Korkeakoulujen videoneuvottelupäivä

Korkeakoulujen videoneuvottelupäivä 30.5.2001 klo 10.00 – 16.00 TietoEnatorin auditoriossa Otaniemessä
Tieteen tietotekniikan keskus CSC järjesti ilmaisen korkeakoulujen videoneuvottelupäivän, jonka ohjelma löytyy osoitteesta http://www.csc.fi/suomi/tapahtumat/videoneuvottelupaiva.html . Videoneuvottelupäivään oli ilmoittautunut 65 osanottajaa, joista yhdeksän edusti ammattikorkeakouluja.
Leif Laaksonen, CSC, Videoneuvotteluista Funetin piirissä ja mahdollinen yhteistyö (Internet2, Terena, Nordunet).
Leif Laaksonen avasi päivät ja totesi, että osanottajia on runsaammin kuin edellisessä tilaisuudessa puolitoista vuotta aikaisemmin. Tilaisuuden menu oli seuraavanlainen:
* Pikainen laitekatsaus
* Akateeminen maailma USA:ssa ja EU:ssa
* CSC:n rooli
* Jatkotoimet
Paljon hyvää materiaalia löytyy osoitteesta http://tv.funet.fi .
Tekniikasta
CSC on kieltäytynyt olemasta missään tekemisissä ISDN-pohjaisten videoneuvottelujen kanssa. Multicastin käyttö CSC:ssä alkoi vuosina 1992 – 1994. Käytössä on Real Time Protocol (RTP) ja H.261 -standardi, jolloin nopeus on yleensä 300 – 1000 Kbps. Unicast perustuu H.323 -standardiin ja sovellusten jaossa käytetään T.120 -standardia. Grafiikassa käytetään H.261- ja H.263 -standardeja. Unicast vaatii MCU-yksikön monipistevideoneuvotteluihin. Nopeus on 200 – 1500 Kbps. Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon kehitystä yhteensopivuudessa.
Videoneuvottelujen pullonkaulat tuntuvat olevan kampusverkon sisällä, eivät runkoverkossa.
Laitteet voidaan jakaa tarkoituksesta riippuen kolmeen luokkaan:
* Personel
o hinta noin 5 000 – 12 000 mk
o esim. HST-työryhmässä oli järjestetty työasemalaitteilla videoneuvotteluja, joissa onnistui myös sovellusten jakaminen
* Conference Room
o hinta noin 30 000 – 100 000 mk
* BoardRoom
Akateeminen maailma
NordUnet- ja NordUnet2-hankkeista löytyy tietoa osoitteista http://www.nordu.net ja http://www.nordunet2.org . NordUnet2:n rahoitus on 30 miljoonaa saksanmarkkaa, mutta hanke päättyy vuoden 2002 lopussa. Sen jälkeen on tietysti tulossa jotain, ja olisi hyvä, jos videoneuvottelut olisivat tulevassa hankkeessa mukana.
Osoitteesta http://www.educause.edu sekä erityisesti NLII:ssät löytyy paljon asiaa sähköisestä oppimisesta ja videoneuvottelujen käytöstä. Educause-lehden pitäisi kuulua jokaisen lukemistoon. Se löytyy myös verkosta osoitteesta http://www.edecause.edu/pub .
Internet2, joka löytyy osoitteesta http://www.internet2.edu , järjestää megakonferensseja, joissa mietitään videoneuvottelun infrastruktuuria ja tarpeita ja miten tekniikka niihin vastaa. Suomesta megakonferensseihin on osallistunut vain CSC.
Ensimmäisessä megakonferenssissa todella tuntui siltä, että videokonferenssi on mahtava juttu: konferenssissa esiteltiin kuusikymmentä verkkopalvelua eri puolilta mailmaa ja jokaisen esittely kesti noin viisi minuuttia. Suomessa tosin konferenssi ajoittui aamuyön tunneille, klo 1 – 2. MCU:t oli kytketty hierarkkisesti toisiinsa. Suomi voitti ”verkkopalvelun paras sisältö” -kilpailun.
