Valpas havaitsee:
lumivyöry tulossa
opinahjoomme.
Pelit, some, MOOC,
oppiminen kehittyy,
oppija oppii.
Yhdessä tehden
innostumme oppimaan
alati uutta.
Kahdeksantoistavuotias Online Educa Berlin keräsi 28. – 30.11.2012 tuhansia osallistujia ympäri maailmaa seuraamaan yli neljääsataa esitystä. Osallistujista meitä suomalaisia oli kolmanneksi eniten, englantilaisia ja hollantilaisia oli enemmän.
Konferenssin avauspuheessaan Mark David Milliron aktivoi tuhatpäisen yleisönsä nostamaan ja ristimään käsiään ja vaihtamaan älykännykkää vierustoverin kanssa. Hän puhui mobiilisuudesta, peleistä, big datasta ja sosiaalisista oppimisverkostoista.
Simuloimalla on opittu tuhansia vuosia. Pelit pelastavat maailman. Peleissähän edetään tasolta toisella samoin kuin oppimisessa. Tilastojen mukaan pelaajien keski-ikä on 30 vuotta, 47 prosenttia pelaajista on naisia, nopeimmin kasvaa yli 50-vuotiaiden pelaajien ryhmä ja 33 prosenttia pelaa älypuhelimella. Sosiaalisia oppimisverkostoja muodostuu peleissäkin.
Avoimet sisällöt ja big data nousevat yhä tärkeämmiksi. Dataa kerätään oppijoille ja sitä analysoidaan.
Seuraavan sukupolven oppimisessa oppija ottaa vastuun, osallistuu pelisäännöistä sopimiseen ja korkeatasoisiin keskusteluihin, joita soveltavat omaan ympäristöönsä.
Michael Barber julisti, että lumivyöry on tulossa. Kun havaitsemme pieniä asioita, tiedämme, että jotain on tulossa, mutta emme tiedä, koska se tulee tai mitä se merkitsee. Globaali talous muuttuu: kolmiulotteinen tulostus, älyvaatteet ja -seinät yleistyvät, maailmantalous kärsii, työttömyys kasvaa, väestö vanhenee, korkean koulutuksen kustannukset nousevat vuosittain ja oppimistason arvo putoaa. Erään tilaston mukaan työttöminä oli tutkinnon suorittaneista 25 prosenttia ja keskeyttäneistä 20 prosenttia.
Michael Barber kertoi, miten oli keskustellut puolisonsa kanssa Karamazowin veljeksistä ja googlettanut veljesten nimiä. Samalla hän löysi valtavan määrän teokseen liittyviä tieteellisiä tutkimuksia.
Hän havainnollisti oppimista vanhan yliopiston kuvalla, jonka portaat kuvasivat opiskelijoita, seinät hallintoa ja osastoja, pylväät opetussuunnitelmaa, opetusta ja oppimista, tehtäviä ja kokemuksia, ja pylväiden päällä oleva kolmio suorituksia ja tutkimusta. Sitten pylväiden sijaan nousivat uudet sosiaaliset oppimistavat ja -ympäristöt, Khan, Coursera, EOX. Ihminen voi oppia muuallakin kuin koulussa, voi oppia toisilta. Rakennuksen perusta, oppijatkin, muuttuivat yksilöiksi, joiden ei enää tarvitse olla kampuksella; he voivat olla missä tahansa. Lopuksi sosiaalisen median palvelut korvasivat suoritukset ja tutkimuksetkin.
Mitkä ovat tulevaisuuden korkeakoulun elementit? Ainakin niihin liittyy elinikäinen aktiivinen oppiminen.
Michael Grigsby kertoi videoiden tekemistä ja oppimisvideoista. Hän nauttii elokuvien katselusta, hän näkee, kuulee ja tuntee. Ensimmäisen elokuvansa hän teki 14-vuotiaana koulussa 1950-luvulla. Onneksi rehtori oli visionääri, joka tuki ja mahdollisti elokuvan tekemisen.
