Tietoyhteiskunnan tulevaisuus
Seminaari keskiviikkona 22.9.1999 klo 17.00 – 19.30 Helsingin yliopistossa Porthania I:ssä
http://www.cs.Helsinki.FI/tietoyhteiskunta
Tilaisuuden olivat järjestäneet Helsingin yliopiston opiskelijoiden ainejärjestö TKO-äly ry ja Tietojenkäsittelytieteen laitos. Juontajana toimi professori Henri Tirri.
Avaussanat
Professori Timo Alanko johdatti meidät puheellaan ammoisiin aikoihin, jolloin pappi kertoi kirkossa kaiken, mitä kansan piti tietää. Tämä tieto tuli papille postitse hevoskyydillä. Sanomalehdet ja kirjeenvaihto kulkivat myös hevoskyydillä ja purjeveneillä, joten tiedonsiirtonopeuteen vaikuttivat säät ja tuulet.
Telefooni muutti tilanteen, kun tieto voitiin välittää pitkienkin matkojen päähän välittömästi. Tänä päivänä puhelin seuraa meitä kuin koira isäntäänsä. Onko tämä kehitys hyväksi vai pahaksi, tiedä häntä, mietti Alanko.
Linux-järjestelmän syntyminen osoittaa, miten tänään tietoteollisuudessa ihmiset eri puolilta maapalloa voivat työskennellä ikään kuin saman pöydän ääressä maailmanverkossa. Tämä sisältää myös uhkakuvia. Olemmeko liikkeessä vailla päämäärää?
Panelistien puheenvuorot
Tietojenkäsittelytieteen opiskelija Minna Romppanen väitti, että tietoyhteiskunta on pelkkä käännösvirhe. Itse asiassa sillä tarkoitetaan kommunikointi- tai viestintäyhteiskuntaa. Hän pohti puheessaan mm. etätyötä ja etäelämää ja burnoutia, joka syntyy siitä, että ihminen ei koskaan tunne olevansa valmis. Hän mainitsi yritykset, jotka houkuttelevat nuoria nörttejä koodaamaan kellareihin kokiksella ja avoautolla. Tirri sanoi voivansa todistaa, että jos juo yli 30 vuoden ajan yli 1,5 litraa kokista päivässä, niin sille voi tulla allergiseksi.
Filosofian tohtori Pekka Himanen oli hajottanut silmälasinsa juuri ennen tilaisuuden alkua, ja totesi, että ehkä silmälasit ovat liian monimutkainen laite humanistille. Hän puhui tietoyhteiskunnan hakkerietiikasta, joka tarkoittaa jotain sellaista, joka ei automaattisesti tapahdu vaan johon voimme itse vaikuttaa. Hakkerietiikassa tärkein pääoma on osaaminen eikä enää taloudellinen tai tekninen pääoma. Hakkerietiikka tarjoaa ihmisille mahdollisuuden iloitteluun, joka näkyy esim. Linuxin tekemisessä, kun taas rahataloutta leimaa aito himo rahaan ja kysytään, kuka maksaa.
Himanen puhui ei-työkeskeisen elämän, tekoihin yllyttävän työkulttuurin puolesta, jota joustotyö ajasta ja paikasta riippumattomana edustaa. Mutta hän kuitenkin epäili, että etätyössä toisten ihmisten kanssa toimiessa ei opi eettiseksi.
Himanen kertoi intialaisista kadunlakaisijoista, jotka eivät saaneet puhdasta aikaan, mutta oleskelivat moitteettomasti kadunlakaisijan roolissa. Hän kysyi, onko niin, ettei opiskelijankaan tehtävä ole oppia vaan oleskella moitteettomasti opiskelijan roolissa. Ja oleskeltuaan opiskelijana riittävän kauan, hän voi siirtyä oleskelemaan työelämään. Tätä oleskelua työelämässä symbolisoi kellokortti.
Keskiajalla monet viisaat pohtivat, onko kuoleman jälkeistä elämää. Kukaan ei pohtinut, onko kuoleman jälkeistä työtä.
Tänä päivänä vapaa-aikakin on optimoitu tehokkaaksi. Ennen vapaa-ajalla palloiltiin, nykyisin harjoitellaan rystylyöntiä.
Yleisön joukosta esitettiin kysymys: Onko tietoyhteiskunnan jälkeistä työtä? Panelistit vastasivat viittaamalla Rifkinin ja Castellsin ajatuksiin.
Tietojenkäsittelytieteen teollisuusprofessori Jukka Paakin mukaan tietoyhteiskunta muodostuu ihmisistä ja palveluista. Tietoyhteiskuntatuotteiden luomiseen tarvitaan monialaista osaamista, pelkkä tekniikan taitaminen ei riitä. Yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tarvitaan osoittamaan, mihin tietoyhteiskunta menee ja mihin sen pitäisi mennä. Humanisteja tarvitaan, jotta tekniikan ehdoilla syntynyt yhteiskunta olisi inhimillinen.