Seuraava megakonferenssi järjestettiin vuoden 2000 lopulla, ja se sisälsi kolmetoista tieteellistä esitelmää ja 140 pistettä oli mukana konferenssissa. Etelämantereelta tullut esitys jäi erityisesti mieleen, kun saksalaiset koululaiset esittivät siihen liittyviä kysymyksiä ja saivat välittömästi vastauksen Etelämantereelta.
Ensi syksynä, loka-marraskuun vaihteessa, järjestetään kolmas megakonferenssi.
CERNilssä toimii Virtual Room Videoconferencing System. Tämä on osoitus siitä, että kaiken softan ei tarvitse olla kaupallisten toimijoiden vallassa. Tämä on myös ainoa järjestelmä, joka hyväksyy eri laitteita samassa kokouksessa. Käytettyjä tekniikoita ovat MBONE, H.323 sekä MPEG2. Kuvalaatu viimeksi mainitussa on yhtä hyvä kuin digitv:ssä. Tämä kokous ottaa yhteyden clientiin eikä päinvastoin. Yksi suuri ongelma videokonferensseissahan on, että ihmiset eivät pääse siihen kokoukseen, johon heidän pitäisi päästä. Tässä auttaisivat henkilön tunnistamis- ja hakupalvelut.
Olisi hyvä, jos johonkin suureen korkeakouluun voitaisiin palkata kokopäivätoiminen H.323 -henkilö, joka ymmärtäisi tekniikan lisäksi myös valaistuksesta ja äänestä ym. Sillassa käy huonosti, jos mikrofoni aiheuttaa rapsahduksia vaikka se olisikin suljettu, koska kuva kääntyy äänen mukana.
Ylimääräisiä käyttökustannuksia ei ip-pohjaisessa videoneuvottelussa synny. Softasilta maksaa noin 100 000 mk. Olisi kuitenkin hyvä, jos joka paikkaan ei hankittasi siltoja, koska niiden ylläpito ja hallinnointi vaativat paljon.
Antti Auer: Videoneuvottelu virtuaaliyliopistohankkeen työvälineeksi
Kymmen vuotta sitten videoneuvotteluja aloiteltiin ISDN-pohjaisten laitteiden kanssa. Nyt tuntuu samanlaiselta kuin silloin kun aloittelee ip-pohjaisten laitteiden kanssa, joissa nopeus on vähintään kolmen ISDN-linjan luokkaa.
Onko ip-pohjainen videoneuvottelu killer application? Samaa ajateltiin aikoinaan ISDN-pohjaisista videoneuvotteluista.
Antti Auer määritteli termin teknologia seuraavasti: teknologia = tekniikka + käytettävyys + käyttökulttuuri. Jos tekniikka on 90-prosenttisesti valmis, niin käytettävyys on noin 50 prosenttia ja käyttökulttuuri vain 5 prosenttia. Käyttäjä miettii, toimiiko laitteisto tänään, kun kokemukset eilen olivat mitä olivat.
Paikallisesti pitää miettiä, mihin tarpeeseen hankitaan mitä. Käyttöliittymien pitää olla riittävän helppoja, ei sellaisia, että teknisen tuen pitää jatkuvasti istua vieressä. Jos teknisen tuen lisäksi tarvitaan toinen tuki tilaratkaisuihin ja kolmas pedagogiikkaan, ollaankin jo aika hankalassa tilanteessa.
Antti Auer kertoi esimerkkinä Jyväskylän uuden uljaan Agoran, jossa johtopinot ja pahvilaatikon päälle sijoitettu kamera vastaanottavat tulijan – jolloin puolet potentiaalisista käyttäjistä kääntyy ovelta ja menee ostamaan junalipun Helsinkiin. Kosketusnäyttö, jolla videoneuvottelua ohjataan, on jo käyttäjäystävällisempi. Tilaratkaisussa on omat ongelmansa: kohdevalo paistaa suoraan luennoitsijan silmiin ja lähtevä kuva on luennoijan selän takana. Järjestelyjen korjaaminen olisi pikku juttu, mutta puoleen vuoteen kukaan ei ole tehnyt mitään.
