Parantavaan luontosuhteeseen

symbioosissa
kunnioita luontoa
älä tuhoa!

keksinnöt töihin:
typpeä kasveille –ja
sodan ammuksiin

hiiltä taivalle
eroosiossa valuu
Itämereenkin

suo, kuokka, Jussi
Seitsemän veljestä, suota
kuokkien nousuun

monipuolinen
ekosysteemi tuottaa
paremman sadon

Vuoden alumnin Ilkka Herlinin alumniluennon piti olla keväällä 2020 Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa. Kevään poikkeusolot muuttivat kuitenkin suunnitelmia. Niinpä luento järjestettiin vasta 11.9.2020 Tiedekulmassa, jossa se voitiin striimata niille, jotka turvajärjestelyjen vuoksi eivät mahtuneet paikalle.

Keinolannotteiden aikakausi alkoi, kun keksittiin, että kasvi voi ottaa typpeä suoraan ilman välittäjäaineita. Kasvit tarvitsevat kuitenkin myös maaperän kehittyäkseen tasapainoisesti, ja maaperää pitäisi ruokkia; sinne pitäisi viedä kaikki ne ravinteet, jotka sieltä on otettu.

1800-luvun loppupuolella edessä olisi ollut nälkäkatastrofi, jos kasveille ei olisi saatu lisää typpeä. Typpeä tosin tarvittiin myös ammuksiin. Ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä Saksassa ruvettiin paineistamalla erottamaan typpeä ilmasta. Tutkijan käyttämä pöydän kokoinen laitteisto rakennettiin teolliseen mittakaavaan. Kaasuasetta käytettiin myös keskitysleireillä. Ympärysvallat ottivat Haber-Bosch-menetelmän käyttöönsä toisessa maailmansodassa.

Sodan päätyttyä typpeä ja torjunta-aineita alettiin käyttää maataloudessa, vaikka maanviljely Haber-Bosch-menetelmällä johtaa valtavaan hiilikatoon. FAO ennustaa, että enää kuusikymmentä satoa ja sen jälkeen maaperä ei enää toimi. Silloin meillä oikeasti on katastrofi käsillä. Ja siksi on pakko kääntää suunta.

Suomen sisällissodassa leivällä oli tärkeä osa. Kairamo esitti, että vastaavien katastrofien välttämiseksi pitäisi kehittää Haber-Bosch-menetelmään perustuva tehdas Ouluun, jotta itsenäinen Suomi olisi riippumaton ulkovalloista. Talvisota kuitenkin pysäytti nämä suunnitelmat, ja sodassa olimme riippuvaisia Saksan elintarvikkeista ja aseista. Oulun Typpi perustettiin vasta vuonna 1952. Nyt tehdas on suljettu – ja typpi tulee Suomeen Venäjältä.

A. I. Virtanen kehitti Suomeen järjestelmän, jossa elintarvikeomavaraisuus rakentuisi suoraan ilmasta saatavaan typpeen. Tässä hän esitti luomuviljelyn idean, vaikka luomuviljelystä ei tuolloin puhuttu. Nobel-palkinnon hän sai keksimästään tavasta säilöä rehua siiloon. Vielä 1950-luvulla hän puhui uudesta viljelymenetelmästä vakavasti, ja sai parempia tuottolukuja kuin vieläkään luomutiloilta saadaan. Tämä hänen kehittämänsä uusi viljelymuoto kuitenkin hävisi, kun teollisen typen tie valtasi maatalouden.

Ikävä kyllä emme osaa suhtautua luontoon sitä kunnioittaen ja sen kanssa symbioosissa eläen. Aura, kuokka, keinolannoite ja torjunta-aineet ovat merkittävä syypää Itämeren rehevöitymiseen.

Meillähän on suo, kuokka ja Jussi. Jussi oli innovaattori, hän tiesi, mistä kohdasta suota oli kuokittava, jotta sen pystyi kuivattamaan. Meillä on myös Seitsemän veljestä. Koskelan Jussi oli varmaan jonkun veljeksen jälkeläinen.

Millä seitsemän veljestä pääsivät takaisin yhteisöön? Soiden kuokkiminen oli suurta ja hienoa. He kuokkivat suon ja siitä alkoi heidän yhteiskunnallinen nousunsa. Mutta samalla soihin sitoutunut hiili haihtui ilmaan tai valui eroosion mukana Itämereen.

Elintasomme on noussut maailman huipulle ja meillä on maailman paras koulutusjärjestelmä ja paljon muuta maailman parasta. Elintasomme on luotu ajatuksella: Tee työsi kunnolla. Mutta entisajan suomalaisilla ei ollut mahdollisuutta laskea, minkä kokoinen hiilimäärä on noussut taivaalle. Puut ovat kyllä kasvaneet, mutta –

Mitä enemmän metsät ja suot kuivuvat, sitä enemmän irtoaa typpeä ja fosforia ilmaan ja vesistöihin. Useista ympäristölaskelmista tämä osa unohtuu. Kun Saaristomereen sitoutuu typpeä, syntyy metaania, ja vähemmän syvässä meressä hiilidioksidituotanto räjähtää. Siniset järvemme ovat muuttuneet ruskeiksi.

