ITK'00

ITK’00 – Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa
Konferenssi Hämeenlinnassa Aulangolla 6. – 8.4.2000
Eija Kalliala
* Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopista poimittua
o Gentle WBT
o Lotus Learning Space
o TopClass
o WebCT
o Sonera
o WOPPI
* Konferenssin avauspuheenvuoroista poimittua
* Samanaikaissymposiumeista poimittua
o Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumi
o AVERKO
o Oppimisalustat-paneeli
* Medialukutaito-paneeli ja päätöspuheenvuoro
o Medialukutaito-paneeli
o Päätöspuheenvuoro
Vapaus, veljeys, tasa-arvo? oli ITK-konferenssin teemana vuonna 2000, jolloin konferenssi taas kerran löi aikaisempien konferenssien yleisöennätykset. Jarmo Viteli julisti, että vuonna 1989, jolloin ensimmäisen kerran kokoonnuttiin Hämeenlinnaan ITK-konferenssiin, tapahtumaa päätettiin järjestää seuraavien kymmenen vuoden ajan. Mutta nyt päätettiin, että sitä järjestetään ikuisesti.
Tämän yhdennentoista ITK-konferenssin järjestelystä vastasivat entiseen tapaan Hämeen kesäyliopisto ja Tampereen yliopisto yhteistyössä Hämeen ammattikorkeakoulun, Kanta-Hämeen tietotekniikkayhdistyksen, Tieto- ja viestintätekniikan oppimiskeskuksen, Luokanopettajaliiton, MAOLin ja opetushallituksen kanssa. Konferenssin ohjelma löytyy osoitteesta http://www.uta.fi/konferenssi/itk.
Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopista poimittua
Tämä lienee ollut seminaarin suosituin workshop, ainakin osanottajia oli toista sataa ja luentosalissa istuttiin hyvin tiiviisti kylki kyljessä kiinni. Seminaarin osanottajille jaettiin materiaalin mukana Jyväskylän yliopiston Tietotekniikan Tutkimusinstituutin julkaisu 7/2000: Korpi, Niemi, Ovaskainen, Siekkinen ja Junttila: Virtuaalinen oppimisympäristö koulutusta järjestävän organisaation työvälineenä.
Timo Väliharju painotti avauspuheenvuorossaan strategian tärkeyttä. Hänellä oli mielenkiintoinen hahmotelma oppimisen kolmesta tasosta:
1. opiskelet
2. opetat
3. teet oppimismateriaalin verkkoon
Kun materiaalia tehdään verkkoon, pitää miettiä ja jäsennellä ihan uudella tavalla kaikki se, mikä normaalissa opetustilanteessa tapahtuu selkäytimellä.
Oppimisympäristöjen merkitys nousee tärkeäksi verkko-oppimisen lisääntyessä. Kun jokainen opettaja haluaisi opintojaksoonsa keskustelu- ja chat-ryhmiä, ei teknistä tukea riitä kaikille. Ajasta ja paikasta vapauttava verkko-oppiminen taas lisääntyy osin siksi, ettei opiskelijoilla enää tunnu olevan aikaa tulla luennoille tiettyyn kelloaikaan.
Gentle WBT
Hannu Markkanen piti vauhdikkaan esityksen EVTEKissä itse rakennetusta verkko-oppimisympäristöstä. Markkinoilla ei ollut valmiina vastaavia yhteistoiminnallista ja projektioppimista kunnolla tukevia ympäristöjä. Ympäristön avulla haluttiin auttaa opettajaa kokonaisuuden hallinnassa. Hannu Markkanen kertoi itse vetäneensä ensimmäisen verkkokurssinsa sähköpostin avulla ja painotti kokemuksen syvällä rintaäänellä, että sitä ei kenenkään kannata tehdä.
Projektioppimisessa yhden opettajan aika ei millään riitä tukemaan kaikkia projekteja, ja siksi vertaistuki on tärkeää. Sama mallihan toimii työelämässäkin. Virtuaaliprojektit eivät Hannu Markkasen mukaan vielä toimi, koska video ja audio eivät kulje verkossa kunnolla, mutta vertaiskatselmukset ovat tyypillisiä keskusteluryhmäsovelluksia. Ympäristössä käytetään myös vertaisvalmennusta, joka tarkoittaa sitä, että vanhemmat opiskelijat perehdyttävät nuoremmat opiskelijat tähän oppimisympäristöön.
EVTEK on partnerina mukana Gentle WBT -kehityksessä, joka toimii Linuxin kehitystyön tyyppisesti. Ympäristön käyttöliittymä tehdään web-lomakkeilla eikä mitään erillistä ohjelmointia tarvita. Ympäristö tomii Linux Apache -severissä ja pohjautuu metadata-ajatteluun. Siinä on oliopohjainen tietokanta ja dynaamiset rakenne-elementit. Katkenneet linkit poistuvat automaattisesti.
