Avoimuutta organisaatioihin

Innostaminen,
luottamus ja avoimuus,
teemme yhdessä.

Talkoot, peukutus
suuntaavat kehitystä.
Usko ihmiseen!

Avoimien verkostojen toimintamalleista keskusteltiin
Oikeusministeriön Osallistumisympäristö-hankkeen ja AVO2:n Nettiajan kansalaisyhteiskunta -hankkeen iltapäiväseminaarissa 6.6.2013, josta laadittiin yhteinen muistio. Etäosallistuja Helge V. Keitel kirjoitti seminaarista blogiinsa.

Mikko Levämäki Oikeusministeriöstä kertoi mm. verkkopalveluista Otakantaa ja Kansalaisaloite. Hän painotti, että ministeriö kuuntelee ja keskustelee jatkuvasti sidosryhmien kanssa, jotka ovat myös osallistuneet verkkopaveluiden vaatimusmäärityksiin. Avoimesta datasta tiedotetaan kansalaisille, jotta nämä voisivat sitä hyödyntää. Avoimessa kehittäjäyhteisössä vapaat kansalaiset tuottavat innovaatioita omalla ajallaan.

Antti Poikola pohti esityksessään, miten satunnaisesti ihmiset osallistuvat verkossa: välillä verkkoyhteisöistä saa timanttisia ideoita, välillä vastassa on vain syvä hiljaisuus. Löytyisikö lainalaisuuksia, jotka auttaisivat ymmärtämään verkon toimintaa? Voisiko verkkoyhteisöjä tukea kohti tavoitteellista toimintaa?

Toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys ovat olennaisia. AVO2:n Nettiajan kansalaisyhteiskunta -hankkeessa kehitetään parhaillaan datajournalismin oppimateriaalia Wikiopistoon.

Osallistumiskynnykseen vaikuttavat monet asiat. Miten toimintaan voisi osallistua, jos ei edes tiedä, mitä on meneillään? Pitääkö osallistumista varten matkustaa toiselle paikkakunnalle? Tästä seminaarista on ollut tietoa netissä ja striimauksen ansiosta mistä tahansa voi osallistua.

Jos verkkopalvelu tai tilaisuus kehitetään teknologian ehdoilla, mutta unohdetaan selvittää kohdeyleisön tarpeet, saattaa käydä niin, että tilaisuus ei kiinnostakaan niitä, joille se on tarkoitettu.

Pelkkä kasvoton organisaatio logoineen ei houkuttele: ihmiset kasvoineen pitäisi tuodaan esiin.

Kari A. Hintikka kertoi avointen verkostojen opintokokonaisuudesta Wikiopistossa, jonka ensimmäinen versio julkaistaan kesän jälkeen kaikkien vapaasti ruodittavaksi. Kyse ei ole kertaluontoisesta tuotoksesta vaan tarkoitus on, että materiaali kehittyisi projektin jälkeenkin. Netissähän kaikki on aina kesken.

Opintokokonaisuudessa käsitellään mm. järjestön tai organisaation toiminnnan siirtämistä nettiin, etäosallistuspalveluja, avoimen datan saatavuutta, kansalaisaloitteita ja joustavuutta. Yhden organisaation tuottama data voi olla aarreaitta toiselle organisaatiolle, joka käsittelee sitä uudesta näkökulmasta ja voi tarjota yhteistyötä.

Keskustelussa pohdittiin tieteen avoimuutta.

Raimo Muurinen ruoti esityksessään edustuksellista eliittidemokratiaa. Miten kansanedustajat ehtisivät kaiken muun ohella paneutua satasivuisiin dokumentteihin ja hoitaa sähköpostiliikenteensä? Uskalletaanko keskeneräisistä asioista viestiä avoimesti, kun joku nettiaktiivi pöyhii puheenvuoroista ristiriitoja? Pääsevätkö kansalle tärkeät aloitteet koskaan edustuksellisessa demokratiassa käsittelyyn? Jos ratkaiset yhden ongelman, niin törmäätkö seuraavalla viikolla siihen liittyvään entistä monimutkaisempaan ongelmaan?

Iso laiva kääntyy hitaasti, mutta politiikkaan pitäisi saada uutta väkeä.
Sosiologi Robert Michelsin mukaan organisaatiot usein muuttuvat itsetarkoituksiksi. Sosiaalisessa mediassa puhutaan avoimesti keskeneräisistä asioista.

Organisaatioissa on hyvä sopia, mitä sosiaalisen median palveluita työssä käytetään. Open Knowledge Finlandissa kokousasiat käsitellään sosiaalisessa mediassa pitkälti jo ennen kokousta, joten varsinaiset kokoukset etenevät ripeästi.

Juha Huuskonen kertoi viime syksyisen Open Knowledge Festivaalin järjestämisestä avoimesti ideoiden joukkoistamalla. Avainsanoja ovat innostaminen, meritokratia, luottamus ja avoimuus. Festivaalia kiiteltiin.

Avoimessa ohjelmaformaatissa voidaan ihmetellä, miten vastuut menevät, mutta kun ruvetaan tekemään, ongelmat katoavat. Tänä keväänä sosiaalisesta mediassa kannatettiin siivouspäivää, joten se järjestettiin, mutta saunojen yö ei saanut kannatusta, joten sitä ei järjestetty.

Keskustelussa todettiin, että tekeminen ja aika maksavat, mitään ei synny ilmaiseksi talkoillakaan. Jos toimintakulttuuria muutetaan ja virkamiehen normaaliin kahdeksan tunnin työpäivään lisätään avointa osallistumista sosiaalisessa mediassa, niin mitä työtehtäviä otetaan pois?

Antti Poikola kertoi toisessa esityksessään, miten uusi aihepiiri, datajournalismi, saatiin nopeasti oppilaitosten tarjontaan. Kun datajournalismin käsitettä alettiin levittää, aiheesta laadittiin nopeasti artikkeli Wikipediaan, blogi ja laadukkaat oppimateriaalit Wikiopistoon sekä sivu ja ryhmä Facebookiin. Kun oppimateriaalia tuotetaan yhdessä, säästetään huomattavasti resursseja.

Jaakko Rantala kertoi esityksessään Second Life -kokeiluista, yhteisten päätöksentekotapojen kehittämisestä sekä Wikiopiston opintokokonaisuudesta Innostu ja innosta sosiaalisessa mediassa. Hankkeessa kehitettiin tanssin opiskelua ja opetusta. Kansalaisjärjestöt hakevat mm. sosiaalisen median avulla perinteiseen toimintaansa uusia muotoja ja uutta väkeä mukaan.

Loppukeskustelussa todettiin, että käsitys nuorten erinomaisista nettitaidoista saattaa olla harhainen: taito päivittää Facebook-profiilia ei riitä. Pienillä teoilla voidaan laajentaa toimintaa pyyhkimättä kuitenkaan pois vanhaa. Infopankki kehitettiin maahanmuuttajille, mutta se palvelee hyvin muitankin. Ilkka Pirttimaan kehittämä Blindsquare on konkreettinen esimerkki avoimen datan hyödyntämisestä. Avoimuutta edistetään uskomalla ihmisiin.

Kategoria(t): sosiaalinen media Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *