Virtuaaliammattikorkeakoulupäivä

Virtuaaliammattikorkeakoulupäivä 21.9.2000
Tampereen ammattikorkeakoulu
* Opetusneuvos Hannu Sirén, Opetusministeriö
* Majuri Esko Liimatta, Puolustusvoimat
* Rehtori Markku Lahtinen, Tampereen ammattikorkeakoulu
* Keskustelufoorumi
* Sisällöntuotantoryhmä: Ammattikorkeakoulujen yhteiset opinnot
* Tampere Virtual Reality Center
Tarkempi ohjelma, muistio sekä PowerPoint-kalvot osasta esityksiä löytyvät osoitteesta http://www.tpu.fi/virtuaaliamk/
Opetusneuvos Hannu Sirén, Opetusministeriö
Opetusneuvos Hannu Sirén kertoi, että maailmalla esitetään visioita perinteisten korkeakoulujen häviämisestä liikevoittoa tavoittelevaa koulutusta tarjoavien Disneyn kaltaisten yritysten tieltä. Miten suomalaiset korkeakoulut voisivat pärjätä tällaisessa tilanteessa? Jos korkeakoulujen piirissä saataisiin käynnistymään linuxin kehityksen kaltainen asiantuntijoiden yhteistyö, se voisi yltää mittaviin saavutuksiin. Käytössä olisi valtava innostus ja asiantuntemus, kunhan tarvittavat työskentelytavat luodaan.
Keväällä Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa pidetyssä virtuaaliammattikorkeakouluseminaarissa todettiin:
1. Ministeriöstä ei ole odotettavissa merkittävää lisäpanostusta.
2. Kaikki olemassaolevat ammattikorkeakoulujen hankkeet pitäisi yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi.
3. Pitää luoda kannustava elementti, jotta ammattikorkeakoulut lisäisivät virtuaaliopetustarjontaansa.
Käytännön ratkaisuja olisivat seuraavat:
1. Luodaan yhteinen portaali, josta löytyy kaikkien ammattikorkeakoulujen yhteinen tarjonta sisältöineen.
2. Opiskelijalla on mahdollisuus tehdä valintoja myös muiden ammattikorkeakoulujen virtuaalitarjonnasta kuitenkin niin, että oman ammattikorkeakoulun edustajan kanssa neuvotellaan kurssin sopivuudesta tutkintoon.
3. Suorituksen ottaa vastaan kurssin tarjonnut ammattikorkeakoulu.
Lisäksi luodaan mahdollisimman yksinkertainen mekanismi, jossa oikea raha liikkuu. Mekanismin pitäisi olla sellainen, että
* toiselle ammattikorkeakoululle virtuaalitarjonta olisi hiukan edullisempaa kuin omien kurssien tuottaminen
* tuottava ammattikorkeakoulu saisi virtuaalitarjonnan kautta lisärahoitusta.
40 opintoviikkoa maksaa noin 30 000 mk, joten virtuaalitarjonnan hinnan pitäisi olla hiukan tämän alapuolella.
Ministeriön hankerahoituksessa otetaan huomioon sitoutuminen tähän yhteiseen hankkeeseen. Tietoverkko-opiskelun perusrahoitukseen ylläpitäjille on varattu 6,375 miljoonaa markkaa ja verkko-opetuksen hankerahoitukseen vastaava summa. Yhteensä nämä ovat 14,2 % koko ministeriössä käytettävissä olevasta rahamäärästä.
Funetin ylläpito on tärkeää ja sen käytössä ammattikorkeakoulut ovat jo yliopistoja aktiivisempia.
Vuodelle 2001 on myönnetty rahaa verkko-opetukseen liittyville erillishankkeille seuraavasti:
Ammattikorkeakoulu Hankkeelle myönnetty rahoitus (mk)
EVTEK
200 000
EVTEK
200 000
Hum. amk
250 000
Hämeen amk
500 000
Kemi-Tornion amk
300 000
Keskipohjanmaan amk
300 000
Oulun seudun amk
300 000
Rovaniemen amk
300 000
Turun amk
300 000
Tampereen amk (virtuaaliamk:n koordinointi)
500 000
Majuri Esko Liimatta, Puolustusvoimat
Esko Liimatta esitteli AVOT- eli avointa oppimis- ja työskentely-ympäristöä, jota Lauri Kurkela Oulusta on ollut kehittämässä. Kyseessä ei ole etäopiskelujärjestelmä vaan integroitu järjestelmä. Vuoteen 2012 mennessä luodaan kaikki henkilöstöryhmät kattava verkosto, jossa yhdistetään oppiminen ja työnteko.