Elokuvaa tehdään katsomalla ja kuuntelemalla, jolloin nähdään maaailman uudella tavalla, opitaan paljon elämästä, saadaan aikaa reflektoida, aikaa kysymyksille, vapautta mielikuvitukselle.
Michael Grigsby painotti: Jos haluat tehdä jotain, tee se, älä vain uneksi! Silloin muutkin uskovat sinuun, siihen, että saat jotain aikaan, että onnistut.
Heathrown lentokentällä tulomatkalla Berliiniin oli ihmisiä istumassa; he puhuivat puhelimiinsa, näppäilivät läppäriään, jokainen oli omassa tilassaan eikä puhunut samassa fyysisesssä tilassa olevien kanssa. Katoaako keskustelu tilassa, jossa voisi ajatella, reflektoida ja tuntea? Ryntäämmekö suorittamaan, kadotammeko tunteen, emmekö enää ole subjekteja?
Välillä voi rynnätä, välillä pitää pysähtyä. Sähköpostia voi lukea kolmesti päivässä, ei jatkuvasti. Kadotammeko rohkeuden olla oma itsemme? Michael Grigsby teki vuonna 2003 elokuvan vanhasta koulustaan, antoi nuorille heidän äänensä, tilaa kertoa omin sanoin, ei keskeyttänyt, antoi heidän olla ja osallistua, luotti heihin.
Videoteknologiaa on nykyisin helppo käyttää ja se on edullista. Monet ilmaisevat itseään paremmin kertomalla tarinaa videolla kuin muulla tavoin.
Some
Colin Gray painotti, että tulevaisuudessa oppiminen on sosiaalista, joustavaa ja monimuotoista (blended learning). Oppimisyhteisöissä työskennellään yhdessä verkossa tai saman pöydän ääressä. Oppija ottaa vastuun ja omistajuuden omasta oppimisestaan.
Tulevaisuus on lupaava: opitaan entistä paremmin. Video-opetus ja sosiaalinen media monipuolistavat oppimista. Yhteistyössä tiedostojen jako on lisääntynyt eniten, oppijat jakavat pdf-tiedostoja keskenään. Yhteisöissä näkyy Pareton periaate, pieni osa tuottaa valtaosan vuorovaikutuksesta, ydinkäyttäjät keskustelevat ja lumipallo lähtee vyörymään.
Mahara ja Elgg sopivat erinomaisesti e-portfolioon ja ryhmätyöhön ilman turhia kirjautumisia erilaisiin palveluihin.
Ville Venäläinen kertoi Opetushallituksen rahoittamasta Sosiaalinen media yleissivistävässä koulutuksessa -koordinointihankkeesta ja siihen kuuluvista kehittämishankkeista.
Hän näytti videon Peitsarin koulun Joelista soittamassa kitaraa. Joel oli itse julkaissut videon blogissa. Jokainen lapsi haluaa tulla nähdyksi, on kiva julkaista, mitä koulussa taaphtuu. Iso julkisuus ei ole tärkeää, vanhemmat ja isovanhemmat riittävät yleisöksi.
Pitääkö somessa olla yhteiset pelisäännöt? Lapset voivat somen avulla oppia omassa ympäristössään.
Some-pedagogiikasta laaditun tutkimuksen mukaan neljäsosa opettajista käyttää somea opettamisessa, useimmin kielten opettajat ja opinto-ohjaajat. Somesta on puhuttu vuodesta 2006, mutta yhä monet opettajat sanovat, ettei heillä ole aikaa oppia uusia asioita, ja että tietoturva ja tekijänoikeus tuntuvat ongelmallisilta.
Opettajat eivät tietoisesti muuta pedagogiikkaansa somen myötä, mutta pedagogiikka muuttuu, kun oppimistuotokset julkaistaan. Hannuniityn koulu Turussa aloitti suurin ideoin tyhjältä pöydältä. Koordinointihanke auttoi niin, että lapset ja opettajat tutustuivat yhdessä someen.
