Oulun koulutusteknologiatori 29.-30.11.2001
* Avaus
* Kokonaiskuvan kansallisen opetuksen ohjelmiin
* VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaat esittäytyvät
* Organisatorinen näkökulma
* eOppimisen standardien kehittymiseen ja niiden hyödyntämiseen
* Metadata
* Verkko-opetuksen teoreettisista taustoista, tavoitteista ja visioista
* Verkko-opintoaineisto ja tekijänoikeus
Oulun koulutusteknologiatorille oli nimilistan mukaan ilmoittautunut 259 henkilöä. Lisäksi mukana oli ulkomaisia puhujia videoneuvottelujen välityksellä. Samanaikaisia tapahtumia ja kokouksia oli useita ja lounastunnitkin täytettiin kokouksilla ja verkko-oppimissovellusten kuten Helsingin yliopiston kasvatustieteen ja tietojenkäsittelytieteen laitosten yhdessä kehittämän verkko-opiskelijan oman toiminnan säätelyyn tarkoitetun IQ-formin esittelyillä. Liiketoiminnan kehittäminen (eBusiness) -sisällöntuotantorengas piti kokouksensa torstai-iltapäivänä samaan aikaan kun sisällöntuotantorenkaiden koordinaattoreilla oli koulutustilaisuus, ja Tietie-yhteistyön väki piti kokouksensa perjantaina lounastunnilla.
Posterinäyttely verkko-oppimishankkeista ja virtuaaliammattikorkeakoulun sisällöntuotantorenkaista täytti luentosalin viereisen pitkän käytävän. Tietie-yhteistyön posterikin oli näyttävästi esillä viereisellä pöydällä jaossa olevine monisteineen. Torstain lounaalla kerroin Virtuaaliyliopiston johtajalle Matti Singolle ja Virtuaaliammatttikorkeakoulun johtajalle Marja Rautajoelle Tietie-yhteistyön toimintaideasta ja tuloksista.
Avaus – Rehtori Lauri Lajunen, Oulun yliopisto
Rehtori Lauri Lajunen toi terveisiä Brysselistä: Euroopassa tiedotetaan informaatio- ja viestintätekniikasta ja käytetään oikeita termejä, mutta ei välttämättä ymmärretä niitä samalla tavoin. Suomi ei missään tapauksessa ole koulutusteknologian jälkijunassa.
Lauri Lajunen esitti tutun nelikentän erilaisesta koulutusteknologiasta riippuen siitä, onko kyse samasta vai eri ajasta ja samasta vai eri paikasta:
Sama paikka Eri paikka
Sama aika simulaatiot audio- ja videokonferenssit
Eri aika cd-rom internet, www
Oulun yliopiston vastaus oppimisen joustavuuden ja avoimuuden haasteeseen on Campus Futurus, http://edtech.oulu.fi/campusfuturus . Siellä syntyy yliopiston yhteinen tahto niin operatiivisella kuin asiantuntijatasolla. Näin vältytään päällekkäisen työn tekemiseltä.
Arvo Jäppinen, Ylijohtaja, OPM, Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto
Ylijohtaja Arvo Jäppinen loi nopean kokonaiskuvan kansallisen opetuksen ohjelmiin, jotka perustuvat Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan vuosille 2000 – 2004. Tavoitteiksi on asetettu tietoyhteiskunnan kansalaistaidot kaikille, mutta etusijalla ovat aikuisväestö, työelämän ulkopuoliset, eläkeläiset, vanhukset ja erityisryhmät. Näille ihmisille pyritään tarjoamaan 500 markan voucher, jolla he voivat maksaa tietoyhteiskunnan osaamiseen liittyviä kurssimaksujaan. Toinen tavoite on tietoteollisuuden ammattilaisten koulutus, johon pyritään saamaan myös naisia mukaan. Muuntokoulutuksen rekrytointipohja on jo saavutettu, joten tarvitaan uudenlaista ajattelua: määrän sijasta pitäisi keskittyä laatuun ja muuhunkin kuin vain insinöörikoulutukseen.
Opettajapula on keskeinen ongelma ja opettajien osaamisen kehittämisessä OPE.FI-hanke on tärkeässä roolissa erityisesti peruskoulussa ja keskiasteella. Korkeakouluissa strategiatyöskentelyn haasteet liittyvät osaamiseen ja asenteisiin: tarvitaan uudenlaisia yhteistyösuhteita oppilaitosten sisällä kuten atk-keskusten, opetusteknologiayksiköiden ja kirjastojen yhteistyötä. Myös oppilaitosten ja virtuaalikonsortioiden strategiat pitäisi yhteensovittaa keskenään.