AVOT-ympäristö sisältää XML-pohjaisen dokumenttienkäsittelyjärjestelmän. Ympäristöön on tuotettu CBT (Computer Based Training) –tyyppistä multimediamateriaalia. Puolustusvoimilla on 10 Mb:n runkoverkko, jossa videokuvakin välittyy ongelmitta. Oppimismenetelmänä on verkko-oppimistutkimukseen perustuva puolustusvoimien monimuoto-opetus.
Rehtori Markku Lahtinen, Tampereen ammattikorkeakoulu
Virtuaaliammattikorkeakouluryhmä asetettiin helmikuussa 2000, ja siinä toimii neljä alaryhmää keskustelufoorumissa. Keskustelu tosin ei ole ollut kovin aktiivista.
Virtuaaliammattikorkeakoulu (virtuaaliamk) on usean toimijan verkostokorkeakoulu, joka tuottaa ja tarjoaa kilpailukykyisiä koulutuspalveluja nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan avulla. Verkostoilla tarkoitetaan tässä yhteydessä sekä fyysisiä verkkoja että ihmisten verkostoja.
* Vuonna 2001 virtuaaliamk:lla on toimivat puitteet.
* Vuonna 2002 jokainen amk-opiskelija on suorittanut vähintään yhden opintojakson virtuaaliamk:ssa.
* Vuonna 2005 Suomessa on kokonaan virtuaalisesti toteutettuja koulutusjaksoja. Näiden toteuttamisessa on mukana vahvoja yhteistyökumppaneita sisältöjen tuottajina ja opintojaksojen ostajina.
Virtuaaliamk-konseptissa ei kuitenkaan oleteta, että kaikki tapahtuisi virtuaalisesti.
Tampere koordinoi virtuaaliamk:a ja hankkeen johtajaksi tulee Marja Rautajoki. Rahoitus tulee opetusministeriön erillisrahoituksesta, EU:sta sekä amk:jen rahoituksesta. Opetusministeriöstä hankkeeseen tulee mukaan Liisa Huovinen.
Virtuaaliamk-ryhmä on nimetty yhdeksi Suomi tietoyhteiskunnaksi – toimeenpanoryhmäksi virtuaaliyliopisto- ja –kouluhankkeiden rinnalle.
Opintoviikon hinta virtuaaliamk:ssa voisi olla 300 mk/opintojakso. On olemassa erilaisia näkemyksiä siitä, maksetaanko hinta silloin, kun opintojakso aloitetaan vai vasta sitten, kun se on suoritettu.
Virtuaaliamk-hanke sisältää riskejä:
* Ammattikorkeakoulujen epätietoisuus tai itsekkäät tavoitteet.
* Haluttomuus osallistua taloudelliseen tukeen.
Jos virtuaaliamk ei toteudu, syntyneen tyhjiön täyttää yliopisto tai kaupallinen opetustarjonta.
Virtuaaliamk-hankkeen onnistumisen mittarit ovat seuraavat:
* Kaikki ammattikorkeakoulut ovat siinä mukana.
* Opiskelijat suorittavat virtuaaliamk:n opintojaksoja.
Virtuaaliamk:n askeleet:
Ensimmäinen vaihe
* Tukipalvelut
* Henkilöstökoulutus
* Opetuksen tuki
* Portaalin rakentaminen
* Toiminnan rakenteet ja pelisäännöt
* Ammattikorkeakoulujen yhteistyöstä sopiminen
* Sisällöntuotannon käynnistäminen
Toinen vaihe
* Opintosuoritusrekisteri
* Liitynnät ammattikorkeakouluihin
* Materiaalipankkien rakentaminen
* Tietyn aiheen perusmateriaalia, joka on käytettävissä
Ari Hälikkä täydensi esitystä muistuttamalla, että
* tarkoitus ei ole rakentaa monia rinnakkaisjärjestelmiä
* opintojaksokuvauksilla pitää olla yhtenäinen rakenne.
Hän mainitsi myös opetushallituksen ope.fi –hankkeen.