Hannu Markkanen demosi ympäristöä, joka löytyy osoitteesta http://wbt.iicm.edu. Ympäristö ei ole rahalla ostettavissa, mutta sitä pääsee kokeilemaan. Materiaalin voi kopioida toisen serverin hakemistoihin. Ideana on, että materiaalit eivät ole tietyn opettajan yksityisomaisuutta vaan niitä voidaan jakaa oppilaitoksessa. Ympäristöön voi tehdä muistiinpanoja, jotka voi määritellä julkisiksi, yksityisiksi tai tiimikohtaisiksi.
Lotus Learning Space
Juha-Pekka Kohvakka esitteli markkinamiehen painotuksin Lotus Learning Space -oppimisympäristöä, johon Toijalan Tietotalo tarjoaa yhden luukun ratkaisuja. Edellä mainitussa Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa arvioitu Lotus Learning Space vastaa versiota 3.01, mutta nyt markkinoilta löytyy jo versio 4.0 ja paljon täydennystä tutkimuksessa arvioituun versioon. Uusi piirre on mm. mahdollisuus räätälöidä käyttöliittymä mieleisekseen, mitä asiakkaat ovat kaivanneet. Toisaalta käyttäjälle voisi olla parempi, että oppimisympäristön käyttöliittymä olisi kaikkialla tuttu ja samanlainen. Toinen uusi piirre, käyttäjän seuranta ja hallinta, on myös kehitteillä. Ympäristöön on kytketty MacroMedian osaamista uusmediatuotteissa, mm. ohjelmistot Dreamweaver ja Flash, mikä osin takaa tuotteen menestyksen.
Juha-Pekka Kohvakka painotti järkevästi, että käyttöönotossa 80 % sijoituksesta tehdään oman henkilöstön osaamiseen eikä laitteistoon. Jos tämä osaaminen ostetaan ulkoa, se maksetaan rahana, sisältä ostettaessa se maksetaan työaikana. Ongelmahan ei ole ongelma, jos siitä selvitään rahalla. Lotus Learning Spacen hinnoittelussa näkyvät nämä kaikki kustannukset toisin kuin kilpailijoilla.
Juha-Pekka Kohvakka ei usko sataprosenttiseen verkko-opiskeluun, koska hänen mukaansa vallitseva oppimiskäsitys on edelleen sellainen, että mennään luokkaan ja kuunnellaan.
Lotus Learning Spacesta löytyy demo osoitteesta http://olga.proximia.com.
TopClass
Pertti Siekkinen esitteli TopClass -ympäristössä toteutettua ulkomailla asuvien suomalaislasten äidinkielenopiskelua. Hän korosti, että teknisellä oppimisympäristöllä sinänsä ei ole paljon merkitystä vaan olennaista on se kaikki muu.
Verkko-opettamisen alun harhaa on, että opettajan pitäisi tehdä kaikki itse. Kustantajat tuottavat kirjat ja opettajat opiskelijoiden ohjeet. Esimerkiksi opetus – tai kyse ei itse asiassa ollut opetuksesta vaan jatkuvasta vuorovaikutuksesta – voisi edetä niin, että tiistaina on videoneuvottelu, jossa annetaan tehtävät, jotka palautetaan torstaina ja opettaja lähettää palautteen tehtävistä viikonlopulla.
Verkko-oppimisessa painotetaan aika- ja paikkariippumattomuutta. Pitää kuitenkin muistaa, että jos ei mene parin tunnin luennolle klo 12, niin kyseinen pari tuntia pitää kuitenkin jostain kohtaa kalenteria varata. Verkko-oppiminen ei myöskään Petri Siekkisen mukaan ole perinteistä opetusta edullisempaa, jos opetuksen laatu halutaan pitää samana. Kyse on vain erilaisesta opiskelusta.
Lopuksi Petri Siekkinen muistutti, että opettajan tehtävä on opettaa, ja joku muu tekee opiskelijoille käyttäjätunnukset oppimisympäristöön.
WebCT
Ari Leino esitteli innostuneena WebCT-ympäristöä. Se on Kanadassa Linuxin tyyliin kehitetty, alunperin akateeminen tuote, jota tällä hetkellä eri puolilla maailmaa tekee yli sata henkilöä ja käyttää yli kuusi miljoonaa henkilöä. Tuki antaa vastauksen ongelmiin 24 tunnin sisällä. WebCT:n pelkistetty käyttöliittymä toimii myös modeemiyhteyksissä. Se toimii Virossa ja Mongoliassa ja jopa opettajan kotona. Ohjelmisto ei jumiudu käyttäjämäärän kasvaessa ja se pyörii kevyessä palvelimessa. Yksi kurssi vie noin 10 Mt tilaa ja hiukan enemmän, jos ääntä ja videota on paljon mukana.
