yksilö oppii
verkostossa, rynnätkää
opet porukkaan
TieVie-asiantuntijakoulutuksen toinen lähiseminaari pidettiin Turun yliopiston Educariumissa 1.-2.11.07.
Mari Murtonen luennoi opettajan uusista haasteista korkeakoulussa, siirtymisestä 1900-luvun perinteisestä opettajakeskeisestä oppimisnäkemyksestä opiskelijakeskeiseen, tiedonsiirrosta oppimisympäristöajatteluun. Opiskelijat innostuvat ja opettaja kasvaa tiedon jakajasta oppimisen tukijaksi ja asiantuntijuuden mallintajaksi.
Pohdimme vierustovereiden kanssa, millaisilla tieto- ja viestintätekniikan ratkaisuilla tätä voitaisiin edistää? Vastausten kirjosta pystyimme luennolle varatussa aikaikkunassa poimimaan vain osan kuten portfoliot, keskustelufoorumien kiertävät vastuut, Fle3:n tyyppiset opiskelijoiden tiedonrakentelua tukevat ympäristöt sekä omien mielipiteiden perustelut. Verkkokyselytehtävät toimivat oppijoiden aiemman tietämyksen herättelijöinä. Entä milloin työskentely on yhteisöllistä? Silloin, kun se ei toimisi ilman ryhmän jokaista jäsentä.
Oppimisaihiot
Tomi Jaakkola kertoi, miten oppimisaihioilla voidaan täsmentää ja eriyttää opetusta, miten niistä kootaan oppimismateriaaleja. Oppimisaihioita on kehitetty avoimiin ja suljettuihin aihiopankkeihin tai -varantoihin panos-tuotos-ajattelulla: kun jaat omaasi, saat muilta. Vaikka tietotekniikan peruskouluopettajat valittavat valmiin verkkomateriaalin heikkoutta, sillä hyödynnetään tehokkaasti olemassa olevia resursseja nykykiireessä.
Oppimisaihiot ovat skaalautuvia ja kustannustehokkaita, pieniä materiaalipaloja voidaan helposti jakaa eri paikkoihin. Standardit metatiedot ja rajapinnat varmistavat, että aihiot löytyvät ja ovat käytettävissä alustariippumattomasti.
Opettaja tekee materiaaleja yleensä omiin tarkoituksiinsa. Oppimisaihiovarannoissa on moderaattori, joka varmistaa materiaalin tasokkuuden – toki virheellisiäkin aihioita löytyy varannoista. Yleensä varantoon siirtyy vain tieto toisessa paikassa olevasta aihiosta, josta yksittäinen opettaja tai opiskelija sitä hakee.
Opettaja voi käyttää aihioita monin tavoin, koota niistä oman oppimateriaalinsa tai lähettää opiskelijat etsimään ja opiskelemaan itse tiettyyn aiheeseen liittyviä aihioita.
Kansainvälinen Celebrate-projekti on kehittänyt oppimisaihioita ja EU rahoittanut yli seitsemällä miljoonalla eurolla Euroopan oppimisaihioiden tietopankkia. Suomessa aihioiden tuotannosta ovat pääosin vastanneet eWSOY ja Opetushallitus (WSOY:n OPIT-materiaalipankki).
Miten aihiot löydetään? Miten niitä ylläpidetään? Aihio-templateista ja tekijänoikeuksista keskustellaan. Jos aihio on verkossa, niin sitä pitäisi voida käyttää tekijän oikeuksia kunnioittaen linkittämällä. Muutamien alojen oppimisaihioita on koottu yhteen ja Virtuaaliyliopistossa Referee-palveluhanke arvioi materiaaleja.
Erilaisia yhteisöllisiä verkko-kursseja
Marjut Johansson esitteli vuorovaikutteisen sulautetun oppimisen (blended learning) kurssin. Merkityksiä rakennetaan kielellä, mutta miten teknologia vaikuttaa viestintään? Kurssilla lähdettiin opiskelijoiden ongelmista, joiden työstämistä kasvokkaiset vastaanotot ja verkkotuutorointi tukivat. Selkeä aikataulutus ja läsnäolovaatimukset ryhdistivät opiskelua ja miellyttivät opiskelijoita, vaikka niistä jonkin verran nuristiin. Kurssia ei jätetty kesken osaamattomuuden tai aikapulan vuoksi.
Kaarina Merenluoto kertoi matematiikan yhteisöllisestä ongelmanratkaisusta verkossa. Kouluaikana matematiikan luennoilla istuessaan hän kaipasi parempaa tapaa opettaa tätä mielenkiintoista aihetta ja päätyi opiskelemaan kasvatustieteitä ja kehittämään epätavallisia matematiikan tehtäviä. Ne perustuvat yhteistoiminnalliseen tehtävän aloitukseen, ratkaisun suunnitteluun, toteutukseen sekä ratkaisun mielekkyyden tarkasteluun. Verkkoympäristössä ajattelu tulee näkyväksi: osa opiskelijoista ryntää oitis ratkaisemaan tehtävää eivätkä ehdi auttaa apua pyytävää ennen kuin ovat saaneet oman ratkaisunsa valmiiksi.