Anitta Pehkonen esitti Jarmo Koivuniemen laatimia loka-marraskuussa valmistuneita virtuaaliammattikorkeakoulun mallisopimusten laatimisvaihtoehtoja ja periaatteita. Virtuaaliammattikorkeakoulu tuottaa sopimuspohjia, mutta ei velvoita niiden käyttöön. Sopimuspohjien laatimisessa on noudatettu seuraavia periaatteita:
* Mallisopimuksia on useita ja ne ovat joustavia.
* Sopimusosapuolten pitää ymmärtää, mitä sovitaan.
* Sopimukset sisältävät yleiset verkko-opintoaineistojen julkaisemista koskevat ehdot.
Sopimuksia pitää olla eri osapuolten välille:
* Amko – opettaja
* Amko – ulkopuolinen
* Amko – opiskelija
Keskustelufoorumi
Esitysten jälkeen seurasi keskustelufoorumi, jossa yleisö sai esittää kysymyksiään ja näkemyksiään. Osa puheenvuoroista oli valmisteltu ja varattu ennakkoon. Ensimmäiseksi kysyttiin, miten opettajien koulutus virtuaaliopetukseen järjestetään, johon Hannu Sirén vastasi, että resursseja ei ole riittävästi laajaan koulutukseen.
Poistaako virtuaaliopetus opettajan tarpeettomana? Siinä tapauksessa opettaminen olisi lopetettu jo silloin, kun papyrus keksittiin. Kyllä jonkun täytyy selittää, jotta asiat ymmärrettäisiin oikein. Kaikista opettajista ei tule kirjailijoita, eivätkä opettajat useinkaan hyväksy sellaisenaan jonkun toisen tuottamaa materiaalia.
Jokaisen oppilaitoksen pitäisi laatia vuoteen 2003 mennessä virtuaaliopetuksen strategia.
Muissa puheenvuoroissa
* heitettiin ilmaan ajatus hiipuvan tekijänoikeuden käsitteestä
* kysyttiin, kuinka nopeasti virtuaaliopiskelija saa ongelmiinsa vastauksen opettajalta tai tutorilta
* vaadittiin tarkentamaan kohderyhmä, josta lähdetään liikkeelle
* kysyttiin, miten suhtaudutaan ulkomaisiin opiskelijoihin, jos nämä haluaisivat suorittaa opintojaksoja virtuaaliammattikorkeakoulussa
* pohdittiin, miten laadunvarmistus hoidetaan: jos ei ole mahdollista lähteä sisäisesti arvioimaan jokaista yksittäistä kurssia, niin pitäisi kuitenkin kirjata ylös niiden tavoitteet ja pelisäännöt
* todettiin, että virtuaaliammattikorkeakoulun keskusyksikön pitää voida antaa tukea osin automaattisesti, osin ihmisvoimin
* korostettiin, että tukeen liittyvien pelisääntöjen on oltava selviä ja esillä opiskelijoille
* ihmeteltiin, miten voidaan varmistaa, että opiskelija on itse suorittamassa kurssia
* muistutettiin verkkopedagogiikasta ja kysyttiin tutoroinnista: visuaalisesti kaunis materiaali ei vielä takaa oppimista (tämä puheenvuoro sai yleisöltä raikuvat aplodit)
* kaivattiin teknistä tutoria
* kysyttiin, pitäisikö virtuaaliamk:n ravistella koulutusalakohtaista jakoa
* ihmeteltiin, miten saataisiin kerätyksi tieto kaikista verkko-opetussovelluksista, jotka ovat olemassa tai tekeillä
* vaadittiin tarkennusta virtuaalisesti toteutettavan opintojakson määritelmään – vai riittääkö, että opettajasta tuntuu siltä, että kyse on virtuaaliopetuksesta
* muistutettiin, että maailmalla tämänkaltainen hanke harvoin onnistuu, mutta Suomessa onnistumisen mahdollisuudet olisivat olemassa.
Sisällöntuotantoryhmä
Sisällöntuotantoryhmistä valitsin Ammattikorkeakoulujen yhteisiä opintoja käsitelleen ryhmän. Esitykset olivat tasoltaan hyvin kirjavia, ja muistiin olen kirjannut hajanaisia, mutta kiinnostavia lausahduksia. Virallinen tiivistelmä ryhmän työskentelystä löytyy osoitteesta http://www.tpu.fi/virtuaaliamk/ryhmat.htm .