Darwin korosti symbioosia; mitä monipuolisempi ekosysteemi on metsissä ja pelloilla, sitä paremmin ne tuottavat satoa. Ikävä kyllä ihmisestä on tullut loinen enemmän kuin symbioosiin kykenevä olento. Ajattelemme pystyvämme viljelemään luojan suurta puutarhaa, mutta pystymme myös luomaan valtavasti tuhoa.

Kun kotona kerroin lähteväni pitämään luentoa tässä viitassa, lapset sanoivat, että ota mukaan myös taikasauva ja taio jotain. Mitä taikoisin? Jos voisin, taikoisin ihmiskunnan palaamaan luontoon.

Kysymyksiä ja vastauksia

Yleisö oli saanut jo etukäteen lähettää tilaisuuteen kysymyksiä, ja paikalla olijat esittivät vielä lisää kysymyksiä. Itse seurasin luentoa striiminä.

Miten Nord Stream 2 vaikuttaa Itämereen?

Nord Stream 2 ei vaikuta Itämeren ekosysteemiin. Sen sijaan on suuri riski, jos EU jäisi ilman Venäjän kaasua. EU:n pitäisi hajauttaa riskiä, kuten Suomessakin tehdään. Meillä on monipuoliset energialähteet. Itämeri-työssä suurimmat saavutukset on saatu Venäjän panostuksesta. Tarvitsemme enemmän yhteistyötä emmekä vastakkainasettelua. Tarvitsemme myös Venäjää. Venäjän jätevesiongelma on pitkälle ratkaistu, ja venäläiset itse ovat sen tehneet. Kun juomavesijärjestelmä ja vesihuolto on saatu kuntoon, niin pietarilaisten oma terveys on parantunut. Venäjällä huolehditaan paitsi Itämeren myös Laatokan kunnosta. Pietarin vesihuollon saavutukset yhteistyössä ovat todella hyviä.

Voisiko kansalaisaktivismilla saada ihmiset näkemään, että luonnon vaaliminen on hyvä sijoituskohde?

Metsien taloudellisesta arvosta puolet tulee virkistys- ja käyttöarvosta ja lähinnä metsien kyvystä sitoa hiiltä. Päättäjien olisi hyvä ymmärtää, että metsiä pitäisi hoitaa eri tavoin kuin nyt.

Vievätkö päättäjät vai kansalaiset asioita parempaan suuntaan tällä hetkellä?

Suomi on homogeeninen, ei meillä ole hirveitä eroja, kaikissa piireissä on ympäristöarvoja painottavia ja vähemmän painottavia ihmisiä. Poliitikkoja moititaan turhan helposti. Itämeri-yhteistyö Venäjän kanssa on osin poliitikkojen ansiota, kun he ovat vieneet ympäristötietoa riittävän korkealle. Tarvitsemme tietoa, jotta saataisiin aikaan oikeita päätöksiä.

Mikä on Biosin rooli?

Bios on ajanut hyviä asioita. Suurin potentiaali olisi metsä- ja maataloudessa päästä lähemmäksi luontosuhdetta. Covid-tilanteessa ihmiset ovat löytäneet luonnon uudestaan, mikä tuo toivoa. Virtuaalimaailmassa on puolensa. Säästämme luontoa, kun matkustamme vähemmän. Mutta kasvokkaisiakin tapaamisia tarvitaan välillä, jotta yhteys muihin ihmisiin säilyy.

Mikä on raskaan teollisuuden rooli?

Raskas teollisuus on osana ratkaisua. Lähdin siihen mukaan ilmastonäkökulmasta, koska siellä on suurimmat mahdollisuudet. Olen sittemmin huomannut, että suuret järjestelmät eivät helposti käänny eivätkä muutu. Tarvitaan kuluttajien tahtoa hiilijalanjäljen pienentämiseen. Julkisen vallan osuus on suuri. Sen pitäisi asettaa riittävän suuret kepit ja porkkanat teollisuuden innovaatiokyvyn vauhdittamiseksi. Nykyään jo monet toimijat ottavat tosissaan hiilijalanjälkensä. Katsotaan nyt, kuinka syvältä tämä lama kouraisee.

Millainen on aurinko- ja tuulienergian yhteenlaskettu potentiaali?

Meillä ei ole muita mahdollisuuksia kuin uusiutuvat energialähteet, mutta matka on pitkä.

Vielä viimeinen kysymys: millainen satovuosi tilallanne on tulossa?

Kaikki on nyt ollut heinällä, eikä tämä ole heinän kannalta ollut huono kausi. Maaperä pitäisi saada parempaan kuntoon, mikä vaatii tarkkuutta sadonkorjuun eri vaiheissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.