kurssien elämänsyklin hallinta verkkokoulutusjärjestelmissä, Mikael Viitasaari
Mikael Viitasaari Jyväskylän yliopistosta puhui kurssien, opetuksen ja materiaalin uusiokäytöstä ja kompostoinnista. Oppimismateriaalin jälkikäsittelyyn kuuluvat:
o kerran tuotetun materiaalin uudelleenkäyttö
o arkistoitavan tiedon hallinta (opiskelijoiden suoritukset)
o turhan materiaalin hallittu poisto
o olemassaolevan materiaalin siirtäminen uuteen järjestelmään.
Kokemuksia tietoverkkoihin murtautumisesta, Pauli Wihuri
Pauli Wihuri KPMG Wideristä kertoi, että Suomen yliopisto- ja korkeakoulumaailmassa on ollut tietokonemurtojen aalto viime vuonna. Hän kysyi, olisiko mukavampi varautua asiaan etukäteen kuin asentaa kaikki järjestelmät uudestaan murron jälkeen.
Wihuri kertoi, että heidän projekteissaan WindowsNT:n salasanoista yli 90 % on pystytty murtamaan kun taas Unixin salasanoista vain 45 % murrettiin. Salasana ei Wihurin mielestä ole riittävä suojaus, koska jos salasana on liian helppo, se murretaan, jos se taas on liian vaikea, se kirjoitetaan muistiin (näppäimistön alle, ylimpään pöytälaatikkoon, kalenteriin tai kännykkään).
Melissan tekijä tunnistettiin, kun käyttäjän kone yksilöityi word-tiedostosta. Windows-käyttöjärjestelmillä varustetut koneethan lähettelevät kaikenlaista tietoa MicroSoftille. Ehkä tässä on eräs syy, miksi Linux pärjää.
Nettiradio Mikaeli – Suomen ensimmäinen digitaalinen opintoradio Internetissä, Kirsti Vuorela
Kirsti Vuorela kertoi, että vuoden kestäneessä työskentelyssä Nettiradio Mikaelin kanssa tunnelma on kuin hiukkaskiihdyttimessä. Mikaelin avulla on tuotettu koulutusta ja osaamista Itä-Suomen alueelle. Opiskelijat tekevät omia juttujaan ja oppivat, miten radiohaastattelu tehdään, miten kuvia käsitellään ja millainen jutun rakenteen pitää olla.
Äänileikkeet verkossa eivät voi olla 45 minuuttia pitkiä, koska verkossa ei jakseta kuunnella pitkiä esityksiä. Kolmen minuutin äänileikkeessä ehtii sanoa jo paljon. Äänileikkeiden käsittelyssä 14 Mb:n leike voidaan enkoodata 120 kb:n kokoiseksi, jolloin se vie vähemmän tilaa ja sen kuuntelu tavallisella modeemillakin onnistuu. Nettiradio Mikaeli löytyy osoitteesta http://www.yle.fi/mikaeli.
Nettiradio Mikaeliin liittyy oppimismateriaalia, joka otetaan suoraan isoveli-Internetixiltä, joka on tasokas sisällöntuottaja. Oppimismateriaaleissa pääsee klikkailemalla syvemmälle ja lopuksi keskusteluryhmään. Internetixin materiaalia löytyy osoitteesta http://www.internetix.fi.
Seuraavan sukupolven sovellukset perustuvat DAB-tekniikkaan (Digital Audio Broadcasting). Esitetyssä sovelluksessa multimediaelementtejä oli yhdistetty kuulovammaisia varten laadittuun juoksevaan tekstiin, hyperlinkkeihin ja tekstiin. Näihin mahdollisuuksiin voi tutustua osoitteessa http://www.yle.fi/opintoradio.
Koulu vuonna 2020, Risto Linturi
ITK99-konferenssin viimeisessä puheenvuorossa Risto Linturi HPY:ltä esitteli visioitaan elämysten siirtymisestä bittimaailmaan, ajatusten vaihtamisesta omaan kehoomme sijoitettujen näytön , puheentunnistimen ja kännykän avulla, etäläsnäolosta, virtuaalisesta yhteistyöstä ja sosiaalisuudesta. Liikennemerkit katoavat, kun kännykkä opastaa perille ja ajo-ohjeet heijastuvat tuulilasiin. Matkalle ei enää oteta kännykkää mukaan vaan matkalle lähetetään pelkkä etiäinen, kännykän tuleva versio.
Linturi näki verkottumisen paluuna käsityöläis- ja kisällikulttuuriin, jossa jokainen on julkisuuden henkilö ja tuntee toisensa. Avoimuus, rehellisyys, toisen huomioon ottaminen ja sosiaaliset taidot nousevat tulevaisuudessa uuteen arvoon. Koulukaan ei tulevaisuudessa ole sidottu luokkahuoneeseen tai edes kunta- tai valtiorajojen sisälle, kunhan jäykät rakenteet murtuvat uuden teknologian tarjoamien mahdollisuuksien edessä.
Tulevaisuus kaipaa ehjiä, oma-aloitteisia ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan toisiaan.
Mukaan tarttuneita linkkejä
ENABLE99, http://www.enable.evitech.fi/enable99/. Enabling Network-Based Learning -konferenssi EVITechissä Espoossa 2.-5.6.1999.
Verkkoapaja, http://www.edu.fi/verkkoapaja. Opetushallituksen palvelu, johon on kerätty pedagogisesti kiinnostavaa ja virikkeitä antavaa verkkomateriaalia.
Tre-D, http://www.uta.fi/hyper/projektit/tred. Tuote- ja paikkatiedon visualisointi digitaalisessa ympäristössä.
Lasipalatsin Nykyaika -näyttämö, http://nykyaika.lasipalatsi.fi. Tarinoita suomalaisesta elämästä menneinä, nykyisinä ja tulevina aikoina.
Sivu päivitetty 28.4.1999

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.