Sumutorvi soi,
Tallinnan siluetti
sukeltaa sumuun.
Avaa itsesi,
hauras ihminen, kasva
ja eheydy!
Hetkyn ICT Ladies -verkosto risteili M/S Viking XPRS:llä Tallinnaan onnistumaan, innostumaan ja uudistumaan 22.5.2013. Iloisten leidien ja alustajien lisäksi mukana oli myös HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun IT-tradenomiopiskelijoita.
Menomatkalla
Aloitimme verkostoitumisen buffet-lounaalla, jonka jälkeen Tiina Riutta Tietotekniikan liitosta kertoi 60-vuotiaan liiton juhlavuodesta, jäseneduista, mentoroinnista, tutkimuksista, selvityksistä ja Lead2013-urakehitystapahtumasta 3.9.2013.
Jukka Saaresto tutustutti meidät Triangles-korteilla miellejärjestelmiin. Hän julisti, että lasta on mahdotonta masentaa. Eskari-ikään asti lapsi uskoo osaavansa mitä vain, vaikka lentää. Voisipa lapsi meissä säilyä läpi elämän! Ihana työpaikka saattaa toimitusjohtajan vaihtuessa muuttua helvetiksi; porukka lähtee tai rupeaa voimaan huonosti.
Pareittain kiersimme laivan konferenssitilan pöydille asetelluilta rastipisteeltä toiselle ja merkitsimme matriisiimme tukkimiehen kirjanpidolla ne miellejärjestelmiin liittyvät väitteet, jotka mielestämme kuvasivat omaa käyttäytymistämme. Muutamat parit lukivat väitteitä ääneen toisilleen, muut vain itsekseen. Olisin mielelläni keskustellut parini kanssa väitteistä; tuntui kummalliselta, kun viivoja matriisiin tuli keskenään vastakkaisista väitteistä. Joissain korteissa oli väitteitä suosikkiohjelmistoista. Vaihtoehtojen joukossa oli yllätyksiä: Excel, PowerPoint, netti…
Jukka Saaresto konkretisoi miellejärjestelmiä kuvaamalla tyypillisen digivisuaalisen, tunnevisuaalisen, tunnekinesteettisen, liikekinesteettisen, auditiivistonaalisen ja digiauditiivisen käyttäytymistä; ensimmäinen suoltaa ideoita, toinen näyttää, mitä ajattelee, kolmas eläytyy ja kerää kokemuksia, neljäs kilpailee jatkuvasti itsensä kanssa, viides on ehdoton ja kuudes sulkee tunnekanavansa ja järkeilee. Joku menee Tallinnassa yksin istumaan tiettyyn kahvilaan juomaan espressoa, toinen vinguttaa korttiaan ja kantaa monta kassillista tavaraa mukanaan.
Ihmisellä pitäisi olla kaikki kanavat auki, mutta Jukka Saareston mukaan pääkanava määräytyy jo kymmenvuotiaana. Tämä pitäisi ottaa huomioon työpaikan valinnassa.
Katsoin omaa matriisiani. Parikymmentä vuotta sitten, jolloin olin vakuutusyhtiön tietojärjestelmäprojekteissa, olisin täyttänyt matriisin aika eri tavalla kuin nyt, kun olen vuoden ollut somessa verkostotarhurina. Kysyinkin, eikö työ voi vaikuttaa eri kanavien merkitykseen.
Muistin, miten jo 1990-luvun puolivälissä kritisoitiin oppimistyylejä. Eräs kouluttaja totesi, että jos nuorella olisi vain jokin tietty oppimistyyli, hänen pitäisi nopeasti opetella oppimaan muillakin tyyleillä.
Tallinnassa
Laivan sumutorvi soi mennen tullen. Näimme vain osan Tallinnan Vanhan kaupungin siluetista. Kavuttuani Olevisten kirkon torniin erotin lähimmät katot, mutta kauempana olevat kirkontornit peittyivät sumuun. Terassit olivat auki, joten Olevisten kirkon ja Adamson-Ericin museon japanilaisen näyttelyn jälkeen istuuduin Lühike Jalan baarin terassille. Runsaan lounaan jälkeen valkosipulileivät riittivät.
Paluumatkalla
Leena Rinne opasti meidät itsensä johtamiseen muutoksessa. Miten selviydymme, jos mantelitumake kaappaa vallan? Tuttu muutoskäyrä mahdollistaa uudistumisen, kunhan pääsemme ylös yöpukuvaiheen syyllisyydestä ja surusta.
Speed Coaching -monisteiden kanssa heittäydyimme pareittain valmennusprosessiin. Tuntui hämmentävältä toisaalta kysellä toisen tavoitteita ja askelia niitä kohti, toisaalta miettiä, miltä elämän alueelta tavoitteita pitäisi avata. Työskentely oli kuitenkin yllättävän hedelmällistä. Leena Rinne painotti, että avoimet kysymykset ”miten?”, ”milloin?” ja ”kenen kanssa?” ovat olennaisia. Valmentajia voi etsiä Tietotekniikan liiton mentorointiohjelmasta ja Kasvun tukena -verkostosta.
Mika Orava kertoi oivalluksistaan työ- ja yksityiselämässään. Hän oli ollut klassisen pianonsoiton lapsitähti, keskittynyt ja elättänyt sillä itsensä. Nelikymppisenä hän kysyi itseltään: ”Mitä minä haluan tehdä?” Intohimo löytyi muualta. Paineita kestää, kun toimii omalla vahvuusalueellaan, sen sijaan palautteen vastaanottaminen on ihmiselle lajityypillisesti vaikeaa.
Kulttuurissa jaetaan merkityksiä ja työkulttuuri määrittelee, mikä on oikein ja mikä väärin. Jos strategia ja kulttuuri ovat vastakkaisia, kulttuuri vie ja strategia vikisee. Hajautetuissa organisaatioissa, joissa henkilöt tulevat eri kulttuureista, ei ehkä löydy yhteistä kieltä, jolloin ei synny luottamusta eikä yhteistä kulttuuria. Eripura ja onnistumiset ovat ihmisten, eivät paperien välisiä. Työsopimuksessa pitäisi olla kohta: Jelppaa kaveria!
Jokainen ihminen käsittelee vuorokaudessa kymmeniätuhansia ajatustunteita, joista vain neljäsosa on myönteisiä. Ulkomaailman ärsykkeet ja tuntemattomat tilanteet synnyttävät pelkoa ja epävarmuutta.
Kun puoliso toteaa: ”Ai, sä tulit nyt!”, pitäisi pysähtyä ja kysyä itseltään: ”Miksi koen niin kuin koen?” Ärsyke aiheuttaa liskoaivon reaktion: hyökkää, peräytyy tai tekeytyy kuolleeksi. Tunteella on tunteen logiikka, kukaan ei toimi irrationaalisesti.
Parisuhteessa ihminen on hauras, mutta voi suostua ottamaan kasvuaskeleita. Onnistumiskokemusten ja vaikeiden tilanteiden käsittely kasvattavat luottamusta. Jos ihminen suostuu sanomaan: ”Tuntuu pahalta, kun minusta ei välitetä”, hän altistuu, notkeutuu, eheytyy.
Lopuksi Mika Orava kertoi karjalaisesta äidistä ja hämäläisestä isästä, turvallisuuden järkkymisestä ja hyvistä keskusteluista sen jälkeen. Olemus tulee läpi, kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Miten ihminen voisi muuttaa omaa tapaansa suhtautua?