WebCT ei sisällä yhteisiä kirjastoja. Ideana on, että jokainen kurssi on opettajan oma ja muut eivät tule sitä sorkkimaan.
Ari Leino sopi perjantain ja lauantain välisenä yönä, että kaikki halukkaat suomalaiset saavat WebCT:n version 2.1 beetatestaukseen. Se on haettavissa 19.4.2000 osoitteesta http://salima.tkk.utu.fi. Sitä voi kokeilla ilmaiseksi ja jos sitä haluaa käyttää, maksaa lisenssiavaimesta. Isoissa taloissa, kuten Turun yliopistossa, WebCT:n hinta on noin 5 mk/käyttäjä/vuosi.
Esa Niemi esitteli oppimisympäristöt TelsiPro ja LC Profiler, joita on kehitetty Oulun yliopistossa. Esityksessä erittäin mieleenpainuvaa oli toisaalta pelisääntöjen ja tekijänoikeuksien korostaminen – kopioimalla on helppo rikkoa tekijänoikeuksia – toisaalta verkko-oppimisympäristöä kuvaavat tilastot: 75 opiskelijaa oli saanut aikaan 275 kansiota, 585 dokumenttia ja 2903 viestiä. Lähetettyjä viestejä, joista ilmeisesti osa oli poistettu, oli 4728, luettuja viestejä (kun moni henkilö luki saman viestin) oli 52 461 ja levytilaa oli käytetty 20 Mt. Tämän kaiken hallitsemiseksi opettajan pitää kehittää jokin strategia, koska opiskelijan läsnäolon verkossa huomaa vasta kun hän tekee jotain – toisin kuin luokassa.
Sonera
Helena Savolainen esitteli, mitä Metsän kautta verkkoon oppimaan -viestintäleiri oppimisympäristön maastouttamisessa -workshop oli saanut aikaan Soneran oppimisympäristössä silläaikaa, kun meidän workshopissamme oli esitelty monia muita oppimisympäristöjä. Soneran ympäristössä on ideana, että oppiminen ei saa olla irrallaan työn tekemisestä vaan samalla välineellä voidaan
o tehdä töitä
o tehdä omia projekteja
o olla mukana oppimisyhteisössä.
Soneran ympäristö skaalautuu 10 000:lle yhtaikaiselle käyttäjälle. Sonera tarjoaa työtilaa asiakkaalle välittömästi viikoksi tai vaikka vuodeksi, samoin koulutusta ja tukipalveluita. Koulutuksella pyritään mahdollisuuksien ideointiin eikä käyttöliittymän opetteluun. Soneran ympäristön avausmaksu on 200 mk ja työtila (1 mk + alv)/Mt/viikko. Vuokrattava minimitila on 10 Mt ja suositus 20 Mt/käyttäjä/viikko.
Soneran ympäristössä ei ole arviointi- eikä testityökaluja, mutta niitä voidaan hankkia muualta ja integroida tähän. Ympäristössä korostuvat viestinnälliset ominaisuudet. Opiskelijat pääsevät toistensa työpöydille ja voivat yhdessä työstää mitä tahansa dokumenttia, jos heillä on käytössään samat työkalut. Ympäristössä voidaan suunnittelupöydän avulla toteuttaa suunnitteluketju esim. uuden kännykkäkuoren suunnittelemiseksi.
Soneran oppimisympäristön tuotannollinen koekäyttö alkaa toukokuussa.
WOPPI
Jan Kovero ja Timo Jokela esittelivät WOPPI-oppimisympäristöä, joka on Lotus Domino -pohjainen ja toimii Linuxissa. Tietokantapohjaisuus mahdollistaa sen, että tieto tuotetaan vain kerran ja hyödynnetään useammin. WOPPI tarjoaa kaikille käyttäjilleen seuraavat työtilat:
o opetusaineistot
o taustat
o kirjasto
o hakukone
o kalenteri
o café
o ilmoitustaulu
o ohje
Lisäksi ympäristöstä löytyy tiimityötila sekä oma työtila. Ylläpitäjillä on työtilat myös tiimi- ja käyttäjäprofiilien hallintaan, alueiden hallintaan, hakusanojen yllpitoon sekä opetusmateriaalien ja tehtävien luontiin.
WOPPI-ympäristössä opetuskurssin perustamismaksu on 12 000 mk. Käyttäjäkohtainen aloitusmaksu on 100 mk. Tunnukset ja koulutus maksavat 49 mk/käyttäjä/kk. Kaikkiin hintoihin tulee lisäksi alv.