Kun luennoija pääsee kalvoihinsa, ongelmaksi voi muodostua yhteensopimattomat ohjelmat (windows 2000) ja työaseman salasana, jota kysytään. Videoneuvottelulaitteen käytettävyys tuottaa myös ongelmia. Kameran ohjaus vielä sujuu, mutta osoitteeseen saa pisteen kaukosäätimen nuolella, jota ei ehkä ihan heti hoksaa. Pikaohjeetkaan eivät auta, jos ei tiset tiedä, miten valitsisi neuvottelun tyypin tarjolla olevista vaihtoehdoista tai mitkä ovat vastapuolen H.323 -numerot. Maahantuojilta sillan päivitys ei ollut onnistunut.
Nämä kaikki ovat pieniä käytännön ongelmia, mutta kun niitä pannaan riittävästi riviin, niin käytettävyysongelma on suuri.
Virtuaaliyliopistolta Antti Auer toivoo:
* hakemistopalveluja
* kokemusten keräämistä ja suosituksia
* siltahierarkiaa – paikalliset, alueelliset, kansalliset
* neuvotteluvoiman käyttöä hankinnoissa
Yleisön joukosta kysyttiiin, missä tilanteissa videoneuvottelu olisi parhaimmillaan. Antti Auerin mielestä:
* asiantuntijan panoksen jakamisessa
* pienten tutkijaryhmien käytössä.
Leif Laaksonen oli sitä mieltä, että maratonluennot ovat tappavia, ja jos sellaisia käytetään, pitää olla käytössä muitakin työkaluja. Tärkein asia videoneuvottelussa on vuorovaikutteisuus. Ihmisen kestokyky on vain 5 – 7 minuuttia videota.
Janne Sariola: Videoneuvottelun käytettävyydesta ja pedagogisista haasteista virtuaaliyliopistossa
Miksi?
Opetukseen ja tutkimukseen.
* Vuorovaikutus
* Kokemuksellinen oppiminen (esim. kamerat ikkunasta ulos ja keskustellaan säästä)
* Opetuksen havainnollistaminen (esim. 3-ulotteinen pienoismalli, jota kuvataan eri puolilta)
* Erilaiset oppimistyylit (monimediaisuus)
Videoneuvottelujen käyttöönottokynnys on paljon matalampi kuin www-sivujen. Kahden tunnin pedagogis-teknisellä koulutuksella opettaja pystyy jo hyvin käyttämään videoneuvottelua opetuksessaan.
Miten?
Tarvitaan pedagogista suunnittelua ja totetusta, mediakonseptia ja tukipalvelua. Videoneuvotteluopetuksen suunnitteluvaiheet ovat seuraavat:
1. Joustavan opiskelun perusteiden tunnistaminen (ei puhuvia päitä, verkkokeskustelu videoneuvottelujen väliajoilla)
2. Didaktinen mediasuunnittelu
3. Tilasuunnittelu videoneuvottelussa (kamera leikkaa salin v-muodossa, joten pöytien sijoittelun pitäisi myötäillä sitä)
Videoneuvotteluopetuksen suunnittelu voidaan esittää käsikirjoituksena taulukkomuodossa, jonka sarakkeina ovat:
* Opetuksen kulku
* Lähtevä kuva
* Tuleva kuva
* Audio
* Web
Helsingin yliopistossa on kymmenet videoneuvottelulaitteet ja ne kytketään voimakkaasti mukaan henkilöstökoulutukseen. Seuraava taulukko kuvaa Helsingin yliopiston eri taitotasojen kehittymistä:
Taitotaso Ryhmätyö Digitaalinen oppimateriaali Videoneuvottelu Mobiilioppiminen
III WebCT, kurssien hallinta DreamWeaver Monimediaisuus, monipiste, 3 kameraa Mobiili, prosessinohjaaminen
II Keskustelualueet FrontPage 2 kameraa Wap, linkkilista
I Moduulit, kalenteri Selain 1 kamera, ip-yhteys Tekstiviesti, audio
Janne Sariola totesi lopuksi, että parempaa tasoa voidaan aina vaatia, mutta kaikkeen tottuu. Monipistevideoneuvotteluja voidaan käyttää nimenomaan pienryhmissä. Puhuvat päät olisi paras hoitaa streaming-tekniikalla, joka on ihan eri tekniikka.
