lapset koodaavat
kilpikonnat, spiraalit
itse tutkien
hakataan päätä
seinään, ei, vaan etsitään
toinen ratkaisu
virheet sallitaan
tutkitaan, selvitellään
niistä opitaan
Koodaus kouluun -seminaari 9.3.2015 keräsi yli 40 osallistujaa Haaga-Heliaan ja nettiin. Seminaarin järjestivät Sytyke ry, IT-kouluttajat ry, Agile Finland ry, Suomen eOppimiskeskus ry ja Otavan Opisto. Tilaisuuden juonsi Sytykettä, IT-kouluttajia ja Suomen eOppimiskeskusta edustanut Tarmo Toikkanen.
Miten koodausta opetetaan lapsille?
Llewellyn Falcon alustuksen aiheena oli ”Teaching Kids Programming with the Intentional Method”. Hän kehotti sallimaan lapsille mahdollisuuden tutkia. Opettaja ei saisi heti neuvoa oikeaa ratkaisua. Lapset saattavat lisätä koodiin rivin, jolla kasvatetaan kilpikonnan vauhtia, vaikka kilpikonna ei ole liikkunut vielä lainkaan. Tai lisätä koodirivin, joka vaihtaa viivan väriä, vaikka viivaa ei vielä ole olemassa. Näistä opitaan.
Mitä pidemmälle päästään, sitä enemmän törmätään ongelmiin. Ohjelmointi on monimutkaista, virheiden etsiminen vie tunteja tai viikkoja. Kun lapset selittävät, mitä tekevät, he oppivat itsekin paremmin. Sosiaalisuus houkuttaa.
Kun opettaja tekee virheitä luokan edessä, oppilaat oppivat, että virheiden tekeminen on hyväksyttyä. Sitten virheitä tutkitaan ja selvitellään yhdessä.
Llewellyn Falco näytti peruskoodin, joka piirtää neliön. Peruskoodin komponentteja kuten väriä, sivua, kulmaa ja pituutta muuntelemalla ja iteroimalla voidaan saada erilaisia kuvia, spiraaleja sateenkaaren väreissä. Lapset veivät koodaamansa upeat spiraalit innoissaan kotiin näytettäviksi.
Onnistumisen kokemukset voivat innostaa niitäkin, jotka aluksi suhtautuvat koodaukseen kielteisesti. Jos jotkut oppilaat jatkuvasti ”lyövät päätään seinään”, heitä voi neuvoa yrittämään toisenlaista ratkaisua. Mutta jos heille kerrotaan suoraan oikea vastaus, niin samalla heiltä viedään mahdollisuus keksiä se itse.
Lapset ovat vastuussa omasta oppimisestaan. Näytöllä punainen palkki voi kertoa virheestä. Siitä klikkaamalla löytyy selitys, jolloin lapset voivat pienellä muutoksella saada palkkinsa vihreäksi. Ratkaisu voi löytyä myös kokeilemalla ja iteroimalla.
Ohjelmoinnissa asiat muuttuvat. Ohjelmoijat eivät halua opettajiksi, mutta he voivat auttaa opettajia. Ryhmä toisiaan tukevia oppilaita voi jo viikossa kehittyä uskomattomasti. Opettajat, keskustelkaa kollegoittenne kanssa!
Keskustelu
Miksi Llewellyn Falco käyttää ohjelmoinnin opettamisessa Javaa? Kyse ei ole kielestä vaan systeemistä, muitakin vaihtoehtoja on. Javassa vähällä koodilla saa paljon aikaan. Tarkoitus ei ole opetella näppäimistöllä kirjoittamista vaan ohjelmointia. Esimerkiksi Scratchilla ei voi kirjoittaa ”suoraan scratchista”. Se sopii alle kymmenvuotiaille, mutta vanhemmille lapsille löytyy parempia ohjelmointikieliä.
Eri kulttuureissa on erilaisia ongelmia. Esimerkiksi joissain Afrikan maissa jo sulkumerkkien kirjoittaminen on hankalaa, kun pitäisi painaa toista näppäintä ja samalla pitää pohjassa shift-näppäintä.
Ohjelmoinnissa voidaan käyttää erilaisia menetelmiä kuten proseduraalista, funktionaalista tai oliolähestymistapaa. Funktionaalinen lähestymistapa on matemaattinen. Silti ei pidä väittää, että ohjelmointi edellyttäisi matematiikkaa.