Sisäinen motivaatio johtaa paradigman muutokseen. Opetus.tv, käänteinen luokkahuone ja opetusvideot uudistavat oppimista.
Suomen koulujärjestelmän salaisuus on käytännöllisyys, rohkaisu ja avoimen netin palveluiden käyttö.
Nick Kearney kysyi, kuinka moni meistä keskustelee Facebookissa työhönsä liittyvistä asioista. Yllätykseksemme vain viidesosa, vaikka kaikki olivat Facebookissa.
Oppimisen pitäisi olla helppoa, läpinäkyvyys rakentaa luottamusta ja some motivoi nuoria. Kun parituhatta oppijaa kokoontui Facebookiin omine projekteineen, kaikki innostuivat ja jakoivat, mutta tuloksena oli kaaos. Facebookissa ei ollut mahdollisuutta hallita tilannetta, ei myöskään nuorten julkista kielenkäyttöä. Hankalimmista tilanteista voitiin toki keskustella seuraavassa lähitapaamisessa.
Facebook-ryhmässä oli parisataa dokumenttia vailla järkevää järjestystä. Niinpä jokainen talletti ja kansioi ne itselleen, vaikka ne olisivat löytyneet Facebookista. Facebook on valtava virta, josta on vaikea löytää vanhoja julkaisuja. Et koskaan astu kahdesti samaan virtaan.
Kun verkkokurssi siirrettiin Facebookista Moodleen, jossa oli klikattavia Flash-elementtejä, keskustelu muuttui syvälliseksi. Vuorovaikutus onnistui, mutta kaikkea on vaikea ehtiä lukemaan, kun viikoittain tuli yli kolmesataa uutta viestiä.
Facebook on viihdettä, kuten tänään itse esityisen alussa todistimme. Oppimiselle ei ole oikeaa paikkaa, mutta baari ei välttämättä innosta oppimaan, kun kaverit tekevät jotain muuta. Kahvilat ja informaali oppiminen ovat tärkeitä ja some on keskustelua.
Mitkä ovat oppimisen tavoitteet? Missä on Facebookin en tykkää -nappi? Kirjoittaako joku Facebookiin yli satamerkkisiä viestejä?
MOOC
Hannes Klöpperin mukaan MOOC eli Massive Open Online Course yllättää kuin tsunami, kun Stanfordin MOOCiin viime vuonna osallistui 160 000 opiskelijaa.
Miten MOOC muuttaa oppimista? Oppijat eivät halua oppia ainoastaan maailman parhailta asiantuntijoilta vaan myös maailman parhailta yrityksiltä. Samalla he etsivät työtilaisuuksia. Perinteinen verkko-oppiminen ei toiminut niin hyvin kuin MOOCit, joissa videoilla puhuvien päiden sijaan näytetään tekemistä ja oppijat auttavat toisiaan löytämään oppimismateriaaleja.
Kurssit ovat aikaan ja paikkaan sidottuja ja tehtävillä on sovitut palautuspäivät, muutenhan mitään ei syntyisi. Palautteen pitää olla välitöntä.
Opiskelu on vapaata globaalissa oppijayhteisössä. Yritykset näkevät osaamisesi, miten autat muita ja työskentelet yhdessä toisten kanssa. Osaatko asioita, joita uuden työntekijän pitäisi osata? Sopisitko tiimityöhön?
MOOC tarjoaa rekrytoinnille kuukausia kestävän aktiivisen ja globaalin kokemuksen, ymmärrettävän datan ja rajattomat uudelleenkäyttömahdollisuudet. Oppiminen, analysointi ja tutkimus voidaan yhdistää.
MOOCille on paikkansa, vaikka se ei korvaakaan kasvokkaista kontaktia.