Verkossa käsitteellisen vaikeudet ja vahvat ennakkouskomukset paljastuvat. Joskus ryhmän itsepintaisuus ei päästä innovatiivista ratkaisua pinnalle. Verkko näyttää myös, miten paljon ratkaisun mielekkyyden tarkasteluun panostetaan.
Koen Veermans kertoi kansainvälisestä sosiaalisen verkostoanalyysin kurssista, jossa ongelmia tuottivat aikavyöhykkeet, videoyhteyksien määrä, kurssisuunnitelma, palvelimet ja videotallenteiden omistajuuskysymykset. Jos kaikki videomateriaalit voisi työntää YouTubeen, erillistä videopalvelinta ei tarvittaisi.
Juonneryhmätyöskentely
Rakenteiden ravistelijat -juonneyhmässä ruodimme Markku Närhen opastuksella ensimmäisen aamun luentoja, työstimme kehittämishankkeitamme ja keskustelimme laatimistamme reaktiopapereista.
Luentojen herättämiä ajatuksia
Spekrti-vertaisryhmässä ihmettelimme, miksi konstruktivismista puhutaan behavioristisin luennoin. Olisimme kaivanneet erilaisia tapauskertomuksia paitsi yliopistoista myös ammattikorkeakouluista. Esityksen mukaan opiskelijoita tuettiin oikoluvun käytössä ja istuttiin atk-luokassa tämän vieressä, mutta tarvitseeko pro-seminaarivaiheessa oleva opiskelija tällaista tukea ja eikö häntä tueta lainkaan oppiaineen sisällöllisissä kysymyksissä? Hyvä ohjeistus on toki tärkeää, mutta mistä tiedämme, saavuttaako opiskelija syvällistä oppimista, jos hän kysyy vain, montako sivua esityksessä tai raportissa pitäisi olla?
Yhteisöllisessä oppimisessa pyritään oman käsityksen rakentamiseen toisten ajatuksista oppimalla. Mutta entä jos opiskelijat eivät keskustele? Mistä opettaja ottaa ajan kaikkien opiskelijablogien lukemiseen? Paljonko aikaa TieVie-koulutuksen asiantuntijoilta meni edellisen verkkojakson satojen viestien yhteenvedon laatimiseen? Pitäisikö opettajankin kirjoittaa pinnallisesti? Mitä on asiantuntijuus?
Juonneryhmässä pohdimme, voiko opiskelija näytellä oppimista ilman syväoppimista. Opetuksen yhteisöllisyys tarkoittaa muuta kuin ryhmätyön jakamista osiin porukan kesken. Opiskelijoiden pitäisi tuntea kuuluvansa yhteen ja luottaa toisiinsa. Keinotekoisesti jaetuissa ryhmissä voi olla vaikea selvittää, onko jokainen tehnyt osuutensa. Ryhmä pystyy halutessaan myös suojelemaan vapaamatkustajaa.
Jos ryhmätöissä käytetään tiedonrakentelua, blogeja tai wikejä, on helppo nähdä, mitä kukin on tehnyt.
Vertais- ja itsearviointi voisi parantaa ryhmätöitä. Olisi hyvä suhtautua kriittisesti omaan tekemiseen edes jälkeenpäin: Missä onnistuin? Mitä olisin voinut tehdä paremmin? – Kunhan ei perfektionistina aloita alusta. Onko urheilussa ryhmädynamiikkaa? Onko se yksilö- vai ryhmätyötä?
Mitä tavoitellaan? Oppimista vai suoritusmerkintää? Oppimisen tunnistaminen ja tunnustaminen on noussut entistä tärkeämmäksi. Mikä on oppilaitosten rooli tulevaisuudessa? Avointa koulutusta on jo runsaasti ja monille riittää oppia työssä tarvittavat taidot. Verkossahan oppijalla on pääsy globaaleihin koulutusresursseihin. Miten opettaja saa oppijoita kursseilleen? Tilanne on räjähtänyt, kohta on tärkeintä, kenellä on parhaat verkostot ja yhteistyökorkeakoulut.
Pitääkö kaikki opetus tarjota englanniksi ollakseen kilpailukykyinen? Jokainen oppii parhaiten omalla äidinkielellään, mutta englanninkielistä opetusta ja opettajien kielitaitoa pitää kehittää.
Sosiaalisessa mediassa valta on ihmisillä, oppimisalustoissa niiden hallinnoijilla. Web 2.0 tarjoaa helppoja välineitä, joita oppijat käyttävät oppilaitosten ulkopuolella – miksei sitten oppilaitoksissa? Oppimisen pitäisi lähteä oppijasta itsestään ”Oppimisella on väliä!” julistaa Tony O´Driscoll blogissaan.