Verkko-opetuksen kehittämisessä on meneillään seuraavia hankkeita:
* Oppimisympäristöjen tutkimuksessa monitieteinen työryhmä edistää alan tutkimusta Suomessa. Tähän liittyy oppimisympäristöjen tutkijakoulu, jossa on kuusi tutkijapaikkaa sekä Suomen Akatemian Life as Learning -ohjelma.
* Virtuaalikoulussa pyritään vuoteen 2005 mennessä luomaan strategia, portaali sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö. Virtuaaliopetuksen ei odoteta ratkaisevan kaikkia ongelmia, mutta monia kuitenkin.
* Virtuaaliyliopisto ja -ammattikorkeakoulu kehittyvät vuoteen 2004 mennessä kansainvälisesti kilpailukykyisiksi laadukkaiden koulutuspalvelujen tarjoajiksi. Virtuaaliyliopiston tavoitteena on yhteistyössä suunnitella ja toteuttaa monimuoto-opetusta. Virtuaaliammattikorkeakoulun tavoitteena taas on kurssimoduulien tuottaminen ja levittäminen ammattikorkeakouluverkossa.
Miksi virtuaaliopetusta kehitetään?
* Kansainvälinen kilpailu ja koulutusmarkkinoiden globalisoituminen.
* Muuttuva oppimiskäsitys.
* Nopeasti muuttuvat ammattitaitovaatimukset.
* Elinikäinen oppiminen.
* Koulutuksen saatavuuden parantuminen.
* Joustavat opiskelumahdollisuudet.
* Uusien toimintatapojen ja yhteistyömuotojen kehittäminen.
* Tekniikan kehittyminen.
Virtuaaliyliopistossa ovat mukana kaikki Suomen kaksikymmentä yliopistoa ja rahoitus on vuosittain 50 miljoonaa markkaa. Tällä rahoitetaan yliopistojen yhteistyöhankkeita sekä yliopistokohtaista kehittämistyötä, joita kehittämisyksikkö koordinoi. Virtuaaliyliopiston ja -ammattikorkeakoulun välillä pyritään portaaliyhteistyöhön.
Opintohallintojärjestelmistä saattaa tulla merkittävä este virtuaaliopetuksen kehittämiselle, mutta yhteistyö muiden kehittäjien kanssa on tärkeää.
Verkko-oppimateriaaleja varten pitää kehittää järjestelmä, jossa digitaaliset aineistot ovat helposti löydettävissä. Tätä varten tarvitaan standardeja kuten hst-järjestelmää ja hstya-projektia.
Tekijänoikeuksia varten Opetusministeriön työryhmä on laatinut sopimusmallit, jotka löytyvät ministeriön kotisivulta http://www.minedu.fi .Tarvitaan eettisiä pelisääntöjä. Asenteet ovat erilaisia: jotkut ajattelevat, että verkko-oppimismateriaalien tuottaminen ei ole opettajan tehtävä lainkaan.
Tietoyhteiskunnan rakenteet:
* Tilannekartoitus ja seuranta.
* Laite- ja verkkoympäristöjen kehittäminen.
* Kehittämishankkeet.
Tietostrategiatyöskentelyn haasteita ovat:
* Koordinointi.
* Miten miljoona kansalaista koulutetaan ilman rahaa?
* Miten turvataan opetushenkilöstön osaaminen ja riittävyys? Tällä hetkellä kehittymisvauhti vaikuttaa riittävältä.
* Miten kehittämishankkeista syntyy normaalia toimintaa? Erilliset projektithan kuuluvat vain projektiin osallistuville, eivät välttämättä kaikille.
* Miten turvataan sisällöntuotanto, kun suomenkieliselle materiaalille on pienet markkinat ja suuret alkuinvestoinnit?
* Miten kehitetään oppilaitosten yritysyhteistyötä?
* Miten turvataan tutkimus?
* Miten turvataan oppimisen laatu?
VirtuaaliAMK:n sisällöntuotantorenkaat esittäytyvät, Outi Vahtila ja renkaiden koordinaattorit
VirtuaaliAMK:n projektipäällikkö Outi Vahtila esitteli sisällöntuotantorenkaiden ideaa, aikataulua ja organisioitumista. Paikalla olleet sisällöntuotantorenkaiden koordinaattorit luonnehtivat muutamalla sanalla omaa rengastaan ja esittelivät posterinsa, johon oli tiivistetty renkaan toimintaidea.