Helsingin yliopistossa ryhdytään kehittämään pedagogista materiaalia henkilöstökoulutukseen ensi syksynä ja yhteistyökumppaneita kaivataan. Snellmanninkatu 14 B:ssä voi ensi syksystä lähtien käydä katsomassa mobiilia luokkahuonetta.
Keskustelua ja ideointia
Kannettavien laitteiden tulevaisuudesta Leif Laaksonen totesi, että kannettaviin PDA-laitteisiin GPRS voi tulla piankin, mutta UMTSia saadaan kyllä odottaa. H.323 -tasoista mobiilia videoneuvottelua ei ihan heti ole luvassa.
Videoneuvottelujen aloittamiseen riittää noin 10 000 markan laitteet ja ohjeistus valaistuksesta, joten kyse ei ole kovin suuresta investoinnista. Isot järjestelmät ovat kalliimpia, mutta jos yhteistyötä organisaatioiden välillä pitäisi lisätä, kuten tavoitellaan virtuaaliyo- ja virtuaaliamk-hankkeissa, niin laitteita tarvitaan. Laitteet ovat nykyisin huomattavasti edullisempia kuin viisi vuotta sitten. Ilman organisoitua tukipalvelua hommaan ei pidä ryhtyä.
Jyväskylän yliopistoon on viime aikoina hankittu keskihintaisia ryhmätyölaitteita. Sibeliusakatemialle video-opetus on niukkenevien resurssien tilanteessa tapa säilyttää opetus laadukkaana, kun vähäiset resurssit voidaan koota yhteen. Helsingin yliopistoon tulee kahden vuoden kuluessa 15 – 20 kappaletta videoneuvottelutiloja.
Funet-verkon pitäisi kestää videoneuvottelujen tuoma lisäkuorma. Internetin käytöstä valtaosa on nykyisin surffailua ulkomaille, mutta videoneuvotteluissa tilanne olisi toinen eikä ongelmia pitäisi ainakaan muutamaan vuoteen syntyä. Paikallisverkoissa ja palomuureissa ongelmat voivat olla paljon suurempia. Sibeliusakatemiassa palomuuriongelmat saivat palaamaan takaisin ISDN-tekniikkaan.
Keskusteltiin olemassaolevista verkostoista ja niiden kytkemisestä videoneuvottelutekniikan kehittämiseen. IT-peda on yksi toimiva verkosto, jossa on kaksisataa nimeä ja virtuaaliyliopistossa on jo kaksikymmentä verkostohanketta.
Yhteenveto
Korkeakoulut hoitavat itse H.323 -ohjelmistot. Haluammeko E.164 -nimiä, jotka hoitaisi ldap-palvelu? Entä sähköpostilistaa? Tarvitaanko teknistä/pedagogista ryhmää?
Toimenpiteitä:
* CSC tuotteistaa MCU-palvelun. Kun korkeakoulu haluaa oman kokouksen, se asettaa tuki- tai kontaktihenkilön, joka neuvottelee CSC:n kanssa.
* Perustetaan videoneuvottelupalveluryhmä, joka keskittyy seuraaviin asioihin:
o (MCU) silta
o palomuurit
o palvelun laatu
o asiakasohjelmat
o erilaiset laiteratkaisut
o suomalainen megakonferenssi
CSC järjestää seuraavan korkeakoulujen videoneuvottelupäivän ti 16.10.01.
Sivu päivitetty 23.08.2004
Eija Kalliala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.