Paakki puhui ohjelmistoteollisuudesta, joka on hiukeassa nousussa yritysten kannalta, mutta rapakunnossa akateemisen maailman näkökulmasta. MS Windowsista löytyy 2000 ohjelmointivirhettä, mutta kyllä Linuxkin on mennyt nurin.
DataFellowsin toimitusjohtaja Risto Siilasmaa puolustautui Minna Romppasen heittoon kokiksella nuoria kosiskelevista yrityksistä kysymällä yleisöltä: ”Mikä teidät saa tikittämään?” Hän totesi, että se ei ole bemari eikä kokis. Hän kertoi, että tavalliselle ihmiselle tarjotaan valta vaikuttaa siihen, miten käyttää päivänsä. Hän totesi, ettei kukaan kuolinvuoteellaan kadu sitä, ettei ollut enempää töissä vaan sitä, ettei ollut enempää perheensä ja ystäviensä kanssa.
Siilasmaa painotti, että softaosaamisen merkitys on mittava ja oli huolissaan siitä, että kun ohjelmointi-investoinnit kasvavat Yhdysvalloissa 14 % vuosivauhdilla, niin vastaava kasvu Euroopassa on vain 11 %. Mobiilissa tietoliikenteessä Eurooppa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen edellä. Hän muistutti, että tämä kaikki vaikuttaa meidän lähitulevaisuuteemme.
Linux-käyttöjärjestelmän kehittäjä ja kehitystyön koordinoija, nykyisin Transmetassa USA:ssa vaikuttava Linus Torvalds puhui kommunikoinnista ja toivoi seminaariinkin aitoa kommunikointia. Esimerkkinä kommunikoinnista hän mainitsi mikroaaltouunin piippauksen ja television kanavanvalitsimen. Ongelmana ei ole tekniikka vaan eri osapuolten, esim. eri kansoista tulevien ihmisten erilaiset tasot ja protokollat. Linus painotti, että tekniikka ei saa häiritä kommunikointia, esim. tietokone ei saa häiritä, kun sen kanssa kommunikoidaan.
Linus korosti, että ihmisten halut ja tarpeet vetävät tekniikkaa eteenpäin, ei teollisuusyritykset tai akateeminen maailma. Tekniikka mahdollistaa mitä vain, mutta ihmisten tarpeet määräävät, miten tulevaisuudessa kommunikoidaan.
Paneeli
Näiden aloituspuheenvuorojen jälkeen siirryttiin varsinaiseen paneeliin. Henry Tirri kysyi panelisteilta: ”Mikä on viihteen rooli tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa?”
Vastauksissa kuvastui viihteen käsitteen erilainen tulkinta. Romppanen haaveili työstä, joka voisi olla viihdettä, Himanen kauhisteli jenkkien päällenaurettuja elokuvia, Paakki näki viihteen erilaisia ihmisiä yhdistävänä tekijänä. Siilasmaa muistutti, että tietokone on vain väline eikä itseisarvo, ja pohti Kalevalan siirtämistä multimediamuotoon. Linus lanseerasi Linuksen lain, jonka mukaan ihmistä motivoivat:
1. Eloonjääminen (ruoka, katto pään päälle)
2. Sosiaaliset yhteydet (perhesuhteet, ryhmän johtajana olo)
3. Viihde (shakin pelaaminen, Linuxin tekeminen)
Linuksen mukaan viihdettä on kaikki sellainen, mikä kiinnostaa ihmistä, esim. se, mikä sai Einsteinin keksimään suhteellisuusteorian.
Eräs panelisteista totesi, että tämän määritelmän mukaan työnteko ja tyttären kanssa kommunikointi ovat viihdettä, koska ne ovat kiinnostavia, vaikka eivät välttämättä helppoja.
Henri Tirri kysyi panelisteilta seuraavaksi: ”Kuka hallitsee tietoyhteiskuntaa?”
Himanen innostui puhumaan vanhuuden aliarvostuksesta meidän yhteiskunnassamme. Käytämme vanhuksista sanaa ”eläkeläinen”. –ke-pääte viittaa kielitoimiston mukaan johonkin, joka ei ihan ole, mutta on vähän sinne päin. Onko eläkeläinen sellainen, joka ei ole ihan elossa, mutta on vähän sinne päin? Näinhän kukaan ei sano.
Linus esitti, ettei kenelläkään pitäisi olla valtaa tietoyhteiskunnassa. Tavallisessa yhteiskunnassa valtio tukee heikompia ihmisiä, mutta tietoyhteiskunnassa yksityisyys on erilainen kuin tavallisessa yhteiskunnassa. Niinpä tietoyhteiskunnassa vallan pitäisi olla jokaisella ihmisellä eikä yrityksillä tai valtiolla.
Sivu päivitetty 29.9.1999
Eija Kalliala