Itse olin eniten kiinnostunut Itä-Suomen hankkeista, joissa Helia on mukana, mutta jotka eivät vielä ole kunnolla käynnistyneet. Jyrki Kankkunen Pohjois-Karjalan amkosta kertoi, että Itä-Suomessa päätös tehdään kolmessa maakunnassa. Joensuussa ja Kuopiossa myönteinen päätös on jo tehty ja Mikkelin päätöstä odotetaan tulevalla viikolla. Rahaa tältä alueelta on tulossa paljon ja siksi Pohjois-Karjalan amk on yliedustettuna renkaiden koordinoijana.
Jyrki Kankkunen koordinoi Ohjelmistotuotanto-rengasta, jossa keskeisiä asioita ovat laatujärjestelmä ja dokumentointimalli. Tavoitteena olisi kehittää virtuaaliyritys, jonne mennessään opiskelija saisi nämä asiat valmiina ja tietäisi, miten toimia. Renkaassa ehkä käydään oikeassa ohjelmistotuotantoyrityksessä ja saadaan sieltä laatu- tai dokumentointijärjestelmä.
Jyrki Kankkunen korosti, että teemme jonkin mielekkään kokonaisuuden emmekä vain opintoviikkoja. Kokonaisuutta voisi verrata kirjahyllyyn, josta opettaja voisi muovata oman kokonaisuutensa.
Kiva-kieltenopetusrenkaan jäsen kysyi, pitäisikö tällaisessa hankkeessa dokumentoinnin tapahtua englanniksi ja olisiko tässä mahdollisuutta yhteistyöhön englannin kielen opettajien kanssa.
Jari Uimonen Pohjois-Karjalan amkosta esitteli Liiketoiminnan kehittäminen (eBusiness) -sisällöntuotantorenkaan ajatuksia. Jari koordinoi tätä rengasta, jonka ensimmäinen kokous pidettiin vasta renkaiden esittelyjen päätyttyä. Myös Jari Uimonen korosti sisältöjä opintoviikkojen sijaan ja esitti, että järkevästi linkitetyn lisämateriaalin avulla synnytettävästä kokonaisuudesta voidaan saada oppimismateriaalia 0,5 – 20 ov tarpeita varten.
Jari Uimonen tiivisti renkaan tavoitteeksi tuottaa ”ajan tasalla oleva ylläpidettävä elektronisen liiketoiminnan monitasoinen ja monikäyttöinen verkko-oppimismateriaali”.
Organisatorinen näkökulma, Mart Laanpere, Head of the Centre of Educational Technology, Tallinn Pedagogical University
Johtaja Mart Laanpere Tallinnan pedagogisesta yliopistosta kertoi Viron tiikerinloikka-ohjelmasta, joka ajoittui vuosille 1997 – 2000 ja sen jatkoprojektista, Tiikerinloikka + -ohjelmasta, joka pohjautuu vuosille 2001-2005 laaditulle kansalliselle strategialle. Mart Laanpere korosti, että joskus prosessi voi strategiaa tehtäessä olla tärkeämpi kuin lopputulos.
Tiikerinloikka-ohjelmassa puolet rahoista (50 miljoonaa Viron kruunua) meni tietokoneiden ja internet-yhteyksien hankintaan, puolet opettajakoulutukseen ja kehitysprojekteihin kuten opetusohjelmien kääntämiseen viron kielelle ja omien opetusohjelmien kehittämiseen. Ohjelman tärkein asia lienee ollut kuntien saaminen mukaan tietoyhteiskuntatoimintaan.
Tiikerinloikka-ohjelman tulokset ovat hyvät: tietokoneet ja internet-yhteydet ovat joka koulussa ja kaikki verkko-opetuksesta kiinnostuneet opettajat (noin 65 % opettajista) on koulutettu käyttämään verkkoja.
Kun Tiikerinloikka-ohjema loppui, ministeriön mielestä kuntien olisi pitänyt jatkaa toimintaa omilla varoillaan ilman ministeriön uusia investointeja. Kuitenkin uusi Tiikerinloikka-ohjelma ideoitiin ja nyt painotettiin sisältöihin keskittymistä ja kaikkien opettajien tavoittamista. Tietenkään Tiikerinloikkia ei saa tulla jatkossa loputtomasti.