Gary W. Matkin puhui elinikäisestä oppimisesta ja avoimista kurssisisällöistä. Hän tekee jatkuvasti ennusteita, joiden pitäisi johtaa toimintaan nyt. Avoimista kurssisisällöistä edetään avoimiin oppimisresursseihin ja YouTubeen.
Ihmiset ovat globaalisti alikoulutettuja. Opettamista ja oppimista voidaan parantaa jakamalla verkossa osaamispainotteisia tehtäviä. Maailma, jossa jokainen voisi oppia mitä tahansa missä tahasa milloin tahansa vapaasti ei enää ole ennuste vaan fakta.
Avoimen oppimisen kasvupolulla näemme YouTube Edun, iTunesin, viime vuoden maaliskuussa Khanin ja heinäkuussa Stanfordin Artificial Intelligence -kurssin ja tämän vuoden alussa Courseran, EDX:n ja Udacityn. MOOC voidaan nähdä avoimen kurssimateriaalin jatkumona.
Coursera julkistettiin 18.4.2012. Nyt sillä on 33 yliopistopartneria, joista 7 Yhdysvaltojen ulkopuolelta, 1,7 miljoonaa seuraajaa ja 200 kurssia.
MOOCilla ei ole yksittäistä bisnesmallia. Rahaa tulee sertifikaateista, turvallisista arvioinneista, rekrytoinnista ja tutoriaaleista. Osallistujista noin puolet kertoi valinneensa MOOCin uran vuoksi, puolet taas siksi, että se tuntui kivalta.
Udacity tarjoaa nonstop-kursseja, ja EDX ensi kesästä lähtien vapaita kursseja.
Mitä MOOCeista voisi ennustaa? MOOC helpottaa ja motivoi myös luokkahuoneopetuksessa. Se lisää uuden tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöä, oppijoiden vuorovaikutusta ja itseohjautuvuutta ja nopeuttaa opintoja. Näemme monia MOOC-kanavia ja -oppilaitoksia. MOOC vakiintuu korkea-asteen koulutukseen. Toisaalta osallistujamäärät putoavat, kun MOOCit arkipäiväistyvät, joten niiden tuottoa on vaikea arvioida.
Robert E. Cummings pohti MOOCin määritelmää. Senhän ei tarvitse olla massiivinen ja voivathan oppijat opiskella kasvokkain.
Udacityn idea pohjautuu Khanin videoihin. Jos ensimmäiset avoimet kurssimateriaalit olivat videoituja luentoja, niin nyt on kyse itseohjautuvasta vuorovaikutuksesta verkossa. Oppimiseen Khanin, Wikipedian ja YouTuben avulla ei tarvita fyysisiä kirjoja.
Ovatko MOOCin tulokset toistettavia? Mitä tapahtuu, kun innostusaalto vaimenee? Auttavatko MOOCit ei-perinteisiä oppijoita paremmin kuin perinteisiä? Muuttuvatko oppijoiden odotukset? Vaihteleeko oppimisen tuki opettajan ja organisaation mukaan?
VUKA
Richard Straubin vetämässä VUKA-paneelissa pohdittiin, olemmeko valmiita VUKA-maailmaan.
Terry Moss kertoi, että Etelä-Afrikassa vallitsee konservatiivisuus, väestö vanhenee ja luokkahuoneopetusta on paljon. Nuoret haluavat täsmäopetusta ja videoita sekä ympärivuorokautisen pääsyn verkkoon. Ahmed El-Sobky kertoi, että Egyptissä ICT kehittyy yksityissektorilla tukemaan yrittäjyyttä ja startupeja. Edith Lemieux puhui epävarmuudesta, monimutkaisuudesta, visioiden ymmärtämisestä ja ketteryydestä sekä projektin muutoshallinnasta, prosesseista ja teknologiasta sekä pilvipalveluista. Jens Hilgers puhui pelien kehittymisestä ja dynaamisista markkinoista. Kun elää jatkuvassa muutoksessa, pitää ennakoida, mitä tapahtuu ja sopeutua siihen nopeasti ja ketterästi. Pelaajayhteisö motivoi jatkuvasti oppimaan ja edistymään. Uusia pelituotteita otetaan käyttöön viikoittain. Steve Martin pohti tekijöitä, jotka saavat meidät innostumaan.