Kehittämishankkeet
Olen analysoimassa kyselyä opiskelijoiden viestintämuodoista arjessa ja opinnoissa ja pilotoimassa uusia viestintämuotoja omilla kursseillani. Näiden pohjalta on tarkoitus laatia kehittämissuunnitelma yhdessä opettajien, tukihenkilöiden ja johdon kanssa, johon liittyy jatkuva seuranta ja kehittäminen. Hyötyjen pitää olla näkyviä, jotta uusiin asioihin ehditään paneutua oppilaitoksen kiireisessä arjessa.
Keskustelumme toi uusia eväitä organisaation muutosagentille. Kehittämistarve nousee organisaatiosta. Dialogi, aidosti avointen kysymysten esittäminen edistää kehitystä paremmin kuin pelikentälle heitetty valmis paperi. Mitä opetuksemme on ja mitä sen pitäisi olla? Muutama ihminen hoitaisi muutoksen nopeasti, mutta pikkulusikalla syöttäen iso porukka sitoutuu.
Kyse on johtajuudesta. Puhutaan vallassa olevan kieltä, tarjotaan hankkeella lisäarvoa, joka koskettaa johtajan todellisuutta. Eri tieteenaloilla käytetään aidosti erilaista kieltä, joten muutosagentti etsii kielen, joka puhuttelee. Parasta olisi, jos voisi syöttää ajatuksensa niin, että toinen osapuoli luulisi keksineensä ne itse.
Mikä saa verkostot toimimaan? Luottamus ja tuttuus, se, että päätäntävalta on lähellä operatiivista toimintaa. Nämä ovat kantaneet Tietie-verkko-opetusyhteistyötä jo kaksitoista vuotta. Resurssit ja raha tuovat kiinteyttä, mutta resurssit voivat tulla myös perustoiminnasta eikä vain ulkopuolisesta rahoituksesta. Tietie-yhteistyössähän sovittiin jo vuonna 1999, jolloin OPM:n tietoyhteiskunta-projektirahoitus loppui, että jatkamme hyviksi koettujen yhteisten verkko-opintojen järjestämistä ammattikorkeakoulujen perusrahoituksella ja sovimme yhdessä hallinnollisista käytännöistä resurssihyvityksineen.
Verkosto toimii, kun tehdään jotain, mikä ei onnistuisi ilman verkostoa. Yliopistojen tutkimus ja Tietie-yhteistyö ovat tästä hyviä esimerkkejä.
Reaktiopaperit
Reaktiopaperia laatiessani pohdin, mitä eroa on yhteistoiminnallisuudella ja yhteisöllisyydellä. Päivi Häkkisen mukaan yhteistoiminnallisuus, cooperation, tarkoittaa tapaa tehdä, kun taas yhteisöllisyys, collaboration tarkoittaa edellistä syvällisempiä ryhmän toiminnallisuuteen liittyviä rakenteita kuten vastavuoroisuutta, motivaatiota ja yhteistä tiedonrakentelua.
Opiskelu voidaan toteuttaa joko opettajajohtoisesti niin, että opettaja on miettinyt kaiken valmiiksi kuten oppimisaihioissa, tai opiskelijalähtöisesti. Miten rakennetaan tila, jossa ihminen motivoituu? Onko motivointi lapiolla rakentamista?
Voisiko jokainen rakentaa itse oman merkitysperustansa? Missä tilanteissa tekniset elementit tuovat lisäarvoa vuorovaikutukselle tai ajattelulle? Onko oppiminen saavutettu, kun asia ymmärretään, vai pitäisikö tapahtua oivallus, ajatuksen muutos?
Miten keskustelualueet saataisiin toimimaan mielekkäästi? Vaikka opiskelija esittäisi aitoja työelämän ongelmia, saattaa olla, että aihe ei kiinnosta muita. Tiedonrakentelu Fle3-ympäristössä on tavoitteellisempaa ja jäsentyneempää kuin perinteinen keskustelu oppimisalustoilla.
Miten opiskelijaryhmät muodostuvat? Tutkimusten mukaan tulokset ovat parempia heterogeenisissa kuin homogeenisissa ryhmissä. Alkukyselyssä voidaan selvittää, missä opiskelijat kokevat olevansa vahvoja, missä heikkoja ja missä haluaisivat kehittyä.
Pelillisissä ympäristöissä näkee, missä vaiheessa ryhmä kulloinkin on, ja voi käyttää jatkuvaa vertaisarviointia ja äänestyksiä siitä, mihin suuntaan jatketaan. Opiskelija voi laatia itselleen Googlen Vidgetteihin henkilökohtaisen oppimisympäristön RSS-feedein.
Pedagoginen muutos -verkkojakso
Seminaarin päätteeksi Tomi Jaakkola ja Päivi Laine avasivat pedagoginen muutos -verkkojakson, jonka aikana kehittämishanke sidotaan pedagogiseen ajatteluun ja oman organisaation opetuksen kehittämiseen ja opetukseen. Turun yliopiston Moodlessa toimii Haka-login niille, joiden korkeakoulut ovat mukana Haka-sopimuksessa – muut, kuten minä, ovat saaneet erillistunnukset.
Vastaa