Viron Tiikerinloikka + -ohjelman tavoitteet ovat seuraavat:
* informaatio- ja koulutustekniikan taidot kaikille
* virtuaaliset oppimisympäristöt ja niiden sisällöt
* kestävä kehitys
* yhteistyö.
Tiikerinloikka+ -ohjelmassa eivät ole mukana yliopistot eivätkä ammattikoulut vaan ainoastaan koulut. Tiikerinloikka-säätiön pitää kuitenkin tehdä yhteistyötä myös yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammattikoulujen kanssa.
”eOppimisen standardien kehittymiseen ja niiden hyödyntämiseen”, Esko Liimatta, R5Vision
Esko Liimatta esitteli tiedon portaat:
data -> informaatio -> tieto -> osaaminen -> ymmärrys.
Kaksi alinta porrasta liittyvät järjestelmään ja ylemmät ihmiseen, mutta raja näiden välillä on liukuva. Hän esitteli armeijasta itselleen tutulla terminologialla verkkomateriaalin tuottamiskehän, joka etenee seuraavasti:
* Tehtävä/tavoite
* Tilanteen arviointi
* Päätös
* Käskytys
* Valvonta/seuranta
Nämä vastaavat vaiheet voidaan kuvata myös tietojärjestelmäkehityksestä tutummin termein:
* Tarve
* Informaatio
* Hallinta
* Tuotanto
* Sisällöt
* Hallinta.
Nykytilanteen ongelmia ovat Esko Liimatan mielestä sisältöjen tuottaminen, jakaminen ja käyttö. Portaaleihin hän suhtautuu skeptisesti.
Verkkomateriaalien kehittäminen etenee alkutilasta monimediaisten ja rikkaiden sisältöjen (staattinen html, flash-komponentit, video, animaatio, pdf- ja rtf-formaatit) kautta dynaamisiin ja rakenteisiin sisältöihin (xhtml, xml, rdf, metadata, IMS- ja ADL-rakenteet). Näin sisällöntuotannon arvoketjut tehostuvat ja päästään parempaan yhteensopivuuteen ja uudelleenkäytettävyyteen.
Tarve määrää toteutustavan. Tämä on tärkeää muistaa, ettei jouduta tilanteeseen, jossa pedagoginen malli yritetään sovittaa valittuun tekniseen alustaan.
Standardien kehittämistä Esko Liimatta kuvasi seuraavalla kehällä:
1. konsepti
2. määritys
3. käyttöönotto
4. arviointi
5. palaute
6. standardi
Vaiheiden 2 – 5 välillä jatkuu iteraatiokierros kunnes palaute on tyydyttävää ja konsepti on kehittynyt standardiksi.
Standardi tuskin koskaan on paras mahdollinen tapa toimia, mutta se on usean toimijan yhdessä sopima paras mahdollinen kompromissi. On olemassa kolme tapaa synnyttää standardi:
1. Ei ole muita vaihtoehtoja.
2. Saavutetaan voimakas konsensus.
3. Markkinavoimat ratkaisevat.
Viimeisintä vaihtoehtoa Liimatta piti yleisimpänä.
Metadataluokituksessa voidaan esimerkiksi kertoa, kuka on materiaalin laatinut ja kuinka julkista se on. Voidaan myös kertoa, mikä on pienin objekti, joka verkossa halutaan jakaa, ns. SCO. CSF-taso määrittää, missä järjestyksessä SCO-palasia halutaan esittää. LMS (learning management system) kuvaa käyttöliittymän, portaalin ja ajoympäristön. Tämän kerroksen tulee säilyä vakiona vaikka tekniset innovaatiot muuttaisivat alempia kerroksia.
Evolution-hanke on kansallisen tason tuotekehittelyhanke, jossa ovat mukana mm. Virtuaaliammattikorkeakoulu, Puolustusvoimat AVOT, ICL-INvia, IBM sekä TietoEnator. Hankkeessa pyritään löytämään standardirakenteita tekniikkaan sitoutumatta, tutkimaan, mitä mobiilioppiminen on, luoda sisällöntuotannon arvoketjun kuvaus (Lauri Kurkela) sekä kehittää sisällön rakenteistamista ja verkkopedagogiikkaa.
Toiminnallisessa integroinnissa pyritään siihen, että materiaalia voidaan käsitellä teknisestä tallennuspaikasta riippumatta metatiedon avulla. Järjestelmään voidaan liittää myös laskutusjärjestelmiä ja eBusiness-sovelluksia niin ikään metatiedon avulla.
