Tiedonhaussa
tuloksia, mielessä
lähdekriittisyys.
Antaessaan saa:
kehitetään yhdessä,
jaetaan tulos.
Lapsi riemuitsee:
päiväkodista kouluun
samat kirjaimet!
Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran IL-treffit – ilo irti verkostoista -seminaari 10.11.2014 keräsi Tieteiden talolle kymmenittäin kirjastonhoitajia ja informaatikkoja innostumaan informaatiolukutaidosta ja verkottumaan.
IL-yhteistyö ja verkostoituminen -kyselyn mukaan yhteistyö ei kaikille ole luontevaa; monet työskentelevät yksin miettien ja pohtien. Avoimia verkkosivuja ei suosita, mutta materiaaleja jaetaan yhteisellä levytilalla. Suhtaudutaanko omiin materiaaleihin liian kriittisesti tai mustasukkaisesti? Halukkuutta yhteistyöhön ja jakamiseen kollegoiden, substanssiopettajien ja muiden kirjastojen kanssa olisi paljon. Informaatiolukutaito on olennainen osa tieteen tekemistä, mutta yliopistoista puuttuu pedagoginen traditio. Tieteenaloissa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja, mutta yksittäiset toimijat ovat erilaisia.
Kerroin kokemuksistani opetuksen ja oppimateriaalien yhteiskehittämisestä ja Matleena Laakso avoimista lisensseistä ja jakamisesta.
Iltapäivällä esiteltiin valtakunnallista kirjastot.fi-verkostoa, kerrottiin Erasmus-vaihdosta Espanjassa ja informaatikon ja opettajan yhteistyöstä. Kirjastojen valtakunnallisessa verkossa yhteistyö sujuu ja asiakkaat ovat tyytyväisiä.
Erasmusvaihdossa oli kiva huomata, miten samanlaisia ohjelmistoja eri maiden kirjastoissa käytetään. Ihmisten tapaaminen henkilökohtaisesti on tärkeää, sitten verkostoitumista voi jatkaa vaikka somessa. Onko totta, että Suomessa koulu aloitetaan vasta 7-vuotiaana?
Yhteistyö kielten opettajan ja informaatikon välillä on kehittänyt vakiintuneen työpajakonseptin. Ensin opiskelijoille kerrotaan hakusanoista ja tietokannoista, sitten he etsivät lähteitä omiin opinnäytetöihinsä ja opettaja ja informaatikko auttavat. Lähdekritiikki on tärkeää. Opettajat huomaavat opinnäytetöiden tason nousevan ja oppivat yhteistyössä itsekin.
Päivän päätteeksi kiersimme oppimiskahvila-tyyppisesti seitsemän eri alojen verkostojen esittelyt. Joka pisteellä oli nimilista, johon nimensä kirjoittamalla pääsi mukaan verkostoon. Keskustelut verkostopisteissä rönsyilivät, puhuimme tiedonhausta ja lähdekritiikistä, Facebook-ryhmistä, videoneuvotteluista, MOOCeista, avoimesta GLAMista sekä työelämän hiljaisesta tiedosta. Facebook-ryhmässä vastauksen usein saa nopeammin kuin verkoston virallisessa ryhmässä. Pohdittiin, riittääkö opiskelijoille työelämän tiedonhakutaidoiksi kyky etsiä tietoja tieteellisen kirjaston tietokannoista, kun niitä ei työpaikalla pääse käyttämään. Eräällä pisteellä kerrottiin, miten lapsi päiväkodista ala-asteelle siirtyessään riemuitsi: ”Kiva, kun täällä on samat kirjaimet.”
Vastaa