Myyntijohtaja Kim Fagerström: Open Space Learning – California State Universityn ja Teleste Educational Oy:n Virtual Language Lab-projekti
Projektissa sovelletaan uudenlaista oppimisajattelumallia. Tavoitteena on, että Kaliforniassa eri kampuksilla olevat opiskelijat pystyvät virtuaalisesti opiskelemaan täysin ristiin. Ranska ja espanja ovat Kaliforniassa suosituimpia vieraita kieliä. Puhujat totesivat, että tarvitaan enemmän yhteistyötä, erikoistumista ja tietotaidon lisääntymistä tekniikassa ja pedagogiikassa. Open Space Learningissa käytetään monimuoto-opetusta, jolloin ryhmätöitä tehdään myös kasvokkain.
Tärkeätä on, että oppimisympäristö on jatkuvasti käytössä (7/24), koska opiskelijoita on eri aikavyöhykkeillä. Yliopistosta valmistuneet ihmiset joudutaan viiteen kertaan uudelleenkouluttamaan työelämään, ja jo tämä edellyttää virtuaalitekniikan käyttöönottoa.
Kaliforniassa projektissa on mukana seitsemän kampusta, joista kolmella on ranskan ja neljä japanin erikoisosaamista. Näin oppimisympäristössä pääsee testaamaan erilaisia merkistöjäkin. Materiaalit on hajautettu ja kampukset ovat jo näin erikoistuneet.
Älykkäässä luokkahuoneessa voi opiskella eri asioita, kun eri työasemat ovat kiinni erilaisissa materiaaleissa.
Projektijohtaja Maija Suhonen, Verkkosalkku, Pohjois-Savon amk:n projekti
Projekti alkoi kesällä 1998 ja on siis toiminut jo 1,5 vuotta. Verkkoon kehitettiin avoin oppimisympäristö, eräänlainen perustuote, johon opettajat voivat tuottaa materiaalia tai hyödyntää sitä, mitä jo on tehty. Perusopiskelijat ja opettajat oppivat ympäristön käytön heti.
Projekti on saanut opetusministeriöltä ja EU:lta kolme viikkoa sitten kohtalaisen mukavasti rahaa ja odottavat myös Tekesin ja läänin rahoitusta.
Projektissa kiinnitetään huomiota erityisryhmiin verkossa, ja käyttöliittymä on kehitetty myös kehitysvammaisille. Tulevaisuuden visiona on, että ikälisät jäävät pois ja kaikille maksetaan osaamisen ja aikaansaannosten mukaan. Ympäristössä sisällöntuotanto ei ole keskeistä vaan opiskelijoiden kanssa työskentely. Opiskelijoille materiaalien vienti tähän ympäristöön on helpompaa kuin esim. WebCT:hen.
Kaikki projektissa mukana olevat yliopistot (Kuopio, Joensuu ja Helsinki) ovat sitoutuneet tuottamaan yhden väitöskirjan sekä graduja projektista. Lisätietoja löytyy osoitteesta http://www.verkkosalkku.net .
Projektisuunnittelijat Ari Varis ja Jani Turtiainen, Virtualia – Satakunnan ammattikorkeakoulun verkko-oppimisympäristö
Opettajalle riittää Virtualia-ympäristössä, että hän osaa käyttää näppäimistöä. Opettajan lisäksi tarvitaan myös verkkotutor. Virtuaalikirjasto on materiaalikokoelma eri toimialoilta, joka sisältää opetusta tukevaa ja asiantuntijoiden eli kyseisen toimialan opettajien seulomaa materiaalia. Materiaalien ylläpidosta huolehtivat kirjasto ja ympäristön ylläpitäjät. Ympäristön kääntäminen englanniksi on vielä hiukan kesken.
Opintojaksomateriaalit toimivat kontaktiopetuksen tukena, mutta aitoja virtuaaliopintoja ei ympäristössä vielä ole toteutettu. Jokainen opintojakso on käyttäjätunnuksen takana ja näin voidaan määritellä, kenellä on pääsy minnekin. Jatkossa kiinnitetään pääsyoikeudet opiskelijoiden omiin tunnuksiin. Opettaja ilmoittaa winhasta opiskelijat tekniselle tuelle, joka antaa tarvittavat oikeudet. Ympäristöstä ei kuitenkaan ole linkkiä winhaan.
Opettajat näkevät opiskelijoiden tekemät harjoitukset, mutta muut opiskelijat eivät niitä näe. Uudet dokumentit voidaan lähettää liitetiedostona. Opettajalle voidaan tehdä myös chatti-keskustelu ympäristöön, jos tarvitaan.