Workshopin loppukeskustelussa ihmeteltiin, millä perustein näistä päivän aikana esitellyistä oppimisympäristöistä voisi valita sen oikean ja parhaan. Helena Savolainen totesi realistisesti, että jos maailmalla on yli 3000 oppimisympäristöä, niin yhtään sellaista, joka olisi kaikille hyvä, ei vielä ole tehty.
Konferenssin avauspuheenvuoroista poimittua
Rui Soares esitti havainnollisesti, miten kieli luo eriarvoisuutta pääsyssä tietoresursseihin. Hän näytti portugalinkielisen verkkosivun, jossa oli tervetulotoivotus. Automaatin laatima englanninkielinen käännös tervetulotoivotuksesta alkoi sanoin ”Expensive Visitors”. Hän piti tärkeänä, että matematiikasta puhuttaisi myönteisin eikä kielteisin esimerkein, koska jälkimmäiset muodostavat ennakkoluuloja ja laskevat matematiikanoppimisen tasoa ja laatua.
Erno Lehtinen rakensi esityksensä Ranskan vallankumouksen teemoille Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus. Vapaus innoitti hänet visioimaan, miten verkko-oppiminen antaa lapsille mahdollisuuden oppia ohi virallisen opetustarjonnan, kun he edellisenä päivänä etsivät verkosta tunnilla käsiteltävästä aiheesta enemmän tietoa kuin opettaja koskaan voisi tarjota. Kolikon toinen puoli on eettisesti arveluttava materiaali, joka on verkossa kaikkien saatavilla. Erno Lehtinen totesi, että meidät on saatu vapaasti ajattelemaan muodin mukaan ilman, että kyseenalaistaisimme tällaisten ajatusten perusteita.
Veljeydestä hän totesi ensin, että koko käsite on sukupuolisesti vinoutunut. Hänen mielestään elektroninen viestintä ja tiedonvälitys tuovat uusia mahdollisuuksia vaihtoehtokulttuureille ja veljeydelle.
Tasa-arvosta hän totesi, että toisalta tekniikan kehitys antaa mahdollisuuden tasa-arvon lisäämiselle, mutta toisaalta koulutuksen rakentaminen tekniikan varaan saattaa vähentää tasa-arvoa ja suosia poikia. Tosin hän myönsi, etteivät viimeaikaiset tutkimukset enää tue tällaista käsitystä. Toisaalta koulutukseen pääsy Länsimaissa on lisääntynyt tekniikan kehityksen ansiosta, toisaalta verkko-opiskelussa on merkittävää se, millainen opiskelijoiden tietojen, taitojen ja motivaatioiden taso on ennalta, ja tämä lisää eriarvoisuutta. Globaalisti tekniikan kehitys tarjoaa lupauksen kaikkien kansojen pääsystä koulutuksen piiriin, mutta jos tämä tapahtuu Länsimaiden ehdoilla, se ei ole vapauden, veljeyden ja tasa-arvon hengen mukaista. Kansojen oman äänen pitäisi kuulua koulutuksen muotoutumisessa, ja tässä tarvitaan voimakas käännös kohti sisältöjä ja eettisiä ja sivistyksellisiä arvoja.
Samanaikaissymposiumeista poimittua
Juha Nurmela Tilastokeskuksesta esitteli uusinta tutkimustaan suomalaisten koululaisten tieto- ja viestintätekniikan käytön ja niihin liittyvien mielipiteiden muutoksista vuodesta 1996 vuoteen 1999. Hän kuvasi, miten tietokoneiden ja internet-yhteyksien yleistymistä kotona kuvaava käyrä muistuttaa muiden kodinkoneiden vastaavaa käyrää. Ainoastaan kännyköiden yleistymistä kuvaava käyrä poikkeaa selvästi muiden kodinkoneiden yleistymistä kuvaavista käyristä.
Tietokoneiden määrä kotitalouksissa korreloi selvästi perhekoon kanssa eli lapset ovat avain tietokoneen hankintaan kotiin. Vuonna 1999 vain puolella lapsiperheistä on internet-yhteys, joten Juha Nurmela suositteli pidättyväisyyttä verkko-opetuksen kehittämisessä. Hän myös pahoitteli sitä, että hänen mielestään opetuksessa erinomainen cd-rom on jäänyt verkkobuumin jalkoihin, vaikka cd-rom -asemia kotitietokoneissa on enemmän kuin internet-yhteyksiä.
Etätyötä arvioi voivansa tehdä noin 10 – 17 % suomalaisista, eri asia on, kuinka moni olisi halukas sitä tekemään.
Tekstiviesti on nimenomaan nuorten suosima väline. Vanhemmista miehistä harvemmat ovat lähetelleet tekstiviestejä.