Esityksensä loppukaneetiksi Esko Liimatta totesi: ”Ennakkoluuloton ajattelu siivittää uuden kehittämistä…”
Lisätietoja Esko Liimatan edustamasta R5 Generation -oppimisympäristöstä ja siihen liittyvästä kehitys- ja standardoimistyöstä löytyy osoitteesta http://www.r5vision.com .
Metadata, Tarja Naskila, Pohjoisen Keski-Suomen oppimiskeskus
Tarja Naskila kertoi rauhallisella esiintymistyylillään, miten metatiedon tuottaminen pitäisi saada osaksi verkkomateriaalin tuotantoprosessia niin, että materiaalin laatija tuottaisi myös siihen liittyvän metatiedon. Metatiedon kuvaamiseen vaikuttavat rooli, yksilöllisyys ja ammattitaito. Asiantuntija haluaa kuvata dokumentin tarkemmin kun taas noviisille riittää yleinen kuvailutaso. Metatietojen pitäisi olla selkeitä myös muille kuin alan asiantuntijoille.
Valmiita standardeja, sekä teollisuusstandardeja eli de facto -standardeja ja virallisia eli de jure -standardeja, löytyy runsaasti ja valmisstandardia voidaan käyttää oman metatiedon pohjana ja laajentaa tarpeen mukaan. Yleisen ja laajennettavan verkkoresurssien kuvailuun tarkoitetun Dublin Core -standardin kehittämistyö alkoi vuonna 1995. Lisätietoja standardista löytyy osoitteesta http://www.lib.helsinki.fi/dublin_core ja käyttöopas löytyy osoitteesta http://www.lib.helsinki.fi/meta/dc-opas.html .
Lauri Kurkela, Oulun seudun amk
Ohjelmaan perjantaiksi merkityn videoneuvottelun yhteyttä ei parin yrityskerran jälkeen onnistuttu luomaan, joten Lauri Kurkela paikkasi ansiokkaasti puuttuvaa ulkomaista esitystä omalla syvälle luotaavalla pohdinnallaan verkko-opetuksen teoreettisista taustoista, tavoitteista ja visioista sekä yhteistyön tuomista taloudellisista eduista.
Lauri Kurkela korosti, että tarvitaan erilaisia oppimispolkuja, ratkaisuja, joissa voidaan toimia yhteistyössä sekä sopimuksia toteutustavoista. Myös kulttuurinen muutos pitää hallita ja tätä varten Lauri Kurkela toi esiin opintojaksotason toimintamallin. Verkko-opetusta voidaan tarkastella kirjaston, oppijan ja oppimistehtävän näkökulmasta. Samoja sisältöjä voivat käyttää eri oppimistehtävät.
Verkko-opintoaineisto ja tekijänoikeus, Jarmo Koivuniemi, Tampereen AMK
Jarmo Koivuniemi tekee väitöskirjaa Tampereen yliopistossa ja on ollut mukana laatimassa VirtuaaliAMK:n tekijänoikeusmalleja. Ansiokkaassa esityksessään, joka sisälsi samoja kalvoja kuin hänen VirtuaaliAMK:n koko päivän esityksensä 8.6.2001, hän selvitteli seikkaperäisesti, miten tekijänoikeuslain tulkinnat Internetissä tai perinteisesti eroavat toisistaan tai ovat keskenään samanlaiset. Tässä on joitain otteita tulkinnoista:
* Vaikka oppitunnille saisi kopioida parikymmentä sivua julkaisua, sitä ei saa kopioida verkkoon.
* Aineiston kopiointi verkkosivulta toiselle tai monistaminen paperille on kappaleen valmistamista, mihin pitää saada tekijän lupa. Sen sijaan verkkosivujen selailu ei ole kiellettyä, vaikka niiden yhteydessä syntyy tekninen välikopio selailijan koneeseen.
* Tietokoneohjelmia tai tietokantoja ei saa kopioida yksityiskäyttöönkään. Sen sijaan musiikkikappaleiden palasia (esim. MP3-muodossa) ja videoita saa kopioida yksityiskäyttöön.
* EU:n tietoyhteiskuntadirektiivi julkaistiin viime keväänä ja kansallisen lainsäädännön pitäisi kehittyä sen mukaiseksi kolmen vuoden sisällä.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala
Vastaa