Millainen olisi oppimisympäristö, jossa nuori voisi edetä tuhoamatta itsessään kasvavaa hyvää? Pitäisikö pelien ja organisaatioiden olla turvallisia? Miten oppivat organisaatiot käyttävät simulaatioita muutoksenhallinnassa? Miten käytetään tietokoneita ja somea? Miten kehitetään analyyttisia kykyjä ja kielitaitoa?
Hämärtyykö reaalimaailma, jos nuori sukupolvi on jatkuvasti netissä? Tekevätkö ihmiset sitä, mitä parhaiten osaavat? Tarjoaako teknologia uusia mahdollisuuksia? Ovatko yrityksen arvot merkityksellisiä jokaiselle työntekijälle? Kun tekniikka muuttuu, pysyykö ihmisen käyttäytyminen muuttumattomana? Ovatko ihmisessä piilevät potentiaaliset mahdollisuudet sertifikaatteja tärkeämpiä?
Pelit ja lisätty todellisuus taitoja kehittämässä
Martin Steinicke muistutti, että ennen pelejä ja kirjoja ihmiset kertoivat tarinoita tunnetusta ja tuntemattomasta maailmasta. Hän näytti, miten taidekorkeakoulun yhteistyössä toisten oppilaitosten kanssa abstraktit konseptit voidaan muuttaa käsin kosketeltaviksi. Kun ihminen nousee portaita ja hyppää, porukka voi innoittaa häntä erilaisiin tunnetiloihin. Systeemipohjaisella oppimisella voidaan pelisssä astua uuteen kulttuuriin ja tiedostaa omat tunteet. Pelaamalla oppii miettimään prosesseja ja reflektoimaan.
Manuel Oliveira pohti oppimista peleissä ja sosiaalisissa verkostoissa. Työvoimasta on samanaikaisesti pulaa ja ylitarjontaa. Uudet asiat pitäisi oppia nopeasti eikä niitä opita kirjoista. Globaali kylä on monimutkainen ja ennustamaton, oppimisvaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Insinööriopintojen alussa opittu oli vanhentunut jo ennen valmistumista.
Miten koulutamme muuttuvassa maailmassa? Näytämmekö PowerPointeja vai menemmekö ulos oppimaan?
Asiat etenevät hitaasti. Uudessa työssä menee puoli vuotta ennen kuin ymmärtää, mitä osaamista tarvitsisi. Jos oppimistarve olisi heti selvillä, niin sen mukaiset tiedot ja taidot voisi omaksua viikossa.
Omilta lapsilta oppii paljon, kun he rakentavat pelejä tai yrittävät koskettamalla vaihtaa television kanavaa.
Peli rakennetaan niin, että tavoite on kirkkaana mielessä: missä olet nyt ja mihin pyrit? Turhaa hosumista vältetään. Oppimistarinoita, oppimispolkuja ja räätälöityjä sisältöjä voidaan soveltaa ja muuttaa jatkuvasti. Mukaan otetaan sidosryhmät, riskienhallinnan, reflektiot ja videopalaute. Fasilitaattorien pitäisi tietää jonkin verran kaikista rooleista, jotta he voisivat ratkoa riitoja ja erimielisyyksiä.
Ennen ja jälkeen konferenssin
Keskiviikkona ennen konferenssia tutustuimme ympäristöön, mm. Berliinin joulutoreihin, Lutter & Wegner -ravintolaan ja It’s learning -oppimisalustaan. Perjantaina odottelimme lentokentällä useita tunteja konettamme, joka odotti Helsingissä lumimyrskyn laantumista.
Vastaa