85 % kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että tietotulva ei haittaa heitä. Voi olla, että osuus olisi toisenlainen niiden ihmisten keskuudessa, jotka rakentavat tietoyhteiskuntaa. Tosin tämäkin prosenttiluku on hieman pienentynyt vuodesta 1996. Tutkimus osoitti selvästi, että tietokoneiden käyttö ei ole vähentänyt sosiaalista kanssakäymistä vaan aika tietokonetta varten on otettu lähinnä television katselusta ja epämääräisestä oleskelusta.
Koululaitos ansaitsee sulan hattuunsa siitä, että nuoret pääsevät koulun kautta tietokoneen ääreen ja esim. yhteyksiin asiantuntijoiden kanssa.
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumi
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumissa esitettiin seuraavia käytännön esimerkkejä:
o MindServer, Turun kauppakorkeakoulu
+ MindServer on tarkoitettu opetuksen monimuotoistamiseen.
+ MindServer toimii toistaiseksi intranetissa, syksyllä extranetissä.
+ Esityksessä painotettiin mm. opetuksen ja tutkimuksen vuorovaikutuksen lisäämistä sekä vuorovaikutusta eri tasoisten opiskelijoiden välillä. Eri koulutusalojen ja oppilaitosten töitä toivottiin voivan hyödyntää ristiin ja yhä yleistyviä luottamuksellisia opinnäytetöitä, joista ei jää mitään oppilaitosten yhteiseen tietovarastoon, paheksuttiin.
+ Esityksen lopussa muistutettiin, että oppilaitoksen avainasiakkaita ovat yritykset eivätkä opiskelijat.
o ErgoNet, Kuopion yliopisto
+ ErgoNetissä voi suorittaa ergonomian 15 opintoviikon approbaturin, ja tätä opetusta on tarjottu avoimessa yliopistossa 1.2.2000 lähtien.
+ ErgoNetissä oli 6.4.2000 noin 70 opiskelijaa, jotka olivat 21 – 54 vuotiaita. Ehkä välineet ja tietoverkkototeutus olivat saaneet miehetkin kiinnostumaan ergonomian opinnoista.
+ ErgoNet koostuu seuraavista osista:
# riihi: tehtävien ja luentojen puiminen
# laari: kommentointitehtävät
# aitta: tehtäväarkisto
# ilmoitustaulu
# kuppila ja chat
+ ErgoNetissä on seuraavat toimijat:
# opiskelijat
# vastuuopettajat
# tehtäviä korjaavat opettajat
# verkkotutorit
* nämä ovat opiskelijoita
* jokaisella tutorilla on noin 20 – 25 opiskelijan ryhmä
* tutorit arvioivat kommentointitehtävät
o SKY.PRO, Humanistinen ammattikorkeakoulu
+ SKY.PRO -ympäristössä on oppilashallintojärjestelmä sekä viestintäkanava.
+ Keskustelulistat tuovat tasa-arvon opettajien ja opiskelijoiden välille.
+ SKY.PRO:sta löytyy lisätietoja osoitteesta http://www.kansanopisto.fi/tyokalut.
Virtuaaliyliopisto- ja -korkeakoulusymposiumissa pidettiin lisäksi seuraavat esitykset:
Timo Väliharju Tampreen yliopistolta puhui opetusteknologiasta suomalaisissa korkeakouluissa. Yliopiston opettajilla tekniikan käytön osaaminen on vaatimatonta. Monilla se rajoittuu Wordin, Excelin ja vastaavien käyttöön. Opettajat tarvitsisivat teknistä tukea sekä strategista konsultointia, koska eivät tiedä, miten lähteä eteenpäin ja mihin pitäisi päästä. Kun oppilaitoksissa ei ole yhteistä näkemystä, osaaminen henkilöityy yksilöihin. Oppilaitoksista ei myöskään löydy kurssitietopankkia, jota voisi jatkossa käyttää.
Tampereen yliopistolla käytetään WebCT-ympäristöä, josta löytyy tietoa osoitteesta http://webct.uta.fi:8900. Välineen käyttöä on parissa vuodessa koulutettu opettajille ja 50 opettajaa on jo ympäristöä käyttänytkin. Koulutus on ostettu atk- ja tk-keskuksilta räätälöitynä ja sen hinta on ollut 100 mk / kurssi / kurssilainen.
Opettajilla on aika vähän kokemusta sisällöntuotannon vaativuudesta. Materiaalintuotantopalkkioita ei ole eikä materiaalia tuoteta pelkillä opetuspalkkioilla. Tekijänoikeudet verkkomateriaalissa ovat ongelmallinen kysymys. Aiemmin, kun kurssi oli mennyt ohi, materiaali oli edelleen opettajalla, mutta nyt se jää palvelimelle. Materiaalia ei kuitenkaan laitos tai toinen opettaja saa käyttää ilman lupaa.
Timo Väliharju lopetti esityksensä muistuttamalla, että verkko-opetukseen panostamiseen tulee paineita toisaalta julkisesta koulutuspolitiikasta, toisaalta opiskelijoilta.
Riitta Rinta-Filppula kertoi mielekkäästä oppimisesta virtuaaliyliopistossa, jossa ovat mukana mm. CERN ja Tampereen tekninen korkeakoulu. Hän kuvaili, miten fyysikot eri puolilla maailmaa käyttävät tietoverkkoa ja videoneuvotteluja yhteisessä oppimisessa. Ympäristössä on suorat lähetykset, joista osa on reaaliaikaisia ja interaktiivisia, osa joukkolähetyksiä, sekä ajasta ja paikasta riippumaton verkkopalvelu. Ympäristöön voidaan tallentaa videoneuvottelut RealVideo-muodossa sekä fyysikoiden käsin tekemät kalvot (fyysikot eivät suostu tekemään kalvoja muuten kuin käsin). Sieltä löytyy myös projektityöskentely-ympäristö sekä muu materiaali. Paikallisohjauksella voidaan täydentää jakelutietä, jotta saavutetaan merkityksellistä oppimista.
Lisätietoa ympäristöstä löytyy osoitteista http://cern.ch/webuniversity sekä http://webcast.cern.ch.
AVERKO
Kari Kiviniemi ja Anitta Pehkonen esittelivät opiskelua AVERKOssa eli avoimessa verkostoammattikorkeakoulussa. AVERKO löytyy osoitteesta http://averko.cop.fi. Siinä on käytössä monia erilaisia oppimisympäristöjä kuten WebCT, Telsi, ja Proto. Räätälöityjä oppimisympäristöjä ei käytetä, mutta joillain kursseilla käytetään myös cd-romeja.
Esitys oli rakennettu mielenkiintoiseksi vuoropuheluksi pedagogisia kysymyksiä ja täsmennyksiä esittävän Kari Kiviniemen ja AVERKO-ympäristöstä vastaavan Anitta Pehkosen välille. Kari Kiviniemi kysyi, onko verkko-oppimisessa avoimuutta olemassa, kun ryhmäpedagogiikka edellyttää kuitenkin tiettyä aikajännettä: tiettynä aikana tehdään tietyt tehtävät. Lisäksi 80 %:ssa opintojaksoja on myös lähiopetusta, joka edellyttää tiettyä aikaa ja paikkaa.
Yhteisöllisyys ja verkko-oppimiskulttuuri syntyvät hitaasti, toisaalta siksi, että opiskelijat pelkäävät näyttää tietämättömyyttään, toisaalta siksi, että opettajan verkkopedagoginen näkemys kehittyy vähitellen. Ensimmäisessä vaiheessa opettaja käyttää verkkoa vain omassa työssään, sitten opetuksen osana ja vasta kolmannessa vaiheessa hän löytää verkon tarjoamat uudet mahdollisuudet oppimiselle. Vajaan vuoden sisällä tosin on tapahtunut paljon kehitystä.
Eri ryhmätyöohjelmistoissa on erilaisia pedagogisia lähtökohtia. Opettajan tehtävänä verkkoympäristössä ei kuitenkaan ole oppisisältöjen välittäminen vaan ohjaaminen. Vuorovaikutus verkon välityksellä on edelleenkin ongelmallisempaa kuin luokkahuoneessa – tosin opetus sielläkään ei aina ole hyvää. Keskusteluryhmä verkossa voi rönsyillä linjattomasti, joten ohjauksen merkitys on tärkeä. Vuorovaikutuksen tukeminen vaatii suunnittelua ja tietoista paneutumista.
Oppimisalustat-paneeli
Lauantaiaamupäivän Oppimisalustat-paneeli toi torstain Verkko-oppimisympäristöt ja opetus -workshopin antiin lisää esimerkkejä. Ari Leino esitteli jälleen WebCT:n ja Helena Savolainen Soneran oppimisympäristön.
Seppo Pohjolainen esitteli TTKK:ssa kehitetyn A&O -oppimisympäristön ja sen materiaalilähtöisen näkökulman. Oppimisympäristöä hyödynnetään myös tutkimuksessa. Ympäristössä on jokaisesta opiskelijasta kortti, johon opiskelija on itse voinut kuvata itsensä. Korttien avulla opiskelijat tutustuvat yllättävän nopeasti toisiinsa. Navigointijärjestelmä on käsitekartan muodossa. Opiskelijat sijoittavat omat ratkaisunsa verkkoon, ja näistä käydään pedagogista keskustelua keskusteluryhmässä.
Aluksi opiskelijat pitivät luentomonistetta hypertekstiä parempana, mutta kun materiaaliin lisättiin aktiivisia elementtejä kuten itsetarkistavia tehtäviä, opiskelijat pitivät enemmän hypertekstistä.
Opiskelijat pitävät opiskelun vapaudesta A&O -ympäristössä. Ympäristön tarjoama vapaus on sellainen, jota lahjakkaat opiskelijat osaavat käyttää.
Lisätietoja A&O -oppimisympäristöstä löytyy osoitteesta http://matwww.ee.tut.fi/ao.
Teemu Leinonen kertoi Future Learning Environment (FLE) -oppimisympäristöstä. Kyseessä on BSCW:n lähdekoodin pohjalta kehitetty tiedonrakentamisympäristö, jota voidaan yhdessä kehittää open source -periaatteella. FLE toimii millä tahansa selaimella, myös tekstipohjaisella sekä esim. Nokian Communicatorilla. Jokaisella käyttäjällä on oma verkkotyöpöytä ja tiedonrakennusprosessi etenee ketjuina, joissa viestit luokitellaan Hakkaraisen, Longan ja Lipposen kirjassa ”Tutkiva oppiminen – älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen” esitellyn konseptin mukaisesti.
Lisätietoja FLE-oppimisympäristöstä löytyy osoitteesta http://fle.uiah.fi.
Jarmo Riipinen esitteli Elisa Communicationsin oppimisympäristön, joka on kehitetty nimenomaan opettajan eikä opiskelijan tarpeita ajatellen. Opettaja voi tehdä materiaalin itse tai käyttää hyväkseen muiden materiaaleja. Ideana on, että kun teet hyvän materiaalin, sitä voidaan käyttää muuallakin. Opiskelija tekee oppimisympäristössä sitä, mitä opettaja on ajatellut hänen siellä tekevän.
Elisa Communicationsin ympäristössä on käytössä ryhmätyövälineet, kalenteritoiminto, muistiot ja koemoottorijärjestelmä automaattiarvosteluineen. Ympäristö on modulaarinen, joustava ja Suomessa aiheesta kiinnostuneiden organsaatioiden ehdoilla rakennettu.
Erno Lehtinen käytti paneelissa kokoavan, pedagogisen ja syvällisen puheenvuoron. Hän totesi, että kun teema kuumenee liikaa, käsitteet kärsivät, ja niin on nyt käymässä oppimisympäristön käsitteelle. Mikään tässä paneelissa esitellyistä välineistä EI OLE oppimisympäristö. Aina, kun siirrytään uusiin ratkaisuihin, monet asiat tulevat kömpelömmiksi.
Verkko-oppimiseen siirtyminen on erilaista silloin, jos opiskelijat ovat jo valmiiksi etäällä opettajasta kuin silloin, kun toimitaan yhden oppilaitoksen sisällä. Jälkimmäisessä tilanteessa virtuaalisuus ei paranna laatua.
Voisiko olla yhtä ideaalista välinettä, joka hanskaisi kaikki tilanteet ja oppilaitokset? Perinteisen etäopetuksen tueksi WebCT voisi olla mainio väline, yritys taas kallistuisi Soneran ympäristön puoleen, innovatiivisissa tiedonrakennusprosesseissa FLE olisi ehdoton ja matematiikan opiskelua varten olisi luontevinta valita A&O. Jokainen yksittäinen järjestelmä on rajattu ja vanhenee erittäin nopeasti. Miten järjestelmää kehitettäessä tehty luova työ voitaisiin hyödyntää?
Tulevaisuuden oppimisympäristössä pitäisi olla:
o yhteinen sopimus tiedon tallettamisesta ja indeksoimisesta
o yhteisesti sovittu rajapinta
o modulaarisuus
o mahdollisuus korvata vanhentuneet moduulit uusilla
o välineriippumattomat dokumentit
Erno Lehtinen painotti, että oppilaitoksen ei pidä joutua integroidun järjestelmän ansaan. Kun oppimisympäristöä valitaan, pitää miettiä, minkä lisäarvon se tuo tullessaan. Tällä hetkellä olemme vasta oppimisympäristöjen kehityksen alkuvaiheessa.
Jarmo Viteli heitti kalvolle muutaman oppimisympäristöihin liittyvän osoitteen:
o http://www.insproject.org – Global Learning Consortium, jossa on mukana USA:n suuria organisaatioita
o http://www.microsoft.com/eLearn – MicroSoftin ilmainen eLearn -tuote, joka julkistettiin noin kuukausi sitten
o http://www.prometeus.org – EU-projekti Prometeus (PROmoting Multimedia access to Education and Training in EUropean Society)
Medialukutaito-paneeli ja päätöspuheenvuoro
Medialukutaito-paneeli
Yleensä ensin pitää oppia lukemaan ja analysoimaan viestejä, jotta voisi itse viestiä, mutta tekemällä itse mediamateriaalia oppii parhaiten tulkitsemaan sen merkityksiä. Tietoverkot kaipaavat sisältöjä. Ne ovat kuin valtatiet, joilla kulkee jo kuorma-autoja, mutta niiden lavoilla ei ole vielä mitään.