Paneeli – kalamalja
Tarmo Toikkasen fasilitoimassa paneelissa aloittivat Tiina Partanen, Tero Toivanen ja Ville Venäläinen. Jo aloituspuheenvuorot innostivat asiantuntijoita yleisöstä nousemaan kalamaljaan paneelistien rinnalle ja tilalle.
Tiina Partanen kertoi, miten matematiikan opettajana innostui funktionaalisesta ohjelmoinnista. Hän myönsi, että ohjelmointi on vaikeaa: mitä enemmän opettaa, sitä vaikeammalta kenttä näyttää. Tero Toivanen sanoi oppineensa itse kaiken osaamansa koodaamisen. Scratchissa aloituskynnys oli helppo. Ville Venäläinen kertoi aiemmin koodanneensa, mutta piti koulua vihoviimeisenä oppimisympäristönä ihmiselle, joka ei osaa istua paikallaan.
Petri Lounaskorpi ehdotti kunnon sijaiskorvauksia, jotta opettajat pääsisivät koulutukseen; nykyisinhän he eivät voi jättää oppilaitaan. Koodaus voisi alkaa jo päiväkodista. Hän kertoi, että Konnevedellä koulussa käytetään Kodua ja Logoa, että oppilaat tekevät projektin ja prosessin eivätkä ajattele, että kyse olisi ohjelmoinnista.
Nykyisin Logoa käyttävät eniten uskonnon ja biologian opettajat. Viimeisin projekti oli shakkinappulat, joihin kuvattiin luokan oppilaiden päät.
Otto Burman muisteli vuoden 1974 ohjelmoinnin peruskurssia, jolle matematiikan opettaja hänet lähetti. Ohjelmointi on lukutaitoa, joka kehittyy hitaasti. Oppilaita pitäisi houkutella koodaamaan jotain, mikä liittyisi arjen tavallisiin, aitoihin asioihin.
Emilia Hjelm totesi, etteivät työttömät Nokian insinöörit tule kouluun opettamaan lapsille ohjelmointia, mutta he voisivat tarjota opettajille ideoita koodaamisen opettamiseen. Matematiikalla voidaan muuttaa maailmaa, mutta koulussa matematiikka ei innosta. Eihän anneta koulun tuhota lasten koodausintoa!
Jari Laru totesi, että koodaus on muotijuttu nyt, seuraavaksi muotiin tulevat MOOCit. Koodaus ei ole hopealuoti, joka ratkaisisi kaikki ongelmat. Työssään opettajainkouluttajana hän rauhoittelee opettajia neuvomalla käyttämään visuaalisia välineitä siinä laajuudessa kuin tuntuu järkevältä. Oppilaiden vanhempien ja yritysten osaaminen saataisiin kouluihin panostamalla kerhoihin ja vertaistukeen. Facebookin ryhmistä saa vertaisilta vastauksen minuutissa.
Auttaisiko avoimeen lähdekoodiin ja verkko-opetukseen panostaminen? Tuotteistetaanko Suomen hyvä opetusmenetelmä verkkoon? Onko koodaaminen sinnikkääksi oppimista? Pään hakkaamista seinään vai uusien maailmojen luomista? Epävarmuuden sietämistä?
Koodaa tai tule koodatuksi.
Vuoden 2014 tieto- ja viestintätekniikkaopettajat
IT-kouluttajat ry:n sihteeri ja viimevuotinen puheenjohtaja Eija Kalliala kertoi, että viime vuonna yhdistys oli pyytänyt opettajia ja oppilaita ilmiantamaan vuoden tieto- ja viestintätekniikkaopettajia perusasteella, toisella asteella ja korkea-asteella. Ehdokkaita kertyi 29, joista yhdistys valitsi palkittavat. IT-kouluttajat ry:n puheenjohtaja Tero Toivanen ojensi kunniakirjat vuoden 2014 TVT-opettajille:
- Perusaste, Nina Rantapuu, Otalammen koulu, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja
- Toinen aste, Marja Oilinki, Uudenkaupungin lukio, uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori
- Korkea-aste, Jari Laru, Oulun yliopisto, kasvatustieteen tiedekunnan yliopistolehtori
Vastaa