Virtualia-ympäristöstä löytyy lisätietoja osoitteesta: http://www.bh.spt.fi/virtualia .
Lehtori Seija Aro ja tuntiopettaja Paul Nijbakker, Computing English – AVERKO/Kemi-Tornion amk
Demossa esiteltiin AVERKOn WEBCT:tä. Ongelmana oli, että tuotantoympäristön salasana ei muistunut esittelijöiden mieleen, joten he joutuivat tyytymään testiympäristön esittelyyn.
Ympäristössä kaikki materiaali on self-test –muodossa, joka on toteutettu verkosta ilmaiseksi ladattavalla hot potatoes –ohjelmistolla. Yksityiskohtainen informaatio harjoitusten tekemisestä on tärkeää, koska kontaktiopetusta ei ole lainkaan.
Opiskelijoita tippuikursseilta eri syistä. Osalla oli kirjautumisvaikeuksia, osa törmäsi viruksiin, osa oli muuten vain passiivisia. Valtaosa opiskelijoista työskenteli atk-luokassa, jossa on tekninen tuki saatavilla. Yksi opiskelija Enontekijöltä törmäsi siihen, että virta katkesi kesken kokeen. Muuten ympäristöstä on saatu pääasiassa myönteistä palautetta.
Audion käyttö edellyttää pluginin imurointia, mutta toimii hyvin. Kuvan ja äänen tuottamiseen ympäristössä meni vain pari tuntia. Opiskelijoille on tarjolla homepage tool, jonka avulla he voivat tehdä kotisivun WebCT:n sisään. Ympäristössä voi myös seurata, missä opiskelijat ovat käyneet ja koska (tyyliin ”isoveli valvoo”).
Kurssille otetaan korkeintaan 20 opiskelijaa, jotta tutor ehtii antaa palautetta.
Suunnittelijat Jennie Stenbom ja Hely Lahtinen, Turun yliopisto, täyd.koul.keskus: Tietoverkkopohjaisen oppimisympäristön suunnittelun haasteet
WebCT:tä on käytetty vuodesta 1996 ja virallisesti sertifioitu WebCT-instituutti on suomentanut tuotetta. Nyt ollaan kehittämässä Suomen ja Euroopan käyttäjien verkostoa. 70 % ammattikorkeakouluista on ollut yhteistyössä mukana. Tulevaisuudessa neuvonnasta laskutetaan hiukan. Käytössä on jakelulista, jolla voidaan jakaa informaatiota WebCT-tapahtumista sekä oppimateriaaleja ja ikoneita.
WebCT-materiaalia voi kehittää kolmella tavalla:
o tyhjältä pöydältä
o vanhalta pohjalta
o mallipohjalta.
Ohjausjärjestelmien tehtävänä on huolehtia siitä,
o miten saadaan opiskelijat oppimaan
o miten opiskelijat aktivoidaan.
WebCT:stä löytyy tietoja osoitteesta http://www.webct.com , http://www.about.webct.com sekä http://salima.tkk.utu.fi .WebCT on kaupallisista ohjelmistoista edullisimpia ja sen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti. Ohjelmistolla on maailmalla yli kuusi miljoonaa käyttäjää, ja Suomessa on yli kolmekymmentä organisaatiota, jotka käyttävät WebCT:tä. Näistä organisaatioista esityksessä mainittiin Sampo Oy, joka on yhdistänyt WebCT:n intranetiinsa.
Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksella on pitkäaikaista kokemusta monimuoto-opetuksesta. He käyttävät myös muita ympäristöjä kuten Lotus Learning Spacea, Työporukkaa ja Virtuaalia. Valittu oppimisympäristö ei ole olennainen asia, koska pedagoginen osaaminen ratkaisee. Kun opetusta viedään verkkoon, kaikki pitää ajatella uudestaan. Ei voida vain siirtää lähiopetusta verkkoon.
Tampere Virtual Reality Center
Päivän päätteeksi tutustuimme Tampere Virtual Reality Centerin virtuaalitodellisuustekniikkaan, joka sisältää seuraavia piirteitä:
o reaaliaikaista 3D-grafiikaa
o reaaliaikainen paikannus ja seuranta
o stereotekniikka (ihmisellähän on kaksi silmää)
o interaktio
o spatiaalinen tila – audio
o liikkeen stimulointi
o immersiivisyys
o kokonaisvaltainen aistimaailma.
Sivu päivitetty 30.10.2000
Eija Kalliala

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *