Palaute on lahja

kannustava tai
korjaava palaute
etumerkitön

jätä pois ohjeet
neuvot, kerro toiminta
tilanne tulos

Saatko töissäsi riitävästi palautetta? Entä annatko riittävästi palautetta ympäristöllesi? Mitä palaute tarkoittaa? Millainen on hyvin annettu palaute? Miten omassa tiimissäsi voitaisiin parantaa palautteen laatua?

Risto Ahonen ja Sirke Lohtaja-Ahonen Human Interestistä osallistivat kysymyksin Hetkyn itukerholaiset ”Kehitä ja kehity – sovi palautekäytännöistä” -tilaisuudessa Tekniskan saleilla 22.9.2010. Ryhmissä pohdimme palautteen tarkoitusta, kohdetta, sisältöä sekä antajaa ja saajaa. Aiheet kietoutuvat toisiinsa: palautteen sisältöön ja tarkoitukseen vaikuttaa, kuka antaa palautetta kenelle. Pohditaanko vain esimiehen palautetta alaiselle vai kollegoiden palautteita toisilleen tai asiakkaan palautetta virkailijalle tai toimittajalle. Vilkkaat keskustelut kiteytyivät seinille nostetuille papereille.
Jokaisella on velvollisuus antaa palautetta jokaiselle, ja sitä voi antaa kaikesta näkyvästä toiminnasta. Palaute voi olla kannustavaa tai korjaavaa, mutta sillä ei ole etumerkkiä. Palautteen antamiseen ei tarvita lupaa, johtamiseen tarvitaan. Luottamuksen ilmapiirissä palautetta on helppo antaa. Esimiehetkin kaipaavat palautetta alaisiltaan.
Palaute on lahja; lahjan saaja päättää itse, mitä sillä tekee. Palautteen antajan ja saajan pitäisi osata palautteen antamisen jälkeen sulkea suunsa eikä ruveta lisäämään siihen ohjeita ja neuvoja tai selittelemään tekemisiään.
Muistan neljännesvuosisadan takaa palautteen uudessa työpaikassani. Edellisessä työpaikassa olin hallinnut työni ja luottanut osaamiseeni. Uusiin töihin en mielestäni vielä ollut päässyt riittävän hyvin sisään, kun nuorehko esimies tuli kysymään, miten menee. Selitin jotain ja tunsin itseni noloksi. Esimies kuitenkin kehui tekemisiäni superlatiivein. Hän ehkä halusi antaa kannustavaa palautetta, mutta itse koin saavani valheellista palautetta.
Ahoset suosittelevat 3T-palautetta: kerro toiminta, tilanne ja tulos. Esimerkiksi kun kollega myöhästyy kokouksesta, palaute voisi olla yksinkertaisesti: ”Myöhästyit kokouksesta varttitunnin, kun me neljä muuta olimme paikalla. Jouduimme odottamaan sinua ja menetimme yhteensä tunnin työaikaa.”
Muistan, miten 1980-luvulla vakuutusyhtiössä konkretisoitiin viiden minuutin myöhästyminen muuttamalla se markoiksi: jaettiin keskimääräinen tuntipalkka kahdellatoista ja kerrottiin saatu viiden minuutin palkka kokoushuoneessa myöhästyjää odottaneiden henkilöiden lukumäärällä. Näin paljon henkilön myöhästyminen maksoi yritykselle.
Ahosten mielestä hampurilaispalaute on yksi vahingollisimmista keksinnöistä; siinä varsinainen palaute sokeroidaan molemmin puolin myönteisillä asioilla, kun ei uskalleta suoraan antaa korjaavaa palautetta. Itukerholaisten joukosta tätä ihmeteltiin ja todettiin, että hampurilaispalaute on kehitetty NLP:ssä ja sen tarkoituksena on sallia ihmisen säilyttää kasvonsa.
Palaute pitäisi antaa mahdollisimman pian – mutta ei kuitenkaan vielä silloin, kun palautteen saaja on tunnekuohun vallassa.
Illan keskustelu poukkoili opettajan koulussa antamasta palautteesta  itsetuntoon, armeijaan ja brittiläiseen ”Yes.. but..” -keskustelukulttuuriin.
Opettajan antama palaute
Ahoset totesivat, että opettajan roolissa on lupa neuvoa ja ohjata opiskelijaa palautteen myötä.
Verkko-opettajana neljätoista vuotta olen opetellut kirjallisen palautteen antamista opiskelijoille. Muistan yli kymmenen vuoden takaa, kun tapasin verkko-opiskelijan kurssin puolivälin jälkeen. Hän kysyi, olivatko hänen suorituksensa todella olleet niin huonot. Hämmennyin. Mielestäni hänen suorituksensa olivat keskimääräistä parempia. Kirjallisissa palautteissani hänelle olin kuitenkin kiinnittänyt huomiota vain niihin kohtiin, joita hänen pitäisi korjata.
Tuon kokemuksen jälkeen aloitin jokaisen palautteeni jollain myönteisellä lausella. Muistan, miten opiskelijat luokassa naureskelivat palautteilleni, joista monet alkoivat lauseella: ”Ratkaisunne on mielenkiintoinen.”
Nykyisin muotoilen palautteen opiskelijan tai opiskelijaryhmän suorituksen rakenteen mukaisesti. Edelleen huomaan, että hyvistä suorituksista annan niukempaa palautetta kuin niistä, joissa on paljon korjaamista. Korjattaviin kohtiin pyrin kiinnittämään huomiota kysymyksillä: ”Voisiko tässä ajatella toisenlaista näkökulmaa tai ratkaisua? Entä jos..” Palauttella pyrin ohjaamaan oppimista ja yleensä annan opiskelijoille mahdollisuuden korjata suoritustaan palautteen jälkeen.