Medialukutaidon portaat ovat:
o motivaatio ja tekniset valmiudet
o eri tekstilajityyppien tunnistaminen
o vastaanottovalmiudet
o jukaisuvalmiudet
o merkitysten ymmärtäminen ja tulkinta (uutta luova kulttuurinen kyky)
o eettismoraaliset arvovalinnat (kriittisyys ja sen pohtiminen, miksi joku asia on julkaistu).
Medialukutaitoon kuuluu paitsi kriittisyys myös kyky nauttia.
Päätöspuheenvuoro
Konferenssin päätöspuheenvuorossaan tulevaisuudentutkija Marja-Liisa Viherä muistutti, että emme ole vain viestinnän kohde vaan osa viestintää. Yhteisö, jossa viestit eivät kulje, on kuollut yhteisö.
Viestimiseen tarvitaan
o motivaatio viestiä
o liittymä
o osaaminen.
Marja-Liisa Viherä esitti viestinnän kehän, jossa oli seuraavat elementit: lähettäjä – idea – kiteytys – sanoma – muokkaus – viesti – koodaus – fyysinen informaatio – siirto – fyysinen informaatio – dekoodattu viesti – tulkinta – sanoma – ajattelu – ajatus – vastaanottaja. (Kursiivilla merkityt osat ovat insinöörien aluetta, sen molemmilla puolilla olevat ovat humanistien aluetta.)
Marja-Liisa Viherä painotti, että yhteisöllisessä viestinnässä kaikkien pitäisi olla mukana. Osalla ei kuitenkaan ole yhteensopivaa liittymää, osa ei osaa tulkita viestiä ja osalla ei ehkä edes ole motivaatiota kuulua yhteisöön. Matkaviestin yhdistää ihmiset langallista viestintä paremmin. Tietotekniikkaa pitäisi käyttää siksi, kun se on hauskaa eikä siksi, että sitä on pakko käyttää.
Marja-Liisa Viherä kertoi erään kerhon jäsenkirjeiden lähettämisestä esimerkkinä yhteisöllisestä viestinnästä. Sihteeri oli ehdottanut, että kerhon 600 jäsenkirjettä lähetettäisiin sähköpostitse. Isännistön jäsenet olivat kuitenkin sitä mieltä, että perinteinen jäsenkirje on mukavampi saada ja jäsenkirjeitä on kiva tehdä talkoilla. Niinpä sovittiin päivämäärä, jolloin isännistö kokoontuisi talkoisiin kuorittamaan ja postittamaan jäsenkirjeitä. Sihteeri lupasi tuoda talkoisiin eväätkin kaikille. Kun ajankohta läheni, yksi toisensa jälkeen ilmoitti esteestä. Sihteerin lisäksi paikalle tuli yksi toinen henkilö, joka heti tultuaan ilmoitti, että hänen pitää varttitunnin kuluttua lähteä kutsuihin ja itse asiassa hänen miehensä odottaa autossa.
Marja-Liisa Viherä kysyi, onko viestintävalmiuksista huolehtiminen yksilön vai yhteisön vastuulla ja muistutti, että myös kuurojen ja sokeiden pitää päästä mukaan viestintään. Kansalaiset hän jakoi viestintätapojen mukaan viiteen ryhmään:
o vaikuttajat, joiden on pakko osata käyttää eri viestintätapoja monipuolisesti
o organisaattorit, joiden pitää olla edelläkävijöitä viestinnässä
o mukanaolijat, jotka osallistuvat, jos saavat tiedon
o passiiviset, joilla ei ole aikaa eikä halua
o pienyrittäjät, joilla puhelin on vieläkin ensisijainen viestinnän väline.
Viestintätaidoissa on kyse ihmisten taidoista hallita omaa elämäänsä. Viestintätaitoja ovat:
o välineiden tekninen käyttötaito
o kyky valita oikea väline
o kyky muokata viestiä
o taito löytää ja ymmärtää
o taito viestiä jokapäiväisessä toiminnassa
o kyky ymmärtää viestintäverkkojen rakenteita.
Viestintä voidaan jakaa integroivaan ja luovaan viestintään. Jälkimmäistä on vaikea siirtää verkkoon. Mutta miksi opiskelijat kirjoittavat opettajan pöytälaatikkoon?
Marja-Liisa Viherä lopetti esityksensä aforismeihin:
o Unelmat toteutuvat, suunnitelmat eivät.
o Ihminen toimii niiden mielikuvien mukaan, joita hänellä on tulevaisuudesta.
Sivu päivitetty 2.5.2000
Eija Kalliala